22

KOIRIEN REMMIPUSSI // DIY

2014/03/31

Eteisessä tapahtuu tällä hetkellä jännittäviä asioita; Pekka on purkanut vaatekaapin pois ja seinätkin saatiin eilen paklattua sekä maalattua. Nyt tila on ihanan tyhjä, saa ikäänkuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Mikä fiilis!

Samalla kun mies tekee eteistilassa isoja linjauksia, puuhastelee nainen tietysti pienten näpertelyiden kanssa. Näin aikaan saadaan parasta mahdollista jälkeä (?). Yläkerran kaapista löytyi vanhaa verhoilunahkaa, jonka isoisäni on aikoinaan jostakin veneestä taikka autosta purkanut. Nahka löysi tiensä aikojen saatossa isälleni, ja noin vuosi sitten osa tuosta päätyi meille. Ai miksikö? Meinasin tehdä niistä keittiön laatikoihin kahvat. En vielä ole saanut aikaiseksi. Ja onneksi näin, sillä nyt keksin niille paloille oivan tarkoituksen!

Koirien remmit ovat meillä sellainen juttu, että ne lojuu milloin missäkin. Joskus niille on yritetty laittaa kaappiin oma laatikko, toisinaan on sovittu että koitetaan laittaa ne naulakkoon (kaapin sisälle) roikkumaan. Ja roikkuihan ne hetken seinällä olevissa nupeissakin. Se ei ollut kaunista, kuten saatat arvata. Narut heitetty miten sattuu ja remmit roikkuivat nupista lattiaan saakka sikinsokin. Taluttimille tulisi olla sellainen sopivan "helppo" sijoituspaikka, jotta ne tulisi sinne myös laitettua. Tästä tarpeesta syntyi nahkainen koirien remmipussi, joka saa olla esillä ja sinne on mahdollisimman kätevää heittää kummankin taluttimet sisään tultaessa.
Mitä sitten tarvittiin? Sakset, paksu neula, paksua lankaa, ruskeaa nahkavoidetta ja vanhaa nahkaa. Ensialkuun töitä sai tehdä vanhojen niittien poistamisen kanssa, melkoista puuhaa! Tämän jälkeen poistin vanhat ompeleet ja leikkasin sopivan palan, jonka käsittelin ruskean sävyisellä nahkavoiteella. Tämä teki vaaleasta nahasta sopivasti konjakkisemman ja lisäksi jopa aavistuksen patinoituneemman näköisen. Todella onnistunut "värjäys" sanoisin! Voide suojaa pintaa lialta ja kosteudelta, jonka lisäksi aine sisältää mehiläisvahaa, joka antaa pinnalle luonnollisen kiillon. 

Pussukan ompelin kasaan käsipelin. Ompelukoneeseen olisi varmasti pitänyt vaihtaa joku neula, jottei se olisi rikkoutunut ja tämä haiskahti liialliselta työltä (eli suomeksi; en tiennyt kuinka sen tekisin, joten päätin jättää vaihtamatta kokonaan ja tyytyä parsimiseen).
Ompelussa en tarvittu kovin suurta taitoa, kärsivällisyyttä kylläkin. Paksu nahka kun ei ollut helpointa/kevyintä mahdollista ommeltavaa. Leikkasin siis kolme eri palasta, joista tulee siis kolme pussia. Yhteen pussiin ei tarvita erillisiä osia, yksi suorakaiteen mallinen riittää. Ensin taitoin ja ompelin yläreunan "koristetikkauksilla". Tämän jälkeen käänsin nahan nuinkurin ja ompelin sivut yhteen. Jäljelle jäi vielä pohja - ristipistoilla kiinni ja se oli siinä. Leikkasin vielä pienen suikaleen ylijäämäpalasesta ja taitoin siitä kahvan pussukkaan, josta se saadaan eteisen uuteen tankoon roikkumaan. 
Kaikki tarvikkeet löytyi kotoa kaapeista. Onnea on projekti-ihmisen luonne, joka keräilee kaikenlaista "tulevia tarpeita" varten kaappeihin. Tai sitten ei :D. Tällä kertaa kiitin kuitenkin itseäni, etten ollut jo heittänyt nahkaa pois, vaikkei se kahvoiksi koskaan päätynytkään. Mikäli ostat valmiin uuden palasen, pääset huomattavasti vähemmällä työllä ja voit jättää niittien repimisen, ompeleiden purkamisen sekä mahdollisesti myös pinnan käsittelyn laskuista pois. Ompelutyö itsessään taisi viedä puolisen tuntia, joten melko simppeli ja nopea idea! Ja sitäpaitsi, voihan tässä muutakin säilyttää kuin karvatassujen remmejä ;)

Idearikasta maanantaita, 
Jutta

26

MIHIN PUTIIKIT KATOAVAT? // AJATUKSIA

2014/03/30

VAROITUS - Lue ennen kuin jatkat pidemmälle! Teksti käsittää allekirjoittaneen omia mielipiteitä ja karrikoituja (jopa aavistuksen provosoivia) esimerkkejä siitä, mihin kaupunkikuvamme on muuttumassa. Asiasta käytiin mielenkiintoinen keskustelu turkulaisen lifestyle -myymälä duo-livingin toisen yrittäjänaisen kanssa ja tämä keskustelu ravisteli huomaamaan 2010 -luvun kivijalkamyymälöiden haasteet. Ennenkaikkea se herätti pelon siitä tosiasiasta, että me (=asiakkaat) ajamme kaupunkisuunnittelun tiedostamattamme yhä kauemmas ihmisistä. Kyllä - tarkoitan juuri sinua. Ja minua. 

Muistatko vielä kun ystävien kesken treffejä sovittiin kaupungille. Samalla oli tarkoitus kierrellä ihania putiikkeja ja katsella uutuuksia. Yhdessä ihailtiin näyteikkunoita ja istuttiin pienessä kahvilassa, jonka omistaja hymyili aina tiskin takaa. Tuli kesäale, sovittiin jo monta viikkoa etukäteen koska päästään parhaat löydöt tekemään. Tuli talven uutuudet, niitä piti päästä koskettamaan ja ihailemaan heti paikanpäälle. Samalla tuli vietettyä aikaa ystävien kanssa ja juteltua niitä näitä. Vieläkö teet näitä asioita usein? Minä en.

Miksikö? En osaa vastata. Rakastan myymälöissä kiertämistä, tuotteiden koskettamista ja esillepanojen ihailemista. Mikään ei ole yhtä inspiroivaa kun fiilistellä tuotteita, jotka ovat käsinkosketeltavissa upeasti somistetussa myymälässä.
Tuli verkkokaupat, tuli vaivattomuus. Tuli kauppakeskus lähelle kotia, tuli helpot pysäköintimahdollisuudet. Tuli aikuisuus ja se tosiasia, ettei päämäärättömälle haahuilulle kaupungilla tuntunut riittävän enää aikaa (lue: tekosyy). Silti sen saman ajan moni meistä kuluttaa verkkokauppojen ihmeellisessä maailmassa ja somessa roikkumalla. Vai kuluttaako? Minä ainakin.

Turun keskustasta löytyy Oikotie -palvelun mukaan 106 kappaletta tyhjiä liiketiloja (tilanne 28.3). Mikäli aluetta laajennetaan käsittämään koko Turku, löytyy vuokrattavia ja myytäviä liikehuoneistoja lähes 250! Onko se sitten yllätys? Tämä luku on minusta järkyttävän suuri!!! Tämä kertoo ennenkaikkea siitä, mihin kaupunkimme on muuttumassa. Yksi toisensa jälkeen, pikkuhiljaa, liikkeet lähtevät ja tilalle ei enää tulekaan uusia. 

Viisi kilometriä keskustasta moottoritietä Helsinkiin päin löytyy uudehko ostoskeskus, jonka sisällä on 90 liikettä. Noin kymmenen kilometriä toiseen suuntaan vastaan tulee Varsinais-Suomen suurin kauppakeskus, jossa sielläkin sisällä vajaa 100 erilaista liikettä. Kuinka helppoa ja kuinka kätevää! Vai onko? Tavallaan.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että kauppakeskukset ovat rakennettu erilaista tarkoitusta varten. Harvasta ostoskeskuksesta löytyy kovin paljoa erikoisliikkeitä tai uniikkeja myymälöitä. Useimmiten löydät sieltä ketjuliikkeen, jonka näyteikkuna on täydellinen klooni ketjun toisen myymälän ikkunan kanssa, jonka juuri näit siinä edellisessä kauppakeskuksessa. Ei siinäkään mitään pahaa ole. Mutta persoonallista tyyliä tai sisustusta saat kyllä hakemalla hakea näistä paikoista. 
Kaupunkikuvamme keskustassa on muuttunut viime vuosien aikana radikaalisti. Tyhjät tilat on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Yhtenä syynä tietysti lähellä olevat kauppakeskukset ja toisena, vähintään yhtä suurena muutoksen aiheuttajana toimii verkkokauppojen yleistyminen. Ja tässä kohtaa samalla totean, että minulla ei ole kertakaikkiaan mitään verkkokauppoja vastaan. Nehän ovat äärimmäisen käteviä, luotettavia ja nopeitakin tänäpäivänä. Kaikkea ei löydy oman kodin nurkilta, joten kuinka kätevää onkaan naputtaa haluttu tuote ostoskoriin virtuaalisesti ja saada paketti kotiin saakka kannettuna. 

Mutta. Suurin pelko tällä hetkellä liittyy kaupungin tulevaisuuteen ja siihen, miltä keskusta (niin Turun, kuin minkä tahansa muunkin kaupungin) näyttää kymmenen vuoden kuluttua. Onko keskusta yhtäkuin bussien päätepysäkki ja muutaman liikkeen kotipaikka? Ovatko kaikki myymälät muuttaneet kauppakeskuksiin tai onko myymälätiloja järkeä/kustannustehokasta pitää yllä enää laisinkaan? Onko 75% putiikeista siirtynyt pelkkään verkkokauppaan? Toivottavasti ei! Minä haluan ainakin edelleen päästä fiilistelemään uutuuksia ja minua inspiroivia tuotteita paikanpäälle.
Me asiakkaat määrittelemme hyvin pitkälti sen, miltä kaupunkien tulevaisuus näyttää ja mitä palveluita siellä haluamme olevan. Äänestämme jaloillamme. Tiedostaen tai tiedostamatta. Miten itsekin oikein kuvittelen pienien ihastuttavien putiikkien pärjäävän ja olevan siellä minua odottamassa, jos en käy siellä? Moni myymälöistä on liiketilan lisäksi myös verkossa. Tämä on tietysti järkevää. Ja kustannustehokasta. Enemmän liikevaihtoa, enemmän asiakkaita, vähemmän tilakustannuksia ja vähemmän henkilökuntaa myymälän puolella.

