Top Message

www.oblik.fi

HELPPOHAN SUN ON JA MUITA TOTUUKSIA ROHKEUDESTA



Kuulen toisinaan aika paljon puhetta siitä, miten rohkeana ihmisenä minua pidetään. Teen sitten niin tai näin, ihmiset ajattelevat päätösteni syntyvän ilman minkään sortin epäröintiä ja ennenmuuta helposti. Saattaa olla, että olenkin rohkea, toisinaan jopa vähän turhankin uskalias (kuten nyt vaikka taannoinen irtisanoutuminen). En kuitenkaan koe, että päätösten syntyminen olisi ainoastaan synnynnäisestä rohkeudesta kiinni. Koen, että rohkeutta on astua epämukavuusalueelle. Ja siihen kykenee kaikki - kun nyt vain päättää tehdä niin! Ja siellä epämukavuusalueella seistessäsi tajuat, että pakkohan se askel on johonkin ottaa kun täällä kerran ollaan.

Otan varmasti keskimääräistä ihmistä enemmän riskejä. Tämä taasen johdattaa minut sen tosiasian äärelle, että saatan epäonnistua joskus ihan hemmetin useasti ja monta kertaa peräkkäin. Samaan aikaan asialla on kääntöpuoli - olen antanut lukuisat kerrat itselleni mahdollisuuden onnistua.

Veikkaan, että minusta saa helposti aika uskaliaan ihmisen kuvan. Sellaisen pää edellä puuhun -tyyppi. Tiedättekö? Joskus huomaan, että joku saattaa kokea sen myös todella pelottavaksi. Olla nyt ihmisen seurassa, jonka seuraavaa ajatusta et pysty ennakoimaan. Huh huh.

Kun tosiaan hetki sitten päätin, että "joo - nyt musta tulee kokopäiväinen yrittäjä", moni totesi tähän tyyliin: "helppohan sun on, kun sä oot tollainen rohkea". Öööö. Ei päätös ole sen helpompi tai vaikeampi, mutta ehkä päätin vain ottaa sen askeleen ja laittaa hetkeksi silmät kiinni toivoen parasta. Tässä on ihan samat mahdollisuudet onnistua tai olla onnistumatta.



Rohkeutta voi kuitenkin opetella. Rohkeaksi ei synnytä. Rohkeaksi voi kuitenkin tulla. Jos et vielä koskaan ole pelännyt öisin mitä tuli tehtyä, et todennäköisesti ole ottanut kovin suuria riskejä. Eli et ole myöskään antanut itsellesi mahdollisuutta onnistua ihan hillittömän suuresti!

Rohkeita päätöksiä harvoin tulee kaduttua jälkikäteen (okei, joskus tulee). Yleensä kadun kuitenkin enemmän niitä tekemättä jääneitä ratkaisuja, ja niiden kanssa eläminen on aika ajoin jopa turhan haastavaa. Pohdin ja jahkaan "mitä jo olisin kuitenkin" jne. 

Siksi uskallan sanoa (katso nyt, taas se rohkea ihminen puhuu - uskaltaa!) että jokaisella on mahdollisuus opetella rohkeutta. Joskus, eli usein, se tarkoittaa myös epäonnistumisia. Mutta arvaatteko mitä - ei se haittaa! Kunhan vain päättää niin. Rohkeus ei ole synnyinlahja. Rohkeus on päätös uskaltamisesta. Ja parasta on se, että kaikilla on siihen mahdollisuus. 

Seuraavan kerran kun epäröinnin hetkellä mietit; uskaltaisiko....? Päätä jo nyt, että vastaat siihen myöntävästi! 

Millaisia ajatuksia rohkeus sinussa herättää?
Jutta

ps. Mietitkö, miten postauksen kuvat liittyvät aiheeseen? Tavallaan ei mitenkään. Mutta toisaalta - usein rohkeuden kynnyksellä kannattaa ottaa kuppi hyvää teetä ja nukkua vaikka yön yli. Seuraavana aamuna päätös syntyy usein itsestään, eikä se edes tunnu niin pelottavalta enää silloin :)

  1. Olen niin samaa mieltä sinun kanssa <3 Rohkeutta voi opetella. Usein kannattaa tosiaan miettiä, että mikä on pahinta mitä voi tapahtua, vaikka ei aina onnistuisikaan. Harvoin se on kovinkaan isoa... Ja yön yli nukkuminen auttaa aina, se on fakta :)

    Aamen ja hyvää uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta, pahin vaihtoehto on usein että epäonnistuu. Mutta entä sen jälkeen? Harvemmin mitään sen kummempaa <3 Oikein ihanaa viikonjatkoa myös sinulle <3

      Poista
  2. Hienoa pohdintaa. Jos ei mitään uskalla, niin useimmiten ei mitään saakaan. Moni epäröi tehdä hiukankaan rohkeita päätöksiä ja silloin voi jäädä elämä elämättä. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se taitaa olla. Onnellista viikonjatkoa sinullekin <3

      Poista
  3. Yes! Mä niin tiedän! Mäkin oon rohkea ja moni siitä usein mulle mainitsee. Toisinaan olen ja toisinaan en. Riskejä täytyy välillä elämässä ottaa silläkin uhalla, että epäonnistuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se tosiaan on. Harvemmin elämä menee riskeistä pilalle. Päinvastoin. Sä olet kyllä sellainen sisumimmi <3 <3

      Poista
  4. Samaa mieltä! Olen joskus kuullut sanottavan samalla tavalla minusta. Ajattelen kuitenkin, että rohkeus on usein päättäväisyyttä ripauksella jääräpäisyyttä ja positiivista asennetta. Sen sijaan, että heittäytyisi tuon kummallisen kohtalon vietäväksi, voi olla aktiivinen toimija omassa elämässään.

    Tämä taisi muuten olla ensimmäinen kommenttini blogiisi, joka on kyllä ihana kaikkinensa. Kaikkea hyvää sinulle!

    - Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on just noin; päättäväisyyttä, jääräpäisyyttä ja positiivista asennetta. Sillä se rohkeus rakentuu. Kunhan vain uskaltaa ottaa sen askeleen. Olipa mukavaa, että jätit kommenttia. Ne on ihan parasta antia koko jutussa. Olen iloinen myös siitä, että olet viihtynyt täällä juttujeni parissa. Toivottavasti viihdyt jatkossakin <3. Kaunista loppuviikkoa :)

      Poista
  5. Fiksuja sanoja :) Mä toivon, että olisin paljon rohkeampi ja osaisin tehdä asioita enemmän sydämellä enkä niin kovasti kuuntelisi järjen ääntä :D

    VastaaPoista
  6. Kiitos näiden ajatusten jakamisesta. Olen itsekin niitä rohkeita, mutta ei se itsestään tule. Rohkeutta keräilen taas uutta isoa päätöstä varten. Toivon sulle kantavia siipiä!

    VastaaPoista
  7. Jutta <3

    Sä se osaat taitavasti laittaa sanasi. Tää oli niin hyvin kirjoitettu!!

    Tunnistan ajatuksissa paljon samaa, mitä on omassa päässä käynyt viimeisen vuoden aikana. Ja myös samanlaisia kohtaamisia on mun eteen tullut.

    Rohkeus ei todellakaan ole syntyessä saatu ominaisuus. Mä nään sen sekoituksena tervettä itseluottamusta, riskinottokykyä (ei siis mitään päätöntä, vaan hallittua) ja sitä, että rakastaa elämää kaikkine kokemuksineen.

    VastaaPoista

 

Newsletter

Widgets