Olen koko elämäni haaveillut mökistä. Veden äärellä olevasta piilopaikasta, jossa aika olisi pysähtynyt ja jossa ei olisi koskaan kiire. On paljon asioita, joita kuvittelisin tekeväni vain mökillä - kakkosasunnolla. Sellaisia, mitä ei tulisi kotona tehtyä ja mihin ei olisi ikäänkuin "aikaa". Kun viime kesän lopulla ostimme tätä kotia, oli myös yksi kriteeri uudelle asunnolle se, että sen rinnalla voisi sitten mahdollisesti joskus olla myös toinen koti, vapaa-ajan asunto. Tästä syystä nykyinen koti on sellainen, jonka pihalla ei ole liikaa työtä ja jonka kokonaiskustannukset pysyvät maltillisena. 

Olemme kesän aikana kierrelleet katsomassa erilaisia mökkejä. On käyty vanhassa kalastajatorpassa, saaristolaistalossa, uudessa hirsimökissä, järven rannalla, meren äärellä, saaressa... On ajettu pitkin poikin ja mietitty mitkä kaikki kriteerit tulee täyttyä jos kakkoskotia meinaamme hankkia. On ajettu katsomaan myös tonttia, ja laskettu uuden mökin rakentamisen kustannuksia.... Ensisijaiseksi kriteeriksi on kuitenkin aina noussut tunne. Tunne pitää olla niin vahva, että voimme heti kuvitella itsemme siihen kesäaamua tai syksyn pimeää iltaa viettämään... Samaan aikaan olen jäänyt pohtimaan, onko loma-asunto vain illuusio lisääntyvästä vapaa-ajasta? 

On totta, että vuorokaudessa on mahdollisen hankinnan jälkeen aivan yhtä monta tuntia kuin nyt. Mietin miten käyttäisimme vapaa-aikamme jos meillä olisi toinenkin koti? Tulisiko vietettyä enemmän suunnittelemattomia hetkiä tai sellaisia iltoja, jolloin vain istuisimme kallion päällä ihaillen auringonlaskua? Tulisiko kakkoskodista kuitenkin velvollisuus, joka tulisi täyttää ja johon pitäisi päästä joka viikonloppu? Tulisiko mökistä työleiri, jossa olisi aina joku homma odottamassa? Vai tulisiko maattua riippukeinussa ja luettua enemmän kirjoja? Olisiko puusaunan lämmittäminen jokailtainen rentouttava hetki tai tulisiko kutsuttua enemmän ystäviä kakkoskodille kyläilemään ja syömään yhdessä?

Mökkiä tai kakkoskotia ei hankita järkiperäisten syiden saattelemana. Siellä ei tarvitse olla kaikki niin justiinsa, eikä välimatkoilla ole niin suurta merkitystä. Kotia hankimme ensisijaisesti sijaintia ajatellen - lapsen koulumatka, harrastukset, helppo asuminen jne jne... Kakkoskoti voisi olla vähän syrjempänä, sen koko tai käytännöllisyys ei olisi kaikista oleellisimpia seikkoja, eikä kaikkia mukavuustekijöitä todellakaan tarvitsisi olla. Kaikista tärkein olisi rauhan ja levollisuuden tunteen täyttyminen.

Kaikkien pohdintojen jälkeen olemme edelleen siinä uskossa, että vapaa-ajastamme tulisi erilaista, kun poistuisimme täältä arkikodista. Siitä tulisi rauhallisempaa ja levollisempaa. Remontti täällä kaupunkikodissa on kutakuinkin loppusuoralla, miltei täysin valmis. Enää remontoimatta on kylpyhuonetilat ja sauna, eikä niiden aika olisi muutoinkaan muutaman vuoden sisään ajankohtaista. Mökiltä voisi palata valmiiseen kotiin, ja se tuntuu hyvälle. 

Olen kerännyt yli vuoden pinterestiin kansiota, joka kulkee nimellä SOMEDAY (löydät sen täältä)... Siellä on paljon erilaisia tunnelmia ja fiiliksiä, jotka olen halunnut säilyttää. Näihin kuviin ja tunnelmiin <3

Jutta

PS. Pääsien eilen vierailemaan aivan ihanassa kakkoskodissa, jota emännöi Sateenkaaria ja Serpentiiniä -blogin Laura. Tyynelä valloitti sydämeni ja tunnelma siellä oli todella ainutlaatuinen. Sen vain tuntee sydämessa, kun jossakin paikassa on hyvä olla <3. Kiitos Laura, kun pääsimme kylään ja kiitos loistavasta seurasta myös Annikalle, Marulle ja Maralle. Parasta oli koko taivaan värjännyt laskeva aurinko ja pimenevä kesäillan tunnelma teidän kanssanne...

Takapihan terassi on meillä se paikka, jossa eniten oleskelemme. Asumme paritalomaisesti - mutta kuitenkin pientaloyhtiössä - ja se tarkoittaa samalla sitä, että yksi sivu on kiinni naapurin pihassa/terassissa. Alunalkaenkin pohdimme tuota rajaa ja tarvittavaa näkösuojaa... Suurimmaksi osaksi pihaa ympäröi viherkasvit ja puut, joten tämä on ainoa paikka, josta kesäisin näkee suoraan läpi naapurin pihaan. Edelliset asukkaat olivat asentaneet väliin kaksi valmista aitamoduulia, jotka olivat ronskisti rautalangoilla kiinni toisissaan. Luulen että siihen olisi ollut järkevää laittaa jokin köynöskasvi kasvamaan, mutten oikein innostunut asiasta. Suunnittelimme tähän kohtaan myös pergolaa, mutta sen aika on ehkä ja aikaisintaan vasta ensi vuonna. Voi olla, ettei sitä edes koskaan tulekaan. Aika näyttää. 

Etsimme sopivia valmiita säleikköjä (vai miksi niitä ihan oikeasti kutsutaan?), mutta euroissa 50-100€ per valmismoduuli ei oikein houkutellut. Ajettiin sitten Byggmaxiin ja lastattiin kärryyn sopiva määrä puutavaraa. Päätettiin säästää ja tehdä itse.

Vaikka urakka tuntui alkuun jopa melko suurelta, niin voi sitä riemua kun viimeinenkin naula oli naulattu ja maalikerros sivelty! Siitä tuli nimittäin aika siisti, vaikka itse sanonkin. Pekka sirkkelöi sopivia rimoja ja itse naulasin ja ruuvailin niitä paikoilleen. Kaikenkaikkiaan aikaa kului noin puoli päivää maalaamisineen kaikkineen. Vaikka näkösuoja ei edelleenkään ole täysin umpinainen (sitä emme toivoneetkaan), niin terassin olemus ja yleisfiilis muuttui paljon viimeistellymmäksi. 

Tarvikkeet:

Puurimaa (ostimme valmiiksi pohjamaalattua, jolloin pintamaalattavaa jäi vähemmän)

Nauloja

Ruuveja

Sirkkeli

Ruuvinväännin

Vasara

Materiaalien hinta jäi lopulta alle 30 euroon.

Aitaelementistä tuli lopulta 2m korkea ja 2,3m leveä. Säleikön korkeus mitoitettiin siten, että yläkulma osuu saunan ikkunan alalaitaan ja leveys naapurin terassin + syreeniaidan kanssa sopivaan kohtaan. Näkösuojan päälle ripustettiin vielä Clasulta ostetut aurinkokennolla toimivat riisipallovalaisimet, joihin olen hurjan ihastunut! Tällaisia voisin kyllä hankkia lisääkin.

Ainoa asia mikä takaterassilla tällä hetkellä harmittaa, on se että tuo musta öljy terassissa ei edelleenkään ole kovin peittävä. Olemme öljynneet koko alueen nyt jo kahdesti (ja pohja oli jo entuudestaan tumma), mutta silti yleisfiilis on aika "lattea". Mietin pitäisikö vetäistä vielä kerran Valtti Plus -öljyllä, jota käytimme etuportailla, sillä sillä tuntui tulevan peittävää jälkeä.... Kuudennessa kuvassa näkyy terassilautaa paremmin, ja siinä kuvassa se näyttääkin todella hyvälle - syy tähän oli se, että kesken kuvailujen alkoi satamaan ja tämä kuva on otettu sateen jälkeen...

Ja loppuun tuttuun tapaan pari ennen-jälkeen kuvaa (tuossa muuten taas joissakin kuvissa terassi näyttää kivan tummalle, mutta joissakin kohdissa taas aivan kulahtaneelle valojen ja varjojen vuoksi, huoh). 

Mukavaa iltaa!

Jutta

ps. Saatoitte huomata kuvissa tuollaiset laverit/aurinkopedit. Joo! Tehtiin nekin itse ;). Ne on ihanat!

Kesän yksi parhaimpia juttuja on kesäkahvilat. Parhaita ovat ne, jotka sijaitsevat paikoissa joihin ei muuten tulisi mentyä - ne vain tulevat eteen sattumalta. Kesäkahviloissa on yleensä vähän parempi palvelukin. Tai ehkä se johtuu myös asiakkaiden omasta kesäfiiliksestä... Sellaisesta huolettomasta ja stressittömämmästä kuin muutoin tuntuu olevan. Kesäkahviloiden työntekijät ovat vain jotenkin niin ihania ja vilpittömän onnellisia kun paikalle saapuu asiakkaita. 

Tähän kuvaan halusin tehdä tarkan ja vahvan rajauksen. Kuvassa ei näy kokonaan oikein mitään - ei rakennusta, ei ikkunaa, ei pöytää. Kaikkea näkyy vähän, mutta silti kuvasta tunnistaa että kyseessä on pöytä, ikkuna ja puutalon seinä. Pidän tiukoista rajauksista muutoinkin, ja siinä minulla on kyllä paljon opettelemista jatkossakin. Jatkan siis edelleen harjoituksia.

Vaikka tarkoitus on jakaa yksittäisiä kuvia hetkistä/paikoista/tunnelmista/tilanteista, oli pakko laittaa loppuun vielä pari herkkupalaa tästä sympaattisesta Hajstorpissa sijaitsevasta kesäkahvilasta. Kahvila sijaitsi aivan Götan kanavan rannalla ja koko miljöö oli erittäin lämminhenkinen. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan täällä, mikäli tiedossa on automatkailua Tukholman eteläpuolella. Majoituimme tällä etapilla paikallisen perheen vierastalossa, josta lupaan laittaa teille kuvia myöhemmin lisää. Ihana paikka  ja ihana emäntä <3.

Jutta

Mistä on kyse? Päätin alkukesästä, että otan itselleni tavoitteeksi kuvata joka päivä jotakin erilaista. Päädyin antamaan päiville teemasanat ja pakottamaan itseni harjoittelemaan tunteiden ja ajatusten vangitsemista kuviksi. Jokaisena heinäkuun päivänä julkaistaan siis kuvapostaus, jossa tarkoituksena on löytää päivän kuvasta sellainen hetki tai asia, joka kuvastaa teemasanaa parhaiten. 

Löydät kaikki heinäkuun kuvapostaukset Kuvapäiväkirja -tunnisteen alta (oikea laita blogin sivupalkin tunnistepilvessä).

Tänään halusin jakaa kuvapäiväkirjassa kaksi kuvaa. Molemmat kuvastavat mielestäni täydellisesti sanaa rauha. Vietimme viime viikon Ruotsissa auton kanssa ja yksi parhaista hetkistä oli tämän suojaisan luonnonrannan löytäminen. Tyhjälle rannalle oli hylätty vanha puuvene ja muutoinkin pieni paikka oli satumaisen hätkähdyttävä... Maisema oli kuin eteläisestä Euroopasta meren äärellä. Ilta-auringon laskiessa lapset heittelivät leipäkiviä ja kuuntelimme hiljaisuutta Vättern -järven rannalla. Tällaiset löydöt ovat parasta lomalla <3. 

Jutta

Mistä on kyse? Päätin alkukesästä, että otan itselleni tavoitteeksi kuvata joka päivä jotakin erilaista. Päädyin antamaan päiville teemasanat ja pakottamaan itseni harjoittelemaan tunteiden ja ajatusten vangitsemista kuviksi. Jokaisena heinäkuun päivänä julkaistaan siis kuvapostaus, jossa tarkoituksena on löytää päivän kuvasta sellainen hetki tai asia, joka kuvastaa teemasanaa parhaiten. 

Löydät kaikki heinäkuun kuvapostaukset Kuvapäiväkirja -tunnisteen alta (oikea laita blogin sivupalkin tunnistepilvessä).

Tämän päivän teemana oli sana Piilossa. Mietin pitkään, missä hetkessä ollaan piilossa, kuka on piilossa, missä ollaan piilossa... Päädyin ottamaan kuvan koirastamme, jonka turkki vaatisi enemmän kuin nopeasti pientä ehostusta. Voi toista raukkaa, kun tuolta yrittää jotakin kurkistella. Saattaa myös olla, että hän silloin tällöin nauttii tästä "etutukasta", joka antaa niinsanotun piilon, jottei kukaan näkisi häntä. Erityisesti hän luimistelee siellä muina miehinä silloin kun ovat olleet koirien kesken kotosalla ja palattuamme kotiin huomaamme kaikkien mattojen olevan jälleen rullalla ja sohvatyynyjen kasassa lattialla. Mietin vain, että mitäköhän täällä todella tapahtuu kun olemme poissa?

Jutta

Mistä on kyse? Päätin alkukesästä, että otan itselleni tavoitteeksi kuvata joka päivä jotakin erilaista. Päädyin antamaan päiville teemasanat ja pakottamaan itseni harjoittelemaan tunteiden ja ajatusten vangitsemista kuviksi. Jokaisena heinäkuun päivänä julkaistaan siis kuvapostaus, jossa tarkoituksena on löytää päivän kuvasta sellainen hetki tai asia, joka kuvastaa teemasanaa parhaiten. 

Löydät kaikki heinäkuun kuvapostaukset Kuvapäiväkirja -tunnisteen alta (oikea laita blogin sivupalkin tunnistepilvessä).

3. Ruoka

Jutta

Mistä on kyse? Päätin alkukesästä, että otan itselleni tavoitteeksi kuvata joka päivä jotakin erilaista. Päädyin antamaan päiville teemasanat ja pakottamaan itseni harjoittelemaan tunteiden ja ajatusten vangitsemista kuviksi. Jokaisena heinäkuun päivänä julkaistaan siis kuvapostaus, jossa tarkoituksena on löytää päivän kuvasta sellainen hetki tai asia, joka kuvastaa teemasanaa parhaiten. 

Löydät kaikki heinäkuun kuvapostaukset Kuvapäiväkirja -tunnisteen alta (oikea laita blogin sivupalkin tunnistepilvessä).

Valokuvaus. Se on koukuttava harrastus, jossa haluaisi jatkuvasti kehittyä. Aika paljon on viime vuosien aikana tullut kuvattua kotia ja erilaisia tiloja. Muut kuvat harvemmin päätyvät mihinkään julkaisuun, enkä myöskään viilaa kuvakulmia tai muuta niiden kanssa juurikaan. En oikein osaa, sillä tilanteiden ja hetkien kuvaaminen on aika erilaista kuin staattisen tilan vangitseminen linssin läpi. 

Päätin alkukesästä, että otan itselleni tavoitteeksi kuvata joka päivä jotakin erilaista. Päädyin antamaan päiville teemasanat ja pakottamaan itseni harjoittelemaan tunteiden ja ajatusten vangitsemista kuviksi. Jokaisena heinäkuun päivänä julkaistaan siis kuvapostaus, jossa tarkoituksena on löytää päivän kuvasta sellainen hetki tai asia, joka kuvastaa teemasanaa parhaiten.

Tämän tilanteen paras osa on ehdottomasti katse. Se hetki, jonka koitin mahdollisimman hyvin vangita kuvaan. Tässä hetkessä tunnelma oli muutoinkin eteenpäin katsova... Ehkä hieman odottavakin. Koitan katsoa silmien läpi ja päästä siihen ajatukseen kiinni, joka juuri tuolla hetkellä pyöri lapsen pään sisällä. Se hetki oli mystinen, jota on vaikea pukea sanoiksi. Helpompi kuvaksi.