Sitten joskus (liian usein) käy niin, että yhtäkkiä tuo ihana liike ei enää olekaan siinä, jossa se aina on ollut. Se lopetti. Tai sitten se muutti. Ai mihin? No verkkoon tietysti. Samalla yrittäjä irtisanoi kaksi työntekijää ja päästi irti asiakkaiden henkilökohtaisesta palvelusta. Tilalle jäi tyhjä toimitila, jonka ikkunassa on roikkunut kyltti jo kahdeksan kuukautta; VUOKRATAAN, HETI VAPAA!

Tiedätkö mitä minä aion tehdä tälle asialle? Aion tukea turkulaisia pienyrittäjiä enemmän kuin viime vuonna. Ja mitenkö? Sovin seuraavaksi ne treffit kotisohvan sijaan kaupungille, kiertelemään ja haistelemaan uusia tuulia. Lisäksi aion ottaa tavoitteeksi vierailla kotikaupunkini pienissä putiikeissa ja tutustua tarjontaan entistä paremmin kesän loppuun mennessä. Aion ottaa selvää onko minulta mennyt ohi upeita myymälöitä koska en vain tiennyt niiden olemassaolosta. En lainkaan ihmettelisi! Lisäksi seuraavan kerran kun tarvitsemme jotakin, tai olemme etsimässä kotiimme jotain - selvitän löytyykö sellaista täältä Turusta ihan fyysisesti ennen kuin klikkaan ostokseni massaketjun virtuaaliseen ostoskoriin. Tähän kaipaisinkin apuja sinulta! Osaatko vinkata minulle sinua inspiroivan putiikin joko täältä Varsinais-Suomesta tai miksei muualtakin Suomesta? Kesälomalla kuljetaan siellä täällä, joten uudet tuttavuudet ovat enemmän kuin tervetulleita!

Uskallatko sinä tarttua tähän mukaan? Oletko valmis tekemään valintoja seuraavien kuukausien aikana? Vai onko siinä mielestäsi ajatusta lainkaan? Voi olla (ja varmasti onkin) myös niin, etteivät kaikki ole muuttuneet yhtä mukavuudenhaluisiksi kuin minä itse. Mutta väitän etten ole yksin, sillä lähes joka viikko jossakin päin Suomea suljetaan ainakin yksi pieni liike. Kannattamattomana.

Jutta
ps. Tällä viikolla inspiroiduin duo-livingin kevätfiiliksestä, joita teille tarjoilen näiden postauksen kuvien muodossa! Kertakaikkisen ihastuttava liike Turun ydinkeskustassa! Suosittelen lämmöllä tutustumaan.

Kotiinkin ostin jotakin. Niistä lisää ensi viikolla. Otin siis nyt sen ensimmäisen askeleen! ;)

14

KUN PÄÄ ON TÄYNNÄ SISUSTUSIDEOITA

2014/03/29

Tiedättekö sen tunteen kun ajatukset juoksee jatkuvasti uusissa projekteissa, vaikkei vanhatkaan ole saatettu loppuun? Nyt on juuri sellainen olo. 
Tällä hetkellä projektilistalta löytyy mm.seuraavaa:
- Eteisen freesaus ja pieni uudistus (liukuovet veks, uudet hyllyt ja säilytysjärjestelmä)
- TV-huoneen sisustus loppuun
- Makuuhuoneen keväinen ilme
- DIY "daybed" olohuoneeseen
- Parvekkeen istutukset ja parvekelattian öljyäminen
- Saunan vahaus (+kalusteiden korjaus/uusiminen)
- Koristetyynyjen vaihtaminen, muutama DIY -idea näihinkin jo löytyy
- Seinien maalausta ja kittausta olohuoneessa

Mutta kun mistä sitä sitten aloittaisi? :D Aurinko on tainnut sekoittaa tämän naisen pään totaalisesti! Siellä samanlaisia tuntemuksia?

Jutta
pssst. Eilen meille kotiutui kuvissa oleva ihastuttava pieni postilaatikko. 
Arvaako joku mihin tämä suloisuus tullaan meillä laittamaan? 

10

11 ASIAA MINUSTA // HAASTE

2014/03/25

IMAGE black and white heitti Verkarantaan hasteen. IMAGEn tavoin olen tainnut tarttua tähän aikaisemminkin, mutta se ei haittaa! Uusia lukijoita tipahtelee matkallemme mukaan koko ajan, joten on varmasti ihan paikallaan pysähtyä hetkeksi ja kertoa hieman siitä, millainen minä olen.  Kauniit kiitokset IMAGELLE! Näitä haasteita on aina ilo toteuttaa, jossa joutuu hieman miettimään ja kaivelemaan asioita pään sisältä. Sitten asiaan.

1. Kolme suosikkiblogiani
Kolme on hyvin hyvin vähän. On kausia, jolloin seuraan hyvin aktiivisesti tiettyjä blogeja, ja sitten taas toisena hetkenä joitakin muita. Kommentointi on jäänyt hävettävän vähälle, mutta kyllä minä jatkuvasti teidän muidenkin blogeja seuraan, vaikken itsestäni mitään ilmoittelekaan. 

Tämän hetken TOP3 olkoon siis:

2. Viimeisin kirja, jonka luit
Minulla on myös kirjoissa hyvin paljon erilaisia kausia. Nämä vaihtelevat äärilaidasta toiseen. Lomalla joulu-tammikuussa luin 5 kirjaa. Tämän jälkeen en ole lukenut kokonaan ainuttakaan. Anna-Leena Härkönen on aina vakuuttanut, ja jokainen kirja, jonka häneltä olen lukenut, on koukuttanut mukaansa. 

3. Mitä aiot tehdä isona

Hyväntekeväisyyttä. Niin paljon kuin maalliset asiat vain antavat myöden. Haaveilen kehitysyhteistyöstä, haaveilen pienten lasten auttamisesta, unelmoin myös meidän suomalaisten lasten avustuksesta. Moni lapsi olisi ikionnellinen saadessaan rakastavan perheen ja turvallisen kodin.  Siitäkin huolimatta meillä on aivan liian paljon laitoksissa asuvia lapsia ja nuoria, joille turvallinen aikuinen on jatkuvasti vaihtuva sellainen. 

4. Minkä neuvon antaisit itsellesi, jos palaisit ajassa taaksepäin ja tapaisit itsesi 17-vuotiaana
Usko itseesi! Elämä kantaa, ja kantapään kautta oppii. Asuin omillani, eikä huolta huomisesta tainnut juuri olla. Nopeasti kuitenkin tämän vuoden jälkeen minulle tapahtui isoja asioita, jotka ovat suuressa osassa sitä minuutta, jota olen juuri nyt. Neuvoisin itseäni noina vuosina varmasti kuuntelemaan ihan oikeasti sydäntäni, ja olemaan välittämättä siitä, mitä minulta odotettiin. Näiden vuosien jälkeen aloin tavoittelemaan vääriä asioita (jälkikäteen mietittynä) tai en ehkä vääriä, mutta väärästä syystä. Tavoittelin niitä siksi, että niin kuului tehdä, ja niin kaikki odotti minun tekevän. Halusin istua normeihin, vaikken ollut siihen valmis. Mitään en kuitenkaan kadu ja onneksi näin! 

5. Kuka henkilö inspiroi sinua ja miksi


Monetkin asiat ja ympäristöt. Mutta että henkilö? Vastaan puolisoni. Hän tekee minusta kokonaisen ja jalostaa minun keskeneräisiä ideoitani todeksi. Hän myös kyseenalaistaa ja ehdottaa, ja tästä syntyy pienimuotoinen "ajatusriihi", johon mielestäni hän on syypää tai oikeammin hänen ansiostaan ajatusriihet syntyvät. 

6. Unelmien matkakohde
Malediivit, Mauritius, Uusi-Seelanti, Bahama.... Onhan noita. Vaikka muille jakaa. Tällä hetkellä matkakohdelistalta (siltä todennäköisemmin ja nopeammin toteutuvalta listalta) löytyy kuitenkin kohteita hieman lähempää, eteläisestä Euroopasta. 

7. Mitä muuttaisit kotimaan politiikassa tällä hetkellä


Vaarallinen kysymys. Aikanaan olen hetken politiikassa mukana ollutkin. Sitten elämä heitti toiseen suuntaan, ja tällä hetkellä seuraan päätöksiä objektiivisemmin kuin ennen. Lähipolitiikassa etusijalle nousee tällä hetkellä koulut ja päiväkodit. Liian läheltä seuraan tälläkin hetkellä kunnallista päätöksentekoa, jolla ei ole kovin pitkät jäljet. Tehdään päätöksiä joiden päällä ei ole ajatustakaan istua kahta-neljää vuotta pidempään..... Näissä tilanteissa karmivinta on se, kuinka lapsemme kestävät näitä päätöksiä ja joutuvat pakosta elämään niiden kanssa, sellaisessa ympäristössä, jossa inhimillisyys on erittäin kaukana. Mutta tämä riittänee politiikasta. Tätä aihetta ei varmasti tulla käymään tämän enempää blogissamme. Mielipiteemme jääköön meidän yksityiseen tietoomme. 

8. Parhaat vinkit millä näyttää hyvältä
Usko itseesi! 

9. Miten flirttailet
Öhöm. No tuota ehkä sitten katseella?

10. Kolme paikkaa kotikaupungissasi, jotka haluaisit näyttää vierailijoillesi
Asumme n.8km Turusta Helsinkiin päin ja Turussa tietysti on paikkoja vaikka ja kuinka. Mutta jos ihan tästä nurkilta jotakin esittelisin, olisi ne ehdottomasti; 
- Järvi,ranta ja metsä tässä takapihalla.
- Yksi ihan mahtava lenkkireitti, jota juuri tänä aamunakin kuljin. Se vie piilossaolevan asuinalueen läpi ja näyttää Littoisista aivan eri puolen kuin ohikulkemalta osaisi arvatakaan.
- Niin suloinen kirkko, ettei ole toista. Pieni, puinen, tunnelmallinen ja todella kaunis. Aikanaan tehtaan työntekijöille tehty ja sittemmin nykyiseen ulkomuotoonsa kunnostettu.

11. Tärkein esineesi

Käsilaukku ja sen sisältö.


Siinä muutamia asioita minusta, naisesta ruudun takaa, joka on edelleen kovin hämmentynyt siitä, kuinka paljon teitä oikeasti siellä puolen vieraileekaan. Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille, toivottavasti saitte ajatuksen päästä kiinni, kuka täällä oikein kirjoittelee. Kiitos myös teille jo pitkän matkaa mukanamme kulkeneet, olette tämän kaiken suola ja pippuri!

Kenelle sitten haasteen laittaisin eteenpäin? 



Tiistaiterkuin,
Jutta



42

MAJA JA MUITA HASSUTUKSIA LASTENHUONEESSA // DIY

2014/03/24

Lastenhuoneen remppa aloitettiin spontaanisti uudenvuoden aattona. Muutoskohteen työläimmät vaiheet saatiinkin valmiiksi jo tammikuun puolivälissä ja nappula pääsi takaisin huoneeseensa parin viikon evakon jälkeen. Monia ideoita on kuitenkin ollut tuonne huoneeseen takataskussa jo pidemmän aikaa, ja nyt viimein niistä pari saatiin valmiiksi. Liekö syynä kevät vai mikä, kun tekee mieli puuhastella ja viedä aloitettuja tee-se-itse-projekteja loppuun?

Myös Indiedays viettää DIY -kuukautta, joka taas tarkoittaa sitä että Projekti Verkarannan lisäksi 17 kekseliästä bloggaajaa on valittu mukaan esittelemään omat DIY -ideansa niin sisustuksen kuin muodinkin parissa. Tässä kohtaa jo varoitan ääneen; DIY-teemasivuilla käyminen aiheuttaa valtavaa inspiroitumista ja sormet syyhyää uusien projektien pariin ainakin allekirjoittaneella välittömästi, vaikka edellinen muste on vasta hädintuskin kuivunut. 

Mitä sitten tehtiin? No se kauan odotettu "maja". Kauan sitä on odottanut niin äiti kuin lapsikin, mutta jostakin syystä sopivaa hetkeä viimeistelyyn ei ole tuntunut löytyvän. Vaikka nyt jälkikäteen ajateltuna - tämä vei hädin tuskin päivän verran aikaa (kun mukaan otetaan kangasvärin kuivumisaika). Itse tekemistä tästä riitti muutamaksi tunniksi; kankaan paino, värin kiinnittäminen (silitys), ompelu ja ripustus. Launataina täällä jo julkaisinkin vinkin siitä, mitä tuleman pitää. "Majan" tekemiseen tarvittiin siis kankaan lisäksi tekstiilitussi (viivojen vetämistä varten), mustaa kangasväriä, perunoita ja perus ompelutarvikkeet.

Maja itsessään rakennettiin vaatekaappien tilalle huoneen takaosaan MDF -levyistä ja pattingista. Kokonaisuudessaan rempan eri vaiheita voi käydä lukemassa Lastenhuone tägin alta. 

Kuviossa on häikäilemättä käytetty inspiraationa Ferm Livingin Half Moon -kuosia. Tästä kuosista kun teki silloin niin kovasti mieli tapettia, mutta sen hallitsevuus mietitytti. Päädyimme seinien maalaamiseen ja Half Moon -kuvioinnin tuomiseen kankaan myötä. Koska lapsemme huoneessa (=parvella) ei ole ovia, oli tämän verhon saaminen sängyn eteen todella iso juttu kahdeksanvuotiaalle. Nyt saa sitten rauhassa siellä kavereiden kanssa hihitellä ja mennä piiloon futiskortteja vaihtelemaan. ;)
Lisäksi seinälle saatiin jotakin, jonka saatatte muistaa jo viime syksyltä? Nimittäin säilyketölkeistä tehty "seinäteline" legoille! Kaikki legothan tuolla ei missään nimessä ole, mutta muutamia valikoituja Ninja -hahmoja roikkuu nyt koristeena kaapin kätköjen sijaan seinällä. Koska mustaa taustaa vasten tölkit ei näyttänyt kovin kummoisilta, päätin luonnostella tölkkien ympärille liidun kanssa puhekuplan. Ajattelin tosin ensialkuun tussia, mutta jostakin syystä mieheni päätti ehdottaa liitua tussin sijaan. Syynä kuulema mahdollinen pikainen kyllästyminen. Mistä lie sellaisenkin keksinyt? :D Mutta jälkikäteen ajateltuna, liitu on mainio! Kokeilin jo, ja sen sai helposti pyyhittyä seinästä ilman, että siihen jäi minkäänlaista jälkeä.
Kuvista muuten näkyy samalla mihin päädyimme lapsen liinavaatteiden osalta. Kaksi settiä tuli hankittua, joista toinen tämä Marimekon keltaiset kivet. Tykkään ihan superpaljon! Huone koki kertaheitolla verhon kanssa aikamoisen muutoksen, sillä tausta vaaleni huomattavan paljon. Taulu, joka on ripustettu majan sisään, on poikien itsensä valitsema. Vielä puuttuu kartonkikehykset ympäriltä. Mutta se ei taida muuttaa sitä tosiasiaa, että mieluummin olisin ottanut jonkun ihan muun kuin NHL pelaajien kollaasin metrin kokoisena seinään :D. Mutta huomauttaessani asiasta, naputti tokaluokkalainen huoneessa olevaa muistisääntöä; Mun huone, mun säännöt! Onneksi verhon saa myös vedettyä taustaseinän eteen ;)).

Kannattaa muuten ehdottomasti käydä tutustumassa jo aiemmin varoitettuun teemasivuun, sillä inspiroitumisen lisäksi voit osallistua tuolla DIY-aiheiseen kilpailuun lähettämällä idean ja kuvan omasta tee-se-itse-ideastasi. Indiedays palkitsee kekseliäimmän DIY-idean 30.3. mennessä lähetettyjen vastausten keskuudesta ja lisäksi arpoo vielä toisen palkinnon kaikkien ideansa lähettäneiden kesken. Palkintona sekä parhaalle idealle, että arvonnan voittajalle on luvassa 400 euron arvoinen lahjakortti kultaseppämestari Tarkkaselle. Nyt siis kannattaa ehdottomasti käydä antamassa julki omat vinkit ja ideat! 


Aurinkoisin terveisin,
Jutta

2

MITÄ TÄÄLLÄ OIKEIN TAPAHTUU?

2014/03/22

Arvaatko sinä tai muistatko projektin, joka alkoi vuodenvaihteen paikkeilla? Nyt sitä viedään nimittäin viimein loppuun!

Aurinkoa lauantaille,
Jutta

PSST... Vastailen kommentteihinne hieman jälkijunassa, aurinko ja puuhastelut verottavat koneellaistumisaikaa. Ja se on aika hyvä syy olla pikkuisen myöhässä ;)

32

VINTAGELÖYTÖ!

2014/03/19

Parhaat löydöt on kautta aikain päätyneet meille joko mummin kaapeista tai puolison kotitilan vinteiltä / piharakennuksista. Katsokaa mikä kaunotar iskettiin käteeni viime viikolla! 
8-vuotias poikalapseni ei ole aivan vakuuttunut Vintagen viehätyksestä; "Et kai sä todellakaan aio käyttää tuota töissä? Mä kyllä kerron mummille miten noloa kun sä käytät sen vanhaa laukkua. Toi on ainakin 5 vuotta vanha, ajattele nyt!" Ja oikeastihan laukku on useamman kymmenen vuotta vanha, tarkkaa aikaa ei mummikaan muistanut, mutta äärimmäisen siististi on hän nahkalaukkuansa pitänyt ja edelleen sen on kuin uusi! Vetoketju on taidettu tähän jälkikäteen lisätä/vaihtaa, sillä se ei näytä "kuuluvan oikein joukkoon".

Tätäkin kahdeksanvuotiaan mielipidettä uhmaten (tai juuri siitä johtuen) olen nyt jo useamman päivän kantanut kyseistä laukkua olallani. Ja kyllä kelpaa! Sitäpaitsi, aika magee tuo on ihan vain vaikka roikkumaan sisustuksellisesti tuolin karmilla, eikö totta?

Kivaa keskiviikon iltaa,
Jutta

43

DIY // TV-TASO

2014/03/18

Kuinka parhaat ideat syntyvät? Selkeä tarve, oma näkemys, ylijäämätavaroita/-palasia tvs joille et ole keksinyt käyttöä ja luovaa ajattelua. Niin myös tällä kertaa.

Mitä tarvittiin? Lastenhuoneen sänkyrakennelmasta kaksi MDF-levyä, jotka lojui tv-huoneen nurkassa odottamassa kaatopaikkakuormaa ja neljä kappaletta kalkkitiiliä. 

Miten tehtiin? Alimmaisten tiilien alle laitettiin huopatarraa suojaamaan lattiaan, pinottiin tiilien päälle levy, jonka päälle tiilet ja niiden päälle jälleen levy. Valmis!
Näin saatiin TV-huoneen kalustus pyöritettyä ympäri. Kokonaan ei tosin huone vielä valmis ole, joten pysykäähän linjoilla. Ja tässäkään projektissa ei tulla käyttämään mitään uutta, kunhan järjestellään hieman uusiksi tämän idean vuoksi :) Kuinka sopivasti sattuikaan olemaan juuri passelin kokoiset levyt inspiraatiota odottelemassa! Mietinnässä vielä on maalataanko niitä. Alunperin oli tarkoitus kyllä, mutta kun koepinosimme tämän, se olikin aika jees ihan tuollaisenaankin. Mutta saa nyt nähdä, ehkä se maalataan, jotta pinta saadaan pyyhittävämmäksi. 

Kustannukset olivat hurjat 4,40EUR (1,10EUR per tiili) sillä levyt oli tosiaan menossa kaatopaikalle kun jäivät yli, eikä niille ollut mitään ajatustakaan käytöstä. Ideointi kesti kokonaiset 15 minuuttia (ensin mietittiin jalkoja, sen jälkeen Pekka jo ruuvasi kiinni Jutan toivomia pyöriä, jotka löytyi kaapista ja lopulta päädyttiin tiiliin). Sitten K-rautaan ja n.45 min ajatustyön aloittamisen jälkeen koko komeus olikin jo valmis. Tässä ajassa tehtiin suunnittelu, tarveainehankinnat ja valmistus. Tehokasta sanoisin!

Ai että, elämä on pieniä iloja täynnä! 
Neljästä tiilestä se oli sitten kiinni tällä kertaa. 
Jutta & Pekka

12

IKEA PS 2014 // MEIDÄN SUOSIKIT

Eksyin selailemaan IKEA PS 2014 mallistoa. 14 nuorta suunnittelijaa, rutkasti innovatiivisuutta, ripaus industrial -tyyliä, aimo annos käytännöllisyyttä. Lopputuloksena syntyi IKEA PS 2014. 

Neljä suosikkia nousi itselläni ylitse muiden. Täytyy kyllä sanoa, että nyt on tehty jotakin niin upeaa ja innovatiivista, että huhtikuu kun koittaa ja mallisto tulee myyntiin, suuntaamme me ainakin ihastelemaan näitä paikanpäälle sinikeltaiseen perheunelmaan ;). 

Mitä mieltä sinä olet uudesta mallistosta ja löytyikö omia favoriitteja jo ensisilmäyksellä? Lisää kuvia löytyy Ikean sivuilta, tämän linkin takaa.

Inspiroivaa tiistaita,
Jutta

21

TUUNATAAN IKEA MOPPE!

2014/03/17

Viikko sitten sunnuntaina intouduin siistimäään työpistettä ja sen pienesineitä melko suurella kädellä. Mitään uutta ei hankittu, vaan kaikki siihen päätyneet esineet löytyi kotoa jo entuudestaan. Lähinnä suurimman muutoksen teki tavaroiden uudelleensijoittelu ja toisen tuolin vaihto. Jotakin piti kuitenkin päästä tuunailemaankin ja silloin kun inspis iskee, ei paljoa mietitä ja harkita. Pöydän maalaamisesta jäänyt tilkka valkoista maalia, kaapista pieni ylijäämäpala mustaa kontaktimuovia ja se oli siinä. Syntyi tuunattu IKEA MOPPE.
Työpisteemme taitaa olla se paikka kodissa, jonka ilmettä tulee useimmiten muutettua. Syitä lienee useampia. Ensimmäisenä toki sen helppo muunneltavuus ja pienesineiden/tavaroiden määrä. Näillä on helppo luoda pientä piristystä, vaikkei tosiaan mitään uutta edes pisteelle tuotaisi. Toisena syynä olettaisin olevan työpöydän sijainti. Tämä tila näkyy ensimmäisenä ovesta sisään astuessa ja lisäksi tätä ei voi olla huomaamatta, eikä sitä voi piilottaa. 

Samasta syystä aikanaan emmimme kovasti haluammeko laittaa työpöydän näin keskeiselle paikalle kodissamme. Mutta onneksi laitoimme. On pakko pitää pöytä suht siistinä ja lisäksi siinä tulee oikeasti myös tehtyä jotakin, kun ei tarvitse erikseen siirtyä tilasta/kerroksesta toiseen. Ja tekemisellä tarkoitan muutakin kuin koneella istumista ;). Lapsi työskentelee oikealla puolella lähes päivittäin läksyjen parissa ja oikea puoli on myöskin äidin suuressa käytössä. Ainoastaan Pekka taitaa olla meillä se henkilö, joka on käyttänyt pelkkää "tietokonepuolta".
Mitä muuta vasemmalle puolelle sitten tehtiin kuin näytettiin maalisutia ja kontaktimuovia pienelle laatikostolle? Lampaantalja vaihdettiin harmaaseen istuintyynyyn ja pärekori napattiin pois pöydän alta. Sille on nyt uusi paikka ja käyttötarkoitus olemassa kodin toisella parvella. Ei siis juuri mitään muutoksia, mutta silti olen niin iloinen että pikasiistiminen ja pienet muutokset teki taas työpisteestä äärimmäisen inspiroivan ja jopa kutsuvan :).

Aurinkoista alkanutta viikkoa!
Jutta

PS. Viikonloppuna tehtiin 10 minuutin harkinnan jälkeen yläkertaan uusi tv-taso. Ihan itse ja kustannukset kohosivat rajuun 4,40 euroon. Tästä varmasti tällä viikolla lisää!

13

SELLAISET NAISET // AJATUKSIA

2014/03/10

Viikonloppuna vietettiin naistenpäivää. Tämä viikonloppu sai minut miettimään naisia omassa elämässäni. Heitä kaikkia, joilla on ollut/on edelleen suuri vaikutus myös siihen millainen minä olen juuri nyt. Naiset ympärilläni on ollut erilaisia, kaikki kuitenkin omalla tavallaan osana minuutta.

Lapsuudenystävät. Minulla on paljon ystäviä, jotka ovat tulleet elämääni erilaisina hetkinä. Kaikkia kuitenkin yhdistää se, kuinka helppoa heidän kanssaan on olla. Lapsuudestani minulle on jäänyt kaksi sellaista ystävää elämääni, joiden kanssa on leikitty hiekkalaatikolta saakka yhdessä. Nykyään toinen heistä asuu ulkomailla ja täytyy sanoa, että ihailen suunnattomasti hänen rohkeuttaan tehdä juuri niitä asioita, joista hän tulee onnelliseksi. On ollut aikoja kun olemme olleet vähemmän tekemisissä, kuitenkin aina olen tiennyt että siinä hän on, jos siltä tuntuu. Ennen hänen lähtöään ehkä jopa pelästyen havahduin siihen, kuinka itsestäänselvyytenä sitä joitakin ihmisiä elämässään pitääkään. Heitä, jotka ovat tässä lähellä, ja jotka ovat olleet siinä aina. Yhtäkkiä tuli olo, että hitto - miksemme nähneet useammin, miksi en kysynyt useammin mitä kuuluu. Nyt kun välimatkaa on lentomatkojen verran, sitä huomaa, kuinka paljon kaipaakaan ja miten suuri vaikutus juuri hänellä on elämääni ollut. Lapsuus ja ehkä vielä suuremmin nuoruusvuodet, jotka yhdessä vietimme ja päätimme että me ollaan ystäviä aina, me ollaan toistemme suojelusenkelit! Voi että kuinka onnellinen olenkaan, että teinivuodet sain viettää juurikin hänen kanssaan hyvin tiiviisti.


Toinen lapsuudenajoista jäänyt ystäväni on edelleen yksi aivan käsittämättömän läheisistä ihmisistä ympärilläni. Hän jos joku on osannut auttaa ja tukea hetkinä, jolloin kaikki muut ovat ajatelleet minun tehneen äärimmäisen typeriä valintoja elämässäni. Läheisyys voimistui vielä entisestään silloin, kun meistä molemmista tuli äiti pienelle ihmeelle. Silloin olimme nuoria, ehkä vielä siitäkin syystä toisen tuki oli äärimmäisen tärkeää ja sillä oli iso merkitys siihen kuinka äideiksi kasvoimme. Yhä nykyäänkin tiedän, että hän on juuri se ihminen, jolle voin soittaa koska tahansa ja jolle voin kertoa aivan kaikki mitä mieltä painaa. Hän on myöskin iloinen silloin kun minä olen, aidosti onnellinen. Hänen kanssaan on fillaroitu kouluun, hänen kanssaan on teininä istuttu illat pitkät läheisessä metsässä ja istuttu ja puhuttu siellä vaikka pakkasta olisi ollut kuinka paljon. Hänen kanssaan on käyty erittäin pitkiä puheluita ja autettu toisiamme aina silloin kun tarve on ollut. Hän on niitä ystäviä, joista vanhempanikin kyselevät, ovat kiinnostuneita ja tietävät että hän on minulle hyvin rakas ja tärkeä.  


