Top Message

www.oblik.fi

MEIDÄN VANHA KOTI NYT ELLE DECORATION UK JOULUNUMEROSSA

Muutama vuosi sitten mieletön duo KivilahtiKeltanen -vieraili meidän vanhassa kodissamme. Juttu julkaistiin tuolloin Kotivinkissä (2014). Tänä syksynä sainkin sitten Jonnalta viestin, jossa hän kysyi saisiko Elle Decoration UK haastatella minua suomalaiseen jouluun ja kodin joulutunnelmaan liittyen, ja jutussa julkaistaisiin nuo aiemmin otetut kuvat. No tietysti suostuin, ja olin tosi otettu tästä kunniasta! Haastattelu ja kysymykset käytiin sekä sähköpostin, että puhelimen välityksellä muutamaan eri otteeseen. Nyt se on sitten painettuna lehtenä ja julkaistu myös Suomessa.



Kauniiden kuvien myötä päädyin muistelemaan meidän jouluperinteitämme ja olin jälleen aidosti yllättynyt, miten ihmeelliseltä ne voi toisen kulttuurin näkökulmasta tuntua. Meille niin perinteiset ja tavanomaiset asiat tuntuvat sadulta, kun kysytään ihmisiltä, jotka eivät täällä asu. Uskon myös, että tässäkin maassa alueelliset ja sukukohtaiset erot ovat suuria (esimerkiksi meidän joulumme on todennäköisesti aika erilainen, mitä vaikkapa Pohjanmaalla taikka Itä-Suomessa).

Sain myös antaa viisi vinkkiä joulukodin tunnelman luomiseen. Ei liene yllätys, että erilaiset valot ja kynttilät nousivat siellä vahvasti esille. Mitä muuta me teemme jouluisen fiiliksen aikaansaamiseksi ja millaiset ovat meidän perheen joulunajan perinteet? Se selviää uusimmasta Elle Decoration UK joulunumerosta! Lehdessä oli myös paljon muutakin jouluista inspiraatiota, joten suosittelen nappaamaan sen lehtihyllystä mukaan :)

Olisi kiva kuulla, mikä sinun mielestäsi tekee joulutunnelman?

Tunnelmallista viikonloppua!
Jutta

ENSIMMÄISTÄ KERTAA IKÄVÄ...

... Vanhaan kotiin nimittäin... Tällä viikolla olen antanut haastattelun kansainvälisen sisustuslehden joulunumeroon, ja tämän jutun pohjalla toimii vanhasta kodistamme aikanaan otetut kuvat. Kun jouduin muistelemaan tuota kotia nyt ensimmäisen kerran oikein kunnolla, tuli hillitön ikävä. Jotenkin juuri siellä vietetyt joulut tuntuu nyt siltä - ettei niitä voi oikein korvata millään tai missään. Tuli jopa pieni katumus - miksi lähdimme, miksi myimme sen, miksi ostimme tilalle tämän? Katsokaa nyt, kuka ihminen nyt tuolta pois olisi halunnut? 
Paitsi että juuri me halusimme. Syitä oli toki monia, eikä pienin niistä ollut kodin pohjaratkaisu. Koska lapsemme lähestyy teini-ikää, oli vain ajan kysymys koska avoin loft-asuminen on meidän arjen sujuvuuden vuoksi vaihdettava toisenlaiseen. Lisäksi saimme pihan, jota niin kovin toivoimme. Mutta tiedättekö... Näin syksyn viilenevinä päivinä tuntuu että mitä me tuolla pihalla nyt teemme ennen ensi kesää? Vähän vain olisi vaivana tuossa. Ja mitä jos olisimme kuitenkin sen pari vuotta vielä sinnitelleet tuolla meille epäkäytännöllisessä pohjaratkaisussa...? Niin mitä jos...

Toisaalta tätähän me juuri halusimme... Tavallaan. Ei hitto miten iso ikävä voi olla johonkin asuntoon. Ja minä, joka en koskaan kiinny juuri mihinkään seiniin. Noihin seiniin taisin kuitenkin vähän kiintyä. Meidän käsissämme tuostakin kuoriutui todellinen helmi. Ja nyt siellä asuu joku muu. Viettää sen ensimmäisen tulevan joulun ja sytyttää kynttilöitä pitkin asuntoa. Katsoo ikkunasta alueen kattojen ylle kun lumi putoilee taivaalta ja istuu syvillä ikkunalaudoilla kuunnellen joululauluja. Ei luoja miten paljon mä ikävöin. 

Jutta

Nämä kuvat ei liity sisustuslehden haastatteluun, vaan on vanhan kotimme myyntikuvia. 
Kaikki kuvat Bo LKV

MILTÄ TUNTUU KUN KOTI ON MYYNNISSÄ?

Tänään iski ehkä ensimmäisen kerran pieni paniikki. Annoimme kotimme myyntiin välittäjälle ja kaikki kävi niin todella nopeasti ensimmäisen tapaamisemme jälkeen. Tällä viikolla vasta päätimme tästä lopullisesti ja nyt myynti-ilmoituksemme on jo julkaistu Bo LKV sivuilla, sekä kaikissa asunnonmyyntiportaaleissa. Tuli paniikki siitä, että mitä jos kaikki menee vauhdilla ja en ehdi valmistautua siihen tosiasiaan, että tämä loft -elämä oli nyt tässä? Ja siis sitähän me toden totta toivomme. Mutta silti - miksi kaikki tuntuukin yhtäkkiä todella haikealta? Ei ehkä vähiten siksi, että kotimme ikuistettiin upeisiin kuviin äärettömän ammattitaitoisen J-P:n linssin läpi. Kaikki näyttää niin hemmetin hyvälle <3.

Mikä ihme sai meidät tekemään sen heräteostoksen? Ja sanottakoon nyt vielä se, että uusi koti on oikeasti ihana... Mutta voitte kuvitella sen tunteen kun olet viettänyt kaksi hiton pitkää työpäivää kämpillä, hengittänyt remonttipölyä, repinyt tapetteja, tasoittanut reikiä, purkanut kaappeja ja koonnut loputtomasti remonttijätettä säkkeihin.... Ja sitten tulet kotiin, sytytät kynttilät, istut valmiin kodin pöydän äärelle, avaat koneen ja katsot nämä kuvat... Mitä meidän päässämme liikkui kun halusimme aloittaa kaiken alusta?

Tähän kotiin on kulutettu paljon työtunteja, tässä kodissa on tunnettu suuria tunteita, koettu upeita elämyksiä ja rakastettu. Paljon. Tämä koti on ollut meille äärettömän tärkeä. Toivottavasti siitä tulee vähintään yhtä tärkeä uusille asukkaille kun sen aika koittaa.

Tämä on ohimenevää. Tiedän sen jo nyt. Huomenna odotan kielipitkällä, että Sirena soittaisi ja kertoisi iloisia uutisia todella nopeasti. Huomenna menen uudelle kodille ja katson niitä aukirevittyjä pintoja ja rakastun jälleen. Siitä tulee upea. Tästäkin tuli <3

Kotimme myynti-ilmoitukseen pääset täältä. 


Jutta

- -

Translate: Our home is for sale... Don´t find any words about this feeling...


Pieni pala historiaa vanhasta tehdasmiljööstä


Missä me asumme?
Alkuperäinen kuva täältä

Vuonna 1823, Littoinen
Littoisten Verkatehdas oli toimiessaan Suomen toiseksi vanhin verkatehdas.
Se perustettiin vuonna 1823. Sitä ennen Littoistenjärven rannalla oli Turun verkavanuttamo. Turun verkatehtaan kankaat kuljetettiin pestäväksi Littoisiin, koska poikkeuksellisen pehmeävetinen Littoistenjärvi kirkasti kankaan värit ja viimeisteli laadun.

Parikymmentä vuotta perustamisen jälkeen Littoisten Verkatehtaasta tuli
Turun seudun suurin työllistäjä ja hetkeksi Suomen toiseksi suurin teollisuuslaitos. Myöhemmin tehdas kohosi muutamaan otteeseen Suomen suurimmaksi verkatehtaaksi.

Littoisten kylä syntyi Verkatehtaan ympärille, sillä työntekijät tarvitsivat asuntoja. Ensimmäiset työväen asunnot rakennettiin tehtaan perustamisen jälkeen, viimeiset 1920-luvulla. Lisäksi tehtaan läheisyyteen nousi konttorirakennuksia, kirkko, koulu ja ruokala huolehtimaan yhteisön hyvinvoinnista.
Kylän syntyminen ja Littoisten henki

Littoisten kylä oli tiivis ja omavarainen 50-luvulle saakka. Kylässä vallitsi kuuluisa
Littoisten henki,
joka tarkoitti toisten asioihin sekaantumista niin hyvässä kuin pahassa. Parhaimmillaan se tarkoitti toisista välittämistä ja yhteen hiileen puhaltamista. Myös vapaa-aikaa vietettiin yhdessä. Tehdas ja paikalliset yhdistykset ylläpitivät vireää urheilu- ja kulttuuriharrastustoimintaa.

Tehdastyö merkitsi kylän eristäytymistä omaksi saarekkeekseen kahden maatalouspitäjän välissä. Asukkaiden hyvinvointi ei ollut riippuvainen suotuisasta säästä kuten maanviljelijöillä, vaan kankaan menekistä ja tehtaan toiminnasta. Tämä sai aikaiseksi sen, että
littoislaiset nimittivät itseään littoislaisiksi, ei kaarinalaiksi tai lietolaisiksi.


Kylä hiljenee
Verkatehtaan toiminta loppui halpatuonnin ja Neuvostoliiton kaupan puristuksessa 1968, ja se oli dramaattinen kuolinisku suurelle osaa kylää.  

Tehtaan portit suljettiin vuonna 1969.

Kun tehtaan kutomakoneet lakkasivat paukkumasta, ruoho alkoi kasvaa tehdasrakennuksen ympärille ja työväenasunnot tyhjentyivät hiljalleen asukkaista. Kohta puolityhjä teollisuustaloksi muuttunut tehdas rapistui ja puutalot joutuivat ilkivallan kohteeksi. Liedossa alettiin käydä vakavaa keskustelua siitä, pitäisikö vuosien 1840-1920 aikana rakennettu Tehtaanmäen puutaloalue purkaa ja rakentaa tilalle rivitaloja.


Kulttuurihistorialliseksi arvokohteeksi -70 luvun lopulla
Tehtaanmäen pelasti arvojen muutos.
Museovirasto luokitteli Littoisten Verkatehtaan ja sen ympärillä olevat alueet kulttuurihistoriallisesti merkittävien teollisuusmiljöiden joukkoon. Museoviraston mukaan Verkatehtaan alue on poikkeuksellisen hyvin säilynyt tehdasmiljöö Suomessa.

Loft –asunnot valmiiksi
Puolityhjän teollisuustalon kohtalo sinetöityi, kun Olli Ojala osti tehdasrakennuksen kovan kohun saattelemana vuonna 1994 ja alkoi kunnostaa sitä asunnoiksi. Tehtaanmäen asukkaat pelkäsivät rauhallisen kyläidyllin katoavan, jos alueelle muuttaa liikaa ihmisiä.

Huonokuntoisesta teollisuustalosta tuli kuitenkin omaleimainen
350-400 asukkaan koti 2000-luvun alussa.

Verkatehtaan alue, entinen Littoisten sydän, on nykyään pieni osa yli 7000 asukkaan Littoista, joka on levinnyt laajasti Liedon, Kaarinan ja Piikkiön kuntien alueelle.


Meidän kotimme
Yksi näistä upeista asunnoista muuttui kodiksemme vuonna 2011. Ei kulunut aikaakaan, kun aloimme jo etsiä suurempaa kotia tehtaasta. Tällä hetkellä ympärillämme on 124 neliötä.

Viiden metrin huonekorkeus saa tilan tuntumaan vieläkin avarammalta.

Puitteet ovat mielettömät, ja ennen kuin saamme kodistamme oman näköisen, menee projektiin aikaa. Meillä ei ole kiirettä mihinkään, vaan nautimme olostamme ja elämästämme täällä Littoisten sydämessä.

 

Newsletter

Widgets