Top Message

www.oblik.fi

NÄIN SISUSTIMME MÖKKITUVAN PIENELLÄ BUDJETILLA


Mökin sisätiloja on sisustettu parin vuoden aikana pikkuhiljaa enemmän ja enemmän omannäköiseksi. Tärkeysjärjestyksessä ennen sisustusta on kuitenkin ollut myös paljon muita juttuja, kuten julkisivun maalaus, terassin rakennus ja viimeisimpänä vanhan keittokomeron rakenteiden uusiminen katon ja seinien osalta. Siinä ohella on koitettu rakentaa yleisistä tiloista sellaisia, joissa viihdymme ja jotka luovat pohjan rennolle oleskelulle. Vaikka pidämme molemmat puuhastelusta ja nikkaroinnista kovasti, on kuitenkin ihanaa päivän päätteeksi saunomisen jälkeen vetäytyä suurehkoon (n.35 m2) tupaan rentoutumaan. Siksi juuri tuvan toimiva, käytännöllinen ja viihtyisä sisustus on ollut meille tärkeä juttu alusta alkaen. Mäntypaneelilla vuorattu tupa itsessään on todella lämminhenkinen ja kodikas. Lämmintä sävyä on lähdetty raikastamaan valkoisilla ja vaaleilla kalusteilla ja verhoilla. Väripaletti on muutenkin pidetty minimissä, jotta tummat seinäpinnat eivät tee runsaan väriloiston kanssa tilasta levotonta. Keittiöhän tuvassa on pikimusta.

Mökkiä ostaessa sovimme yhdessä, että koitamme rakentaa sisustuksen siten, ettei tänne tarvitsisi tuoda mitään uutta. Pyrimme löytämään kalusteet joko omasta takaa tai sitten käytettynä jostakin. Ihan 100%:sti ei olla onnistuttu, mutta ei silti kaukana olla! Haluan ajatella niin, että kaunis ja käytännöllinen tila on vielä astetta mielenkiintoisempi, kun sen luomiseen ei ole ollut halua tai mahdollisuutta käyttää suuria määriä euroja. Silloin valintoja on ollut pakko miettiä useampaan kertaan ja etsiä lisää vaihtoehtoja, jotka sopisivat paremmin budjettiin, mutta täyttäisivät silti myös toimivuuden, sekä visuaalisuuden kriteerit. Aikaa on kulunut enemmän, mutta kiirettähän ei ole ollut.


Tuvan sydän on suuri 150 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä pöytä, jonka nikkaroimme itse vuonna 2013. Tässä välissä se on ollut lainassa ystäväperheellä, sillä se ei suuren kokonsa puolesta mahtunut meidän kotiimme loft-asunnosta muuton jälkeen. Nyt se haettiin kuitenkin takaisin meille ja sopii tilaan erinomaisen hyvin. Pöydän ääreltä on tuolit pikkuhiljaa hävinneet (osa tänne kotiin ja pari kappaletta terassille, johon ne alunperin oli suunniteltukin ennen kuin koko terassia oli olemassa). Olimme siis jälleen tilanteessa, että tuoleja piti hankkia muutamia lisää. Käytettynä ostetun Bertoian tuolin toimme nyt vaihteeksi kotoa mökille ja sen kaveriksi tilaan on tulossa Pekan vanhempien varastosta löytyneitä pinnatuoleja. 

Valaisin pöydän päällä on hankittu aikanaan edellisen kotimme olohuoneeseen. Matto on niinikään aikaisemmin ostettu ja alunperin toimi loft-kodin olohuoneessa ja sittemmin edellisen kodin lastenhuoneessa. Nyt se on palvellut jo reilun vuoden täällä mökillä tuvan lattialla. Villa materiaalina on armollista puhtaanapidon kannalta, mutta myös miellyttävän pehmeä jalkojen alla. Tämä kaluste- ja mattoralli osoittaa hyvin jälleen sen, että kun oma tyyli on selkeänä mielessä ja tuotteet ajattomia, sopii niitä vaihtaa tilasta ja kodista toiseen. Monikäyttöisyys on itselleni aika usein myös ostokriteeri jonkun tuotteen osalta. Tiedän olevani vaihtelunhaluinen, joten esimerkiksi tuo pieni sohvapöytäkin on toiminut joskus olohuoneessa, sivupöytänä, makkarin yöpöytänä ja viimeisimpänä ennen tänne tuloa työhuoneen tulostimen alla. Silloin hankinta on ollut onnistunut, kun se on löytänyt uuden paikan ja käyttötarkoituksen kodin tai vaikkapa tunnetilan muuttuessa uuden idean myötä.

