22

TYÖPISTEELLÄ JUURI NYT!

2014/08/31




Äidin vanhan sohvapöydän lasi on ollut tulossa meille jo monta kuukautta. Välillä pohdimme tekevämme siitä sohvapöytää, välillä taas TV-huoneen laskutasoa. Lopulta lasi päätyi kuitenkin työpöydäksi. Vaneri nostettiin pukkijaloilta pois ja tilalle aseteltiin tämä lasilevy. 

Mitäs tykkäätte - hitti vai huti? (Väliaikaisen) tuolin päälle haettiin alkavan syksyn kunniaksi ihastuttava talja yläkerran kaapista. Näitä olikin jo kesän aikana ikävä. Taljan myötä Pekka totesi ääneen - nyt on kai virallisesti syksy kun taljatkin pääsi esille. 

Arvaattekos muuten mitä ideoita meillä on edellisille työpöydän levyille? ;)

Sunnuntaiterkuin,
Jutta

18

OH MY INSPIRATION!

2014/08/29



Weranna´s Warehouse on julkaissut tällä viikolla upeaakin upeamman syksy/talvi 2014-2015 kuvaston. En muista koska olisin huokaillut yhtä paljon ihastuksesta. Täydellisempää inspiraation lähdettä saa etsiä. Ei tarvita sanoja, kuvat kertokoon puolestaan. 

Näiden myötä toivotan oikein ihanaa ja inspiraation täyttämää viikonloppua. 
Jutta

10

ETSITÄÄN TYÖTUOLIA!

2014/08/27


ETSITÄÄN TYÖTUOLIA! Päätin jo keväällä luopua Kartellin Louis Ghostista ja etsiä tilalle Vintage -tolix tuolin. Ensin piti kuitenkin myydä vanha, ennen kuin uusi tulee kotiin. Kartell on nyt uudessa hyvässä kodissa blogikirppiksen myötä, mutta uuden etsiminen olikin vaikeampi temppu.

Onko siis sinulla tai tuttavallasi uutta kotia etsivä aito ja alkuperäinen Tolix -tuoli? Väritoiveena ensisijaisesti musta tai harmaa (mikäli uutta tuotantoa). Täällä olisi yksi, joka enemmän kuin mielellään kuulisi siitä ja haluaisi ostaa sen kotiinsa! Neljä kuukautta huutonettiä ja muita verkkosivuja tuijotellessani olen tullut siihen tulokseen, että näitä on hyvin vaikea löytää käytettynä.

Enemmän kuin iloinen olisin löytäessäni vintage -tolixin, joka olisi jo nähnyt elämää enemmän kuin pari vuotta. Tällaisen herkkupalan sattuessa eteen, olisin valmis myös muihin kuin yllämainittuihin värehin. Törmään nettikirppareilla vain replica -versioihin ja niistä en nyt kuitenkaan ole kiinnostunut. Huikkaa siis jos tiedät paikan, josta voisimme omamme löytää!

Jutta

66

ENSIMMÄINEN ASKEL // KOHTI UNELMIA!

2014/08/25




Minua pitkään seuranneet tietävätkin, että olen koittanut viimeisen vuoden ajan kulkea päämäärätietoisesti kohti unlemiani. Välillä se on kantanut hedelmää ja vienyt askeleen lähemmäs maalia. Toisinaan taas on tuntunut että on tullut myös takapakkia ja olen alitajuntaisesti unohtanut ne seikat mitä oikeastaan tavoittelinkaan. Alkavan syksyn tuulia -postauksessa kerroinkin, kuinka paljon asioita täällä tapahtuu juuri nyt. Yksi niistä, ehkä eniten arkipäiväisiin asioihin vaikuttava on se, että aloitan huomenna koulun. 

Meni kauan, ennen kuin uskalsin hakea, meni sitäkin kauemmin että ylipäänsä päädyin itseni kanssa johonkin lopputulokseen, mitä haluaisin elämälläni tehdä. Puhuin, toivoin, ajattelin ja vielä kerran toivoin, että jonakin päivänä teen juuri sitä mitä eniten rakastan. En kuitenkaan kovin hartaasti antanut näille ajatuksille valtaa, sillä "järki" pakotti jatkamaan valittua tietä tai ehkä ennemminkin tuttua ja turvallista arkea. 

