Makuuhuoneen taustaseinä on odotellut julisteita ja tauluja ripustettavaksi. Viikko sitten sommittelin sinne kaavailemiani juttuja paikoilleen ja auts - ne ei ollutkaan yhtään niin hyvät tuossa tilassa kuin toivoin. Tyhjänä seinä kuitenkin oli... No todella tyhjän ja kolkon oloinen. Jotakin piti keksiä... Muistin säilyttäneeni erään dc-fix-rullan lopun jostain aiemmasta projektistani ja leikkasin siitä ensin muutaman kolmion. Sitten vielä muutaman lisää ja loppua ei näkynyt ennen kuin puolikas sängynpäädystä oli tarroitettu kolmionmallisilla kontaktimuovin palasilla. Täytyy kyllä sanoa, että iso peukku itselleni kekseliäisyydestä ja nopeasta suunnan muutoksesta. Joskus kun jään pohtimaan muutosasioita aivan liian pitkään ja vatvon niitä loputtomiin pääsemättä minkäänlaiseen lopputulokseen mikäli alkuperäinen suunnitelma ei otakaan tuulta alleen.
Pidän siitä, että yleisilme pysyy rauhallisena tarroista huolimatta. Julisteiden ja taulujen kanssa koko paletti ikäänkuin hajosi käsiin. En osaa sanoa miksi, sillä kokeilin useita erilaisia tauluja ja mikään ei oikein sopinut tuohon. Enää puuttuisi kattolistat ja vaatesäilytys. Hah, ei siis juuri mitään ;). Vaatesäilytyksestä sen verran, että sängyn toinen puoli on nyt kuin sillisalaatti (kyllä vain, se on rajattu pois näkyviltä) kaikkien kaappien ja lipastojen kanssa. Eteen on tarkoitus laittaa verho tai liukuovet. Mutta kun en oikein pääse itseni kanssa päätökseen kumpi parempi. Verho toisi pehmeyttä ja liukuovet huoliteltua kokonaisilmettä. On siis ajatus lohkaista pala pois tuon sermin taakse, jossa vaatesäilytys olisi poissa silmistä, mutta kuitenkin käytännöllisesti käden ulottuvilla.
Päivä päivältä olen enemmän tyytyväinen valitsemaamme kalkkimaalin sävyyn. Jossakin valossa seinä näyttää aivan vaalealta (jopa valkoiselta) ja toisinaan taas enemmän pastelliselta. Liian kirkas se ei kuitenkaan missään nimessä ole, jolloin kokonaisuus pysyy juuri sopivan harmonisena. Tältä meillä näyttää makuuhuoneessa siis juuri nyt. Joskus pienetkin asiat tekevät hurjan ison muutoksen, kuten mielestäni nämä konaktimuovin palaset nyt tekivät.
Suloista sunnuntaita Verkarannasta,
Jutta