Oleskelunurkkaukseen ei olla myöskään hankittu uutena muuta kuin seinällä oleva IKEA:n valaisin ja Marimekon rahi. Rahi tosin saattaa siirtyä jossakin vaiheessa myös kotiin olohuoneeseen, mutta ainakin toistaiseksi se sai tulla tänne. Sohva bongattiin käytettynä torista ja oli erittäin hyvässä kunnossa. Vanhemman pariskunnan vierashuoneen sohvana toiminut IKEA KIVIK sohva on muhkea ja siinä on erittäin hyvä makoilla päivän päätteeksi. Tähän piti alunperin tulla toinen käytetty sohva, mutta sitä pohtiessa se ehdittiin jo myymään. Nyt kuitenkaan ei enää harmita lainkaan kun tämä löydettiin tilalle. Nojatuoli on isoisäni vuonna 50-luvulla tekemä ja siskoni on aikanaan teettänyt siihen uudet irroitettavat mustat päälliset. Juuri nyt päällä on pellavainen torkkupeitto, joita ei muuten mökillä ole koskaan liikaa! Ikkunoista löytyy vuosi sitten pidettyihin valmistujaisjuhliin ostetut verkkomaiset läpikuultavat verhot. Tilassa ennen ollut 50-luvun puurunkoinen levitettävä laverisohva on tulossa sitten joskus myöhemmin saunatupaan. Mutta sitä ennen ajattelin jossakin vaiheessa kunnostaa sen. Olohuoneen/tuvan keskiöön se oli kuitenkin auttamattomasti liian pieni ja liian kova. 

Olohuoneessa on myös pieni säilytyskaluste, joka kuuluu niihin harvoihin uutena hankittuihin asioihin täällä. Tämäkin BESTÅ -kaapisto on hankittu IKEA:sta. Kaapin päällä on niinikään isoisän nikkaroima kello ja kesken olevien kirjojen päällä mökin varastosta löytynyt vanha lasikupu ja sen vieressä ikivanha messinkinen sisälämpömittari. Keinutuoli on myös mökille vanhojen asukkaiden jättämä ja vaikka se tuntuu välillä olevan tiellä keskellä huonetta, ei siitä voi missään nimessä luopua (tässä nimittäin keinutellaan useasti!). 



Tuvan sisustus ei tokikaan ole syntynyt täysin ilman euroja, mutta se on erinomainen osoitus siitä, että yhdistämällä vanhaa, uutta ja käytettyä, saa tilasta mukavan kerroksellisen. Koska kalusteita, esineitä tai tekstiileitä ei olla ostettu nimenomaan tänne, on vaatinut hieman luovuutta niiden yhdistämisessä. Se, että sieltä täältä säästettyjä juttuja, aiempiin koteihin tehtyjä asioita, käytettynä löydettyjä aarteita ja muistoja sisältäviä esineitä on rinnakkain, luo kokonaisuudesta itsellemme todella merkityksellisen. Jos ainoat vain tänne hankitut asiat ovat käytetty sohva, seinävalaisin ja yksi laatikosto, ollaan aika merkittävästi pystytty kuitenkin säästämään sekä euroja, mutta myös vähentämään oman perheemme kulutusta ja tavarahävikkiä. Siitä jos jostakin tulee todella hyvä mieli!

Näillä ajatuksilla tähän viikonloppuun <3.
Jutta

ps. Samalla ajatuksella on sisustettu ja kalustettu alakerran oma yksiö, eli mökin vierastupa. 
Kuvia alamökistä näet täältä.

