Top Message

www.oblik.fi

5 VINKKIÄ: SISUSTA PIENELLÄ BUDJETILLA

Usein kuulee todettavan, että kauniin kodin ja sisustuksen voi kuka tahansa loihtia rahan kanssa. Uskallan väittää tämän olevan täysin tarua! Viime aikoina olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota asiakaskohteissani siihen, että mitä pienempi on budjetti ollut, sen persoonallisempi ja mielenkiintoisempi on tilasta saattanut tulla. Miksikö? Yksinkertaisesti pieni budjetti pakottaa käyttämään luovia ratkaisuja enemmän ja etsimään löytöjä kissojen ja koirien kanssa. Omia mieltymyksiä kannattaa tutkailla kodin toimivuuden ja sisustuksen suhteen, sillä jos et halua käyttää kaikkia rahojasi kodin laittamiseen, on päätettävä missä pihistät ja mihin panostat. Tässä kuussa pienen bloggaajaporukkamme teemana on ollut budjettisisustus ja tämän loistavan aiheen meille muille bloggaajille antoi Zubi´s corner blogin Suvi. Ihan superkiva aihe ja jos teema kiinnostaa niin kannattaa lukea lähipäivinä Suvin kokoama yhteenveto vielä aiheesta, jossa on koottuna meidän sisustusbloggaajien vinkit yhteen. Minä ainakin odotan tuota koostetta todella paljon!

Kokosin alle viisi edullista vinkkiä kodin sisustukseen liittyen, joita olen meillä täällä omassa kodissa käyttänyt. Tällä kertaa halusin keskittyä suurempien remonttien ja muutosten sijaan niihin pieniin asioihin, joilla voi tuoda paljon piristystä ja persoonaa kotiin. 

1. Tapetoi huone persoonallisella ja rohkealla kuosilla
Kun seinät ovat saaneet ylleen persoonallisen tapetin, voi hyvillä mielin kalustuksessa ja sisutuksessa hieman pihistää. Ja pihistämisellä tarkoitan sitä, että yksinkertaisen simppelit jutut rauhoittavat tilaa kummasti, jos pohja on rohkea. Väljä kalustuskaan ei näytä tyhjältä kun taustalla on reipas tapettikuosi. Hyvä esimerkki tästä on makuuhuoneemme, jossa tila ei kaipaa sisustuksellisesti juuri muuta kuin tuon kauniin Morrisin tapetin.


2. Käyttöesineet kauniisti esille
Tätä vinkkiä olen tainnut tarjoilla teille jo useampaankin kertaa, mutta se on minusta niin tärkeä, että halusin listata sen myös tähän. Pienillä yksityiskohdilla on iso merkitys kokonaiskuvassa ja nämä eivät useinkaan ole kovin kalliita juttuja. Laita esimerkiksi kahvi kauniiseen lasipurkkiin tai säilytä kukkien kastelusuihketta esillä vanhassa pesuainepullossa, jonka etiketit voit poistaa liottamalla. 


3. Teetä isokokoinen valokuva ottamastasi maisemasta tai vaikkapa tärkeistä ihmisistä. 
50x70cm kokoisen kuvajulisteen teettäminen maksoi noin 13 euroa. Ensialkuun laitoin sen tammisiin kehyksiin keittiöön, mutta myöhemmin se on ollut myös mustissa pokissa olohuoneen puolella. Ja jos alkaa kyllästyttämään, on kuva myös helppo vaihtaa myöhemmin uuteen (tai vaihtaa vaikka vuodenaikojen mukaan). Teetin oman valokuvani suurennoksen Ifolorilla.


4. Vihersisusta
Vaikka itse en ole kummoinen viherpeukalo, olen saanut pysymään ainakin muutaman suuremman viherkasvin elossa jo melko pitkään. Yksi näistä on peikonlehti, joka on kasvanut viime aikoina ihan hurjasti. Näyttävä kasvi on paitsi ilo silmälle, se luo myös kodikasta tunnelmaa sisustukseen. Bonuksena viherkasvit puhdistavat myös sisäilmaa, joten tällä vinkillä on vain hyviä vaikutuksia. Keskikokoinen, reilusti alle sadan euron kasvi on lopulta aika pieni panostus verraten siihen, miten suuren vaikutuksen sillä tunnelmaan saa aikaan.