Herään aamuisin ja menen työpaikalle, jossa ihmiset, työt, rutiinit ja tehtävät ovat minulle tuttuja. En juurikaan joudu astumaan ulos mukavuusalueeltani tai kohtaamaan vieraita asioita joita en osaa lainkaan. Palaan töistä kotiin, teen tuttuja ja turvallisia asioita, ja olen tuttujen ja turvallisten ihmisten ympäröimänä. Ja kyllä - se on äärimmäisen ihana tunne. 

Arkipäiväni koostuvat enemmänkin rutiineista kuin jännittävistä uusista jutuista, ja sen tuoma turvallisuuden tunne taas on estänyt minua ottamasta askelta kohti tuntematonta. Tuli pelko siitä, että astun liian suuriin saappaisiin, otan turhan suuren riskin, etäännyn turvallisesta arjesta, tapaan uusia ihmisiä, opettelen uusia asioita, palaan takaisin kouluun, jossa en ole ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen. 

Heräsi kysymys; jaksanko, pystynkö, uskallanko, haluanko? Mitä sitten, jos epäonnistun?

Päätin kuitenkin hypätä kohti tuntematonta ja kokeilla siipiäni. Huomenna tiistaina astun sisään Ammattikorkeakouluun ja kuulen mitä seuraavat 3-4 vuotta minulla on lupa odottaa. Tapaan luokallisen uusia, minulle vielä vieraita ihmisiä ja opettelen minulle täysin vieraita asioita. Ennenkaikkea opettelen oppimaan uutta. Kuka tietää onnistunko - eikä se ole juuri nyt merkittävä asia. Merkittävämpää on se, että uskalsin yrittää. Jatkan edelleen myös työssä, joten aikaa, jaksamista ja organisointikykyä hyppy tuntemattomaan kyllä vaatii. 

Toivon todella, että kannatti ja joidenkin vuosien kuluttua olen vastavalmistunut Muotoilija.

Unelmien täyttämää uutta viikkoa sinulle,
Jutta


17

TEHDÄÄN KÄSITÖITÄ!

2014/08/24



Pimenevät illat houkuttelevat kaivamaan kynttilät esiin ja etsimään kaapista pölyttyneen virkkuukoukun. Trikookudetta kävin ostamassa kesäkuussa ja pääsinkin hyvään alkuun säkkituolinpäällisen kanssa. Sitten tuli helle ja koko työ unohtui sen siliän tien. Nyt tekee taas mieli jatkaa, ihanaa ja niin rentouttavaa puuhaa. Josko tuon mustan säkkituolin saisi valmiiksi ennen joulua. Siinäpä tavoitetta kerrakseen. 

Hurahdatko sinä syksyn tullen käsitöihin ja millaisia projekteja siellä päin on meneillään uuden sesongin vallatessa?


Tunnelmallista sunnuntain iltaa,
Jutta

46

SAMMUTUSPEITTEEN KOTI // DIY

2014/08/23

Onko joku muukin joskus tuskaillut sammutuspeitteen ulkonäön kanssa? Allekirjoittanut on ainakin pitänyt peitettä kaapissa sen silmiinpistävän ulkonäkönsä vuoksi. Kaapissa kuitenkaan tuon turvallisuusvälineen paikka ei missään nimessä ole, sillä tosipaikan tullen hätäapu pitäisi olla samantien ulosvedettävissä! Muutamia erilaisia pusseja olen nähnytkin nykyään peitteille tehtävän, jolloin kirkuvan punainen ulkonäkö on saatu piilotettua. Yhtenä perjantai-iltapäivänä kuitenkin välähti - sammutuspeitteen koti. Sellainen on saatava!



Kodin rakentamiseen tarvittiin 4mm vaneria, laserleikkuri (+ammattitaitoinen käyttäjä), trikookudetta ja hauska idea. Vaikka itse sainkin hienon mahdollisuuden teettää kannen ja palaset tutun kautta yrityksessä, jossa laserleikkuria käytetään, pystyy idean jalostamaan omaan käyttön helposti kotona tehtäväksi. Alla havainnollistava kuva siitä minkälaiset palaset kodin rakentamiseen tarvittiin.


Jokaiseen palaseen tuli sivuille halkaisijaltaan 4mm reiät, josta itse pujottelin trikookudetta läpi ja sain "sidottua" palaset yhteen. Yhtälailla palaset voidaan tehdä raakapuusta, vanerista tai MDF -levystä. Reiät voidaan tehdä porakoneen avulla ja tekstin/kuvion maalata siveltimellä. Oman kotelomme kansigrafiikka ja leikkuutyöt teetettiin siis laserleikkurin avulla piirustusteni mukaisesti. 