SE ON TÄÄLLÄ: MÖKKIKAUDEN AVAUS!


Miten pitkältä talvi onkaan tänä vuonna tuntunut. Vaikka toisaalta aika lentää siivillä, niin tuntuu kuin viime syksystä ja kesästä olisi jo pieni ikuisuus aikaa. Menneenä talvena emme päässeet käymään mökillä kunnolla kuin kerran. Edellistalvena kävimme 1-2 kertaa kuukaudessa, joten ikävähän tässä ehti tulla. Syy on ollut puhtaasti keleissä. Tämä talvi oli todella paljon kylmempi kuin edellinen ja lisäksi lumitilanne oli sellainen, ettei auton kanssa ollut pienelle mökkitielle asiaa kovin montaa kertaa. Mökillä on kyllä ylläpitolämpö päällä, mutta näin kovilla pakkasilla torpan sisälämpötilaa ei saa pysymään kovin inhimillisissä lukemissa... Lisäksi ulkohuussi ei oikein houkutellut viidentoista asteen pakkasella :D. Välillä Pekka on käynyt katsomassa töiden jälkeen, että paikat on kunnossa, mutta muuten ollaan tyydytty vain muistelemaan viime kesää. 

Tänä vuonna mökkikausi korkattiin pääsiäisenä, jolloin yövyimme siellä ensimmäisen kerran tänä vuonna. Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus päästä jälleen rentoutumaan puusaunan lämpöön keskelle hiljaisuutta. Tarkoitus olisi myös saada makuuhuoneen syksynä jäänyttä remonttia askeleen eteenpäin ja asentaa juniorin mökkihuoneeseen tekstiililaatta lattiaan. 

 

Olen monta kertaa miettinyt millaisia mökkiläisiä me oikein olemme ja mitä me tuolta paikalta tahdomme. Välillä on tuntunut siltä, että aina on jokin projekti menossa ja huono omatunto siitä, että mökillähän pitäisi vain maata laiturilla. Toisaalta olen samaan aikaan hyväksynyt sen, että me kaikki emme ole sen tyyppisiä ihmisiä, jotka rentoutuvat vaakatasossa. Jos tiedätte mitä tarkoitan? Toki myös meillä tahti on reilusti verkkaisempaa mökillä kuin kotona. Lisäksi televisiota, pelikonsoleita tai tietokoneita ei tuonne olla mukaan koskaan otettu (viime kesänä tein tosin etäpäiviä myös välillä mökillä...). Silti tunnistan itsestäni sen, että rentoudun myös tekemisen parissa. Ja se on ihan ok. 

Mökillä on ihan oma vuorokausirytmi. Siellä ei koskaan herätä kellonsoittoon eikä katsota kelloa oikeastaan juuri muutenkaan. Valoisuudesta päättelemme koska on hyvä aika aloittaa saunan lämmitys, silmäluomet kertovat milloin kannattaa käpertyä peiton alle lukemaan ja nukahtamaan. Aurinko herättää aamuisin, eikä muutenkaan tuolla tunnu millään muotoa siltä, että olisi kiire. 

Nautimme molemmat puuhastelusta. Kaipaan käsillä tekemistä ja sellaista kivaa touhuamista, jolla ei kuitenkaan ole mikään aikataulullinen paine. Jätimme suosiolla loppukesänä/alkusyksynä muutaman asian kesken, koska... koska miksi ei! Inspiraatio alkoi hiipumaan ja mieli suuntaamaan kohti talvea. Päätimme, ettei se haittaa yhtään vaan jatketaan sitten taas kun siltä tuntuu. No nyt tuntuu ja en malttaisi odottaa millään taas tulevaa viikonloppua <3 <3 <3.

Tämän kesän toiveena olisi saada jonkinlaista terassia aikaan, alakerran yksiö kuntoon ja sitten viimeistellä ne viime kesäiset sisäprojektit loppuun (esim pakastavalle käymälälle oma tila vanhaan keittokomeroon). Osaako joku muuten suositella sopivaa pakastavaa mallia? Kokemuksia olisi kiva kuulla. 

Sellaisia ajatuksia täällä tällä hetkellä pyörii päässä. Mitä teillä olisi suunnitelmissa tulevaan viikonloppuun? Ainakin tänne Varsinais-Suomeen on luvattu ihan mahtavia kelejä, joten energiatasot saadaan varmasti taas tankattua auringosta <3.

Jutta

LAAJEMPIA KUVAKULMIA MÖKIN TUVASTA

Tupa on mökillä se paikka, jonka pintoihin ei olla koskettu lainkaan. Sen sijaan tähän tilaan on rakennettu keittiö ja täällä myös oleskellaan eniten. Pidän hurjasti vanhan ajan tilasuunnittelusta, jossa taloissa oli tupakeittiö. Tuossa tilassa tehtiin ruoka, syötiin se, ja lisäksi siellä oli tilaa oleskelulle. Sitten tuli aika, jolloin keittiö haluttiin erottaa pois oleskelun tieltä, ja niin myös täällä meidän mökillä. 70-luvulla oleskelualue ja keittiö on siirretty "omiin siipiinsä" - erikseen toisistaan. Me halusimme tuoda nämä kaikki kuitenkin yhteen ja syntyi luonnollisesti "uusi" tupakeittiö. 

Olen kuvannut tästä huoneesta aina sitä nurkkaa, joka on ollut eniten valmis. Huomasin, että tästä suunnasta kuvia kuvia ei vielä olekaan. Tämä johtuu juurikin edellämainitusta syystä. Purimme hiljakkoin kiinteät vanhat kaapit pois tuosta nurkasta, jossa puu on osittain vaaleampaa. Katsomme nyt ainakin ensi kesään mitä sen kanssa teemme, vai teemmekö mitään. Tuon vuoksi emme kuitenkaan halua maalata näitä paneeleita, vaan katsomme lähteekö tuo lainkaan tummumaan tai keksimmekö siihen jonkin muun ratkaisun. 


Yllä oleva kuva on otettu keittiönurkasta (täältä näet mustan mökkikeittiön kuvat).


Tämä taasen on otettu sohvan vierestä, jolloin keittiökaapit jäävät oikealle puolelle takaseinustalle. Oleskelualuetta kuvasin ainakin tässä postauksessa

Ikkunoita tässä tilassa on paljon, joka on samaan aikaan ihanaa, mutta etenkin nyt iltojen pimetessä huutavat kyllä verhoja ympärilleen. Tuntuu, kuin olisi akvaariossa, jota ongelmaa ei tietenkään nyt valoisaan aikaan juuri ole ollut, mutta syksyn tullen tuo taas tulee vastaan. Verhokotelot olisi tarkoitus irroittaa ja laittaa tilalle kevyet tangot verhoja varten. Toivoisin verhojen alkavan jo seinien nurkasta, jolloin ne toisivat pehmeyden tuntua entisestään. Valkoiset pellavaverhot ovatkin tänne hankintalistalla seuraavana. 

Tästä kuvakulmasta tilan hahmottaa jo melko hyvin ja kuvan viimeisessä nurkassa on entinen keittiö, eli nykyinen makuuhuone (josta taas on paremmin kuvia täällä). Pienen käytävän varrella  vasemmalla sijaitsee juniorin mökkihuone, jota kuvasin viimeksi tänne. Miten vaikeaa muuten onkaan kuvata huonetta, joka näyttää totaalisen vihreältä ikkunoiden takaa avautuvan luonnon ja auringon vuoksi. Oikeasti tila on mielestäni livenä enemmän punertava kuin tällainen. Nyt on koko tupa ja sen jokainen nurkka vihdoin kuvattu. Sitten ei muuta kuin niitä verhoja etsimään :).

Mistä sinä olet muuten ostanut pellavaverhoja? 
Osaatko suositella jotakin valmisverhoa, joka olisi kevyttä ja melko ohutta pellavaa?

Mökkiterveisin,
Jutta


 

Newsletter

Widgets