Olen ajautunut sattumalta viimeisten parin kuukauden aikana tilanteisiin, jossa huomaan etsiväni omaa yrittäjäidentiteettiäni ja sitä tapaa, miten haluaisin projekteja, asiakkaitani - ja ehkä tärkeimpänä - itseäni ja luovuuttani hoitaa. Ensimmäiset 18kk täysipäiväisenä yrittäjänä ovat olleet melko lailla yllättyksellisiä ja hektisiä. Alkuun koin, että minulla on selvä visio ja selkeä päämäärä prosesseista ja niiden hoidosta. Sitten tuli sitä ja tätä ja taas lisää jotakin muuta. Kuljin yrittäjyyden ensimmäisen vuoden vain junan mukana ehtimättä kertaakaan pysähtymään sen äärelle, voisinko tehdä jotakin paremmin, tehokkaammin, vähemmän poukkoillen, enemmän omalla tyylilläni... En ehtinyt rakentamaan itselleni "yrittäjäbrändiä/-identiteettiä" kuten toivoin. Se vahvistui ehkä kuitenkin siinä sivussa huomaamatta. Ilman, että oikeastaan ehdin asiaa sen kummemmin ajattelemaan.
Tämän vuoden puolella minua on haastateltu useampaankin julkaisuun yrittäjyyteen liittyen. Olen ollut hieman hämillänikin miksi. Koen olevani kuin linnunpoikanen, joka opettelee vasta lentämään, enkä osaa yhtäkään reittiä vielä kunnolla. Eksyn aika usein, mutta toistaiseksi olen kuitenkin löytänyt aina takaisin kotipesään.
Ajattelen olevani yrittäjänä hyvinkin tavallinen. Tämän kevään aikana olen kokenut siitä myös valtavaa painetta. "Pitäisikö erottua, pitäisikö olla jossakin äärimmäisen hyvä ja fokusoida sitä osaamista enemmän. Pitäisikö minulla olla vastaus jo valmiina siihen, miten toimin ja hoidan asioita elokuussa, talvella, ensi vuonna..." Olen ihmisenä järjestelmällinen ja rakastan deadlineja. Kuulostaa hullulta, mutta vain kalenteriin rustatut merkinnät ja palautuspäivät saavat minut pysymään tehokkaana. "Virran ja mielentilan mukana kulkeminen" on ihan ok ja luovan alan tekijänä sitäkin tarvitaan. Ehkäpä jopa enemmän mitä osasin odottaa. Kesti kauan tajuta, että työni kärsii liiasta organisoinnista ja kellotetuista ajoista. Työni kärsii myös siitä, että olen harhaillut pohtimaan sitä, etten ole tarpeeksi hyvä, ammattitaitoinen, erottuva, muistettava, uudistuva....
Kun
Anne kävi haastattelemassa minua yrittäjyyteen liittyen alkukuusta tajusin monen asian loksahtavan paikoilleen. Tai ehkei ne palaset ollutkaan hukassa, mutta ymmärsin että ihan tavallinen riittää. Haastattelun teemana oli
´mistä inspiraatiota yrittäjyyteen´. Suostuin haastatteluun välittömästi sen enempää miettimättä. Tämä on minulle ominainen piirre ja hyppään kylmään veteen aika usein empimättä. Ehkä se onkin yksi vahvuuteni, mutta sitä en ollut tullut ajatelleeksi. Joskus on tullut miettineeksi jälkikäteen, että kannattikohan uhkarohkeus, mutta usein on kannattanut.
Bloggaaminen on osa yrittäjyyttäni ja erityisesti sen suhteen olen kokenut melkoista riittämättömyyttä koko alkuvuoden ajan. Tiedättekö kun tuntuu, että kaikilla muilla on enemmän annettavaa ja omat paukut on nyt käytetty? Aina on joku, jolla on kauniimmat kuvat, mielenkiintoisemmat tekstit, laadukkaampaa sisältöä ja aktiivisempi ote koko hommaan. Oma ote on ollut pitkään vähän löysähkö. Tämä on näkynyt myös postaustahdissa, sillä olen äärimmäisen huono tekemään mitään pakotettuna. Minulle tyhjä ruutu ilman ajatusta tai edes niitä kuvia on suuri peikko. Peikko on kuitenkin lähes aina sellainen, joka selättyy tekemällä. Vaikka tiedostan piirteen, en silti saanut keväällä itseäni ottamaan niskasta kiinni vaan annoin taukojen venyä pitkiksikin. Aiheitakin olisi ollut, mutta aloittaminen tuntui vaikealta. En tiedä miksi. Näitä lukkoja on hankala avata pakotettuna, nyt huomaan että se vaati vain hetken aikaa. Olen bloggaajana sellainen, joka elää pääsääntöisesti hetkessä. Minulla on hyvin harvoin tekstejä valmiina odottamassa, vaan ne syntyvät tyypillisesti sinä päivänä kun juttu julkaistaan. Yhteistyöpostaukset ovat asia erikseen ja niiden kanssa ennakoiminen on tuntunut helpommalta, koska päivämäärät ja koko prosessi on aikataulutettu etukäteen tarkasti yhdessä jonkun muun kanssa.
Annen kanssa keskustelimme pitkään yrittäjyyden teemoista, myös bloggaamisesta. Vasta Annen lähdettyä tajusin, että olen tainnut asettaa itselleni melko suuren riman, jonka ylittäminen on tuntunut viime aikoina jopa ylitsepääsemättömältä. Huomasin seuraavasta aamusta alkaen olevani asian kanssa enemmän sinut. Olisi ehkä kannattanut sanoa asiat ääneen aiemmin, sillä se selvästi helpotti. Koen olevani yrittäjänä, bloggaajana ja ennenkaikkea ihmisenä todella tavallinen. Parasta on kuitenkin se, että tavallinen riittää.
Tavallisuus ja monipuolisuus on näyttäytynyt itselleni (syystä tai toisesta) aikalailla negatiivisessa valossa ja erityisesti näin olen kokenut yrittäjyyteen liittyvissä asioissa. Luovalla alalla työskennellessä tavallisuus tuntuu olevan jopa jonkinlainen kirosana. Pitäisi osata olla askeleen edellä, kerätä uusia ideoita, synnyttää uusia juttuja ja olla erittäin tunnistettava ja persoonallinen. Pitäisi noudattaa jotakin omaa puhtaan raikasta linjaa alusta loppuun, jotta selkeä visio ja yrittäjäidentiteetti säilyy ja huokuu sitä kautta vahvaa ammattitaitoa.
Mutta tiedättekö.... Päätin, että tavallinen on juuri nyt ja juuri tässä hetkessä minun yrittäjäidentiteettini. Teen töitä tavallisen määrän, teen töitä meille tavallisille ihmisille ja ennenkaikkea olen itsekin ihan tavallinen. Miksi identiteettini pitäisi olla jotakin muuta? On kyse sitten kodistani, omasta tyylistäni tai omasta tavastani hoitaa yrityksen asioita - se riittää, mitä olen. Kaikki muu tulkoon sitten omalla painollaan mukana. En pysty lokeroimaan itseäni sisustajana, pukeutujana tai ammattitaitoisestikaan kovin tarkasti. Se olkoon vahvuuteni! Olen monipuolinen ja pidän siitä, että voin sekoittaa asioita keskenään. Niin työssä kuin elämässä yleensäkin. Kuvailin Annelle sisustustyylini olevan skandinaavisesti boheemi. Päteköön se myös muihin elämän osa-alueisiin. Teen töitä sopivan boheemisti, sopivasti omalla tyylilläni, sopivan monipuolisesti.
Näiden ajatusten myötä toivon meille kaikille tavallisille tyypeille lempeää viikonloppua <3
Jutta
Kuvat: Nea Karihtala