DIY SIILIN TALVIPESÄ

Heinäkuun alussa pihallemme ilmestyi ensikertaa siili. Sitten toinen ja nyt aikuisten siilien lisäksi pihassa temmeltää kaksi poikasta. Ne ovat vieneet koko perheen sydämen hellyyttävän uteliaalla luonteellaan ja sympaattisilla katseillaan. 

Mistä tietoa pihasiileistä? 

Kun ensimmäistä kertaa näimme siilin pihallamme, aloimme vimmatusti etsimään tietoa tuosta rauhoitetusta lajista. Tutkimme myös kuinka siilejä tulisi "hoitaa", jotta saisimme pidettyä niitä pihapiirissämme. Siitä on tuhottoman kauan aikaa, kun viimeksi olen siilin luonnossa tavannut, siksi näky tuntui lähes uskomattomalta. Lukuisten verkkosivujen ja eläinkirjojen tutkimisen jälkeen olemme jotenkuten kartalla siitä, millainen tuo pihasiili eläimenä oikeastaan onkaan. Erityisen hyvää tietoa olemme löytäneet Siili kiikarissa -sivustolta, jossa on todella kattavasti lajitietoa ja erilaisia vinkkejä ohjeineen. Olemme tutustuneet pihasiileihin ja heidän tapoihinsa myös tarkkailemalla niitä iltaisin takapihan terassilta ja ikkunasta. Tarkkailusta onkin muodostunut jo mukava koko perheen yhteinen iltaharrastus. Tätänykyä tuntuu, että siilien ja meidän ihmisten välille on kehittynyt jo jonkunasteinen luottamus. Enää ei karata pusikkoon kun huomaavat meidät pihassa, vaan pääsemme jo aika lähelle heitä tarkkailemaan.

Siilien ruokinta

Siilinpoikanen
Pihasiili

Siilin talvipesä

Koska urossiilit voivat vaipua talvihorrokseen jo elokuussa, olemme rakentaneet heille hyvissä ajoin pesän. Ruokailupaikka on pesän edustalla, koska toivomme kovasti heidän siihen tottuvan. Tiedostamme toki, että on jopa todennäköistä, ettei ihmisten tekemä pesä heille kelpaa, mutta elämme kuitenkin toivossa, että edes jokunen tästä siiliperheestä kelpuuttaisi pienen itse tekemämme majan talvipesäkseen. Vielä emme ole pesän sisään laittaneet lehtiä tai muutakaan pesäainesta, sillä he ruokailevat ja touhuavat siellä sisällä aktiivisesti. Puhdistus olisi hankalampaa, jos lehdet tulisi joka ilta poistaa sieltä siivouksen ajaksi. Siistiminen on tärkeää, jotta siilit eivät levitä tauteja toisilleen (tai muillekaan). Hygieniasta pitää myös itse huolehtia ruokinnan ja siivouksen jälkeen, eikä paljaalla kädellä kannata tarvikkeisiin mennä kajoamaan.

Talvipesän suunnitteluun etsin tietoa useista eri lähteistä, joiden pohjalta piirsin paperille hieman mittoja ja haluttua mallia. Hieman halusin tavallista talvipesän mallia modernisoida, ja tällainen siitä sitten lopulta tuli. Vaikka ulkokuori onkin musta, pesän sisäseinät ja -lattian jätimme öljyämättä voimakkaiden hajujen vuoksi. Näitä hajuja kun siilit usein välttelevät.

Materiaalina käytimme muista projekteista ylijäänyttä lautatavaraa ja katoksi sahasimme sopivan vanerinpalasen. Katto on irroitettava, jotta esimerkiksi pesän siivoaminen olisi helpompaa. Koko rakennelman nostimme hieman irti maasta, jottei syksyn tullen pesä makaisi märän maan pinnan päällä. Tätä korkeammalle kuitenkaan pesää ei olisi voinut nostaa, jotta kulku pesään on siilille vaivatonta. Pesän sijoitimme aivan takapihan sivuun, jotteivat ne liiaksi meistä ihmisistä häiriinny, eikä se ole myöskään keskellä koirien kulkureittiä. Vapaana koirat eivät meillä pihassa ole, joten siitä ei tarvitse siilien, eikä koirienkaan kantaa huolta (ikkunasta koirat kuitenkin häntää heiluttaen niitä katselevat ja haluaisivat kovasti päästä lähempää tuttavuutta tekemään :D).

Pesän toteutuksesta vastasi lähes yksinomaan Pekka. En ole tainnut koskaan nähdä häntä niin intohimoisesti viilaamassa yksityiskohtia mihinkään, kuin tuon pesän kanssa näin. Huomaa, että hän nauttii pienistä nikkarointijutuista tällä hetkellä suunnattomasti. Saattaa hyvin johtua myös siitä, että ns. remppaväsymys/turtuminen on jo ehtinyt mukavasti haihtua. Muutenkin kaikenlainen pikku puuhastelu tuntuu pitävän tuon miehen mielen erityisen virkeänä.
Siilin talvipesä

Siilin ruokinta

Siilin talvipesä

Ruokinta

Olemme antaneet siileille juomaksi vettä ja ruoaksi kissan kuivaruokaa (vedessä liotettuna). Ruoka tarjoillaan heille kahdeksan ja yhdeksän välillä  illalla ja samaan aikaan siivotaan ruokailupaikka. Tämän jälkeen jäämmekin aina odottelemaan koska herrasväki suvaitsee pihamaalle saapua. Toisinaan jätämme ruokintapäiviä välistä, jotta poikasetkin oppisivat etsimään ruokaa myös luonnosta. Voitte muuten uskoa, kuinka tohkeissaan uusista pihapiirin eläimistä tuo kymmenvuotiaskin on! Siellä me nökötämme yleensä nenät kiinni ikkunassa tai hiljakseen terassin portailla odottaen koska jännittävä luontodokumentti jälleen alkaa :D.
Siiliperhe

Tällaisissa merkeissä täällä on siis heinäkuun iltoja vietetty. Toivottavasti saamme tutkia poikasten kehitystä vielä pitkälle syksyyn saakka pihallamme ja nähdä edes yhden pesueen jäsenistä hakeutuvan tuohon heille tehtyyn omaan pesäkoloon. 

Onko teillä lukijoilla kokemusta pihasiileistä? Olisi myös kiva kuulla erilaisia vinkkejä siilien hoitamiseen!

Oikein mukavaa alkanutta elokuuta!
Jutta

18 kommenttia

  1. Voi noita suloisia pikku piikkäitä <3! En yhtään ihmettele että iltaisin nenät lasissa ihailette noita, niin tekisin minäkin :)

    VastaaPoista
  2. Ihania <3
    Miten maltatte mennä nukkumaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän hankalaa se on ollutkin kieltämättä ;) <3

      Poista
  3. Eikä <3 Mä oon niin kade! Meillä on yrittänyt muutama siili viihtyä pihassa, mutta Ludde ahdistelee ne pois :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih! Meillä varmaan kävisi samoin, jos koirat olisi vapaana pihalla. Toistaiseksi ei olla niitä tuossa juuri pidetty (toisella on niin kova metsästysvietti, että lähtisi heti menemään ja toinen on niin ihmisrakas ja sosiaalinen että juoksee ensimmäisen ohikulkijan luokse häntää heiluttamaan :D). Toivottavasti teillekin muuttaisi syksyn tullen oma siili pihaan <3

      Poista
  4. Lapsuudenkotini pihapiirissä eli kahdeksankymmentä luvulla toistakymmentä siiliä, joille vanhempani syöttivät silakkaa ja maapähkinöitä säkkitolkulla vuosikausia. Ne kesyyntyivätkin niin, että ne antoivat ottaa kiinni ja äitini punnitsi niitä keittiövaa'alla. Hän myös merkitsi siilit pienellä kynsilakkatipalla selkään tunnistaakseen eri siilit. Meillä tehtiin sen aikaisen ohjeen mukaan talvipesät strytokslastikoista ja siilit talvehtivat niissä hienosti. Lopulta yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella siilit katosivat yksi toisensa jälkeen ja tuntuu että varta nyt on diilejä alkanut näkyä uudelleen. Ihanaa siilielämää teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Ois ihanaa kun ne kesyyntyisi niin paljon että saisi otettua kiinni ja seurusteltua. <3

      Ja on ihan totta, ettei siilejä ole paljon viime vuosina näkynyt. Onneksi näyttäisi siltä, että täällä meillä päin ne ainakin viihtyy hyvin.

      Poista
  5. Meillä lähes päinvastainen ongelma - siilit mahtuvat kulkemaan koiranhäkkiin ja kiipeävät syömään hänen ruokakippoonsa (tai vaihtoehtoisesti kaatavat sen), jolloin koira ressukka jää sivustakatsojaksi ruokailun suhteen. Hän kun ei osaa kääntää siilejä. Monesti olen kantanut siilit lapiolla pois häkistä, mutta aina vain palaavat "helpon ruuan perässä". Että meillä ei kovin lämmöllä siileihin suhtauduta :) Ja hirmu pahaa ääntä pitävät suuttuessaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai? Harmillista. Olisiko tiheämpi verkko häkin alalaitaan mahdollista? Näin siilit pysyisivät häkin ulkopuolella..? En olekaan vielä nähnyt noiden suuttuvan niin en tiedä äänestä. Pitääkin tutkailla :D

      Poista
  6. Voi ei mitä ihanuuksia!! ♡ Siilit ovat niin sympaattisia! Ihanan kodin olette niille rakentaneet, toivottavasti jäävät sinne asustamaan. Meidän mökillä oli ennen paljon siilejä, mutta emme ole enää vuosikausiin nähneet niitä. Mitähän niille on tapahtunut, mulla on joku muistikuva siilien reviiriuskollisuudesta...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No peukut pystyssä täällä tosiaan sitä toivotaan. Olen myös lukenut reviiriuskollisuudesta. Ja ihan sukupovelsta toiseen voivat olla... Toivottavasti niille ei ole käynyt mitään tuolla tienpientareella. <3

      Poista
  7. Oi, teitä onnellisia! Meidän tämän kesän saldo siilien kohtaamisissa: yksi kuollut ajotiellä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä <3. Harmillista, mutta valitettavan usein ilmeisesti näin tänäpäivänä tapahtuu :(

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall