MILTÄ TUNTUU KUN KOTI ON MYYNNISSÄ?

Tänään iski ehkä ensimmäisen kerran pieni paniikki. Annoimme kotimme myyntiin välittäjälle ja kaikki kävi niin todella nopeasti ensimmäisen tapaamisemme jälkeen. Tällä viikolla vasta päätimme tästä lopullisesti ja nyt myynti-ilmoituksemme on jo julkaistu Bo LKV sivuilla, sekä kaikissa asunnonmyyntiportaaleissa. Tuli paniikki siitä, että mitä jos kaikki menee vauhdilla ja en ehdi valmistautua siihen tosiasiaan, että tämä loft -elämä oli nyt tässä? Ja siis sitähän me toden totta toivomme. Mutta silti - miksi kaikki tuntuukin yhtäkkiä todella haikealta? Ei ehkä vähiten siksi, että kotimme ikuistettiin upeisiin kuviin äärettömän ammattitaitoisen J-P:n linssin läpi. Kaikki näyttää niin hemmetin hyvälle <3.

Mikä ihme sai meidät tekemään sen heräteostoksen? Ja sanottakoon nyt vielä se, että uusi koti on oikeasti ihana... Mutta voitte kuvitella sen tunteen kun olet viettänyt kaksi hiton pitkää työpäivää kämpillä, hengittänyt remonttipölyä, repinyt tapetteja, tasoittanut reikiä, purkanut kaappeja ja koonnut loputtomasti remonttijätettä säkkeihin.... Ja sitten tulet kotiin, sytytät kynttilät, istut valmiin kodin pöydän äärelle, avaat koneen ja katsot nämä kuvat... Mitä meidän päässämme liikkui kun halusimme aloittaa kaiken alusta?

Tähän kotiin on kulutettu paljon työtunteja, tässä kodissa on tunnettu suuria tunteita, koettu upeita elämyksiä ja rakastettu. Paljon. Tämä koti on ollut meille äärettömän tärkeä. Toivottavasti siitä tulee vähintään yhtä tärkeä uusille asukkaille kun sen aika koittaa.

Tämä on ohimenevää. Tiedän sen jo nyt. Huomenna odotan kielipitkällä, että Sirena soittaisi ja kertoisi iloisia uutisia todella nopeasti. Huomenna menen uudelle kodille ja katson niitä aukirevittyjä pintoja ja rakastun jälleen. Siitä tulee upea. Tästäkin tuli <3

Kotimme myynti-ilmoitukseen pääset täältä. 


Jutta

- -

Translate: Our home is for sale... Don´t find any words about this feeling...


36 kommenttia

  1. On se upea tämä teidän kotinne - ja niin tulee uusikin olemaan teidän käsissänne!
    Muistan, kun me myimme edellisen kotimme - ei se ollut upea eikä edustava - mutta se oli meidän ensimmäinen yhteinen kotimme ja siellä saimme lapsemme. Itkin, kun tein loppusiivousta muuttopäivän iltana - koteihin liittyy niin paljon muutakin kuin ne seinät tai sisustus tai remontit - siellä syntyy muistoja. Mutta onneksi muistot säilyvät mukana, meni sitten minne tahansa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin haluan uskoa. Uudesta tulee aivan yhtä ihana. Nyt vain kun kaikki on kesken, tuntuu aivan maailman typerimmältä ajatukselta aloittaa alusta :D

      Olet aivan oikeassa! Koti on ennenkaikkea muistoja ja tärkeitä ihmisiä. Koti ei ole seiniä, enkä muutenkaan ole seiniin rakastuvaa tyyppiä. Eniten juuri tässäkin haikeutta herättää ne kaikki muistot ja tärkeät hetket.

      Ja juuri kuten sanoit, muistot säilyvät onneksi aina mukana <3.

      Poista
  2. Eikä, selailin juuri tunti sitten ilmoituksia ja huokailin tämän perään..ja sitten se olikin tämä kämppä! :D Olen sen verran tuore lukija, etten heti hoksannut yhteyttä, vaikka blogin nimihän tuosta osoitteesta tulee. :) En yhtään ihmettele haikeutta, kyllä mäkin itkisin silmät päästäni jos tuollaisesta kodista pitäisi lähteä! Vaikka olisi mikä ihanuus edessä, niin koti on aina koti, kunnes siihen uuteen kotiutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hauska sattuma! Tämä on ollut todella rakas paikka meidän perheellemme... Mutta toisaalta rakastamme uusia haasteita ja jollakin hullulla tapaa myös remonttia. :D

      Koti on tosiaan aina koti, kunnes tosiaan kotiutuu uuteen. Nyt kun uusi on vielä täysi remonttityömaa, ei se kotiutuminen ole kovin lähellä.. Mutta sekin aika tulee vielä :).

      Poista
  3. Mullekin tuli ihan haikea fiilis, kun mietin, että pian te ette ole enää meidän naapureilta ja parvekkeelta moikkailee joku muu! Ihana kirjoitus muuten! Kiitos meidän puolesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun juuri sanoin, että ei kyllä ole yhtän haikeutta. Mutta sitten... Ehkä se on tämä hetki kun uudessa paikassa ei ole vielä mitään valmista nurkkaa. Ei tunnu kovin kotoisalta ja unelmien täyttymykseltä. Vaikka se varmasti vielä jonakin päivänä sitä onkin. Oli silloin kun ensikerran käytiin ja tulee vielä olemaan.

      No mutta sä kävelet tuon mäen ylös ja tuut moikkaamaan meitä sinne :) Ei me kauas lähdetä ;)

      Poista
  4. Voi uskon todella, että tunteet ovat ristiriitaiset!! Teidän koti on aivan upea!! Mielettömät kuvat! Ja samoja tunnontuskia podin itsekin silloin.. Hirveä epävarmuus ja kauhe pelko takapuolessa, että mitä jos onkin tehnyt elämänsä tyhmimmän päätöksen.. Mutta hei kyllä se siitä, uskon että sydämellä teitte päätöksen ja hetken päästä muistelette miten hyvä oli, että luotitte vaistoonne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ristiriitaiset. Toinen puoli hokee että juuri näin kaiken kuuluikin mennä ja se uusi odotti juuri meitä. Toinen puoli taas on todella hämmentynyt että miksi ihmeessä taas alusta... Mutta... Toivotaan, että uudesta kodista kuoriutuu meille vieläkin kotoisampi paikka kuin tämä oli. Vaistoon kannattaa tosiaan aina luottaa. Siihen haluan uskoa <3.

      Poista
  5. Aika aikaa kutakin. Harvoin sitä jää lopulta uuteen päästyään harmittelemaan vanhaa. Tai ainakaan mulle ei ole ikinä käynyt niin kotien kanssa. Eikä oikeastaan muutenkaan. Mutta on mun kyllä edelleen vaikeaa käsittää, miten voitte lähteä tuosta ihanuudesta. ♥ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Tälle tehdaselämälle oli aikansa ja nyt se aika on muualla. Onneksi ei kaukana. Ikkunasta näkyy edelleen sama torni :). Se helpotti päätöstä entisestään, sillä ympyrät pysyy samana. Vain seinät muuttuvat. <3

      Poista
  6. En ihmettele yhtään, että tunteet ovat hieman ristiriitaiset. Mutta uskon, että tulette viihtymään uudessakin kodissa ihan loistavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin uskon. Se on vain se hetkellinen epätoivon tunne remppapäivän jälkeen kun joka tuutti on täynnä pölyä ja täällä sitten odottaa tällainen valmis helmi. Tulee vain miettineeksi, että miksi ihmeessä... Mutta tunne oli uutta kohtaan niin vahva, että oli pakko luottaa siihen.

      Poista
  7. Kuulostaa tutulta. :) Olen pienestä pitäen tykännyt vaihtaa huoneessani järjestystä ja tuskailin aina äidille keskeneräisestä huoneesta, että tää on ihan kamala. Äiti totesi, että tee ensiksi muutos valmiiksi ja niin huomaat, että se olikin hyvä muutos. Huomaan käyttäväni äitini silloista toteamusta edelleen ja jaan sen sullekin - vanha oli hyvä ja hieno, kyllä siitä uudestakin tulee kun saatte sen valmiiksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä toteamus! Ja itsekin olen ollut samanlainen. Aina vaihtamassa järjestystä ja jopa seiniä. Tässä kodissa asuin pisimpään koko elämäni aikana. Se kertoo jo jotakin. Aikalailla tunnepohjalta näitä ratkaisuja on tehty, mutta aina ne on osoittautuneet onnistuneiksi. :)

      Poista
  8. Voin aika tuoreeltaan samaistua fiiliksiin. Kun on nähnyt ison vaivan rakentaakseen sen oman unelman, niin kyllä se väkisinkin vähän kirpaisee siitä luopua. Mutta kuten kliseekin sanoo, koti on siellä missä sydän on; kun tavarat ja perhe on kannettu uuden kynnyksen yli, ei sitä vanhaa enää muistakaan. Muistelee vain lämmöllä ja muistaa myös miksi nykyinen on parempi ja toimivampi. :-) Uudesta kodistanne tulee upea, teidän näköinen, teidän koti! Tsemppiä ja voimahali! :-) ps. Upeat todentotta ovat nuo ammattilaisenkin ottamat kuvat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti on juurikin siellä missä sydän <3. Uskon, että samaa haikeutta oli myös teillä. Vanha koti oli ihana, mutta uusikin on - siitä tulee teidännäköinen! Kiitos tsempeistä! Ja olen niin samaa mieltä J-P:n ottamista kuvista. Ne ovat ihana muisto sitten aikanaan kun muutetaan. Tällaista täällä sitten oli, kun tuli valmiiksi. :)

      Poista
  9. Voin ihan tuoreeltaan samaistua tuntemuksiisi. Kun on suurella vaivalla rakentanut oman unelmansa, niin onhan se selvä että luopuminen vähän kirpaisee. Puhumattakaan kaikista tärkeistä muistoista joita kotiin liittyy. Mutta kuten kliseekin sanoo: koti on siellä missä sydän on. Voi sitä tunnetta kun tavarat ja perhe on kannettu uuden kodin kynnyksen yli! Ei sitä vanhaa enää muistele. Korkeintaan lämmöllä, mutta myös kiitellen miten moni asia on paremmin ja toimivammin nykyisessä. Kuten muuten hei se erillinen keittiö.. kokemuksesta voin kertoa, että tulee olemaan ihan napakymppijuttu. ;) Teidän uudesta kodista tulee todella upea, teidän näköinen, teidän koti! Tsemppiä remppaan, onnea myyntiin ja voimahalit luopumisen haikeuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo keittiöjuttu on muuten totta! Sitä odotan ehkä tällä hetkellä eniten. Kuten myös suurta eteiskuistia ja takapihan terassia. Niitä meillä ei ole nyt ja tuntuu aivan uskomattomalta, että sellaiset tulee olemaan tulevaisuudessa.

      Poista
  10. Siis tää teidän koti on NIIN IHANA ♥ Ja uudestakin varmasti tulee, mutta tää Verkaranta oli jotain aivan mieletöntä! Tehtäisiin kyllä heti tarjous, jos siellä vain olisi töitä V:lle tiedossa. Sitä paitsi, se kertoo kyllä jotakin, että V eilen huomasi ihan oma-aloitteisesti, että teidän koti on myynnissä. Se vielä sanoi, että eikös tämä Verkaranta ole se yksi blogi :D Ai miten niin olen puhunut ja hehkuttanut teidän loftia?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on ollut mieletöntä. Vaikka ostettaessa tämäkin oli täysin peruskuntoinen. Kai me ollaan vähän hulluja kun suunnataan seuraaviin haasteisiin, mutta sydän käski tehdä niin. <3

      Heh :D Aikamoista! Hyvin siis tunnistaa ;)

      Poista
  11. Voimia myyntiin! Seuraava kriisin paikka on se, kun tavarat pitää oikeasti kantaa ulos kodista ja antaa avaimet pois <3 Meillä tilanne oli se, että myimme ensimmäisen itserakentamamme talon, ja siinä jos jossain on omaa verta, hikeä ja kyyneliä. Ja sitten se kaikki piti vain luovuttaa jollekin toiselle... Vaikka uusi olisi kuinka ihana, kyllä siitä vanhasta luopuminen saa olla haikeaa ja vähän surullistakin. Minulle se oli ainakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen uskon! Kun pitää kantaa ne viimeiset laatikot ja katsoa tätä tyhjänä. Se tulee olemaan vaikeaa... Mutta siitäkin selviää. Tiedän sen. Mutta haikeutta saa ehdottomasti kokea <3

      Poista
  12. Kyllä tuo teidän koti on niin kaunis <3 16 vuotta asuntoja kun myin, muistan kuinka vaikeaa oli monesti oman kodin myyntiin laittaminen. Niin paljon muistoja ja tunteita mukana. Tsemppiä sinne myyntiin ja uuden ihanan kodin remontointiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna <3. Onhan se juuri näin, oma koti on niin paljon enemmän kuin seinät ja lattianeliöt... Se on muistoja... Mutta uusiakin muistoja tulee. Eikä kukaan onneksi vie niitä vanhoja pois. <3 Kiitos tsempeistä <3

      Poista
  13. Tsemppiä sinne rakas!! Siis kyllä tämä koti on niin ihana ja kaunis ja kaikkea mitä ihminen voi kodilta vaan toivoa, mutta saatte aivan varmasti uudesta kodista kodin ja siitä tulee aivan yhtä ihana ellei ihanampi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä haluan uskoa juuri noin. Sitäpaitsi kaikella on aina tarkoituksensa <3

      Poista
  14. Tiedän todella tunteesi. Tämä tunne on varmasti aina, kun koti on muotoutunut oman kädenjälken kautta. Uskon, että kyse on myös siitä, että luovutte nyt niin ainutlaatuisesta asunnosta. Kun me jätimme vanhan 1901 rakennetun puutaloasunnon lasikuisteineen 10 minuutin junamatkan päästä Helsingin keskustasta, pidin tavallaan itsekin itseäni hulluna. Toisaalta uusia haaveita on tavoiteltava. "To make an end is make to beginning." T.S. Eliot
    Toivottavasti teidän upea koti löytää nopeasti uudet asukkaat, sellaiset jotka arvostavat sitä yhtä paljon kuin tekin. Onnea myyntiin ja tsemppiä uuden kodin remppaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Ehkä juuri siksi, että kaikkiin eri vaiheisiin liittyy paljon hauskoja (ja välillä vähemmänkin hauskoja) muistoja.

      Oi, uskon että siellä on myös käyty tunteita läpi laidasta laitaan. Mutta tuo T.S. Eliot lause on niin totta! Pitää laittaa ylös. Kaikella on tarkoituksensa <3

      Poista
  15. Upea koti teillä! Itsekin asuin loftissa, kun työskentelin USAssa ja viihdyin hyvin. Hyvin olen viihtynyt myös nykyisessä vuonna 1906 rakennetussa talossa ja tunnen samaa haikeutta kanssasi. Asuntomme nimittäin myytiin juuri, koska lähdimme myös taloprojektiin. Tarkoitus on ollut laittaa kuvia blogiin, mutta sekavilta tunteilta en ole vielä saanut aikaiseksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusia asioita pitää tavoitella. Pitää vain luottaa ja uskoa, että kaikki tapahtuu syystä. Uskon todella, että noin ainutlaatuisista kodeista on ja on ollut vaikea lähteä. Mutta toisaalta se antaa mahdollisuuden jollekin uudelle. Sekin aika koittaa kun muutos tuntuu mahtavalta. Niin teillä kuin meilläkin <3 Kiitos kommentistasi!

      Poista
  16. Oi, todella kaunis koti! :) Jo näiden kuvien perusteella seuraavastakin tulee taatusti upea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mekin toivomme. Vaikka siihen on vielä pitkä matka :)

      Poista
  17. Minusta tuntuu just ihan samalta :) Muuttoon tasan viikko ja uudessa kodissa maalataan vielä seiniä ja hiotaan esiin kaiveltua lautalattiaa. Keittiön pystytyksestä yms. ei vielä tietoakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, sinne tulee hoppua. Mutta sitten taas - on ihana astua siihen uuteen kotiin, johon on käyttänyt aikaa ja vaivaa. Tsemppiä hurjasti sinne!

      Poista
  18. Niin hassua, miten samoissa tunnelmissa siellä mennään! Juuri kannoimme rakkaasta, itse rakennetusta kodista tavarat ulos. Uusi rakennusaika on käsillä ja nyt ihmettelen täällä vuokrarivarissa mitä tulikaan tehtyä :D Mutta toisaalta, tämä on seikkailu, jota en mistään hinnasta halua missata! Kyllä mä kyyneliä vuodatin, kun Kodin oven painoin kiinni ja tunsin haikeutta ja luopumisen tuskaa, mutta onneksi on muistot <3 Tsemppiä teille kovasti näiden juttujen läpikäymiseen, onhan se vain upea tuo teidän koti, ja niin tulee uudestakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! :) Uskon, että tulee miettineeksi pari kertaa että miksi. Mutta aikanaan se vastaus kohoaa silmien edessä. Kaikki on varmasti sen arvoista! Oikein paljon tsemppiä myös teille! Vähän pitää olla kyllä hulluja (meidän kuin teidänkin :D) että tähän vapaaehtoisesti lähtee. Mutta pieni uskallus ja hulluus on vain hyvästä! ;)

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall