Top Message

www.oblik.fi

KEITTIÖ | ENNEN UUDISTUSTA

Heippa! Tajusin juuri, että meidän kodin keittiötä ei olla sen paremmin täällä blogin puolella esitelty. Yksittäisiä kuvia sentään joissakin jutuissa on ollut esillä. Syy "keittiöpimentoon" on tilan haastava kuvaaminen ja se, etten oikein ole ollut sinut koko keittiön kanssa... Ja tämä on johtanut siihen, että muut tilat kodissamme ovat inspiroineet minua kuvauksen merkeissä selvästi tätä enemmän. 

Nyt keittiöön on kuitenkin tulossa pieniä muutoksia, joten on ehkä ihan hyvä hetki vilauttaa miltä täällä näyttää nyt. Osa kuvista on otettu jo aiemmin, ja niissä on vielä kaikki paikoillaan ennen yhden yläkaapin ja välitilan irroitusta. Osan taas nappasin vasta tänään, joten niissä on pohjatöitä jo aloiteltu.


Keittiöremontti on tehty tässä kodissa reilu kolme vuotta sitten, jolloin on uusittu myös kaikki kodinkoneet. Kaapistot ovat Kvikin Mano Sera sarjaa ja kaappitilaa täällä on oikeastaan aika paljon. Yläkaapit ovat jotakin muuta mallia kuin muut kaapistot, mutten osaa sanoa mitä. Vaikka keittiö on sinänsä aika kiva, on siinä joitakin pieniä juttuja, joita halusimme lähteä uudistamaan. 

Päädyimme poistamaan ikkunaseinän yläkaapin ja tilasimme toissa viikolla allasseinälle uuden korkeamman yläkaapin Kaarinan Puuvajasta mittojen mukaan. Halusin hyödyntää jokaisen sentin ja lisäksi toteuttaa kaapin siten, että se on juuri tuohon aukkoon/syvennykseen mitoitettu. Näinollen valmiit moduulit eivät tässä kohtaa tulleet kysymykseen. Koska halusin kaapiston jäävän hormin kulmauksen taakse, kaapin syvyys tulee hieman pienenemään, mutta kavennuksen myötä häviävän tilan saamme käyttöömme takaisin moninkertaisesti korkeutta kasvattamalla. Väriksi kaapistolle valikoitui valkoinen (koska tila on oikeasti tosi pimeä ja tummat alakaapit ovat jo riittävästi kontrastinen juttu tähän tilaan). Kaapin ovet ja malli valittiin toistamaan 50-luvun henkeä, samoin kuin niiden vetimet. 130cm korkeat yläkaapit ovat aika massiivinen kokonaisuus ja tästäkin syystä valkoinen värivalinta oli selvää. Halusin tällä myös selkeyttää tilan tunnelmaa, jota kuitenkin edelleen lisää vanha tiiliseinä ruokapöydän takana ja puulattia, joka tuo lämpöä muuten moderniin ja mustavalkoiseen keittiöön. En malttaisi millään odottaa, että nuo kaapit jo tulisivat!


Samaan syssyyn (tai oikeastaan jo ennen kaapistoja) päätimme uusia välitilan ja hanan. Uskon, että tämän tilan valoisuus ja selkeys tulee lisääntymään ihan mielettömän paljon näillä pienillä muutoksilla. Tavoitteena olisi saada puristettua kokonaisuus valmiiksi huhtikuun aikana, tai ainakin ennen mökkikauden aktiivisempaa alkua. 

Kaksi suurta keittiöremonttia viimeisen kolmen vuoden aikana ovat olleet isoja projekteja. Tässä kohtaa ei onneksi ollut tarvetta niin isolle muutokselle, vaan pienillä jutuilla saadaan varmasti tästäkin tilasta vielä nykyistä enemmän meidän näköisemme. 

Tässähän alkaa ihan jännittämään, että miten meidän perheeltä sujuu ensimmäistä kertaa laatoituspuuhat ja miltä kokonaisuus tulee sitten lopulta näyttämään. Jaiks!

Jutta

DIY: MINIMALISTINEN PÄÄSIÄISKRANSSI


Viime vuonna askartelin seinällemme pääsiäisen aikaan höyhenkranssin. Tänä vuonna päätin hieman muokkailla viimevuotista ideaa ja tehdä ulko-oveemme hieman suuremman kranssin, mutta ilmeeltään aavistuksen siromman. Taidan olla tällaisten sirojen ja yksinkertaisten kranssien suuri ystävä, sillä huomaan väkertäväni näitä joka vuosi ja vieläpä aina hieman samalla tekniikalla :D. Joka kerta olen kuitenkin halunnut uudistaa aiempia toteutuksia tavalla tai toisella. 2018 pääsiäiskranssin väriksi valikoitui valkoinen ja valmistukseen käytin aikaa noin vartin. 