Takaosa jää aukinaiseksi, kuten myös alaosa, jolloin peitteen saa vedettyä ulos ilman kommervenkkejä. Kotelo pitää myös olla "irtonainen" turvallisuden vuoksi, eikä peitettä saa siis kiinnittää koteloon millään tavalla, jotta se on tarvittaessa nostettavissa pois päältä. Itse kiinnitimme kotelon yhdellä purettujen keittiönkaappien pienellä kulmaraudalla. Vaneri on niin kevyttä, että se riitti mainiosti pitämään koteloa paikoillaan. Trikookuteen sijaan voit käyttää myös vaikkapa puuvillalankaa, juuttinarua, kuparilankaa... Vain mielikuvitus on rajana! Ja voihan boxin myös maalata kauttaaltaan haluamansa väriseksi, mikä parhaiten omaan kotiin sopiikaan. 

Mitäs sanotte, olisiko tästä ideaa sateisten iltojen DIY -puuhasteluksi myös teillä? Hauska ja veikeä, sillä tätä käytännöllistä DIY -lopputulosta kuvaisin.

Jutta

28

ALKAVAN SYKSYN TUULIA // AJATUKSIA

2014/08/17



Tämä syksy tuo perheellemme tullessaan monia uusia asioita ja mahdollisesti myös valtavasti uutta opeteltavaa. Osa asioista tai niiden toteutuminen on vielä epävarmaa, mutta sen tiedän - tätä syksyä tuskin tulemme unohtamaan. Elämässä puhaltaa monia tuulia ja vaikka suunta onkin selkeä, on se kuitenkin samalla myös pelottava tie kulkea. Uusi ja arvaamaton kuvaavat meneillään olevia asioita parhaiten.

Mieli on kuitenkin levollinen. Juuri näinhän kaiken piti tapahtua. Ehkä edelleen kuitenkin mietin, oliko aivan kaiken nyt osuttava tähän ajanjaksoon. Mutta olihan niiden. Itsehän näitä päätöksiä olen osittain ollut tekemässäkin. 

Menneen kesän suurin opetus lienee hetkessä eläminen. Alkukesästä huomasin siirtäväni monia asioita eteenpäin ja jätin joitakin asioita elämässä jopa tekemättä (tekosyyllä; Mutta jos kuitenkin? Entä sitten kun? Enhän minä nyt voi millään?). Sitten tapahtui jotakin. En tiedä mistä se ajatus tuli, tai mistä se juurensa lopulta juonsi. 

Tein yhden ainoan päätöksen; Aina on hyvä aika tehdä jotakin sellaista, josta nautin ja joka tekee minut onnelliseksi. Tämän päätöksen jälkeen tein isojakin ratkaisuja ja otin suuria askeleita. Se tuntuikin aika vapauttavalta - antaa unelmille siivet. Kukaan ei tiedä, kantavatko ne, mutta entäs sitten jos tipahdankin? Ei elämä siihen lopu! Aina voi nousta ilmaan uudelleen. Monien asioiden summana huomasin koko viimeisen vuoden eläväni unelmiani todeksi todella varovaisesti. Jos jälleen siirrän haaveitani eteenpäin - tiedän viiden-kymmenen vuoden kuluttua sitä harmittelevani. Tekosyitä on aina. Oikeita syitä unelmien esteenä harvemmin. Vaikka kaikki ei aina itsestään olekaan kiinni, haluan voida ajatella tein kaiken voitavani!

Kahden viimeisen viikon aikana olen myöskin huomannut pohtivani blogin tulevaisuutta. Mihin suuntaan se on menossa, vai onko se menossa mihinkään? Kesän aikana postaustahti on hiljentynyt reippaasti ja juuri nyt tuntuu, ettei se siitä virkoa ainakaan syksyn osalta lainkaan. Toisinaan tuntuu siltä, että pitäisikö reilusti pitää paussia ja toisena hetkenä ajatus tuntuu utopistiselta. Päätöstä tuskin teen edelleenkään tässä ja nyt. Mutta tiedätte - en ole kadonnut, vietän vain tällä hetkellä vähän enemmän aikaa pilven reunalla, johon unelmat minut ovat vieneet.

Katsokaa tuota ensimmäisen kuvan leppäkerttua, jonka eilen linssin läpi pihanurmelta ikuistin. Kyllä sitä varmasti pelotti kun tällainen valtava otus siinä vierellä zoomaili ja otti käteenkin monen monituista kertaa. Pieni ja hento, silti niin kaunis. Pitää viimeisillä voimillaan kiinni ruohonpätkästä, eikä silti lennä pakoon vaikka hyvin voisi sen tehdä.

Tuo punainen olento elää varmasti niin, että ottaa jokaisesta hetkestä onnen ja ilon irti. Ei se tiedä muusta. Eikä sen tarvitsekaan.

Jutta

44

HULLUJA HAAVEITA...

2014/08/11

Joskus sitä löytää itsensä haaveilemasta mitä erilaisemmista asioista... Tämän kesän jälkeen on muutamana kertana tuntunut pelottavan houkuttelevalta ajatukselta löytää vanha hylätty talovanhus, jossa aikaa ei tunnettaisi ja elämä olisi kaikinpuolin leppoisaa ja kiireetöntä...



Haavemaailmassa pihassa olisi oma kivijalkainen navetta, jossa olisi pieni paja sekä puoti. Kesäisin paikka täyttyisi pienistä lapsista ja viikonloppuisin häähumusta. Talvet navetan vintillä tunnelmoitaisiin joulumyyjäisten merkeissä. Uutena vuotena taivas täyttyisi kauniista raketeista ja niitä olisi ihastelemassa lisäksemme suuri joukko ystäviä. Ruoka tuotettaisiin omiksi tarpeiksi pääosin itse ja pihassa vilistäisi vapaita kanoja. Tässä haavemaailmassa kukaan ei kysyisi koskaan "Mitä kello on?". Itku tulisi vain, jos lapsi putoaisi puusta. Ei kiireestä, ei muustakaan paineesta, jonka ulkopuolinen maailma olisi luonut. Tässä haavemaailmassa tehtäisiin hurjan paljon käsillä ja pihassa olisi oma työpaja navetan yhteydessä. Täällä kaikki hulluimmatkin ideat toteutettaisiin heti kun siltä tuntuu ja jokainen aamu alkaisi rauhallisella kahvihetkellä.


Tässä haavemaailmassa kukaan ei soittaisi kysyäkseen voiko tulla. Ovet olisivat avoinna jokaisena hetkenä tärkeille ihmisille, koskaan ei pitäisi siirtää ja suunnitella näkemistä, sillä aina olisi sopiva hetki. Tässä haavemaailman unelmien talossa olisi narisevat puulattiat ja leivinuuni. Täällä kukaan ei olisi kireänä tai väsyneenä sillä iltaisin uni tulisi heti pitkien ulkoiluiden jälkeen. Täällä talossa naurettaisiin paljon ja elettäisiin ihan oikeata elämää. Tässä haavemaailmassa elokuiset illat olisivat täydellisiä tunnelmallisessa puutarhassa pallovaloineen.

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Niin myös tänään. Sade tuli viimein ja kasteli todellisen maailman parvekelaudoituksen. Se kasteli myös ulos unohtuneet tuolinpehmusteet ja veti koko taivaan synkäksi. Sen jälkeen kuitenkin ilma oli raikas ja happirikas. On aika antaa elokuun tulla. Tervetuloa pimeät illat ja tunnelmalliset yöt. Tänä(kin) vuonna nautimme niistä parvekkeella istuen omien puutarhajuhliemme sijaan. Siitäkin huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, olen ikionnellinen tässä ja nyt. 

Jutta

24

HYLLIKSEN UUDET VAATTEET // ASETELMIA

2014/08/09

Ikean HYLLIS on siitä täydellinen kaluste, että se on palvellut meitä hyvin monessa huoneessa ja soveltuu todella moneen käyttötarkoitukseen. Tällä hetkellä tuo metallinen varastohylly palvelee olohuoneessa ja innostuin tekemään pientä freesausta sen tavaroille loppukesän kunniaksi. 



Asetelman tekoon huomasin käyttäväni melko paljon kasveja tai muuta vihreää. (Mistä lie innostus tullut...) Ylimmälle tasolle päätyi A4 kokoinen kortti, jonka ostin kesälomareissulta Lappeenrannasta. Värimaailma tuossa oli jollakin tapaa houkutteleva, ja samalla se muistuttaa meitä siitä kuinka erilainen ja ihana kesälomareissu meillä tänä vuonna olikaan kun kiersimme kotimaata. Toiseksi ylimmälle hyllylle asettelin erilaisia lasipulloja, jotka on hankittu itseasiassa kaikki tämän viikon aikana (Ekotori, H&M, Avelia). 

Kolmannella tasolla on rakkaan lapsen kuvaa suojelemassa tuliaisiksi saatu Buddha. Fengshuin oppien mukaan iloinen ja naurava Buddha tuo kotiin mukanaan rauhaa ja harmoniaa. Patsailla usein nähty suuri vatsa edustaa yltäkylläisyyttä sekä vaurautta. Joillakin selässä kulkee mukanaan kassi, kuten meidänkin Buddhalla, joka sisältää luomisen henkeä ja tuo siis mukanaan uuden elämän maapallolle tai kotiin. Haluan uskoa, että tämä naurava symboli istuu poikamme vierellä luoden hänen elämäänsä uutta, iloista ja innostavaa henkeä jokaisena tulevanakin vuotena. Patsas on itseasiassa majaillut kotonamme jo parisen vuotta. Vasta nyt pääsin kuitenkin sinuiksi sen kanssa, kun tutkin Fengshuita tarkemmin kesän aikana.

Kuten siis lähes aina - tämäkin asetelma syntyi tärkeistä ja muistoja tuovista asioista. Mukana on tottakai koristeeksi hankittujakin esineitäkin (osa lasipulloista), mutta silti pidän kiinni siitä ajatuksesta että sommitelmat ja asetelmat tulee olla mielenkiintoisia ja niihin täytyy liittyä omia ajatuksia, jotka saa lopputuloksen näyttämään omannäköiseltä ja tärkeältä.

Leppoisaa lauantaipäivää sinulle, me jatkamme 
huomisen blogikirppiksen tavaroiden hinnoittelua täällä Verkarannassa!

Jutta

15

TOIVELISTAN YKKÖSENÄ // HAAVEILUA

2014/08/05




Ei enempää, eikä vähempää kuin Muuton Around coffee table. Mustana <3. Joskus aikanaan ihastuin tähän pöytään ikihyviksi, jonka jälkeen unohdin koko jutun. Aihe ei ollut meille silloin niinkään ajankohtainen kuin se on nyt ja ehkä juuri siksi pöytä jäikin vain pyörimään toivelistallemme tulevaisuuteen. Olemme elelleet ilman sopivaa sohvapöytää nyt vajaan vuoden ja tilanteita, jolloin laskutasoa kaipaa - tuntuu tulevan tämän tästä eteen. Mutta kun... Jos täydellistä ei löydy, sitä ei kannata väkisin hankkia. Tällä periaatteella olemme jatkaneet etsintöjä pöydän suhteen välillä aktiivisemmin, toisinaan melko verkkaisestikin. Olohuone -postauksen yhteydessä pohdin ja kyselin teiltä millaisen pöydän tilassamme näkisitte. Sainkin sitten Jenniltä idean mustasta Around -pöydästä, jonka olin lähestulkoon upottanut (ja kadottanut) loputtomaan ideapankkiini. En olisi tätä muistanut sieltä kaivaa ilman Jennin kommenttia. Kiitos <3. 

Eniten pöydässä ihastuttaa puun taitava ja samalla yksinkertainen työstö, sekä ajaton muotoilu. Saarnivanerista tehty pöytälevy ja saarnipuiset jalat ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan äärimmäisen kauniit. Kokokin on meidän tilaan oikein passeli - niin korkeudeltaan kuin halkaisijaltaankin. Päätös on siis tehty, enää sitten se hankinta! Taitaa käydä niin, että kunhan löydämme yhteisen ajan ostosreissulle, päätyy se Sisustuksen Koodiin, jossa ainakin joskus muistelen näitä nähneeni. 

Eikö olekin sievä? Kaksin tämäkin olisi äärimmäisen kaunis, mutta luulen, että kaverin tälle tuunaamme itse. Sitten syksymmällä kun kelit viilenee. Tällä hetkellä tässä kerrostalokodissa ei nimittäin tuunata yhtikäs mitään. Kunhan koitetaan pysyä hengissä sisällä ollessa. 70cm kivimuuri on mukavasti lämmittänyt ympärillämme olevan tilan tässä viimeviikkojen aikana, eikä näytä aivan heti viilenevän. Huh hellettä sanon minä. Mutten silti valita!

Jutta

Kollaasin kuvat lainattu osoitteesta muuto.com.
 

oblik. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger