36

KODISTA KOLMELLA SANALLA // HAASTE

2014/01/29

Sain Littlebigthings -blogista jo jokin aika sitten haasteen. Ihanan sellaisen. KIITOS! Mutta vaikean. Otsikkokin sen kertoo - kodista tulisi kertoa kolmella sanalla. Siis vain kolmella. Auts!

Kotimme on kokenut melkoisen muutoksen sen jälkeen kun tänne reilu vuosi sitten muutimme. Siitäkin huolimatta tätä asuntoa kuvaa mielestäni edelleen kolme täysin samaa sanaa kuin tuolloin:

Avara, valoisa, persoonallinen.

Paljon on itsetehtyä, monen monta ilon ja oppimisen kyyneltä vuodatettu. Paljon on purettu, paljon on maalattu. Paljon on naurettu ja kaikista eniten rakastettu...
.....Sellainen on mielestäni meidän koti <3

Omasta kodistaan kolmella sanalla haastan kertomaan seuraavat ihastuttavat blogit:

Kivaa keskiviikkoa!
Jutta

10

STRING POCKET // INSPIRAATIO

2014/01/27

Aina se on yhtä hankalaa! Ja usein se vaatii monia eri variaatioita. Tällä hetkellä se istuu seinällä täysin tyhjänä. Jotakin pitäisi laittaa, mutta ideat täysi nolla. Mitä hyllyllä vielä ei olisi ollut, mikä olisi tarpeeksi mielenkiintoista, mikä ei olisi liian laitetun näköinen... Siinäpä pulmia kerrakseen. Muutamia inspiskuvia pinnailin, ja kaikkien kuvien alkuperän löydät täältä. Ehkä se ahaa-elämys iskee kun sitä vähiten odottaa ;).
Mukavaa maanantaita!
Jutta

ps. vinkkinä vielä alla oleva FDS -kamppis! Harmi vain tosiaan, ettei kampanjaetuun kuulu String Pocket hyllyt.

25

AVOHYLLYT KEITTIÖSSÄ

2014/01/26

Reippaat sunnuntaiterveiset Verkarannasta! Viikonloppuna on ehditty tekemään vaikka ja mitä - ihana olo. Tänään ennen ulkoilua sisällä(kin) oli ihanan valoisaan ja nappasinkin rätin käteen keittiössä. Valoisuudessa kun on se sellainenkin juttu, että pöly näkyy kilometrien päähän. Avohyllyt ovat olleet meillä käytössä nyt n.9 kuukautta ja siinä ajassa hyllyillä on nähty jos jonkinlaista tavaraa ja esinettä. On astioita, kehyksiä, maustepurkkeja, maitokannuja ymsyms. Edelleen voin todeta olevani erittäin tyytyväinen siihen, että päätimme viime keväänä purkaa yläkaapit pois ja laittaa tilalle avohyllyt. 
Parasta on ehdottomasti tilantuntu ja ilmavuus. Hyllyjen esineitä vaihtelemalla saa myös kivasti vaihdettua koko keittiön ilmettä. Mutta liittyy avoratkaisuun ainakin yksi tylsäkin juttu. Pöly. Vaikka kuinka usein hyllyjä pyyhitään, tuntuu että aina siellä on pölyä. Ja paljon. Astiat ovat meillä aktiivisesti kierrossa, joten lautasiin ja perusjuomalaseihin ei onneksi ehdi pölykerrosta kertymään. Mutta sitten on ne viinilasit, kehykset ja kristallilasit... Ei ne jokapäiväisessä tai edes jokaviikkoisessa käytössä ole, ja se näkyykin sitten harmaana kerroksena helposti esineiden päällä. 
Mutta nyt on hyllyt jälleen pyyhitty ja uusi ilme avohylyillä (heh, ehkä kolme tavaraa siirretty paikasta A paikkaan B). Kyllä kelpaa! Pienistä asioista tulee nainen kyllä iloiseksi :D.

Iloista sunnuntain jatkoa!
Jutta

13

VIIKON PARAS DIY-IDEA

2014/01/25

Tällaisen ihanuuden löysin sattumalta täältä.
Ja nyt on kyllä pakko laittaa meillekin toteutukseen. Kerrankin kasvi, joka pysyy hengissä!
Se, koska tämä projekti toteutuu - jää nähtäväksi. Mutta ennen kesää on aivan välttämätöntä tällainen tuunata. Ohjeetkin löytyy saman ylläolevan linkin takaa. 

Eikö ookin upea?
Jutta

13

UUTTA VUONNA 2014 // IDEACIRCUS

2014/01/24

Monet (tai ainakin jotkut teistä) saattavat muistaa piskuisen yritykseni, joka pyöräytettiin henkiin viime vuoden loppupuolella. Joulukortteja myytiin valtavasti, joka yllätti allekirjoittaneen täysin. Suunnitelmat menivät siis melko lailla heti pipariksi syystä että kuvittelin minun voivan suunnitella loppuun sisustuskorttivedokset heti siinä joulukuussa. Mutta olinkin siitä onnellisessa asemassa, että "työ-vapaa-aikani" postitin joulukortteja ja lähettelin tilausvahvistuksia eteenpäin. Uusien tuotteiden suunnittelu sai siis odottaa. Nyt on kuitenkin ensimmäinen vedos uunituoreena saapunut painosta kotiin ja materiaalivalinnat tehty!
Marraskuussa julkaisin täällä blogin puolellakin pari printtiä, jotka oli mahdollista tulostaa kotikoneelta itselleen. Nyt toinen näistä on viimeistelty ja päätynyt Korttisetti n:o 1 ensimmäiseksi tuotteeksi. A5 kokoinen printti on painettu 170g vahvuiselle kartongille ja sopii näinollen vaikka seinälle teipattavaksi ilman kehyksiä. 
Inspiraatio on ollut todella läsnä viimeiset pari viikkoa, ja uusia kujeita on suunnitteilla vaikka kuinka ja paljon. Katsotaan moniko niistä päätyy vielä aikanaan julkiseksi ja moniko jää pöytälaatikkoon odottamaan parempia aikoja... ;)

Jos IDEACIRCUS on sinulle uusi juttu, pääset tutustumaan siihen esimerkiksi näin;
(kotisivuilla päivittyy myös silloin tällöin blogi, jonka voit myös halutessasi lisätä lukulistallesi)

Superhauskaa viikonloppua Verkarannasta! :)
Jutta

23

TYÖPISTEELLÄ TAPAHTUU... EI MITÄÄN!

2014/01/22

Ja harhaanjohtavasta otsikosta poiketen, työpisteellä kyllä ollaan tehty töitä. Paljon töitä! Otsikon oli kai tarkoitus olla vain toteamuksena työpisteen ulkoasun tilanteesta :). 
Kohta tulee kevät, ja sehän tarkoittaa sitä, että lähes jokainen (tai ainakin aika moni?) nainen haluaa jotakin uudistusta kotiinsa. Niin minäkin. Mistään suuresta ei ole kyse, eikä missään nimessä remontista ;) Mutta jotakin piristystä/tavaroiden uudelleensijoittelua tekisi mieli harrastaa. Tiedättekö sen tunteen?
Laatikoston voisin luovuttaa pois pöytätasojen alta. Nyt kun uusi senkkimme vetää tavaraa sisäänsä huomattavasti enemmän kuin aiempi alakerrassa ollut - olisi laatikoston tavaroillekin paikka valmiina. Ehkä se keventäisi työpisteen ilmettä? Edes hieman... Pöydälle tekisi myös mieli askarrella joitakin uusia ihania laatikoita, mutta inspiraation haku on vielä hieman vaiheessa. Liian usein käy niin että keväisin (tai kevään lähestyessä) innostun väreistä. Ja sitten viimeistään kesäkuussa olen niihin lopen kyllästynyt. Joten jos joku on varmaa - ei väriloistoa tulla näkemään tänäkään vuonna meidän kodissamme pieniä pikkutavaroita lukuunottamatta. 

Entä teillä - aiheuttaako lähenevä valoisa aika värihimoa ja kodinlaittovimmaa?
Jutta

47

MEIDÄN KOTI // MISSÄ ME OIKEIN ASUMME?

2014/01/20

Viikonloppu, paljon valoa ja aurinkoa! Tästä innostuneena päätin pitkästä aikaa napata kameran lenkille mukaan. Usea(hko)sti blogiimme eksytään googlen kautta vanhoja tehdasmiljöitä etsien. Sen suuremmin tehtaan historiaa en nyt tässä ala oikokirjoittamaan, vaan totean vain ääneen, että tämä on parasta uusiokäyttöä, jota vanhalle, jo vuosia käyttämättömäksi jääneelle rakennukselle saatettiin keksiä. Asumme siis kerrostalossa. Vaikkemme ihan perinteisessä sellaisessa. Meillä ei ole omaa pihaa, mutta parveke sentään löytyy :). Ympärillämme on virallisten papereiden mukaan 92 neliötä, vaikka todellisuudessa niitä onkin 124. 

Asuimme täällä jo ennen nykyisen kodin löytymistä. Silloinen kotimme ostettiin kuitenkin vain itselleni ja pikkunappulalle. Kun elämäämme astui yksi mies ja koira lisää, loppui tila auttamattomasti kesken. Siispä yhteisen, suuremman kodin hankinta oli ajankohtaista. Sain kuin sainkin puolisoni ihastumaan tähän alueeseen, jossa nyt asumme. (Ei se oikeastaan ollut edes homma eikä mikään). Uutta kotia päätettiin siis etsiä samasta talosta. Onni oli myötä kun noin 6kk etsinnän jälkeen myynti-ilmoitus pamahti vahtiviestillä sähköpostiin. Pääsimme onneksi ennen ensimmäistä näyttöä katsomaan tulevaa kotiamme ja se olikin sitten siinä. 

Peruskuntoinen asunto vaati "pientä hienosäätöä" ja ehostusta. Muttei mitään sen suurempaa. Tai niin ainakin silloin ajattelimme. Ykskaks kuitenkin huomasimme kuinka kodin lähes jokainen pinta on käyty läpi. Nyt ollaan tässä, reilun vuoden kodissamme asuneena huokaisen ilosta ja helpotuksesta - onneksi uusi koti löytyi nimenomaan täältä. Parempaa paikkaa en osaisi kuvitellakaan. 
Parasta kodissamme on ehdottomasti tunnelma. Valoisuus, suuret ikkunat ja korkeat huoneet. Vaikkakin mitä kauemmin alueella on asunut, sitä vakuuttuneempi olen myös siitä että ympäristö on yksi upeimmista asioista täällä! 100m pieneen lähikauppaan (juuri sellaiseen, jossa kauppias tuntee jo kaikki asiakkaat :D), 400m kouluun, 150m jalkapallokentälle, 200m luistelukaukaloon, 200m järvenrantaan ja venepaikoille. Loputtomasti metsää ympärillä ja vanhoja puutaloja maisemaa kaunistamassa.  Hiljaista ja rauhallista - vanhaa yhteisöllisyyttä... Voi että - niin rakastan tätä paikkaa, tätä kotia <3

Koti merkitsee ihmisille erilaisia asioita. Moni kokee sen paikaksi johon on ihana kutsua vieraita. Toiset taas mielellään viihtyy siellä oman porukan kesken, hiljaisuudesta ja rauhasta nauttien. Joku muu pitää sitä välttämättömänä asiana, jossa tavaroita säilytetään ja välillä nukutaan. Erille se on tapa ilmaista itseään ja joillekin jopa työpaikka. Yhteistä kuitenkin lienee se - että siellä sydän lepää. <3

Jutta

18

MATKALAUKUT SÄNGYKSI - KOIRILLE!

2014/01/19

Sinne ne kauniisti riviin järjestyy! Koirien pehmot ja muut lelut. Kannenkin saa kätevästi kiinni ja napattua näin vaikka helposti mukaan, jos tarve ;). Meillä löytyy alakerrasta koirille kaksi petiä. Makuuhuoneessa isompi pötkötelypaikka, sillä sinne molempien on jostakin kumman syystä aina päästävä kun mekin illalla makkariin hiivimme. Päivisin kuitenkin karvatassut seuraavat meitä minne huoneeseen menemmekin. Olohuoneessa pedin paikkaa on pitänyt yksi pieni talja, mutta tänään sinne ilmestyi pari matkalaukkua. Suurempi niistä toimii loistavasti päiväunipaikkana. Matto tuntuu aina kuitenkin olevan se paras kaikista, sillä siihen saa ihanasti rapsutettua selkää kun pyöriskelee ympäriinsä :D.
Uusi lipasto toi tilaa alakertaan (säilytystilaa), joten ylhäältä saatiin kaappeja tyhjemmäksi, tämä taas vapautti kaappitilaa matkalaukuissa olleille valokuville yms. Nyt nämä matkikset majailevat alhaalla. Ainakin toistaiseksi. Vaihtelua! Mikä ihana tekosyy ;)

Ihanan valoisa viikonloppu takana, toivottavasti sinäkin ehdit näistä upeista keleistä nauttimaan!
Jutta

33

LIITUTAULUTAIDETTA KEITTIÖSSÄ

2014/01/18

Yritin kovasti piirtää kaunista talvimaisemaa. Voitte arvata onnistuinko. En. Siispä tällä hetkellä taulua koristaa jo tutuksi tullut aamiaisaikataulu ja teksti VERKARANTA CAFE. Talvesta kuitenkin muistuttaa perhe, joka muokkaantui lumiukkojen muotoon ;). Oikeassa laidassa kirjattuna ne tapahtumat, joita meidän kotikahvilassamme tullaan viettämään talven aikana. Ystävänpäiväbrunssi järjestetään ystäville perheineen ensimmäistä kertaa, ja samalla toivon siitä muodostuvan perinteen. Läheiset ystävät lapsineen ovat silloin tervetulleita meille. Jokainen tuo mukanaan jotakin, ja nautiskellaan kiireettömästä sunnuntaista isolla joukolla. 

Piirtäminen seinälle työtasolla seisoskellen ei ole ihan helpointa hommaa, joten pyyhittyä tuli "jokunen" kerta. Mutta ei sen niin väliä ole, kuuluu asiaan ja jäljet saa näkyä. Liian kliininen ja suoraviivainen liitutaulupiirros kertoisi ehkä ennemmin menetetyistä hermoista ja kymmenistä katkenneista liiduista ;). Näin minä ainakin haluan asian nähdä!
Letkeetä lauantain jatkoa sinulle, me lähdemme nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta hyvän ruoan parissa :)

Jutta

52

MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN?

2014/01/15

Taas se huutelee täällä vinkkejä! Tai pyytelee, miten vain... Tilanne on nyt sellainen, että haluan löytää uusia arkiruokavinkkejä, jotakin erilaista mitä meillä yleensä (ja erilainen ei sitten välttämättä tarkoita supererikoinen ;)). Liian usein viikot toistavat meillä itseään. Entä teillä? Jos en ole laatinut kauppalistaa ajoissa, käy usein niin että hyllystä napataan ne samat ainaiset ainesosat (eli oikeasti aika todella usein). Niistä sitten koitetaan koko viikko jotakin erilaista väsäillä. Mutta miten hitossa se tehdään jos raaka-aineet on lähes toisiaan toistavia viikosta toiseen?

Nyt siis kaipaan kommenttikenttään sinun arjen ruokavinkkisi! Annetun ruokavinkin ei tarvitse olla uusi ja ihmeellinen. Mielellään aikaa sen laittamiseen ei välttämättä tarvitsisi kulua kolmea tuntia, muutoin sana on täysin vapaa :). Lisäksi toivoisin, että jos olet löytänyt hurmaavia ruokablogeja tai pidät sellaista itse - voisitko vinkata? Ja nimenomaan ruokablogeja. Leipomiseen liittyviä olen bongaillut itsekin useampia, mutta niitäkin tottakai ilomielin löytäisin uusia. 

Kiittäen, kumartaen (ja pikkuisen jopa turhautuen),
Jutta

12

TYHJÄ TAULU // IDEOITA?

2014/01/13

Nyt on joulupuu pyyhitty pois. Tilalla on tyhjä taulu. Mitä seuraavaksi? Muutamia ideoita onkin tähän jo heitetty; mäenlasku, lumihanki ja meidän perheen asukkaat (tämä idea tuli 8-vuotiaalta, joka ei taida tietää että toteutus saattaa tulla äidille melko haasteelliseksi ;)). 

Onko sinulle ideoita, ajatuksia, mielipiteitä? Kommenttikenttä on vapaa!
Jutta

64

MUUTOSKOHDE // LASTENHUONE

2014/01/12

MELKEIN VALMISTA!
Mitä tehtiin?
- karsittiin leluja, järjesteltiin pelejä ja kirjoja ja laitettiin pieniä vaatteita pois
- maalattiin seinät mustalla sisustusmaalilla (x2)
- maalattiin laminaattilattia betoluxilla (x3)
- purettiin kiintokaapit ja rakennettiin tilalle sängylle "laveri"
- tuotiin alakerrasta vanha senkki ylös
- kannettiin tv-huoneen avohylly lastenhuoneeseen 
- maalattiin sängyn kehikko valkoisella remontti-ässällä
- maalattiin kaikki lattialistat betoluxilla

Mitä on vielä tekemättä?
- Sängyn eteen laitetaan verhot (majan näkösuojaksi). Kiskot on jo kiinnitetty ja kangas hankittu. Harmittavasti vain musta painoväri oli päässyt loppumaan askartelukaupasta, odotamme ensi viikkoon. 
- Portaat on maalaamatta (seli seli, mutta niiden maalaaminen täällä asuessa on oikeasti haastavaa, joten saattaa mennä vielä hetki ennen kuin se saadaan tehdyksi) ;).
- Ehkä lattiatyynyjä? Jos tähän päädytään, ommellaan ne mahdollisesti itse, jotta saadaan sopivan suuria möhkäleitä. Kangaskin toivottavasti löytyisi jo kotoa valmiiksi.
- Askustiikkalevyjen kiinnitys. 


Budjetti?
- lattiamaali 50 eur 
- seinämaalit 25 eur
- sänkykatoksen/majan levyt 70 eur
- muu puutavara rungon rakentamiseen 8 eur
- maalaustarvikkeita n.6 eurolla
- verhokiskot 14 eur
- verhokangas 16 eur
-painoväri ???

YHTEENSÄ 189 eur 
+ kankaan painantaan tarvittavat värit
(vanha sänky myytiin huuto.netissä hintaan 70 eur, joten hinnaksi voisi kai laskea myös 119 eur?) ;)

Ihanaa, kun remontin suurimmat vaiheet on nyt ohi, ja tavarat saatu kannettua takaisin ylös. 
MIKÄ FIILIS! ;)
Jutta

17

VERKARANNAN UUSIN ASUKAS!

Se alkoi siitä, kun lastenhuoneen kiinteät kaapit purettiin. Alakerran vanha senkki päätettiin siirtää ylös pikkumiehen huoneeseen. Alas kaivattiin jotakin säilytysratkaisua senkin tilalle. Etsittiin, haettiin, vietettiin paljon aikaa nettikirpputoreilla ja vierailtiin lähes jokaisessa lähialueen vanhoja huonekaluja myyvässä putiikissa/kirpputorilla/ekotorilla. Sitten luovutettiin ja ajateltiin, että se tulee vastaan kun on tullakseen. 
Käytiin Pekan vanhempien luona syömässä loppiaisena. Ja olimme kuvitelleet, että kaikki vinttien ja piharakennusten vanhat huonekalut on jo nähty. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Vanhassa pienessä vaatehuoneessa majaili kaunis lipasto. Tarpeeksi suuri, juuri oikean värinen, jo aikaa nähnyt ja kulunutkin se oli. Siis täydellinen! Miten me ei oltukaan sitä nähty aiemmin? Tehtiin vaihtokauppa, annettiin toinen muuramen lipastoistamme tilalle ja saatiin tämä meille kotiin. 
Päällikannelle pitää varmasti jossakin kohtaa näyttää lakkaa ja pikkaisen hioa. Mutta ei se häiritse tällä hetkellä kyllä lainkaan. Olkoon tuossa sellaisenaan kuin se löydettäessä oli. Reilun metrin korkea,  yli metrin myöskin leveä. Juuri oikean kokoinen portaiden alle. Laatikot sopivan syviä ja myöskin korkeita. Voisiko se olla tottakaan, että tällainen siellä pieneen tilaan oli muiden kalusteiden alta pois näkyviltä työnnetty. Täyttä puuta ja 70 vuotta vanha. Sellainen meidän uusin asukas nyt on! Joskus kaikkein kaunein löytyy yllättävän läheltä. 

Aurinkoista ja ennenkaikkea valoisaa sunnuntaita!
Jutta 

21

AJATUKSIA // SUPERARKEA JA ERITYISTÄ ENERGIAA

2014/01/08


Superarkea! Käytännön opas helpompaan elämään. (Note! Tämä ei ole kirja-arvostelu.)

Anna Perhon toinen teos, joka sai minut havahtumaan. Vaikka täytyy heti ensialkuunsa myöntää, että Anna Perho persoonana ei ole välttämättä se hajuttomin ja mauttomin, jonka tiedän vaan hänen mielipiteensä on usein jopa turhankin radikaaleja. Tätäkään en tosin sano pahalla. Mielipiteiden pitääkin herättää ajatuksia ja itsensä tutkimista. Sitä hän todella tekee. 

Asiaan. Lähdin joululomalle töistä totaalisen uupuneena ja voimattomana. Edessä oli ihana ja pitkä loma. Kävelin parkkihalliin Akateemisen kautta ja etsin jotakin... En edes tiennyt mitä. Olin päättänyt lukea jotakin, joka saisi ajatukseni karkaamaan syksyn ja koko loppuvuoden piinanneesta mielentilasta... En sitten tapani mukaan napannutkaan hömppärakkausromaania, vaan oppaan helpompaan elämään. Näin. 

"Tehdäänpä testi. Oletko ollut viime aikoina liian väsynyt, liian kiireinen tai kärsinyt tunteesta että et saa tarpeeksi asioita aikaiseksi? Oletko tuskastunut työpaikkaasi tai siihen, että unelmat eivät näytä toteutuvan? Tuntuuko arkesi pelkältä selviytymistaistelulta? Jos vastaat kyllä, elämäsi kaipaa muutosta. Mutta miten se tehdään?

Harvalla on varaa downshiftata elämänsä tasolle, jolla pulssi on alempana kuin pakastekalalla. Siksi Perho on kirjoittanut raikkaan ja realistisen oppaan täsmäiskuksi siihen todellisuuteen, jossa bussi ja pomo odottavat, lasten lapaset ovat taas hukassa ja pulssi maksimissa jo hyvissä ajoin ennen aamukahdeksaa."

Luin takakannen, silmäilin muutaman sivun ja se oli siinä. Luin kirjan lomani aikana. Se olikin ainoa tavoitteeni koko 20 päivälle. Muita tavoitteita tai päämääriä en lomalle asettanut. Hyvä niin. Välillä pisti ärsyyntymään, että kirjassa oli superpaljon kaikenlaisia tehtäviä - lähinnä itselleni. Mutta lopulta - sehän se juttu oikeastaan olikin. Havahduin moneen asiaan. Vaikka tiesin näistä (lähes) jokaisesta, en vain saanut otetta monestakaan. Tunne siitä, että ajatusten juoksu ei pysähdy vaikka silmät ovat jo kiinni. Päässäni pyörivät työasiat. Muuten en koe, että meillä olisi kovinkaan kiire, taikka arkemme täysin aikataulutettua. Ei tosiaan. Vain se päänsisäinen tunne siitä, etten oikein riitä. Se ajatus ja tunne johtaa taas siihen, etten jaksa innostua mistään, kuten ennen. Se taas johtaa huonoon omaantuntoon ja pahaan mieleen..... jnejnejne...

Kirjan paras anti olikin se tosiasia, että se sai minut tajuamaan kiireen johtuvan stressistä. Liiallisesta sellaisesta. No mitä sille sitten pitäisi tehdä? Voisiko sen tehdä huomenna? No ei. Tämän opuksen avulla käsissäni onkin nyt oman ajanhallinnan (=elämänhallinnan) käsikirja. Kun asiat listattiin ylös, ne ei eivät paina enää mieltäni. Nehän on kirjoitettu, enkä voi niitä siis unohtaa. 

Pahimmillaan huomasin, että stressitila vei minulta paljon innokkuutta. Ja juuri se innokkuus on se, joka pitää minut hengissä. Moni kauhistelee kuinka ehdimme puuhata, remontoida, sisustaa, askarrella ja kaikkea sellaista. Moni ajattelee niitä tuolla tavalla juuri siksi, ettei ne varmastikaan ole heille yhtä mieluista puuhaa kuin minulle tai meille. Minulle se taas tarkoittaa irtiottoa työstä, harrastelua, aivojen lepuuttamista (?), rauhoittumista ja hyvää mieltä. En koe sen olevan minkäänlainen taakka. Päinvastoin. Ja kun en jaksanut innostua, en saanut tarvittavaa energiaa. Tarvitsen sitä puuhailua ja asioiden mukaansatempaavuutta ihan todella paljon. Se on parasta lääkettä. Minulle - ei siis välttämättä todellakaan kaikille. Jollekin toiselle rauhoittuminen ja lepo tarkoittaa yhtä kuin kirjan lukeminen tai television katsominen. Samalla siinä latailee akkujaan seuraavaan tuntiin/päivään/viikkoon. Ihminen tarvitsee sitä - palautumisaikaa. Minäkin tarvitsen tätä pilkettä ja iloa, joka melkein unohtui. Se on omaa palautumistani, minun akkujeni lataamista. Kesti aikansa, ennen kuin asiaan havahduin, kesti todella pitkään, ennen kuin kirjoitin asiasta tänne blogiin (jos haluat tietää, löydät aiemmat tekstit täältä ja täältä), kesti vielä sen jälkeenkin jonkin aikaa sisäistää koko jutun ydin. Tai ehkä ennemminkin omaksua se kaikki, jonka huomasin. Ajattelin töideni osa-aikaistamisen myötä asioiden helpottuvan. Sitä se ei tehnyt. Kuvittelin kai, että kun olen enemmän kotona, se vapauttaa. Ehei! Väärin. Olisi pitänyt jo silloin tajuta, mistä oikeasti on kyse; eikä se helpota ennen kuin tajusin alkuperäisen syyn tälle tunteelle. Enkä tarkoita sitä, ettei osa-aikainen työ tehnyt hyvää. Tekee edelleen. Se ei vain ole ratkaisu, jos en huomaa miksi sitä kaipaan tai haluan.

Lomamme toisella viikolla (tarkalleen 11 päivää vapaiden aloittamisen jälkeen) huomasin pitkästä aikaa miten mieli alkoi inspiroitumaan ja ajatukset juoksivat jo vähän vilkkaammin. Tarvitsin sen pysähdyksen, tarvitsin sen tajuamisen, tarvitsin ne pyjamapäivätkin... Blogi on oleillut joitakin aikoja vähän hiljaisemmin kuin aiemmin. Ihan vain siksi, että asian tajuamisen jälkeen halusin miettiä sitä, tein ja kirjoitin silloin kun puhti tuntui antavan periksi. Tietoisesti vietin myös hyvin vähän aikaa muiden blogeissa. Ihan vain irtaantuakseni hetkeksi. Halusin tietää, viekö tämä harrastus minulta energiaa vai tuoko se sitä. Päädyin lopulta jälkimmäiseen ;). 

Tiedättekö mitä? Tuntuu koko pimeän syksyn jälkeen ensimmäistä kertaa siltä, että minä elän, iloitsen, hengitän ja hymyilen elämälle! Pää ja mieli pursuaa ideoita, iloa ja innostumista. Sitä tunnetta on ollut todella ikävä!

Onneksi - siis todellakin ONNEKSI tämän tunteen ja pohdiskelun lopputulos syntyi itsekseen. Se syntyi yllättäen. Siihen vaadittiin paljon itsensä tutkimista ja ajatusten riviin laittamista. Asiaa en ole sen parin kirjoituksen lisäksi täällä blogissa sen enempää pohdiskellut taikka avannut. Ei ole ollut tarkoituskaan. Matka ei ole ollut yhtä lyhyt, kuin miltä se täällä näyttää. Mutta nyt - nyt tiedän että suunta on oikea ja tällä polulla on pysyttävä. On kuljettu hetki, vasta pieni matka. Mutta päämäärä on kirkkaana silmissäni. Se ei ole tavoite tai asetettu pyrkimys. Se on se tunne, jota haluan vaalia. 

