Valokuvaus. Se on koukuttava harrastus, jossa haluaisi jatkuvasti kehittyä. Aika paljon on viime vuosien aikana tullut kuvattua kotia ja erilaisia tiloja. Muut kuvat harvemmin päätyvät mihinkään julkaisuun, enkä myöskään viilaa kuvakulmia tai muuta niiden kanssa juurikaan. En oikein osaa, sillä tilanteiden ja hetkien kuvaaminen on aika erilaista kuin staattisen tilan vangitseminen linssin läpi. 

Päätin alkukesästä, että otan itselleni tavoitteeksi kuvata joka päivä jotakin erilaista. Päädyin antamaan päiville teemasanat ja pakottamaan itseni harjoittelemaan tunteiden ja ajatusten vangitsemista kuviksi. Jokaisena heinäkuun päivänä julkaistaan siis kuvapostaus, jossa tarkoituksena on löytää päivän kuvasta sellainen hetki tai asia, joka kuvastaa teemasanaa parhaiten.

Tämän tilanteen paras osa on ehdottomasti katse. Se hetki, jonka koitin mahdollisimman hyvin vangita kuvaan. Tässä hetkessä tunnelma oli muutoinkin eteenpäin katsova... Ehkä hieman odottavakin. Koitan katsoa silmien läpi ja päästä siihen ajatukseen kiinni, joka juuri tuolla hetkellä pyöri lapsen pään sisällä. Se hetki oli mystinen, jota on vaikea pukea sanoiksi. Helpompi kuvaksi.