Top Message

www.oblik.fi

KESÄN SUOSIKKIJÄLKKÄRI: MANSIKKAVARTAAT


Heippa! Ja samalla mitä mahtavinta pian alkavaa keskikesän juhlaa. Ajattelin vinkkailla teille näin aatonaaton iltana superhelposta jälkkäristä, joka sopii vaikka tulevan juhannuksen raikkaaksi tarjottavaksi grilliruokien jälkeen. Nämä vartaat on paitsi nopeita tehdä, myös tosi kauniita kahvipöydässä. Myös viileä kupliva sopii mansikkavartaiden kyytipojaksi. Meillä juodaan välillä mm. maustettuja kivennäisvesiä kuoharilaseista. Maustamattoman vichyn kaveriksi sopii erinomaisesti mm. sitruunamelissan lehdet, nam! Ja jos et enää ennätä hakea lähikaupasta aineksia, niin ei hätää - nämä suussasulavat herkut maistuu hyvälle myös tulevina kesäpäivinä, joten nappaa ohje talteen tulevaa varten :).

Mansikkavartaisiin tarvitset:

- mansikoita
- vaahtokarkkeja
- suklaata
- sitruunamelissan lehtiä.

Valmistus on helppoa ja myös lapset onnistuvat näiden teossa vallan mainiosti! Pujota varrastikkuihin vuoronperään mansikoita ja vaahtokarkkeja, jonka jälkeen sulata pieni määrä suklaata. Kaada sulatettu suklaa ohuena nauhana vartaiden päälle ja koristele komeus sitruunamelissan lehdillä. Mansikat toimivat parhaiten halkaistuina tai jos miksei kokonaisinakin, jos ovat kovin pieniä. Haribon Chamallows vaahtokarkit ovat näissä oma suosikkini. Ja kas - kesän helpoin jälkkäri on valmis!

VINKKI! Jos mansikoita tai vaahtokarkkeja jää yli vartaista, dippaile niitä suklaaseen tai tarjoile vartaiden kera sellaisenaan. 



Oikein ihanaa juhannusta kaikille! Ei anneta pienen koleuden ja sadepisaroiden haitata. Me uhmaamme säätä ja ainakin yritämme kattaa huomiset ruoat ulos. Pidetään peukkuja, ettei vesi lennä vaakatasossa, jotta juhannusvieraat pysyisivät kutakuinkin kuivana. 

Jutta

OMA YRITTÄJÄIDENTITEETTI


Olen ajautunut sattumalta viimeisten parin kuukauden aikana tilanteisiin, jossa huomaan etsiväni omaa yrittäjäidentiteettiäni ja sitä tapaa, miten haluaisin projekteja, asiakkaitani - ja ehkä tärkeimpänä - itseäni ja luovuuttani hoitaa. Ensimmäiset 18kk täysipäiväisenä yrittäjänä ovat olleet melko lailla yllättyksellisiä ja hektisiä. Alkuun koin, että minulla on selvä visio ja selkeä päämäärä prosesseista ja niiden hoidosta. Sitten tuli sitä ja tätä ja taas lisää jotakin muuta. Kuljin yrittäjyyden ensimmäisen vuoden vain junan mukana ehtimättä kertaakaan pysähtymään sen äärelle, voisinko tehdä jotakin paremmin, tehokkaammin, vähemmän poukkoillen, enemmän omalla tyylilläni... En ehtinyt rakentamaan itselleni "yrittäjäbrändiä/-identiteettiä" kuten toivoin. Se vahvistui ehkä kuitenkin siinä sivussa huomaamatta. Ilman, että oikeastaan ehdin asiaa sen kummemmin ajattelemaan.

Tämän vuoden puolella minua on haastateltu useampaankin julkaisuun yrittäjyyteen liittyen. Olen ollut hieman hämillänikin miksi. Koen olevani kuin linnunpoikanen, joka opettelee vasta lentämään, enkä osaa yhtäkään reittiä vielä kunnolla. Eksyn aika usein, mutta toistaiseksi olen kuitenkin löytänyt aina takaisin kotipesään. 