Äiti, sisko ja täti. Nämä naiset ovat varmasti olleet erittäin suuressa roolissa elämäni aikana. Ja onneksi ovatkin. Kaikki heistä ovat hyvinkin päämäärätietoisia naisia. Vahvoja omia itsejään. Heiltä olen oppinut kuinka tärkeää on osata olla onnellinen juuri niistä asioista jotka itselle on suotu. He ovat toisaalta hyvin harkitsevia, he ovat kuitenkin myös erittäin impulsiivisia omalla tavallaan. Vietin usein nuoruusvuosina kesälomia osittain tätini luona. Se oli upeaa! Niiltä ajoilta muistan saaneeni valtavasti oppeja elämästä, naiseudesta ja siitä kuinka päättäväisyydellä on mahdollisuus kiivetä vaikka kuinka korkealle elämässään. Ihan niin ylös kuin itse haluaa. Tädiltäni olen oppinut myös sitoutumista asioihin, joihin ryhtyy. Aina en ole yhtä hyvin onnistunut, mutta monesti mietin, että hän olisi tämänkin vienyt vaikka läpi harmaan kiven.

Siskoni on omalla tavallaan hyvin erilainen kuin minä. Mutta kuitenkin meistä löytyy pajon samaakin. Hän on paljon harkitsevampi joissakin asioissa ja harvoin tekee päätöksiä ilman kunnon perusteluita. Ainakin siltä minusta usein tuntuu. Itse olen tällainen tuuliviiri joka tekee asioita hetken mielijohteesta ja mutu-tuntumalla; katsotaan mitä tulee. Ihailen hänen tapaansa kuunnella sydäntä ja olla sitoutunut asioihin, joihin on lähtenyt mukaan. Hänelle kun antaisi minkä tahansa asian selvitettäväksi tai hoidettavaksi, hän hoitaisi sen 100% varmasti. Hän on ollut tukenani niinä hetkinä kun on tuntunut, ettei elämä kohtele minua kovin reilusti. Hän on ollut aina valmis auttamaan ja kuuntelemaan. Mieletön nainen!

Äiti. Hänestä olen kirjoittanut ja aikaisemminkin pitkän pätkän. Suuri sydän, ymmärrys ja taito pärjätä elämässä vaikka kuinka tuulet horjuttaisi. Arvostan niin paljon, ettei löydy sanoja.

Sitten on ne kaksi naista, joka ovat tällä hetkellä aivan erityisen tärkeitä. He eivät tosin toisiinsa liity millään tavalla, mutta ovat olleet elämässäni suht saman aikaa läsnä ja molemmille olen ollut kiitollinen samoista asioista. He on niitä läheisiä, jotka ovat olleet nykyisen parisuhteeni aikana mukana jo ensihetkistä lähtien. Se tuntuu merkittävältä asialta. He ovat sellaisia, joille olen eniten onneani hehkuttanut, ja jotka ovat aidosti olleet myös erittäin iloisia puolestani. He olivat siinä hyvin lähellä kun edellinen liittoni päättyi. He ymmärsivät, he eivät kyseenalaistaneet, eivätkä he missään nimessä arvostelleet. Olen näistä naisista todella kiitollinen! Onneksi he molemmat, kuin vahingossa, tulivat tärkeäksi osaksi minua, ja onneksi myös minulla on ollut ilo olla heidän elämässään mukana. Molemmat näistä naisista ovat liittyneet myös työhöni jollakin tavalla ja edelleen samalla alalla työskentelemmekin kaikki. Toisen kanssa tällä hetkelläkin samassa työpaikassa, vaikka hyvin vähän työn kautta näemmekin. Voi että naiset - te olette juuri niitä, joiden kanssa nauretaan niin paljon, että välillä vatsaan sattuu! Pidän heitä myöskin siitä syystä merkittävinä, että harvemmin aikuisiällä (valitettavasti) tulee enää rakennettua näin vahvoja ihmissuhteita, jotka kestävät mitä vain. 

Naiseudessa on voimaa. Voisin jopa sanoa, että näillä naisilla on ollut suurin vaikutus elämässäni  siihen, millaiseksi minä olen tullut. Onneksi olen saanut olla teidän ympäröimänä elämässäni. On myös paljon heitä, joita en tässä erikseen mainitse, mutta juuri näistä mainituista olen erityisen kiitollinen. Naistenpäivä pitäisi olla jokainen päivä! Taidankin siis tästä lähteä yhden maailman ihanimman naisen luoksi. Mummin. Hänestä ei tarvitse erikseen kirjoittaa, hän on lahja meille siskoksille ja äidilleni. Hän jos joku välittää ja hän on niin ylpeä meistä, tyttärestä ja tyttärentyttäristä, että joskus ajattelen, että se on hänen suurin tehtävänsä tässä elämässä. Ehkä se onkin. Mene ja tiedä <3.

Arvon naiset - me niin rokataan!
Jutta

Muistakaa kertoa elämänne naisille, kuinka todella tärkeitä he ovat! 

 

oblik. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger