Top Message

www.oblik.fi

MIKSI HALUSIMME IHAN TAVALLISEN KODIN?

Monia ihmisiä on tuntunut ihmetyttävän ratkaisumme siirtyä avarasta loftista sellaiseen ihan tuikitavalliseen kotiin. Emme saa enempää neliöitä ympärillemme, emmekä mitään huikeaa historiaa seiniemme sisään. Todellisuudessa uusi kotimme on rakennettu ihan tavalliselle perheelle ja ihan kohtuullisilla neliömäärillä. Ei ole valossa kylpeviä suuria huoneita, seinän kokoisia ikkunoita tai suurta saarekkeellista avokeittiötä. Puinen talonpuolikas on osa pientä taloyhtiötä ja se on aikanaan rakennettu sopimaan tänne muiden vielä paljon vanhempien puutalojen sekaan. Ei siis tunnu siltä, että talo olisi tiputettu väärään paikkaan ja pomppaisi silmiin vanhojen talojen keskeltä. 

Onhan se totta, että ihan oikeasti tuossa vieressä on monia kohta satavuotiaita rakennuksia ja tehdas vielä vierellä, jotka huokuvat historiaa ja menneitä aikoja. Tänäpäivänä on todella vallalla ihannoida 1900 -luvun alun taloja ja tyyliä. Itsekin kuulun tuohon samaiseen ihailijajoukkoon! Mutta auta armias, kun kerrot että kyllä - me vaihdoimme tuon 1924 rakennetun tehdasasunnon tähän kasarikotiin, jossa ei ole mitään erityistä. Se kummastuttaa. 

Yhtä yksiselitteistä syytä muutolle ei ole olemassa. On monia pieniä asioita, joita olemme kaivanneet ja monia sellaisia seikkoja, jotka toimivat uudessa kodissamme paremmin kuin täällä nykyisessä. Kaiken sen lisäksi pieni piha tuntuu tällä hetkellä aika luksukselta (tai ei juuri nyt kun lunta tupruttaa, mutta noin niinkuin muuten). Tämä loft on palvellut meitä mainiosti. Se sopi meidän elämäntilanteeseemme ja silloiseen hetkeen kun tänne olemme muuttaneet. Olemme asuneet tehtaassa jo itseasiassa kahdessa eri asunnossa. Ensin pienemmässä ja sittemmin tässä nykyisessä naapurirapun kodissa. Kumpikin on tuntunut oikealta siinä hetkessä. Ja siinä se tärkein syy muuttoon taitaa myös olla - tällä hetkellä meille paremmalta tuntuu tuo toinen koti. Ihastuimme tunnelmaan ja näimme meidät helposti asumassa tuota kompaktia ja ihan tavallista kotia

Loft edustaa tietynlaista elämäntyyliä... Uuden kodin elämäntyyli on aika erilainen. Se on enemmän kotoinen, vilpitön ja lämmin. Kumpikin on yhtä hyvä tapa asua ja elää, mutta juuri nyt jälkimmäinen tuntuu paremmalta meille. Uusi koti on enemmän meitä tässä hetkessä. Ihan tavallinen perhe, ihan tavallinen koti, ihan tavallinen arki ja silti tai juuri siksi kaikki on niin seesteistä. Puhuin jo tässä tekstissäni siitä tunteesta, joka vallitsi meidät kun astuimme tuon asunnon pihaportista sisään. Se tunne katosi joksikin aikaa kaikkien ikävien sattumusten vuoksi. Tällä viikolla olen alkanut muistamaan sitä uudelleen. Muistan niitä hyviä puolia, jonka vuoksi teimme elämämme suurimman heräteostoksen.

Ajattelen tuon uuden paikan olevan enemmän kohtuullinen. Ja sillä tarkoitan neliömäärän lisäksi tehtyjä rakennusaikaisia ratkaisuja ja tunnelmaa muutoinkin. Ei vielä tuolloin osattu haaveilla suurista avarista tiloista, vaan ajateltiin niiden ennemminkin tuovan lisää asumiskustannuksia. Kasarikoti ei myöskään tunnu vielä kovin nostalgiselta. Se on liian nuori ollakseen trendikäs ja se on kuitenkin liian vanha ollakseen moderni. Sitäpaitsi sehän on sellainen, joissa moni muistaa asuneensa nuorempana. 50-luvun asunnot taas alkavat jo olemaan todella kuumaa kamaa, koska on kulunut tarpeeksi kauan siitä, kun ne olivat ihan tavallisia. Mutta voin kuvitella, kuinka kauniina tällaiset ihan tavalliset kodit vuosikymmenen (tai muutaman sellaisen) jälkeen näyttävät meidän silmissämme. Jokainen asuu ja elää omalla tyylillään. Ja se on todella hyvä niin! Kussakin asumismuodossa, elämäntyylissä ja rakennusvuodessa on jotakin kutkuttavaa. En usko, että mikään on parempi toistaan. 

Tällä hetkellä haluamme enemmän kompaktia asumista, vähemmän tavaraa, enemmän tunnelmaa ja oven, joka johdattaa suoraan terassille. Sitä me saimme, kun hankimme tämän ihan tavallisen kodin.

Jutta

//

This time only finnish... Sorry!

  1. Jokaisessa asumismuodossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Minulla käy usein niin että kun omaa pihaa löytyy niin jossain vaiheessa kaipaa kerrostaloon ja kerrostalossa alkaa jonkun ajan kuluttua kaipaamaan omaa pihaa. Toivottavasti teillä vaikeudet pian selviävät, on mielenkiintoista nähdä mitä olet keksinyt tämän uuden kodin sisustuksen suhteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tunnistan tuosta itseni. Olen muuttanut elämässäni lukemattomia kertoja ja asunua aikuisiällä mm. pienessä kerrostalokaksiossa, uudehkossa omakotitalossa, loftissa ja nyt täällä. Jokaisessa on ollut puolensa. Niin hyvät kuin huonotkin. Tällä hetkellä tämä tuntuu parhaalta tähän elämänvaiheeseen <3

      Poista
  2. Voin vähän samaistua! Jotenkin tulee tylsä fiilis kun meiltäkin on kysytty monesti, että miten me pärjäämme näin vähillä neliöillä. Ok, nyt toistaiseksi on vähän ahdasta, mutta yläkertaan on tulossa lisäksi pieni mh ja pieni olohuone. Mutta eikös sen luulisi riittävän, että tämä tuntuu meille oikealta kodilta _juuri nyt_? Tuntuu, että jos ostaa okt:n niin pitäisi sitten hankkia kerralla kunnon neliöt.
    Tsemppiä remppapuuhiin, sieltä se ihana koti paljastuu pala palalta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta! Usein ensimmäinen kysymys onkin ollut - oliko tässä nyt sitten enemmän neliöitä kuin aiemmassa. Aivan kuin suurempi tilantarve olisi ainut syy muuttoihin. Ehkä se on vanhaa perua, jolloin asuntoa ei vaihdettu kuin tosiaan sen suuremman tilan vuoksi. Uskon, että teidänkin koti on juuri teille sopiva ja näin tarkoitettu. Siinä on tunnetta <3

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa! Kyllähän se niin on, että meille jokaiselle koti merkitsee eri asioita - yksi tykkää kerrostalosta, toinen vanhasta mummonmökistä ja kolmas modernista kivitalosta. Mikään ei ole toista parempi, koska eihän koteja voi vertailla. Koti on tunne - se paikka, missä sydän ja mieli ovat onnellisia. Minäkään en meidän 90-luvun omakotitalossa näe mitään erikoista tai hienoa, eikä tämä tule olemaan meidän loppuelämämme koti. Mutta tällä hetkellä, tämä koti on meille parasta maailmassa!

    Kivaa torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan näin! Itsekin pidän monenlaisista ja monentyylisistä kodeista. On ihana rikkaus, että jokaiselle löytyy jotakin. Ehkä aiempi loft -asunto oli niin erilainen kuin "perinteinen" että tämä meidän uusi tuntuu monesta aika hassulta ratkaisulta. Ja tuo tunne, että tällä hetkellä koti on parasta maailmassa - sitä tunnetta tulee uskoa ja vaalia <3

      Poista
  4. Minä ymmärrän hyvin, mutta johtuisiko siitä, että asumme itse ihan ysärin alussa rakennetussa talossa :) Tavallisuus on vain niin oma juttuni. Osaisin kuvitella asuvani monentyyppisissä taloissa, vanhassa kivitalossa, luontoon maastoutuvassa hirsitalossa kallioisessa järvimaisemassa, kerrostalokodissa kaupungin keskustassa. Mutta kuitenkin näissä kaikissa toistuu se sama vaatimaton mittakaava. Hulppeat edustustilat ovat hienon näköisiä, mutta eivät minua varten. Olisin kahvikuppi kourassa, sisustuslehti kädessä yhtä rento kuin peura ajovaloissa :)

    Onneksi on vaihtoehtoja, että jokainen löytää omansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, näen sinut sieluni silmin edustustilassa poukkoilevana ja hätääntyneenä :D

      Olen tuosta vaatimattomasta samoilla linjoilla. Vanha loft oli "hulppea". Ehkä se vaikuttaa tosiaan siihen mielikuvaan paljon mitä uudesta kodistamme ensiksi ajatellaan. Ja "hulppea" se oli kyllä vain ulkopuolisten silmissä. Itselle se oli jo aika tavallinen koti, vaikkakin vähän korkeammat huoneet ja upeat tiilimuurit ympärillä. En kokenut WAU -efektiä enää pitkään aikaan, koska ei se ollut enää erikoista. Uskon kuitenkin, että muille se oli. Heille, jotka vierailivat siellä vain toisinaan. Kompakti ja tunnelmallinen koti on juuri nyt meitä varten. <3

      Poista
  5. Aika aikaansa kutakin! Ite on tullut asuttua hyvin erilaisissa taloissa, vastavalmistuneissa moderneissa ok-taloissa, pienessä rivarissa, 150vuotta vanhassa upeassa kartanossa ja tällähetkellä aivan tuiki tavallisessa pienessä paritalon puolikkaassa mutta kaikissa kodeissa on ollut oma fiiliksensä, omat hyvät ja huonot puolensa. Jokaisella talolla on oma henkensä ja tunnelmansa joka on heijastunut omaan elämään. Kartanossa eläminen herätti pienen romantikon, isossa kivitalossa taas alkoi katselemaan hyvin moderneja juttuja. Jokainen koti on ollut oma aikansa ja uuteen muutto avannut aina uuden elämänvaiheen. Kaikki kodit rakkaita ja omannäköisiä.
    Teille tulee varmasti upea ja ihana uusi koti ja varmasti teidän näköinen! Ja ihan pikkaisen epäilen, että siitä tulisi kovinkaan tavallinen... ;)
    Onnea remppaan ja jaksamista! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On rikkaus saada asua monenlaisissa kodeissa. Osaa arvostaa helposti erilaisia tyylejä ja rakennuksia. Itsekin olen asunut lukemattomissa kodeissa, ja niissä kussakin on ollut jotakin hyvää. Kiitos paljon tsempeistä, vielä pitää hetken jaksaa puristaa :).

      Poista
  6. Niin ja tavallisestakin saa todella kivan, kun käyttää sisustustaitojaan ;) Muutenkin olen ollut aina sitä mieltä, että joka tilasta saa vaikka mitä aikaiseksi. Luulen muutenkin, että Loft ja tehdastyyppisiä asuntoja on erittäin vaikea löytää, jos on vaikka iso perhe kuten meillä...ööö, tai löytää, mutta pitäisi olla todella rikas sellaisen hankkiakseen ;) Meilläkin on ihan tavallinen 60-luvun puutalotönö ja vielä ruskea, mutta me viihdytään täällä :D Niin ja niitä neliöitä on se 100 ja meitähän on 2 aikusta, 4 lasta, 2 kissaa ja 1 chihu ....kyllä tätä monet ihmettelee ;) Terkkuja sinne ja niin kiva, että asiat alkavat järjestymään <3 Meillä oli vastaavanlaisia hommeleita, kun tähän muutimme....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta! Ja tuohonlaan loftiin ei millään saanut pientä pihaa, joka oli tietysti yksi syy tänne muuttoon. Teillä on kyllä tosiaan kompakti ja tehokas koti - ja samalla niin todella kaunis <3

      Tavallinen on just hyvä <3

      Poista
  7. Kodin tekee ihmiset, se tunnelma joka kotona vallitsee, ja oman tilan tunne. Se että koti on oma pesä :-) Mikä tekee talosta tavallisen tai epätavallisen? Onko korkeat huoneet, saarekekeittiöt tai isot ikkunat epätavallisia? Ei enää nykyään mielestäni. Ymmärrän pointtisi, mutta minusta esimerkiksi meidän talo on meille koti, ja omasta mielestäni jopa aika tavallinen koti vaikka ymmärrän että jonkun toisen mielestä se voi olla yliampuva tai pröystäilevä. Onneksi vain oma tunne ratkaisee :-) Teidän kodista tulee varmasti juuri teille sopiva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa! Pesämäinen tunne on tässä uudessa kodissa juuri nyt vahvempi kuin aiemmassa.

      Luulen, että puhumme vähän eri asiasta - en todellakaan tarkoittanut, että matala huone tai pienet ikkunat tekevät kodin tai sen tunnelman. Ehei! Tarkoitin näitä seikkoja, joita ihmiset ovat vertailleet meidän edellisessä loftissa ja tässä nykyisessä. Meidän loft asunnossa kun oli suuret ikkunat, korkeat huoneet, saarekekeittiö jne... Ja sitten tämä nykyinen ... Siinä on kaikki toisin. Ei paremmin eikä huonommin, mutta toisin. Tätä koitin selittää. Ehkä vähän huonosti :D

      Ja teidän koti on kyllä superkaunis ja ihana, tykkään hurjasti!

      Poista
  8. Voi Jutta, jotenkin voin samaistua kohtaamaasi. Meillekin muutto "uudesta" talosta kylän keskellä tönöttävään 70-lukuiseen vihertyneeseen laatikkoon herättänyt erinäisiä ajatuksia :) Tämä on kuitenkin sitä, mitä me olemme halunneet ja eräs mahdollisuus, johon halusimme tarttua. Hienosti on viihdytty ja kesää odotellessä, kun pääsemme ulkokuoren ja pihan kimppuun. Tsemppiä teille ja toteutuneita haaveita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä se vasta upea koti onkin käsissänne. Ja uskon hyvin, että on aiheuttanut hämmennystä. Parasta on se tunne, kun seuraa sydäntä ja tekee valintoja ja ratkaisuja sen mukaisesti <3

      Poista
  9. Ymmärrän niin hyvin noi sun lämpimät tunteet sitä "ihan tavallista kotia" kohtaan. On ihan kuin mun päästä (tästä joskus aiemminkin kirjoitin kommentin). Ja jotenkin musta tuntuu nyt, että vaikka varmaan täällä saadaankin nähdä kuvia teidän uudestakin kodista, niin siitä tulee nyt enempi sellainen "yksityinen". Sellanen ihan teidän oman perheen oma <3. En osaa sitä varmasti oiken selittää, mutta niin teidän perheen koti kuin oli loftikin, niin ehkä siinä kuitenkin oli vähän myös sellaista "näyttelykodin" tuntua, joka siitä "ihan tavallisesta" puuttuu. Ja se tuntuu musta ihanalta ajatukselta. Luotan siihen, että ymmärrät mun aivoituksia, vaikka ne ei nyt näköjään suostu siirtymään tähän tekstiin sellaisena kuin haluan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osut aina niin naulan kantaan Annukka <3. Tässä kodissa on tosiaan enemmän pesämäisyyttä ja yksityisyyttä. Olisin voinut kirjoittaa tuon kommentin itsekin. Niin samoin ajattelen!

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus, oodi tavis kasarikodeille. Samaistun 100%, mekin asutaan -98 rakennetussa talossa. Monet kerrat oon pohtinut, että meidän koti ei oo kyllä yhtään trendikäs blogikoti. Punatiiltä, haloo. Mutta vuosien saatossa tää on kyllä rakkaaksi tullut, vaikka ensi alkuun olikin sopeutumisvaikeuksia.

    Ihanaa että hyvä remppafiilis on siellä palannut, aika koettelemuksia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Trendikäs blogikoti - millainen se sitten olisi? Koti on ennenkaikkea mielentila ja tunne. Näin minä ainakin ajattelen. Se on just parasta, että koti on tullut rakkaaksi <3. Ja hei - punatiili tulee ihan satavarmasti kohta trendikkääksi. Sano mun sanoneen ;)

      Poista
  11. Kiitos, hieno teksti. Aiemmin kävin blogissasi harvemmin, nykyään säännöllisesti. On vain niin ihailtavaa ja mielenkiintoista nähdä ja lukea blogia, joka ei ole kuten kaikki muut. Blogimaailman on täynnä toinen toisiaan kopioivia nostalgisia tai moderneja asuntoja. Kyllä, käytän sanaa asunto sillä aina en miellä niitä kodeiksi. Ymmärrän hyvin, että blogielämä ei ole yhtä kuin arki niissä asunnoissa. Hivenen lisää rohkeutta ja omia valintoja silti suureen osaan blogeista kaipaisin. Ideoita toki kaikki toinen toisiltamme saamme, mutta... Olen varma, että teidän uudesta ei kodista ei tule "ihan tavallista kotia". Jo ihan siksikin, ettei se ole "ihan tavallinen trendikäs blogikoti" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana ja mieltä lämmittävä kommentti. Iso kiitos! Tuli niin hitsin hyvä mieli, kun luin tämän. Itse on niin vaikea katsoa lähelle ja välillä miettii, että mitä ketäkin täältä tulee ihan oikeasti lukemaan ja hakemaan. Mutta olen päättänyt tehdä tätä kuin tekisin itselleni. Ja siis vain itselleni. Silloin tekstistä ja tyylistä tulee eniten myös itsemme näköinen. Ja ihan parasta, että koet että täältä saa jotakin uutta ja inspiroivaa. Parasta palautetta! KIITOS! :)

      Poista
  12. Voi Jutta, kun kirjoitit hyvin. Meillä on myös ihan tavallinen kasarikoti, 1983 rakennettu pakettitalo. Mies oli ehtinyt hankkia talomme vähän ennen kuin tavattiin ja tuntui helpoimmalta ratkaisulta ostaa puolet siitä omiin nimiin kuin myydä ja alkaa etsimään uutta. Kaikkia ratkaisuja ei ole ollut helppo sulattaa, koska en päässyt valintoja aikoinaan tekemään itse, mutta kodista on tullut rakas. Sitä on rempattu hartaasti ja ajan kanssa, eikä läheskään kaikki ole vielä oman maun mukaista, mutta vähitellen! Olemme onnistuneet tekemään sisustusratkaisuja, jotka miellyttävät omaa silmää ja sopivat talon henkeen; paikasta on tullut koti. Kolmisen vuotta sitten olisin ollut valmis myymään paikan silmää räpäyttämättä, nyt suunnitelmissa ei ole muuttaa tästä yhtään mihinkään. Tsemppiä remontin eri käänteisiin, meilläkin on jo pari vesivahinkoremppaa takana! -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos palautteestasi :) Mahtavaa, miten moni ihan tosiaan ajattelee samoin kuin minä. Asunto on niin kauan vain asunto, kun tunteet eivät ole ehtineet tulla mukaan. Ja juuri kuten sanoit, vielä hetki sitten olisit halunnut luopua, mutta nyt mukana on tunne. Parasta onkin kuunnella sydäntä, sillä tulee ehdottomasti paras lopputulos :)

      Ja hei samassa veneessä ollaan - kahdeksankymmentäluvun elementtitalo pienyhtiössä. Ei kovin erikoisia ratkaisuja olla käytetty. Mutta ilmeisen nopeasti on pitänyt saada pystyyn kun moni asia on jäänyt ikäänkuin puolitiehen. Se oli silloin sitä aikaa :D

      Poista
  13. Tavallinen on just hyvä <3

    VastaaPoista
  14. Hei tosi hyvä kirjotus, olette löytäneet todellisen aarteen, kun talo tuntuu siltä, miten sitä kauniisti kuvailet :) Jään mielenkiinnolla seuraamaan remonttianne :) tsemppiä remppaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, että jaksatte niin moni tsempata ja seurata tätä remontinhuuruista juttua vielä. Se on ihan parasta! Ja olet kyllä oikeassa - kun tunne on vahva, sen täytyy olla jotakin uskomattoman hyvää. Kodin siis <3

      Poista
  15. Voi Jutta, taas ollaan niin samojen ajatusten äärellä!! :-) Meillä muutto oli toki isompiin neliöihin kun edelliset eivät enää lapsiperhettä palvelleet, mutta kyllä on silti ihmisiä muutos ihmetyttänyt ja erityisesti miksi halusimme kodin, jossa edellisen avokeittiön sijasta on pieni, ERILLINEN keittiö. :D No, ensinnäkin avara, ja yhtenäinen tila on kaikkineen aiiivan ihana, mutta todellakin elämäntilanteen ja mieltymysten mukaan se koti valikoituu. Itsestä tuntuu, että tämä koti aidosti tuntuu niin paljon kotoisammalta. Onko se että huoneissa on ovet (tai ylipäätänsä on huoneita ;-)) ja tämä muoto on lähimpänä sitä missä itsekin on tottunut asumaan, erillinen keittiö (ja äidin oma rauha viinilasin kanssa reseptikirjaa selaillen..:-)) joka tuo tietynlaista helppoutta erityisesti vieraidenkin kanssa; ei ole tiskit koko ajan silmien alla häiritsemässä ja tarvitse emännän olla siivoilemassa. Siinäkin jo pari syytä miksi emme enää halunneet mm. avokeittiötä. Onneksi kuitenkin jokainen valitsee kotinsa missä asuu, mitäs sitä ihmettelemään sen enempiä. :-) Sitäpaitsi vaikka muuttaisitte asuntovaunuun, tulisi siitä upea! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen. Juuri noin ajattelen itsekin - avaran tilan jälkeen sitä osaa eri tavalla katsoa näitä pieniä erillisiä huoneita, ja ennenkaikkea myös nauttia niistä! Erillinen keittiö on oikeasti aika hitsin kiva! Jo nyt olen monesti todennut että onpa ihanaa vaihtelua kun huoneet ovat erilliset.

      Ja kotoisuus... Ajattelen juuri noin! Tässä kodissa on enemmän yksityisyyttä ja kodikkuutta.

      Asuntovaunuun... Otan tuon haasteena :D :D

      Poista
  16. Hei! Mekin muutimme fiiliksen perässä taloon, jonka tunnelmaan ihastuimme. Talo on (vielä) aivan järkyttävä mineriittimörskä, mutta näköala ikkunoista on mitä huikein ja saimme parin hehtaarin järvenrantatontin. Sisällä huonekorkeuttakaan ei ole kuin 230cm, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Onnea uuteen sisustusprojektiin! Seuraan mielenkiinnolla remontin etenemistä, kodistasi tulee varmasti ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea hurjasti! Jos tunnelmaan on ihastunut - se on se oikea! Vaikka työtä on varmasti hurjasti, niin lopussa kiitos seisoo. Näin koitan itseänikin tässä lohdutella parhaillaan :D

      Kiva kuulla, että uusikin koti kiinnostaa, sisustusta onkin luvassa ihan hurjan paljon koko kevään aikana. :)

      Poista
  17. Itselläni on ollut huisin monta kotia: osa vuokralla ja pari ihan omaakin. Kaikki ovat olleet elämäntilanteen mukaan juuri siihen hetkeen sopivia! Mielestäni ns.trendikotien jälkeen muutto "tavalliseen" kotiin ei kerro siirtymisestä tylsempään: se kertoo asujistaan, valinnoista ja siitä, mikä sillä hetkellä on kaikille sopivaa - ei tavallisuus tee siitä huonompaa :) Se tekee siitä huikeaa! Taatusti ainakin sinun käsissäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäntilanne onkin usein se, joka kustakin kodista tekee sillä hetkellä parhaan mahdollisen. Tavallisessa ei ole mitään huonoa, ehkä se on ollut vain yleinen ihmetykseaihe tuon "unelmaloftin" jälkeen. Moni piti sitä kotia suurena haaveena ja unelmana. Meille se ei enää ollut kovin erikoinen, kaikkeen tottuu. Siksi tämä ei itsestä tuntunut kovin hassulta ratkaisulta, vaikka jonkun silmissä se siltä varmasti näyttääkin. Ja saimmehan pihan. Se on ihana <3

      Poista
  18. Hei! Olen ihaillut tyylikästä kotiasi instassa, mutta vierailen blogissasi ensimmäistä kertaa. Tiedän jo nyt, että tulen pitämään enemmän uudesta kodistasi. Itsekin muutimme vaatimattomampaan, mutta tunnelmaltaan kodikkaampaan 60-luvun taloon. Tarkoituksemme oli käyttää nykyistä kotiamme vain kesäpaikkana, mutta tunsimme olevamme täällä "kotona". Tunnelma oli jopa niin vaikuttava, että mieheni kosi minua ensimmäisenä iltana useamman avoliittovuoden jälkeen. Muutolla oli myös muita positiivisia puolia. Jäin nimittäin paria vuotta myöhemmin yllättäen työttömäksi "takuuvarmasta", hyväpalkkaisesta työpaikasta yrityskaupan myötä. Velattomuus ja pankissa sijoitettuna olevat, edellisen kodin myyntivoittorahat auttoivat tuossa tilanteessa hengittämään helpommin. Asioilla on aina tapana järjestyä parhain päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten upea tarina!!! Tuo on kyllä rakkautta. Kotirakkautta <3 Ja tämä tarinaa vahvistaa entistä paremmin sen ajatuksen, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki järjestyy. Kodikkuus on jotain, mikä on ennenkaikkea tunneasia. Ja sitä tunnetta tulee ehdottomasti kuunnella! Kiitos kun kerroit tarinasi, se on ihan huikea!

      Poista
  19. Viimein ehdin tulla jättämään tänne kommentin. Kyllä kodista tekee kodin, se miltä siellä tuntuu olla tai mikä on vaikka juuri se ensivaikutelma. Ja etkös haaveilut pienestä puutalosta tai talosta lähialueella ja nythän tuo haave toteutuu <3 Itsekin asun ihan tyytyväisenä vuokralla (vaikka haaveilen siitä omasta), en vain osaa päättää mikä olisi meille se the koti. Teet varmasti tulevasta kodista upean, anteeksi teette yhdessä siitä upean :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistat hyvin! :) Jo pitkän aikaa sitten haaveilimme tältä alueelta talosta, jossa olisi pieni piha. Emme kuitenkaan halunneet täältä pois, joten asialla ei ollut kiire. Mutta sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tässä se nyt on. Oma koti.

      Kannattaakin pohtia rauhassa, kun siihen on kerrankin mahdollisuus <3 Ei tarvitse tehdä nopeita päätöksiä ja turhia kompromisseja. Teidän vuokrakotikin on niin ihana <3 <3

      Poista
  20. Voi miten tavallisen elämän arvokkuuden puolestapuhuja ilahtui tästä kirjoituksestasi! Ja koti on aina koti - eivät sitä tee seinät tai avaruus, ei se blogimatto tai designkalusteet - sen tekevät kodissa asuvat ihmiset.
    Yksi asia mikä myös on aika tärkeä juttu näissä tavallisissa kodeissa: sen minkä avaruudessa menettää, sen voittaa yksityisyydessä. Sillä vaikka kodin tekevät siellä asuvat ihmiset, tulee aika, jolloin teidän poikanne haluaa sulkea sen huoneensa oven ja ajatella omia juttujaan rauhassa. Ja saattaa se äitikin joskus kaivata hetken omaa rauhaa - vaikka siellä pikku pihalla;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kotia tosiaan tee seinät tai avaruus. Tai mikään muukaan maallinen asia. Sen tekee ennenkaikkea tunne siitä, että nyt olen kotona <3

      Tuo ovien sulkeminen oli yksi iso syy muuttoon. Ei vielä, mutta aivan varmasti kohta on se hetki, kun ovi halutaan laittaa nenäni edestä kiinni ja olla rauhassa kavereiden kanssa oven takana "ilman selkään tuijottavia katseita". Ja onhan se itsellekin tärkeää. Edellisessä kodissa oli todella monta hyvää puolta - mutta niin on tässäkin :)

      Poista
  21. Oikein! Mä avostan sun ratkaisuja ja sitä, että otatte fiiliksen mukaan päätöksiin. Mä olen sitä mieltä, että enemmän saisi ihmiset mennä intuition mukaan. Ja ei kodin vaihtaminen pitäisi olla niin vakava asia, ettei sitä voisi samalla tavalla ottaa uutena kokemuksena, kun vaikka kolmen viikon lomamatkaa. Myöhemmin voi sitten katsella taakse päin ja tuumia, että oli tuokin vaihe. Tän ajatusmaailman ymmärtää ehkä vaan toinen, joka ei ole paikkoihin tai tavaroihin kiintyjä. Luulisin, että sä ainakin:) Kiintyjällä voi olla vaikeuksia ymmärtää sitä, että eikö tule ikävä takaisin tai eikä muutos pelota. Onneksi jokainen saa mennä tyylillään.

    VastaaPoista

 

Newsletter

Widgets