Pääsiäiskranssin valmistukseen tarvitset:



Näin teet sen:


  1. Kiinnitä pidempiä valkoisia sulkia piipunrassien avulla metallirenkaaseen. Yhteen nippuun kannattaa kiinnittää aina 2-3 sulkaa.
  2. Aloita piipunrassien pyörittely renkaan ympäri siten, että ensimmäinen lähtee sulkien juuresta.
  3. Jatka pyörittelemistä niin monella piipunrassilla kuin haluat. Itse käytin viisi kappaletta paksumpia piipunrasseja.
  4. Kiinnitä kuumaliiman avulla pieniä koristemunia sulkien juurelle.
  5. Pujota koristemunien väliin pieniä helmikanan höyheniä tai muita pienempiä erivärisiä höyheniä. Kiinnitä "istuttamalla" kuumaliimatippaan.
  6. Ripusta renkaan päälle ohut naru, josta saat kranssin roikkumaan.
  7. VALMIS!


Itse tykkään tehdä kransseja valmiisiin metallirenkaisiin, koska en liiemmin pidä muhkeista kransseista, vaikka niistäkin saa kyllä aikaan näyttäviä ja tyylikkäitä lopputuloksia. Olen aikanaan ostanut muutamia erikokoisia metallirenkaita kotiin ja tehnyt niihin milloin höyhenkranssin, milloin kiinnittänyt niihin eukalyptuksen oksia. Sesongin vaihduttua olen irroittanut koristeet pois ja laittanut taas jemmaan seuraavaa inspiraatiopuuskaa varten. Joka kerran en siis todellakaan osta uusia kranssirenkaita :D.

Lopputuloksesta tuli minusta oikein kaunis ja sievä. Valkoinen tulee kivasti esiin puisesta ulko-ovestamme ja pysyy siinä tietysti hyvässä kunnossa - kerrostalossa kun asumme ja ovemme on rappukäytävään, eikä suoraan ulos. Yhtä hyvin kranssin voisi sijoittaa kotiin seinälle tai vaikka ikkunaan roikkumaan.

Iloisia askartelun hetkiä viikonloppuusi,
Jutta

TOTUUS BLOGIKUVIEN TAKANA


Niin... Joskus se tuppaa unohtumaan. Totuus blogikuvien takaa nimittäin. Somemaailmassa lähes poikkeuksetta seuraan ihmisiä, arkisia hetkiä ja sisustuksia, joista voisin poimia inspiraatiota omaan kotiini ja arkeeni. Olen visuaalisuudesta nauttiva tyyppi ja se näkyy tietysti myös omassa kodissani, somekanavissani, sekä blogissani. Herkästi sitä kuitenkin kauniita kuvavirtoja katsellessa meinaa itseltäkin unohtua, että myös muiden arki on kaurapuuroa, harrastuksia ja pyykkivuoria. Olen joskus aiemminkin esitellyt kotimme sellaisenaan, kuin se kuvaushetkellä on ollut. Ilman minkäänlaista siivousta tai järjestelyä. Itseasiassa en juurikaan kyllä stailaa kuvia varten, mutta hyvin usein otan kuvat siivouksen jälkeen tai rajaan tiukemmin sotkut kuvien ulkopuolelle. Tämä siksi, että on helpompi ammentaa inspiraatiota kuvasta, jota ei ole kuorrutettu kuivuvilla pyykeillä, paperipinoilla työpöydällä jne. 

Tämä postaus on vastaus sisustusbloggaajien kuukausittaiseen haasteeseen, jossa Carita Char and the city -blogista haastoi muut bloggaajat näyttämään miltä arki blogikodissa todellisuudessa näyttää. "Koska blogit ovat nykyään niin viimeisen päälle viilattuja, tuodaan sekaan pientä arkirealiteettia. Sisustusblogiin valokuvaavan etu on siinä, että kauniin asetelman vierellä olevan kaaoksen voi rajata pois, mutta miltä näyttävät ´behind the scenes´ kuvat kodistasi?"

Itse olen tyyppinä mielestäni melko "sotkeva" vaikkakin samaan aikaan todella järjestelmällinen. Saatan jättää tavaroita hujan hajan päivän mittaan minne sattuu ja tämä taas tarkoittaa sitä, että siivotessa hommaa on usein paljon, sillä aloitan aina sillä, että vien tavarat takaisin omalle paikalleen. Meillä siivotaan useampi kerta viikossa. Ei välttämättä tarvitsisi jollei täällä asuisi näin sotkevia ihmisiä :D. Joskus menee useampi viikko, että kodissa on siistimpää, toisinaan pommi on valmis kahdessa päivässä. Usein mietin, miten paljon helpompaa olisi laittaa tavarat vain samantien omalle paikalleen ja paasaan siitä myös lapselle. Mutta huonona esimerkkinä huomaan kuitenkin usein itse tekeväni omien ohjeideni vastaisesti ja jättäväni tavarat juuri siihen, mihin ne kädestäni saan laskettua.

Saman teen kun kuvaan blogiin. Siivoan tavarat omille paikoilleen ja kuvien kaltaiselta meillä kyllä oikeasti aika usein myös näyttää, eikä se ole siis liioiteltua totuutta. Vaikka olemme ´huolettomia´ ihmisiä tavaroiden suhteen, rakastan kuitenkin samaan aikaan siisteyttä. Siksi käytän siihen toisinaan aika paljonkin aikaa. Ja vain koska se saa mieleni rauhoittumaan. Arjen aikataulut määrittelevät kodin siisteystasoa todella paljon. Kiireisinä päivinä koti on kuin pommi, kun taas hiukan aikatauluiltaan väljempänä meillä kyllä usein on tosi siistiä. Ja tässä kohtaa on ihan hyvä tehdä ero sille, että siistiä voi mielestäni olla myös silloin kun on sotkuista. Sotkuinen ja likainen ovat mielestäni eri asioita ja sotkua siedän huomattavasti likaa, tahroja ja pölyä paremmin.

Ja tässä se nyt on. Prikulleen sellaisena, miltä se elävässä elämässäkin näyttää. Ja nämä kuvat on otettu juuri ennen kuin aloin järjestelmään tavaroita takaisin paikoilleen ja imuroimaan. 


Olohuoneen ruokapöydälle tuppaa jäämään usein kaikenlaista tavaraa mitä ohikävellessä siihen laskee. Tv-tasollekin on jäänyt pari rasvapurkin loppua ja näemmä vähän muutakin. Sohvan tyynyt ja viltit ei juuri koskaan ole ojenuksessa, sillä sohvalla meillä muljaa koko porukka ja koirat päälle. Pöyhin tyynyt vähintään joka toinen päivä. Jos ne olisi koristeita, ei tätä tarvitsisi tehdä, mutta koska ne ovat meillä ihan käytössä - teen sen mielelläni. 


Työhuone on tällä hetkellä vähän kaaoksessa ja pöytäkään ei ole omalla paikallaan. Tämä taasen johtuu siitä, että viereistä seinää on juuri paklailtu ja kohta maalaillaan (kunhan ehditään). Paperit on usein levällään niin kauan kun projektin parissa sillä hetkellä työskentelen. Kerään pöydän tyhjäksi pari kertaa viikossa tai kun siirryn seuraavan projektin pariin. 


Eteisessä nojailee miehen ja lapsen jääkiekkomailoja. Lastenhuoneessa futiskamat on jäänyt lapselta tasan niille sijoilleen johon ne on sattunut tipahtamaan. Pöydälläkin on kaikenlaista sälää, mutta rehellisesti pitää sanoa, että useimmiten pöytä on kyllä pysynyt juniorilla siistinä. Tässä huoneessa auringosta nauttii päivisin usein mäyräkoiramme, joka hakeutuu auringonsäteiden luokse lämmittelemään.


Jos oli lapsen sänky petaamatta, niin on myöskin meidän aikuisten. Tosin päiväpeitto on sentään nostettu ylös lattialta sängyn päälle. Täältä löytyy samalla toinen koira, joka on kiivennyt ihan sänkyyn saakka päivää paistattelemaan. Sängynpäätytaso on suht siisti, mitä nyt joku kirja siinä illalla jäänyt auki, mutta se on ihan tavallinen näky (täältä näet, miltä makuuhuone näytti ennen ja miltä nyt). Keittiö.... No sinne on kannettu kaikenlaisia maljakoita, purnukoita ja näköjään myös pesuaineita. Keittiö on meillä sellainen, joka siivotaan vähintään kerran päivässä. Ainakin tasot ja tiskit. Useimmiten pyyhin samalla hiukan muualtakin. Mies häärää meillä täällä minua enemmän ja jättää usein jälkeensä siistin keittiön. Lapsen kotitöihin kuuluu tiskikoneen tyhjennys ja se toimii vaihtelevalla menestyksellä. Jotenkin työnjako on vain luonnollisesti mennyt niin, että keittiö on enemmän poikien valtakuntaa, vaikka itsekin siellä tottakai häärin.. Yhtä aikaa minä taas olen esimerkiksi se, joka siivoaa ja pesee aina suihkun ja wc:n. 

Tältä meillä siis ihan rehellisesti näyttää juuri nyt. Mietin hetken, haluanko tähän haasteeseen osallistua, sillä en ole ihan varma mitä inspiraatiota tämä kenellekin tuottaa. Toisaalta halusin kyllä kantaa korteni kekoon siinä, että jos somefeedit täyttyvät mitä kauneimmista sisustuskuvista, niin kyllä niiden takanakin eletään. Elämä, some ja arki ei ole kovin mustavalkoista, vaikka sellaisen kuvan voi helposti toisten kuvista luodakin. Kiitos vielä Caritalle mahtavasta haasteesta! Itse jään ainakin odottamaan tämän haasteen koontia, jossa vedetään yhteen sisustusbloggareiden realismikuvat ja ajatukset blogikuvista. 

Taidankin tästä lähteä nyt järjestelemään hiukan tavaroita, 
joku kun on taas jättänyt olohuoneen ruokapöydälle kasan tavaraa :D

Jutta

NEUTRAALEITA KORISTEITA JA DIY-IDEOITA PÄÄSIÄISEEN


Heippa! Innostuin viikonloppuna fiilistelemään jo pikkuisen tulevaa pääsiäistä. Pääsiäinen on sellainen juhlapyhä, jonka "karnevaalimeininki" menee itselläni hieman yli. Rakastan kyllä värejä ja sitä keväistä ilonpirskahduksen tunnetta, jonka pääsiäiskoristeet saavat aikaan... Mutta en silti tunne olevani kotonani jos kuorruttaisin oman kotimme tipunkeltaisiin koristeisiin ja neonvärisiin sulkiin. Muita samanhenkisiä linjoilla? Koska 12-vuotias lapsikaan ei enää käy virpomassa, niin pääsiäisaskartelut on jääneet viimevuosina hieman vähemmälle. Minä kun olen perheessä nykyään ainoa, jota askartelu edes jossakin määrin kiinnostaa. 


Helppoja DIY-ideoita on kuitenkin superkiva testailla, joten olin innoissani kun löysin Myllyssä sijaitsevasta askarteluliike Inspiraatiosta neutraaleita pääsiäistarvikkeita. Mustat munat kennossa oli asia, joka sai suupielet nykimään ylöspäin. Voi tavaton, joku muistaa myös meitä, joille väri-iloittelu ei tunnu omalta! Ostin samaisesta paikasta valkoisen liitutaulutussin, jolla koristelin testiksi pari munaa. Ihanaa ja t-o-d-e-l-l-a koukuttavaa puuhaa! Tätä aion vielä jatkaa ennen pääsiäistä.

Pääsiäismunat asettelin pieneen kotoa löytyneeseen kulhoon, jonka pohjalle laitoin helmikananhöyheniä, eli näitä. Tämä pieni pääsiäiskori saa toimia meillä nyt lähes ainoana virallisena pääsiäiskoristeena sisätiloissa. Sen viereen yritän etsiä vielä pajunoksia maljakkoon ennen h-hetkeä. Hauska idea pääsiäiskattaukseen syntyy lautasliinan pyörittämisellä pääsiäismunan ympärille ja solmimalla liinan päät korviksi. Vanha idea, mutta toimii ihan joka vuosi! 



Jos siis etsit paikkaa, josta löydät askartelu- ja juhlatarvikkeita (myös niitä muita kuin glitterillä höystettyjä sirkusjuttuja) niin suosittelen pyörähtämään Inspiraatiossa vielä ennen pääsiäistä (verkkokauppakin löytyy, joten kauempanakin asuvat hox hox). Kennollinen munia, tussi ja pari pussia höyheniä. Niillä saa jo "sesonkifiilistä" kotiin. Huomasin muuten, että verkkokaupassa pääsiäisjutut oli kategorioitu yhden alasivun alle näppärästi ja se pääsiäisen alasivu löytyy siis täältä

Ostinpa vielä näiden lisäksi hieman valkoisia sulkia ja pyöräytin niistä kevyen kranssin oveemme. Tästä laittelen ensi viikolla vielä ihan omaa ohjetta :). 

Mukavaa sunnuntaita ja pian alkavaa uutta viikkoa!
Jutta

PS. Täällä yksi aiemman vuoden moderni pääsiäisastelma. Kurkkaa ihmeessä!

KÄYTÄNNÖLLINEN ETEINEN TEKSTIILILAATALLA


Eteinen edustaa itselleni hyvin pitkälti sitä, miten kodissa eletään ja on myös selvästi se paikka, jonka sekavuus tai toimimattomuus alkaa ahdistamaan ensimmäisenä. Jos aamulla on lähdetty kiireesti tai kotiin tultaessa koirat on juossut kaikki matot rullalle, tulee välittömästi levoton fiilis. Ja vaikka olemmekin nyt saaneet elellä aika mahtavia kelejä koiranomistajan näkökulmasta, on vielä edessä ne loskaiset ja kuraiset kelit ennen kesää, jolloin kaksi nelijalkaista kaveriamme saa eteisen kymmenessä minuutissa sen näköiseksi, että pyörremyrsky olisi vieraillut kodissamme. Siinä kun hieman kosteana piehtaroidaan maton päällä ja kannetaan samassa hässäkässä kaikki lelut myös siihen.  Ja lopulta alkaa senpäiväinen juoksuralli, että heikompia hirvittää. 

Eteisaulassamme on seitsemän oviaukkoa tai ovea. On siis selvää, että tuo paikka on se, jonka kautta kuljetaan lähes jokaiseen huoneeseen kodissamme ja sen toimimattomuus muistuu mieleen aika monta kertaa päivän aikana. Alkuperäiset esiinkaivetut puulattiat ovat tämän kodin yksi parhaimmista asioista. Mutta kuten arvata saattaa, on tuo sisääntulon lattia huomattavasti muita kuluneempi ja lisäksi likaantuu ihan jatkuvalla syötöllä, vaikka tulemmekin sisään rappukäytävän kautta. Tästä syystä haaveilin jo tänne muutettaessa kokolattiamatto -tyyppisestä ratkaisusta, jolloin matot ei rullautuisi ja lisäksi lattian pintaa saataisiin säästettyä. Ongelmaksi muodostui tuo meidän ääntäeristävä väliovi, joka tulee niin matalalle, ettei oven eteen saanut mitään järkevää mattoa niin että ovi mahtuisi kunnolla avautumaan. 


Sitten bongailin paikallisesta RTV:stä tätä tekstiilimattolaattaa! Erän loppu superhalvalla (14,90/m2) ja paloina, kuten olin itse toivonut. En nimittäin ehkä jaksaisi sitä, että koko matto tulisi pestä tai irroittaa jos siihen tipahtaa jotakin tai koira päättää siihen vaikkapa oksentaa. 50x50cm tekstiililaatta on keinokuitua ja sitä voi pyyhkiä vedellä. Matonpesuvaahto/-suihke on yksittäisille tahroille myös käytännöllinen. Pohjassa on bitumitausta, joten se pitää kosteuden loitolla lattiasta. Käyttöluokaltaan tämä tekstiililaatta on 22, joka kattaa kodin keskikovan kulutuksen. Eteistiloihin suositellaan kyllä suurempaa käyttöluokkaa, mutta asuessamme tosiaan kerrostalossa, jää meidän eteinen esimerkiksi omakotitalon eteistä pienemmälle rasitukselle kun suurimmat loskat ja hiekat jäävät jo asunnon ulkopuolelle. Nähtäväksi jää riittääkö tämä käyttöluokka meillä. Yhtenä ratkaisevana seikkana oli tässä kuitenkin myös tuo nukan pituus, joka tässä on 3mm ja seuraavassa käyttöluokassa olevassa 6mm. 

Maton pinta on eläväistä, joka saa aikaan sen, ettei jokainen kuivunut kurajälki näy siinä samantien. Kiinnitimme palasten kulmat tähän tarkoitetulla teipillä lattiaan (toinen vaihtoehto olisi ollut mattoliima, mutta koska haluan säilyttää option puulattian esiinottamisesta, niin ei kiitos...). Lisäksi osa palasista menee listojen alle, jolloin tiukkaan ladotut palaset eivät pääse liikkumaan. 

Tykkään tästä kyllä ihan hurjasti. Eihän se kaunein mahdollinen matto maailmassa ole, mutta ah niin käytännöllinen ja saa eteisen tuntumaan suuremmalta kun koko lattia on sillä ladottu. Oviaukkojen suuren lukumäärän vuoksi kaipasin tilaan jotakin sellaista, joka rauhoittaa ja yhtenäistää kokonaisilmeen. Paloja jäi vielä muutaman neliön verran ja osan siitä saatamme viedä mökin pikkuiseen eteiskäytävään. Osa kuitenkin jää edelleen varmuudeksi säilöön, jos kuitenkin joku päättää kaataa siihen jotakin sellaista, joka ei lähde pois. Yksittäinen palanen on helppo vaihtaa sitten uuteen. 

Jäin vain miettimään, että maton ollessa näin isossa roolissa eteisessä, onko beigeen taittavat seinät nyt sen parina liikaa? Tuntuu kuin uppoutuisin vaaleanruskeaan maitokahviin sinne astuessa :D. Mutta ei se välttämättä huono mielikuva ole. Jään pohtimaan tätä ja katselen rauhassa miltä tuntuu. 

Mukavaa viikonloppua,
Jutta

Eteisen vanhan ilmeen ennen mattoa näet ainakin täältä.

MILLAISIA KULUJA YRITTÄJYYTEEN LIITTYY?

Ensin pitää varmaankin vetää tähän alkuun kattava discleimeri. Se mitä tässä tekstissä kerron, perustuu omiin kokemuksiini, omiin valintoihini ja omiin ratkaisuihini. Tämä teksti ei ole aukoton opas yrittäjyyden kuluista - eikä se sovellu sellaisenaan kenenkään muun käytöön kuin omaani (ei edes samalla alalla työskentelevälle). Jokaisella meillä on taskussa eri määrä euroja ja erilaisia tavoitteita tai erilaisia tottumuksia. Koska kuitenkin uskon, että monia kiinnostaa yrittäjyyden kulupuoli, voisin avata hieman omaani. Kaikenkattavaa analyysiä en aio kuluistani tehdä, mutta raamit ja omat kokemukseni voin teille jakaa. Joten, jos olet tämän jälkeen valmis vapauttamaan minut kaikesta vastuusta - tervetuloa lukemaan tätä kolmatta talousteeman alle lukeutuvaa tekstiä.

Jos olet täällä ensimmäistä kertaa talousjuttujen parissa, suosittelen aloittamaan tästä tekstistä. Siinä avasin artikkelin verran lukuja siitä, miten ensimmäinen vuoteni luovan alan yrittäjänä meni. Nyt siihen kulupuoleen. Käsittelen tässä enimmäkseen hallintoon yms. liittyviä kiinteitä kuluja, jotka juoksevat vaikken laskuttaisi ainoatakaan keikkaa. Näiden lisäksi yritystoimintaan liittyy paljon muita kuluja, jotka vaihtelevat paljon (stailaustarvikkeita, kalustoa, teknisiä laitteita, auton käyttöön liittyviä kuluja, kursseja, edustuskuluja...).


Vakuutukset


Olen sellainen tyyppi, joka haluaa ottaa näissä asioissa varman päälle. Maksan melko monesta vakuutuksesta - eli itselleni mielenrauhasta. Yhtä oikeaa tapaa ei ole ja itse olen valinnut tämän tien, koska se tekee työnteostani tehokkaampaa. Olen huomattavasti rauhallisempi kun voin luottaa siihen, että taustalla on edes jokin turva jos sairastun pidemmäksi aikaa, tarvitsen nopeaa lääkärihoitoa, onnistun tiputtamaan jonkin asiakkaan arvokkaan esineen yms. Tiedän myös yrittäjiä, jotka eivät ota juuri mitään vakuutuksia pakollisten päälle. Tässä kohtaa on mahdollista säästää reilusti euroja, mutta samalla pitää osata sitten itse varautua mahdollisiin vahinkoihin, tapaturmiin yms. 

Maksoin vuonna 2017 vakuutusmaksuja n.4.600 euroa. Kuukausitasolla tämä tekee hieman vajaa 400 euroa. Tämä pitää sisällään myös maksamani YEL-vakuutuksen, josta saan vielä uuden yrittäjän alennusta. 

YEL-maksua maksan melko vähän. En kuitenkaan minimiä, mutta vähänlaisesti. Tämän vuoksi säästän YEL:in lisäksi henkilökohtaista eläketurvaa + laitan muutoin rahaa säästöön kuukausittain kaiken varalta. 

Muut kiinteät kulut (hallinto, ohjelmistot)


Tähän alle laskin kirjanpitoon, ohjelmistoihin, sekä laitteisiin liittyvät kiinteät kulut (puhelinlasku, nettiliittymä, ohjelmistot...). Mikäli minulla olisi toimisto-/liiketila jossakin, olisi tässä kohtaa aivan toisenlainen kuluerä. Kirjoitin kotona työskentelystä (10 parasta asiaa kotona työskentelyssä) ja olen siis sitä mieltä, että ainakin tällä hetkellä haluan säästää tuon erillisen toimipisteen kulun ja teen töitä kotitoimistolta käsin. 

Kiinteät kulut vuositasolla olivat viime vuonna n.2.600 euroa. Tämä tekee kuukausitasolla noin 215 euroa. Suurin yksittäinen kuluerä on kirjanpidon kulut. Voisin periaatteessa tehdä toiminimen kirjanpidon myös itse, mutta myönnän kyllä rehellisesti, että minusta ei olisi siihen. 

Vaikka taustani on finanssialalta ja ainakin luulen ymmärtäväni numeroiden, tuloslaskelman ja taseen päälle jotakin, en osaa olla tiukka itselleni. Voin hyvin kuvitella, että olisin jättänyt jokaisen palautettavan ALV-laskelman myöhässä ja laskenut vasta viimeisinä päivinä koko vuoden verotettavia tuloja... Jättäisin liian herkästi kaiken viimetippaan. Tarvitsen hyvän kirjanpitäjän, joka sekä vaatii, että opastaa. Ajattelen, että samalla voin säästää rahaa neuvojen ja vinkkien vuoksi. Ja edelleen ajattelen, että kukin keskittyköön työssään siihen, mikä on olennaista ja missä on hyvä. Näin jokainen hoitaa oman tonttinsa tehokkaasti itseään ylikuormittamatta. Kiire on välillä niin valtava, että jos ajattelisin tekeväni sen päälle vielä noita kirjanpidollisia asioita niin halleluja!

Arvonlisävero + ennakkovero


Arvonlisävero ei sinänsä ole kulu. Laskutan saman veron itse ja maksan sen eteenpäin valtiolle kuukausittain. Saan vähentää siitä toki muiden kulujeni arvonlisäveron, mutta kuluja ei ole itselläni yhtä paljon kuin maksettavia alveja. Positiivista sinänsä. Arvonlisäveron määrä riippuu täysin kuluneesta kuukaudesta ja tehdyistä projekteista - eli laskutettavista töistä.

Ennakkoveroa maksan tänä vuonna 30.000 euron mukaan. Tämä on siis arvio tuloksesta kulujen jälkeen jonka tälle vuodelle uskalsin heittää. Viime vuonna ennakoin jonkin verran alakanttiin ja nuo lisäverot joudun maksamaan nyt jälkikäteen. Ennakkoverossa ikävää on se, että arviota voi nostaa kesken vuoden, muttei laskea. Jos siis arvioin tulokseksi 60.000 euroa ja totean kesäkuussa ettei se tule ikimaailmassa toteutumaan, maksan arvion mukaan silti koko loppuvuoden tuohon ensin arvioidusta laskettua ennakkoveroa. Auts. Tästä syystä itse arvioin mieluummin hieman alakanttiin ja laitan loput säästöön - eli maksan loppuvuodesta ekstraa vapaaehtoisesti. Vaihtoehtoisesti jos olisin arvioinut yläkanttiin, saan toki euroja takaisin, mutta vasta seuraavan vuoden joulukuussa. Jos työt alkavat loppumaan ja tuloja ei ole, on yli vuosi aika pitkä aika odotella niitä takaisin. EDIT! Naisyrittäjien fb-ryhmässä heräsi keskustelua tästä ja ilmeisesti nykyään ennakonalennusta voi myös pyytää kesken tilikauden. Ole kuitenkin realistinen arviossasi.

Maksan ennakoita 6 kertaa vuodessa, yhteensä 5.100 euroa. Tämä tekee 425 euroa kuukausittain. Tämän maksan koko vuoden, vaikka tosiaan heinäkuusta alkaen en saisi yhtäkään ainoata maksavaa asiakasta yritykselleni. Jos taas businekset menevät odotettua paremmin, joudun tietysti loppuvuodesta maksamaan vielä vähän bonusta päälle.

Tämän verran kuluja kertyy yritystoiminnasta vuosittain


Nämä yhteenlaskettuna kuukausittaiset kulut yritystoimintaan liittyen ovat 1.040 euroa (n.12.300e/vuosi). Tämä summa lähtee tililtäni joka kuukausi ilman yhtäkään muuttuvaa kulua. Ja kuten sanoin, näihin lisätään vielä monen monta kuluerää jäsenmaksuista, laitehankinnoista, matkakuluista ja toimistotarvikkeista alkaen. Jos näitä muuttuvia kuluja ei olisi, olisi työnteko todella haastavaa, jopa mahdotonta. Tämän vuoden alussa olen jo joutunut ostamaan uuden läppärin ja puhelimen (koska vanha tilttasi, enkä voi hoitaa asiakascaseja ilman puhelinta). Nämä ovat olleet iso investointi alkaneeseen vuoteen.

Tämä yhteenveto ei tosiaan ole ohjeistus siihen, miten asioita kannattaa hoitaa, eikä sitä kannata käyttää pohjana omille laskelmille. Kuten alussa totesin, jokainen tekee juuri kuten itse parhaaksi katsoo ja kokee. Pidän itse siitä, että voin tehdä töitä rauhallisemmin mielin ja tästä syystä käytän paljohkosti rahaa vakuutuksiin. Kokonaiskuluni ovat kuitenkin melko maltilliset, jonka selittää esimerkiksi kotitoimisto. Yksinyrittäjänä en myöskään maksa työntekijämaksuja (palveluja silti olen joutunut viime vuonnakin ostamaan muilta jonkin verran, jotka ei näihin auki laskettuihin kuluihin kuulu...). Säästän myös jokaisena kuukautena pikkuisen sivuun "huonompaa" kuukautta varten. Muitakin säästökohteita löytyy. Meidän perheen arjen raha-asioista voit lukea tarkemmin täältä (Minä, sinä vai yhdessä?).



Yrittäjyydestä haaveilevalle annan seuraavat vinkit:

  1. Laske oma kuluarviosi ennakkoon ja säästä etukäteen vähintään 5-6 kuukauden kulut tilille ennen toiminnan aloittamista (parempi enemmän kuin vähemmän). Jos tuloja on hankala arvioida etukäteen, käytä kuluissa mieluummin hieman liian suurta arviota kuin liian pientä. Lisää arvioon mukaan myös muuttuvat ja yllättävät kulut.
  2. Mieti ja arvioi, kuinka paljon olet valmis maksamaan mielenrauhasta. Liittyy se sitten vakuutuksiin, ulkoistettaviin töihin (esimerkiksi kirjanpito) tai mihin tahansa muuhun. Ole tässä kohtaa tarkka ja realistinen. Jaksatko ja haluatko todella tehdä kaiken itse vai voisitko silläkin ajalla tehdä sellaista, mistä nautit enemmän?
  3. Ennakkoveron määrä kannattaa arvioida mahdollisimman realistiseksi ja ainakin ensimmäisenä vuotena mieluummin hieman liian alas kuin ylös (nyt moni heristää sormeaan, mutta näin minä asian kuitenkin näen). Näin et joudu niinsanotusti kuseen jos asiakkaita ei olekaan ensimmäisenä vuotena odotetusti. Jos huomaat kuitenkin, että menee aika kivasti - muista nostaa arviota tai maksaa ekstraa loppuvuodesta/ennen veroilmoituksen antamista. EDIT! Naisyrittäjien fb-ryhmässä heräsi keskustelua tästä ja ilmeisesti nykyään ennakonalennusta voi myös pyytää kesken tilikauden. Enivei - ole realistinen :).
Ja bonuksena: muista kerätä kaikki kuitit ja tositteet talteen ja tehdä niistä laskelmia jatkuvasti! Olet melkoisen urakan edessä loppuvuodesta, jos alat etsimään kuluja ja niihin liittyviä kuitteja vasta silloin. Koskee myös kilometrilaskelmia. Voin kertoa, että ei ole herkkua muistaa ja etsiä ajettuja reittejä ja kilometrejä jälkikäteen useammalta kuukaudelta kerralta. Been there, done that!

Tällaisia vinkkejä ja ajatuksia tähän päivään ja tämän kuukauden aiheeseen. Kiva, että jaksoit lukea koko tekstin tänne loppuun saakka. Olisi mahtavaa kuulla, mistä haluaisit lukea huhtikuun talousteemassa: yrittäjyyteen, arjen talouteen vai ehkä säästämiseen liittyvää asiaa? Tai mitä mieltä ylipäänsä olet näistä jutuista nyt kun muutamia aiheita on jo ehditty käsittelemään... Jatkoon vai ei?

Jutta

PS. Annoin alkuvuodesta haastattelun myös op.mediaan yrittäjyydestä.
Käy lukemassa juttu täältä: Yrittäjän ensimmäinen vuosi.

 

Newsletter

Widgets