Ajattelen olevani yrittäjänä hyvinkin tavallinen. Tämän kevään aikana olen kokenut siitä myös valtavaa painetta. "Pitäisikö erottua, pitäisikö olla jossakin äärimmäisen hyvä ja fokusoida sitä osaamista enemmän. Pitäisikö minulla olla vastaus jo valmiina siihen, miten toimin ja hoidan asioita elokuussa, talvella, ensi vuonna..." Olen ihmisenä järjestelmällinen ja rakastan deadlineja. Kuulostaa hullulta, mutta vain kalenteriin rustatut merkinnät ja palautuspäivät saavat minut pysymään tehokkaana. "Virran ja mielentilan mukana kulkeminen" on ihan ok ja luovan alan tekijänä sitäkin tarvitaan. Ehkäpä jopa enemmän mitä osasin odottaa. Kesti kauan tajuta, että työni kärsii liiasta organisoinnista ja kellotetuista ajoista. Työni kärsii myös siitä, että olen harhaillut pohtimaan sitä, etten ole tarpeeksi hyvä, ammattitaitoinen, erottuva, muistettava, uudistuva.... 

Kun Anne kävi haastattelemassa minua yrittäjyyteen liittyen alkukuusta tajusin monen asian loksahtavan paikoilleen. Tai ehkei ne palaset ollutkaan hukassa, mutta ymmärsin että ihan tavallinen riittää. Haastattelun teemana oli ´mistä inspiraatiota yrittäjyyteen´. Suostuin haastatteluun välittömästi sen enempää miettimättä. Tämä on minulle ominainen piirre ja hyppään kylmään veteen aika usein empimättä. Ehkä se onkin yksi vahvuuteni, mutta sitä en ollut tullut ajatelleeksi.  Joskus on tullut miettineeksi jälkikäteen, että kannattikohan uhkarohkeus, mutta usein on kannattanut. 


Bloggaaminen on osa yrittäjyyttäni ja erityisesti sen suhteen olen kokenut melkoista riittämättömyyttä koko alkuvuoden ajan. Tiedättekö kun tuntuu, että kaikilla muilla on enemmän annettavaa ja omat paukut on nyt käytetty? Aina on joku, jolla on kauniimmat kuvat,  mielenkiintoisemmat tekstit, laadukkaampaa sisältöä ja aktiivisempi ote koko hommaan. Oma ote on ollut pitkään vähän löysähkö. Tämä on näkynyt myös postaustahdissa, sillä olen äärimmäisen huono tekemään mitään pakotettuna. Minulle tyhjä ruutu ilman ajatusta tai edes niitä kuvia on suuri peikko. Peikko on kuitenkin lähes aina sellainen, joka selättyy tekemällä. Vaikka tiedostan piirteen, en silti saanut keväällä itseäni ottamaan niskasta kiinni vaan annoin taukojen venyä pitkiksikin. Aiheitakin olisi ollut, mutta aloittaminen tuntui vaikealta. En tiedä miksi. Näitä lukkoja on hankala avata pakotettuna, nyt huomaan että se vaati vain hetken aikaa. Olen bloggaajana sellainen, joka elää pääsääntöisesti hetkessä. Minulla on hyvin harvoin tekstejä valmiina odottamassa, vaan ne syntyvät tyypillisesti sinä päivänä kun juttu julkaistaan. Yhteistyöpostaukset ovat asia erikseen ja niiden kanssa ennakoiminen on tuntunut helpommalta, koska päivämäärät ja koko prosessi on aikataulutettu etukäteen tarkasti yhdessä jonkun muun kanssa.

Annen kanssa keskustelimme pitkään yrittäjyyden teemoista, myös bloggaamisesta. Vasta Annen lähdettyä tajusin, että olen tainnut asettaa itselleni melko suuren riman, jonka ylittäminen on tuntunut  viime aikoina jopa ylitsepääsemättömältä. Huomasin seuraavasta aamusta alkaen olevani asian kanssa enemmän sinut. Olisi ehkä kannattanut sanoa asiat ääneen aiemmin, sillä se selvästi helpotti. Koen olevani yrittäjänä, bloggaajana ja ennenkaikkea ihmisenä todella tavallinen. Parasta on kuitenkin se, että tavallinen riittää.


Tavallisuus ja monipuolisuus on näyttäytynyt itselleni (syystä tai toisesta) aikalailla negatiivisessa valossa ja erityisesti näin olen kokenut yrittäjyyteen liittyvissä asioissa. Luovalla alalla työskennellessä tavallisuus tuntuu olevan jopa jonkinlainen kirosana. Pitäisi osata olla askeleen edellä, kerätä uusia ideoita, synnyttää uusia juttuja ja olla erittäin tunnistettava ja persoonallinen. Pitäisi noudattaa jotakin omaa puhtaan raikasta linjaa alusta loppuun, jotta selkeä visio ja yrittäjäidentiteetti säilyy ja huokuu sitä kautta vahvaa ammattitaitoa.

Mutta tiedättekö.... Päätin, että tavallinen on juuri nyt ja juuri tässä hetkessä minun yrittäjäidentiteettini. Teen töitä tavallisen määrän, teen töitä meille tavallisille ihmisille ja ennenkaikkea olen itsekin ihan tavallinen. Miksi identiteettini pitäisi olla jotakin muuta? On kyse sitten kodistani, omasta tyylistäni tai omasta tavastani hoitaa yrityksen asioita - se riittää, mitä olen. Kaikki muu tulkoon sitten omalla painollaan mukana. En pysty lokeroimaan itseäni sisustajana, pukeutujana tai ammattitaitoisestikaan kovin tarkasti. Se olkoon vahvuuteni! Olen monipuolinen ja pidän siitä, että voin sekoittaa asioita keskenään. Niin työssä kuin elämässä yleensäkin. Kuvailin Annelle sisustustyylini olevan skandinaavisesti boheemi. Päteköön se myös muihin elämän osa-alueisiin. Teen töitä sopivan boheemisti, sopivasti omalla tyylilläni, sopivan monipuolisesti.

Näiden ajatusten myötä toivon meille kaikille tavallisille tyypeille lempeää viikonloppua <3
Jutta

Kuvat: Nea Karihtala

RIIKINKUKKOTUOLI - TÄMÄN HETKEN KUUMIN SISUSTUSHITTI?


Käsi ylös, joka muistaa vielä tämän 90-luvun sisustushitin!? Viimeisin huutokauppalöytöni on tumma rottinkinen riikinkukkotuoli, joka jakaa mielipiteitä takuuvarmasti laidasta laitaan. Osan mielestä kamalampaa möhkälettä saa hakemalla hakea ja sitten on se toinen puoli.... Se puoli, johon itse kuulun ja jonka silmät avautuivat lautasen kokoisiksi tämän tuolin ilmoituksen kohdalla. WAU! Suomessa on nähty enemmän tätä ´peacock-tuoliksikin´ tituleerattua kaunotarta vaaleampana versiona ja sellaisen muistan itsekin kummieni kotoa juuri 90-luvulta. Lähes identtisen version näin viimeksi Habitaressa Matrin osastolla, jossa vastaavanlainen kaunotar seisoi ylväästi osaston nurkassa - tosin sekin vaalean rottingin värisenä. Viimeistään tuolloin taisin huomata olevani tähän tuoliin umpirakastunut! Pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen se oikea kappale osui vastaan Bukowskis nettihuutokaupassa ja viime viikolla hain tuon Ruotsista seilanneen tuolin noutoterminaalista kotiin.

Rottinkikalusteet ovat tehneet uutta uljasta nousuaan jo viimeisen muutaman vuoden ajan. Rottinkia nähdään ulkoterassien lisäksi nykyään enemmän myös sisätiloissa ja tuolien kaverina sisustajat ovat tuoneet rottinkia kotiin pienissä sisustuselementeissä, kuten sivupöydissä ja jakkaroissa. Olen muuten ikionnellinen, ettei aidon rottingin paluu ollut ohimenevä buumi. Koko kotia en rottingilla kuorruttaisi, mutta pieninä palasina materiaali tuo lämpöä ja tunnelmaa monenlaiseen tilaan. Mökin terassiltahan meillä löytyy Parolan Rottingin klassinen riippukeinu ja saunamökistä siro Hula-tuoli. 


Tällä hetkellä tuoli löysi paikkansa työhuoneen kulmasta, mutta sille on myös toinen (ja kolmaskin) paikka valmiiksi katsottuna. Ahtaimpaan nurkkaan tätä ei ehkäpä kannata tunkea, sillä näyttävä tuoli vaatii ympärilleen tarpeeksi tilaa tullaakseen esille parhaalla mahdollisella tavalla. Jokin pehmuste tulisi vielä tuohon istuimeen hankkia, mutten ole ehtinyt pähkäilemään parasta väriä sille... Raikas valkoinen, lempeä hiekka vai jotakin ihan muuta.. Aika näyttää :)

Mitä mieltä sinä olet - onko tämä ylväs riikinkukon pyrstöstä inspiraationsa saanut tuoli 
tämän hetken sisustushitti vai täysi huti?

Jutta

ps. Jos innostuit tuosta tuolista, niin näitä valmistetaan edelleen uustuotantona ja Parolan Rottingin valmistuttamia tuoleja myydään useammankin jälleenmyyjän voimin eri puolilla Suomea. Myös esimerkiksi Finnish Design Shopin verkkokaupasta näitä on mahdollista tilata. Käytettynä näitä näkyy toisinaan myös erilaisilla myyntipalstoilla ja nettikirppiksillä. Kannattaa siis pitää silmät auki ja koluta myös sukulaisten vintit ennen uuden hankintaa. Uskon, että aika moni on jemmannut tämän aikanaan sinne varaston viimeiseen nurkkaan, joten löytöjä on hyvinkin mahdollista tehdä myös läheltä :) 

MÖKIN VIERASTUPA VALMIINA KESÄÄN!


Olen niiiiiin onnellinen! Kaksi vuotta suunniteltu sinänsä pieni juttu on viimein valmis. Mökin alakerrassa sijaitseva oma pieni yksiö on toiminut meillä koko tämän ajan puhtaasti varastona edellisten omistajien vuosikymmeniä jemmatuille tavaroille. Osa näistä oli ihan käyttökelpoista, mutta iso osa meille täysin turhaa tavaraa. Paikasta oli vuosien saatossa tullut "se paikka, johon viedään kaikki ne asiat jotka kotiin ei enää mahdu/sovi/kelpaa"... Täältä löytyi esimerkiksi neljä sohvaa... 

Jumalaton homma oli syksyllä aloittaa tuo tavaroiden naputtelu erilaisille annetaan palstoille ja vastailla + aikatauluttaa useiden hakijoiden kanssa kalenteria yhteen. Onneksi kuitenkin päätimme olla antamatta periksi ja toukokuussa viimein saimme koko tilan kutakuinkin tyhjäksi. Tämän jälkeen edessä oli perusteellinen katosta-lattiaan pesu ja tilan kalustaminen. 

Tämä huone toimii meillä oikeastaan lähinnä kesäkäytössä ja omaksi valtakunnakseen sen on julistanut kesän jälkeen yläasteen aloittava nuori mies. Hänellä on oma mökkihuone myöskin päämökin yläkerrassa, mutta tila on niin pieni (4,25 m2), ettei sinne kaverin kanssa mahdu mitenkään kahdestaan nukkumaan. Siitä huolimatta uskoisin, että kolmistaan mökkeillessä yöt me kaikki vietämme edelleen yläkerran puolella. Olen kyllä erittäin vakuuttunut siitä, että tästä eteenpäin juniori viihtyy mökillä paremmin kavereiden kanssa, sillä onhan tuolla omassa tuvassa nyt aika paljon rauhallisempaa olla ja touhuta kuin meidän aikuisten kanssa samassa tilassa. Ymmärrän hyvin, että teini-ikää lähestyvä lapsi saattaa kaivata kavereineen tilaa, jossa jokainen sanottu lause ei ole meidän korvillemme ;). Nytkin viikonloppuna siellä pelattiin lautapelejä puolen yön korville ja vietiin omat limut + eväät sinne mukana. Pieni juttu meille aikuisille, mutta niin iso näille nuorille.


Pikkuisen vajaa 30 m2 omalla sisäänkäynnillä varusteltu yksiö on juniorin lisäksi käytössä vierastupana. Tila korkattiin käyttöön tänä viikonloppuna ja kuuleman mukaan uni siellä maittoi makoisasti. Kalusteita ei tänne paljoa tarvita, mutta tekstiileitä tänne tuotiin kesäksi viihtyisyyttä lisäämään. Sänkynä toimii ilmapatja, joka on sitten syksyn tullen kätevä pakata kasaan, sillä täällä emme pidä erillistä lämmitystä talviaikaan päällä. Tästä syystä en pitänyt ajatuksesta, että patjat ja muut tekstiilit olisivat täällä läpi vuoden. Ajatus kostean viileistä "kiinteistä patjoista" ei tunnu itselleni kovin mieluisalta, enkä halua myöskään vieraidemme tai lapseni näin kokevan. Ilmapatjat on onneksi nykyään paljon aiempaa laadukkaampia ja niissä pystyy aivan mainiosti nukkumaan useammankin yön putkeen. Runkopatjoille tvs. meillä ei kuitenkaan olisi ollut osoittaa mitään lämmintä säilytystilaa talvea varten.

Sängyn lisäksi tilassa on edellisten omistajien vanha puinen pöytä, jonka maalasin viime syksynä Tikkurila Piazza sävyllä. Yöpöytänä toimii monikäyttöinen IKEAn jakkara ja verhona vanha pöytäliina, jonka ompelin vanhaan kotiimme joskus aikanaan. Matto on löytö Kodin1 konkurssimyynnistä ja muistaakseni maksoin tuosta villaisesta matosta tuolloin parisen kymppiä ihan viimeisinä päivinä. Halusin ehdottomasti tuoda tilaan mattoja ihan jo senkin vuoksi, että lattia on täällä vilpoinen. Muovimaton alla ei ole mitään lämmitystä, joten vilpoisilla ilmoilla tuntuu se jalan alla melko kylmältä ja kovalta. Sängystä noustessa varpaat astuvatkin nyt ensimmäisenä villamaton päälle ja oven edustalla toimii edellisen kodin terassilta jemmattu kaislamatto.  Verhon taakse kätkeytyy tila, johon kannamme terassikalusteet syksyllä ja tällä hetkellä siellä on pari aurinkovarjoa säilytyksessä. Verho toteutettiin vanhasta pellavaisesta tuplapussilakanasta.

Vaikka varsinaista muutosta ei tänne tilaan tehty, tuntuu tämä kuitenkin nyt paljon enemmän meidän omaltamme. Jotenkin tämä tila on ollut alusta alkaen se, johon on säilötty ja tukahdutettu muiden muistot. Nyt olemme siinä tilanteessa, että alamme kerryttämään hetkiä täällä myös itse. Iloisia kesävieraita kelpaa nyt odotella ja jokainen mahtuu ja saa halutessaan jäädä myös yöksi. 

Kesä ja mökkivieraat - olemme valmiita! <3
Jutta

PIENI KEITTIÖREMONTTI: ENNEN-JÄLKEEN


Tätä postausta on synnytetty jo pitkän tovin. Keväällä alkanut keittiön pieni freesaus eteni verkkaisesti, mutta varmasti ja jäi sitten lopulta kuvauksen osalta alkaneiden kesäkelien ja mökkijuttujen jalkoihin. Viimein pääsen kuitenkin näyttämään teille, mitä oikein keittiössä teimme ja millainen lopputulos saatiin lopulta aikaan melko pienillä muutoksilla.

Ennen kuin jatkat tämän tekstin lukemista, suosittelen kurkkaamaan Keittiön uudistus - tässä mennään nyt ja Keittiö ennen uudistusta jos ne on jäänyt aiemmin lukematta. Lopussa vielä muutamia ennen-kuvia! Ihan vain siksi, että minusta ne havainnollistavat muutosta kaikista parhaiten :).

Päädyimme tekemään keittiössä seuraavat jutut muutoksen yhteydessä:

  1. poistamaan toisen seinustan yläkaapit
  2. vaihtamaan allasseinän yläkaapit 
  3. vaihtamaan hanan
  4. uusimaan välitilan
  5. maalaamaan seinät.

Muutoksen yhteydessä saimme keittiöön reilusti lisää valoisuutta, mutta myös yllättäen lisää kaappitilaa, vaikka toisen seinustan kaapit poistettiinkin. Viimeisempänä, muttei suinkaan vähäisimpänä keittiö muuttui freesauksen yhteydessä todella paljon enemmän meidän näköiseksemme.


Uudet yläkaapit ovat mitoitettu kattoon saakka. 280cm huonekorkeus mahdollisti 130cm korkeat yläkaapit, joten tilaa saatiin paaaaaljon lisää. Kaapistot teetettiin Kaarinan Puuvajassa ja vetimet valittiin samoin sieltä. Tapwellin hanan tilaus hoidettiin niinikään samaan yrityksen kautta. Kaikki kunnia erinomaiselle asiakaspalvelulle ja laajalle valikoimalle! Erityiskiitos Anne Forsmanille, joka jaksoi vääntää kanssamme valinnat kasaan vaikkei tilauksemme ollut varmastikaan siinä hetkessä se suurin ja tuottavin muiden projektien joukossa. Tällaista palvelua arvostan erittäin korkealle!

Halusimme tuoda keittiöön ripauksen kotimme rakennusaikakautta, eli 1950-lukua. Tämä toteutettiin huulletuilla ovilla ja niiden myötä ulkopuolelle sijoittuvilla säädettävillä saranoilla (ns. lehtisaranoilla, vaikka ei taida ihan vastaava olla kuin aikanaan olivat). Vetimet ovat kromatut lankavetimet ja hana toistaa vetimien muotokieltä mukavasti. Koko komeus viimeisteltiin 15x15 mattapintaisella neliölaatalla, joka laatoitettiin tiililadonnalla. 


Lopputulos on minusta samaan aikaan siro ja nykyaikainen. Vaikka tilaan tuotiin 50-luvun elementtejä, voisin jopa sanoa että keittiöstä tuli aavistuksen modernimpi kuin aiempi ilme oli. Syynä lienee yläkaappien ja välitilan vaaleampi väri ja keveämpi kokonaisfiilis. 

Kaapistot + hana maksoi n. 1000e ja laatoitustarvikkeet, silikonit + laatat n.100e. Maalasimme myös seinät Remontti Ässällä, sävy F487 Höyhen. Tätä maalia meillä oli jo kaapissa valmiina. Lisäksi hankimme tilaan uuden seinävalaisimen. Sekin on itseasiassa suunniteltu 1950-luvulla, joten onnistuin toteuttamaan tavoitteeni aikakauden kunnioittamisesta oikeinkin hyvin. Ja kaikki tehtiin itse laatoitusta ja saumausta myöden. Vain hanan vaihdossa käytimme ostettua työtä. Tässä säästimme varmasti ison pennin. Laatoitus oli yllättävän mukavaa, myös näin ensikertalaisen näkökulmasta.  Muutoksen hinta oli mielestäni kohtuullinen siihen nähden, kuinka paljon enemmän keittiöstä nyt pidän! Uudehkoa keittiötä kun ei ollut millään muotoa järkevää lähteä uusimaan kokonaan. Pidettiin  siis kaikki se mistä tykätään ja uusittiin vain pieni osa. Haaveissa olisi vielä tasoliesituuletin tuon suuren möhkäleen tilalle, mutta sitä varten pitääkin säästää sitten aika paljon niitä euroja vielä taskun pohjalle ennen tilausta...

Tykkään! Entä sinä? Ja niin! Ne ennen-kuvat, ne ovat tässä! Tätä tilaa on muuten ihan mahdoton ottaa kuvia. Pitää ehdottomasti ottaa asiakseen opetella kesän aikana sitä, miten tästä pienestä tilasta saisi onnistuneempia otoksia. Ikkuna palaa aina puhki ja tummat kaapistot imevät sen lopun valon. Livenä mustan ja valkoisen kontrasti ei ole ihan noin suuri kuin kuvissa, mutta ehkäpä näistä nyt kuitenkin saa selvän :).




Jutta

UUSI KESÄOLOHUONE ON VALMIS!