5. Hyödynnä edullisia sisustuksen verkkokauppoja ja marketteja
Kaiken ei tarvitse olla designklassikoita, jotta koti olisi viihtyisä ja tyylikäs - ehei! Mielenkiintoinen tila syntyy minusta klassikoiden, 2nd hand löytöjen ja edullisten markettituotteiden yhdistelmästä. Esimekiksi Jotexilla on usein pieniä sisustusjuttuja tarjolla edullisesti (ja hyvin usein menossa on myös jokin alennuskamppis). Tämä pieni ja siro sivupöytä on seilannut meillä huoneesta toiseen jo parin vuoden ajan, ja eleettömän muotokielen vuoksi se soveltuukin monenlaiseen tilaan. Hintaa tälle jakkaralle jäi tuolloin muistaakseni alle kymmenen euroa, joten suuresta panostuksesta ei ole ollut kyse. 


+ BONUSVINKKI
Lopuksi haluan jakaa vielä yhden bonusvinkin: huutokaupat, kirpputorit ja tori.fi on oikeasti todellisia aarreaittoja jos vain jaksat odottaa haluamaasi kärsivällisesti. Koskaan ei voi tietää miten hyvä löytö tulee vastaan tänään tai huomenna. Viimeksi eilen koitin ostaa erittäin edullisesti Tapiovaaran Pirkka pöytää uuteen kotiin torista, mutta joku pentele oli ehtinyt minua ennen (myyntiin tuo pöytä tuli vain muutamaa tuntia ennen kuin ehdin viestin laittamaan). Sattumalla on siis osansa pelissä, sillä koko aikaahan tuolla ei voi roikkua ja odottaa koska se oma haave sinne myyntiin tupsahtaa. Mutta usein on käynyt myös ihan puhtaasti tuuri. Olen huutanuut kotiimme Bukowskis -verkkohuutokaupasta parikin designklassikkoa, joista olen erityisen tyytyväinen. Yksi niistä on tämä kaunis Jacobsenin seiska. Hyviä löytöjä voi siis todellakin tehdä - se ei ole vain urbaania legendaa ;). 
Olisi kiva kuulla missä asioissa sinä pihistät ja mihin panostat kodin sisustuksessa?
Jutta

TÄLLAINEN ON UUSI KOTIMME

Heippa, ja kivaa alkanutta viikonloppua! Vaikka tulevasta kodistamme ei sisäkuvia olekaan olemassa, halusin kertoa teille hieman siitä, millaiseen paikkaan olemme vielä tämän vuoden puolella asettumassa. Kuten tässä tekstissä kerroinkin, osaan nähdä kauneutta monenlaisissa ja eri aikakaudella rakennetuissa asunnoissa tai taloissa. Jokaiselle aikakaudelle löytyy niitä tyypillisiä piirteitä, joista voi aistia rakennusajalle tärkeitä asioita. Välillä näistä tyypillisistä piirteistä on haluttu eroon, mutta onneksi - siis todellakin onneksi - yhä useammin ominaispiirteitä ja yksityiskohtia halutaan myös säilyttää. Minusta se on äärettömän tärkeää ja inspiroivaa.

Meidän tuleva kotitalomme on kerrostalo, jossa on vietetty harjakaisia vuonna 1951. Keltainen roiskerappauspinta ja liuskekivisokkelit kertovat omaa tarinaansa ja tuo esiin juuri tuon aikakauden arkkitehtuuria. Talo on sijoitettu metsän reunalle rinnettä mukaillen ja siitä löytyy sirot metallikaiteiset parvekkeet. Kaikki tämä on oikeastaan erittäinkin ominaista 50-luvun kerrostaloille. Talon pihapiiri on idyllinen ja puiset ovenpielustat toivottavat lämpimästi tervetulleeksi porraskäytävään, jossa onkin heti vastassa rapun asukkaiden kirjanvaihtopiste. Miten ihana idea vielä tänä päivänä!


66-vuotias kaunotar hehkuu tyylipuhtaana ja somana eikä tee itsestään kovin suurta numeroa. Itseasiassa rakennus jää aika lailla piiloon ohikulkijoilta etenkin kesäaikaan lehtien ollessa puissa. 50-luvulla kodeista tehtiin käytännöllisiä, kompakteja ja mittasuhteiltaan ihmisten kokoisia. Usein neliöitä ennemminkin säästeltiin, kuin että niitä olisi mitenkään erityisesti tuhlailtu. Meidän kotimme on noin sadan neliön kokoinen ja siinä on 4 huonetta + keittiö. Huonekorkeutta on 270 cm ja lattiat ovat puuta. Syvät kiviset ikkunalaudat huokuvat oman aikakautensa parhaita paloja, kuten myös olohuoneessa oleva avotakka. Asunto on sijoitettu talon päätyyn, jolloin ikkunoita on kolmeen suuntaan ja löytyypä yhdestä huoneesta myös sympaattinen nurkkaikkuna.

Kuten tuon aikakauden asunnoissa yleensä, on myös meidän tulevassa kodissa erittäin pienet wc- ja suihkutilat. Toisaalta taas oleskelutilat ovat tilavia ja avaria. Nämä juontavat juurensa siihen, että tuolloin pyykkiä pestiin, kuivatettiin ja mankeloitiin taloyhtiön yhteisessä pyykkituvassa. Pyykkitupa ja yhteiset saunatilat löytyvät edelleen myös täältä. Minusta se tuntuu erittäin järkeenkäyvältä ja hyvältä. Mahtuu asunnon suihkutilaan toki myös oma pesukone, mutta voin ihan yhtä hyvin käyttää yhtieisiä tiloja esimerkiksi lakanoiden kuivaamiseen (kuivausrumpukin kun tuolla yhteisessä tilassa on olemassa). Varastotilaa on runsaasti ja bonuksena vielä muita yhteiskäyttötiloja, kuten kuntosalihuone ja mikä ihaninta: askartelutila, jossa mahtuu vaikkapa kunnostamaan kalusteita. Mitä luksusta!


Ja tunnelma. Tunnelma tässä kodissa ja sen ympäristössä on hurmaava. Se on sellainen asia, joka vie voiton kaikesta. Mieheni sanoin "en ole koskaan käynyt niin kodikkaan oloisessa kerrostalossa, jossa on jo rappukäytävässä niin hyvä henki". Niin. Sellaista tunnelmaa on aika vaikea ohittaa.

Sellainen se on. Meidän tuleva kotimme.
Jutta


KUN AIKA ON.

 
Se oli yksi syyskuinen ilta, kun asiat lähtivät vyörymään lumipallon lailla eteenpäin ja kuin huomaamatta olimme tehneet jotakin sellaista, mitä emme itseltämme vielä nyt odottaneet. Järkiperusteisia syitä on lukuisia, mutta myönnettävä se on - tämä ratkaisu tehtiin puhtaasti intuitiolla. Kuten meillä yleensäkin päätökset tuppaavat syntymään. 

Tänään luin Annikan ajatuksia siitä, miten uuden projektin aloittaminen ja uuden ympäristön etsiminen on alkanut kutkuttamaan mieltä. Vaikka Annikan kolmihenkinen perhe on asuttanut upeaakin upeampaa kaupunkikotia vasta vajaa kaksi vuotta ja koti tuntuu omalle, on heidän mieleen alkanut hiipiä jokin muu ratkaisu.  Luin kauniisti kirjoitetun tekstin ja häkellyin, miten samanlaisia ajatuksia meillä juuri tällä hetkellä on pyöritelty. Tekstissä tuli kirjoitettua auki kaikki se, mitä olisin voinut kirjoittaa myös itse. Suosittelen lukemaan.

On olemassa monenlaisia ihmisiä, mutta asumisessa ja asumisen muutoksissa on selvästi kahta koulukuntaa. On niitä, jotka etsivät sen unelmien paikan ja asettuvat aloilleen. Kotia pidetään pysyvänä tukikohtana, joka vaihdetaan silloin kun siihen järkiperusteiset syyt löytyvät (työpaikan vaihdos, perheenlisäys, ero, yhteenmuutto yms.). Sitten on niitä toisia. Meidänlaisia. 

Monet ihmiset kauhistelevat tapaamme asua ja elää niin, että pysyvä tukikohta on usein vain hetkellinen. Olemme muuttaneet Littoisissa asuessamme jo kolme kertaa kolmensadan metrin säteellä ja nyt. Nyt edessä on jälleen uusi alku. Emme osaa rakastua seiniin, vaan rakastumme hetkiin. Sellaisiin, jotka kuiskaavat korvaan - tämä se on: seuraava etappi ja tunne, joka täytyy kokea.


Emme osaa etsiä vain tietyntyylistä kotia, tai edes tietyn kokoista. Meistä molemmista tuntuu siltä. että on etuoikeus asua erilaisissa kodeissa, eri vuosikymmenillä rakennetuissa ja erihenkisissä paikoissa. Etsimme ympärillemme ennenkaikkea tunnelmaa ja sitä fiilistä, joka valloittaa mielen juuri siinä hetkessä. Tällä kertaa se fiilis löytyi alueen asukkaiden omasta facebook-ryhmästä ja vain hetki tuon jälkeen huomasimme neuvottelevamme hinnasta ja oman kotimme myynnistä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että tässä asunnonvaihtoketjussa vain yksi asunto oli julkisesti myynnissä, mutta nyt useampi perhe kantaa tavarat uuteen kotiin - samalla alueella. Neljä muuttoa ja neljä uutta alkua loksahti paikoilleen ja me olemme yksi osa tätä ketjua. Olemme uskollisia tälle alueelle Verkatehtaan ympärillä ja tällä erää näyttää siltä että uuden kotimme keittiön ikkunasta näkyy jälleen tehtaan torni. Juuri nyt voin katsoa sitä toisesta suunnasta, makuuhuoneen ikkunasta käsin. Kauas emme siis lähde nytkään. 

Olemme hämillämme, mutta toisaalta todella innoissamme. Miten huikea pari viikkoa onkaan takana ja miten hämmentävästi kaikki tämä haluttiin eteemme tuoda. Uskon siihen, että sattumat eivät ole vain sattumia. Tässä ketjussa tapahtui lukuisia täysin ennalta arvaamattomia asioita, jotka yhdessä muodostivat monen ihmisen unelman.

Ja nyt. Nyt aika on. Avata uusi ovi tällä alueella ja tehdä siitä koti. Meidän turvasatama. 

Jutta

HABITAREN PARHAAT 2017

Vaikka moni saattaa tässä vaiheessa viikkoa potea jo jonkinlaista Habitaren someähkyä, niin laitan vielä kuitenkin oman korteni kekoon. Habitare oli itselleni tänä vuonna erityinen siitä syystä, että pääsin suunnittelemaan messuille yhden osaston. Formarin on uusi kotimainen yritys, jonka esikoistuote YHDESSÄ pöytä lanseerattiin näyttävästi Habitaressa. Mahtava kokemus kaikinpuolin, josta jää kyllä taskuun paljon hyviä muistoja ja iloisia hetkiä. Kiertelin messuilla tämän osaston lisäksi tottakai myös muutenkin ja poimin sieltä mielestäni parhaat osastot/tunnelmat. 

1. Formarin - tietysti!
Tämän pienen osaston keskiössä oli pyörivä pöytä, joka näytteli tietysti pääosaa. Ympärille suunniteltiin värit, materiaalit, yrityksen tarinasta kertova teksti ja muu piensomistus. Seinien sävyksi valikoitui kaunis Tikkurilan Neito, joka oli kyllä valintana täys kymppi! 


2. Hakola
Hakola teki sen jälleen! Muutama vuosi sitten Hakola oli Habitaressa erittäin näyttävällä ja tyylikkäällä osastollaan yksi vuoden kiinnostavimmista. Tämän jälkeen odotukset ovat tietysti olleet korkealla Hakolan suhteen. Mutta tälläkin kertaa yritys onnistui rakentamaan paitsi tyylikkään, myös erittäin ajankohtaisen ja inspiroivan messuosaston kalusteidensa ympärille. Erittäin suuri kunnianosoitus ja ylistys Hakolalle - olen myyty osaamiseenne ja näkemyksiinne <3. Hakolan osastosta en saanut otettua juuri yhtään kunnollista kuvaa, sillä osastolla vilisi jatkuvasti runsaasti messuvieraita. Sain onnekseni kuitenkin heiltä käyttöön nämä Susanna Vennon ottamat kuvat, joista osaston tunnelma välittyy kauniisti. Kiitos Annaleena ja Susanna näistä kuvista. On ihana tallettaa ne tänne blogin puolelle talteen niin teille lukijoille, kuin minulle itsellenikin.


3. Anno
Kuten moni muukin messuvierailija, ihastuin myös minä Annon tyylikkääseen ja omaleimaiseen osastoon. Annon tuotteet olivat upeita, mutta pisteet menevät myös raikkaalle, ilmavalle ja kutsuvalle osastolle, jossa oli äärettömän hyvä tunnelma. Kertakaikkisen kaunis sävymaailma vallitsi ja kietoi kaikki palaset yhteen täydellisesti. Annon tuotteita tuli muutamia ostettuakin, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. 


4. Avotakka Koti
Myös tämä osasto on tuntunut olevan kaikkien huulilla. Enkä yhtään ihmettele miksi. On hienoa, miten messuilla on alkanut viime vuosina näkymään näyttäviä kokonaisuuksia osastoina, eikä vain pelkkiä kaluste-, tuote- tai lehtiständejä. Avotakan osasto oli kuin kokonainen koti, josta löytyi ideoita ja inspiraatiota yllin kyllin. Kokonaisuus oli harkittu, kotoisa, tyylikäs ja erittäin freesi. Osaston oli suunnitellut Pihkala -blogista tuttu lahjakas Maija Rasila, jonka omaleimainen kädenjälki näkyi tässä loistavasti. Upeaa työtä Maija, sinusta kuulemme varmasti jatkossa vielä entistäkin enemmän. 


5. Himmee
Valaisimia valmistava Himmee oli Habitaressa esillä tummanpuhuvalla osastollaan. Tyylikkäät valaisimet ovat olleet jo pitkään haavelistallani (useampikin niistä), mutta erityisen paljon rakastuin tällä kertaa kuitenkin tämän syksyn/talven uutuuksiin: kynttilänjalkoihin. On vain yksi sana näille: WAU! Yksinkertaiset linjat ja ajaton ulkomuoto yhdistää Himmeen tuotteita, kuten myös näitä uutuuksia. En malta odottaa, että nämä tulevat myyntiin!


Tiivistelmänä sanoisin, että osastot jakautuivat selkeästi kahteen eri koulukuntaan: herkkiin, raikkaisiin ja pastellisävyisiin osastoihin ja sitten tummempiin, syvänpuhuviin ja aistikkaisiin osastoihin. Mielenkiintoista oli myös vierailla Mujin osastolla, tutustua uusiin tuleviin prototuotteisiin, sekä haistella trendejä Signals -trendinäyttelyssä. Teemana messuilla oli tulevaisuuden koti ja minusta se näyttäytyi kaikenkaikkiaan hyvin. Koteihin on varmasti palaamassa a)värit, mutta myös b)aistikkaampi tunnelma. Lähes kaikki osastot olivat tunnelmaltaan pehmeitä ja kodikkaita, mutta myös tietyllä tapaa kompakteja. Uskon, että tuo näyttäytyy myös asumisen trendeissä tulevaisuudessa. Iloista oli huomata myös se, miten tuotteiden alkuperään ja niiden tarinoihin oli panostettu - tai pikemminkin ne oli tuotu näyttävästi esille! On paljon mielenkiintoisempaa tutustua valikoituihin uutuuksiin, kuin nähdä kaikki ympättynä yhteen pieneen osastoon. Uskon myös siihen, että tämä näkyy tulevaisuuden kodeissa entistä enemmän. Ostetaan harkittuja asioita ja vastustetaan kertakäyttökulttuuria. Ostokäyttäytymisellä kun voi ihan oikeasti vaikuttaa maailman asioihin myös itse. 

Jos kuitenkin minulta kysytään, taisi kokonaisuutena viime vuoden messut olla aavistuksen monipuolisemmat ja mielenkiintoisemmat. Yksittäisiä poikkeuksia oli valtavasti, mutta yleistunnelma oli jostakin syystä tänä vuonna ehkä hieman liian ennalta arvattava, ja tapahtuma ei tarjoillut sen suurempia yllätyksiä. Monien asioiden summa varmasti, mutta näin ainakin itse koin. 

Tällaisia Habitare -poimintoja tänä vuonna,
Jutta

KOTI, JOHON RAKASTUIN




Viime viikolla kävi niin, että rakastuin. En vain ihastunut, vaan rakastuin täysillä. Niin kovasti, että tuntui jopa pahalta lähteä ulos tästä Portsan puutalokodista, jota pääsin stailaamaan myyntiä varten. Näin suurta tunnetta ei ole toviin nähty ja sydämeni jäi tähän poikkeuksellisen kauniin ja seesteisen kodin sisäpuolelle ehkäpä ikuisiksi ajoiksi. Tässä työssä tulee toisinaan vähän liiankin krantuksi asuntojen suhteen ja sykähdyttäviä koteja tulee vastaan enää harvoin. Suurin osa kodeista on kivoja, kauniita, jopa hurmaavia... Mutta sydäntä ne ei usein enää vie mennessään. Vaikka pitäisin kodista muuten, harvoin näen itseäni niissä perheeni kanssa asumassa. Tältä vuodelta muistan kaksi poikkeuksellisen upeaa kohdetta. Toinen niistä on tämä, jonka kuvia juuri katsot.

Mutta tässä. Tässä kodissa tosiaan näkisin meidät aamupalalla ja yhdessä iltaa kakluunin äärellä istumassa. Kun katson näitä kuvia, on pala kurkussa edelleen. Niin paljon se herätti tunnetta ja sellaista fiilistä, jota ei oikein pysty sanoin kuvaamaan. Totta kuitenkin on se, että meidän perheen elämäntilanne ei salli juuri nyt muuttoa. Lapsen kouluja käydään vielä jokunen vuosi täällä Littoisissa ja muutenkin meillä on täällä ihan hyvä asua. Haaveissa toki edelleen on muutaman vuoden kuluttua siirtyä Turun puolelle. Mutta ei nyt. Ei ihan vielä. 

Tämän kodin kuvat oli välttämätöntä tallettaa blogin arkistoihin. Tulen varmasti palaamaan näihin vielä lukuisia kertoja. Niin hyvä ja ainutlaatuinen tunne tästä kodista syntyi. Vaikka emme itse tänne nyt pysty muuttamaan, sain silti upean kokemuksen. Mikä onni ja etuoikeus, että pääsin käymään tässä kodissa. Sillä nyt muistan sen, miltä kodin tulisi tuntua ensivisiitillä, jos joskus uutta paikkaa meille vielä etsimme. 

Jutta

Kotia myy | Bo LKV
Kuvat | Aki Aro, Photoworks
Stailaus | Jutta Karihtala

 

Newsletter

Widgets