Kaupallinen yhteistyö: Cello

Pergola terassille

Tätä hetkeä olen odottanut koko kevään. Tai oikeammin lähes kaksi vuotta, eli koko sen ajan kun olemme mökin omistaneet. Meillä on vihdoin terassi! Voin kertoa, että suupielet hakeutuvat hymyyn jatkuvasti kun ihailen hurmioituneena 75 m2 uutta kesäolohuonettamme. Terassi rakennettiin omin pienin kätösin YouTube ohjeilla ja isien ohjeilla + avustuksella. Materiaalina käytimme höylättyä kuusta ja pinnalla rautasulfaattia. Rakennus-/käsittelyprojektista tulossa juttua myöhemmin kun osaan siitä paremmin kertoa. Tässä vaiheessa harmaantuminen on vielä ”kesken” ja odotellaan mitä ensimmäiset sateet ja nämä aurinkoiset kesäpäivät pinnalle tekevät.

Koska terassista päätettiin rakentaa kertaheitolla tarpeeksi suuri, oli alunalkaenkin selvää, että tuota alaa jaetaan eri toimintojen kesken selkeiksi omiksi alueiksi. Yksi osa on sisääntulon edustalla oleva katettu terassi, jossa riippukeinussa pääsee rentoutumaan. Toinen selkeä oma alue on yhden askeleen alempana oleva aurinkotasanne, johon olen mittaillut auringon paistavan tontillamme kaikista eniten vuorokauden aikana. Maisema tasanteelta on myös sielua hyväilevä. Kaiteet tuosta edelleen puuttuu, mutta tulossa on! 

Loppuosa on jaettu siihen tärkeimpään: ulkona ruokailuun ja ruoanlaittoon. Koska on melko suuri todennäköisyys, että Suomessa saattaa sataa kesälläkin, haluttiin tiskipöytä ja grilli saada sellaiselle paikalle, johon on mahdollista päästä sadepisaroilta tai vastaavasti paahteelta suojaan tarvittaessa. Emme kuitenkaan halunneet rakentaa kiinteää ratkaisua, joten päädyimme pergolaan! Cellon 3x3 metrin kokoisessa Halo-pergolassa on kevytrakenteinen alumiinikehikko, joka kiinnitetään ruuveilla alustaansa - tässä tapauksessa terassin päälle (myös suoraan maahan kiinnitys maapiikeillä on mahdollista). Vedettävä kangaskatos hylkii vettä, sekä suojaa UV-säteiltä. Katos on mahdollista vetää kokonaan auki, kiinni tai jotakin siltä väliltä. Päälle vedettynä katos tekee mielestäni grillauspaikasta enemmän ”huonemaisen”, muttei silti peitä näkymiä mihinkään suuntaan. Tarkoitus olisi nikkaroida sinne vielä kesällä vähän lisää laskutilaa, joka helpottaa sekä ruoanvalmistusta, että tiskausta.

Cello Rodium 4 kaasugrilli
Cello savustuslaatikko

Grillinä meillä on tähän saakka ollut käytössä mökin jäämistöstä löytynyt vanha pallogrilli, joka sinänsä on ajanut asiansa ihan hyvin… Mutta koska erityisesti Pekka rakastaa ruoanlaittoa mökillä, oli selvää että tarvitsimme ulos kunnon ruoanlaittovälineet. Myöhemmin tässä kuussa tulee jälleen hänelle vuosia täyteen, joten halusin järjestää ahkeralle terassinrakentajalle kunnon yllätyksen etukäteissynttärilahjan muodossa. Päädyin hankkimaan hänelle salaa (tai meille kaikille, mutta erityisesti tästä yllätyksestä nauttii kyllä perheen miesväki) Cello Rodium 4 kaasugrillin, jossa toisella sivulla on kaasuliesi ja 1/3 osa grillin valurautaisista paistopinnoista on parilaa. Tämä helpottaa elämäämme ihan valtavasti, sillä sisällähän meillä ei ole kuin yksi ”kannettava” induktiotaso. Nyt perunat kiehuvat näppärästi samalla kun pihvejä ja vartaita vierellä kääntelee, eikä tarvitse sisällä juosta katsomassa joko ne olisi valmiita. Sankari totesi silmät loistaen paketin avattuaan, että hänellä on nyt ensimmäistä kertaa elämässään keskitasoa laadukkaampi grilli :D. Laadukkaan grillin kun kuulema tunnistaa ominaisuuksien lisäksi mm. tukevuudesta. Uskon miestäni, enkä tosiaan laita vastaan. Grilliä ihailtiin ja kokeiltiin kaksi päivää putkeen, ja grillaamaan innostui myös juniorimme. Hän lupasi valmistaa ruokaa mökillä nyt entistä useammin. Käy minulle! Mökkigrillinä tämä toimii meillä varmasti todella mainiosti vielä vuosia eteenpäinkin.

Vartaat tulevat varmasti olemaan tämän kesän hitti, sillä löysin Cellon valikoimista 60cm pitkiä varrastikkuja, jotka osoittautuivat tosi näppäriksi koon, toimivuuden ja uudelleenkäytön kannalta. Litteän muotoilun ja päässä olevan ”kahvan” ansiosta vartaita oli miellyttävä pyöritellä grillissä. Testiä odottaa vielä kaasugrillin sisään laitettava Cello-savustuslaatikko, johon Pekka kyllä koitti käydä pyytämässä kalaa järvestä, siinä kuitenkaan tällä kertaa onnistumatta. Uskon kuitenkin, että laatikko tulee olemaan kovalla käytöllä, sillä itsepyydetyt ahvenet ovat hänen suosikkejaan nimenomaan savustettuna, eikä sellaista mahdollisuutta täällä vielä ole tähän saakka ollut. Ruokailun päätteeksi grilli on tietysti hyvä puhdistaa varrellisella Cello-grilliharjalla (jossa on harjan ja sienen lisäksi päässä myös kätevä kaavin) ja lopuksi laittaa suojapeite päälle, jotta grilli pysyisi hyvänä mahdollisimman pitkään. Meillä on käytössä Cellon iso suojapeite, joka on UV-suojattua kangasta ja siinä on myös ilmastointiaukot, sekä aukeava etuosa. Olemme siis todellakin valmiita ulkoruokintaan ja kesäiseen terassielämään, jossa sisällä ei käydä kuin kääntymässä!

Cello varrastikut
Cello Halo-pergola
Cello grilliharja

Testailimme grilliä heti terassin valmistuttua ja voihan tavaton, miten hyvältä ruoka ulkona tehtynä - ja syötynä maistuikaan! Raskaan rakennusviikon päätteeksi kannoimme vanhan notkuvan pöydän talon alta terassille ja sen ympärille pari tuolia sisältä. Ruokailuryhmää ei siis myöskään vielä ole, mutta siihenkin oli ajatus kesällä DIY-hengessä sellainen toteuttaa. Nykyinen pöytä on myöskin edellisten omistajien perua ja sitä piti jälleen ruuvailla kasaan, jottei se painu kasaan kesken ruokailun :D. Lautatavaraa kun jäi jonkin verran yli, olisi tarkoitus hyödyntää sitä näihin tuleviin kalusteisiin. Katsotaan koska inspiraatio tuohon iskee, voi olla kuitenkin että päädymme vain rentoutumaan tässä koko tulevan kesän ottamatta porakonetta ja sirkkeliä esille enää kertaakaan. Viralliset terassin avajaiset vietetään sitten myöhemmin tässä kuussa ja silloin koko komeus pääsee varsinaiseen tulikokeeseen. Toivomme siis kädet ristissä, että meitä hemmotellaan toukokuun kaltaisilla kesäpäivillä vielä tästä eteenpäinkin.  

Cello grillin suojapeite
Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen, että päätimme tehdä koko tämän prosessin alusta loppuun itse, sillä opimme ensinnäkin sata uutta asiaa ja lisäksi olen vakuuttunut siitä, että osaan nauttia tästä ”lisähuoneesta” vielä entistä enemmän kun toteutus on vaatinut hieman verta, hikeä ja kyyneleitäkin. Lopputulos on kuitenkin pienien kauneusvirheidenkin kera meille juuri täydellinen ja uskon meidän viettävän tässä kesäkeitaassa monia ikimuistoisia hetkiä. Kesä on todellakin ihmisen parasta aikaa <3.

Jutta

ps. Viimeisen kuvan tunnelma kertoo kaiken olennaisen tästä hetkestä. Rakentaja on tavattoman onnellinen ja aikoo nauttia koko kesän uudesta terassista ja maittavista grillihetkistä. Allekirjoittanut jää taasen odottamaan niitä suussa sulavia herkkuja ;)

 

Newsletter

Widgets