En sitten tiedä, oliko suunnan kääntämisen viimeinen niitti kirjan lukeminen, jonkin yksittäisen asian tajuaminen, loman alkaminen vai jokin ihan muu. Onneksi se kuitenkin tapahtui nyt, eikä vuoden kuluttua. 

Kiitos siis Anna Perholle (joka ihan satavarmasti hei lukee tätä blogia :D ) tai sitten sille jollekin suuremmalle voimalle joka kertoi minulle - nyt riitti. Sillä sehän riitti. 

Hei, olen täällä taas! Omana itsenäni. Ja olen siitä todella iloinen <3
Jutta


20

8-VUOTIAS KIRJOITTAJAVIERAS!

2014/01/02

Tällä viikolla Äiti ja Pekka aloittivat remontoimaan mun huonetta. Sillä välillä mä nukun väliaikaisesti leffa huoneessa. Me katottiin yhdessä mun leluja mitkä heitetään pois ja mitkä annetaan vähäosaisille. Se oli kivaa koska mul oli Shrek lelu ja Äiti sanoi roskiin Pekka sanoi että se on Shrek. Mutta se on kaikkeist kivointa että mä saan majan missä mä saan nukkua. Ja siel maalattiin seinät mustiksi. Missään huoneessa ei ole vielä mustia seiniä. 

Kun Äiti ja Pekka ottivat kaappeja pois sielä olikin jotkut putket.  Kun Äiti maalasi mun huoneen lattioita valkosiksi Mooses tuli katsomaan ja meinasi istuu just maalatun lattian päälle.  Mä ja Pekka ei nähty sitä, koska me oltiin pelaamassa jääkiekkoa. 

Äiti remontoi Pekan kanssa tosi paljon me käydään myös tosi paljon ostamassa maalia.  Se on kivaa jos, Äiti ja Pekka on tehnyt mulle yllätyksen. Sitten kun mun huone on valmis, mä aion kutsua kaverit vaihtelemaan futiskortteja.

Rasmus ja Mooses tulee varmaan katsomaan mun huonetta myös. Mä varmaankin tykkään mun huoneesta tosi paljon kun se on valmis.

2.1.2014

t. Daniel

(Tämä postaus on tehty lapsen toiveesta, ja täysin sensuroimatta. Tänään kun esitettiin sellainen toive, että pikkumieskin saisi osallistua joskus blogin kirjoittamiseen. Ja ihan itse :D.  - Jutta-)

32

LASTENHUONE// VUODEN ENSIMMÄINEN PROJEKTI

2014/01/01

Vähemmän juupaseipäs leikkiä, enemmän toimintaa! Siihen kiteytynee meidän koko alkuviikkomme. Lastenhuoneen remppaan lähdettiin mukaan ja vaikka nyt tuntuu toivottomalta, on pieni kutina, että tästä tulee jotain ihan huikeeta!

"Muutamia" ennen kuvia olkaatte hyvät! (Tässä vaiheessa huone oli jo lähes tyhjennetty. Siihen menikin sopivasti kokonainen päivä kun pikkumiehen kaikki tavarat käytiin läpi ja lajiteltiin kasoihin; pienet vaatteet kierrätyslaatikkoon, pienet vaatteet kummipojalle, käyttämättömät lelut vähempiosaisille, vanhat kirjat lastenkoteihin, lelut jotka käytössä, vaatteet jotka mahtuvat, pelit joita pelataan ja pelit jotka laitetaan pois.....)
Lastenhuoneessa tila itsessään määrittelee jo hyvinkin paljon mitä mihinkin voi sijoittaa ja millä tavoin tavarat on olleet siellä tähän saakka. Ehjiä seiniä löytyy hyvin vähän. Tämä on aiheuttanut pientä päänvaivaa. Kiinteät kaapit olivat (ja ovat edelleen) ihan hyväkuntoiset. Mutta - tuo ainoa seinä, joka olisi ehjä, on nyt täynnä kaappeja.... Ne päätettiin purkaa!
Huoneessa on erittäin monta kulmaa. Seinäpätkät ovat juuri ja juuri liian pieniä esim. sängyn sijoittamiseen. Kuten huomaat, tämä 2 metrinen sänky ei oikein mahdu tuohon seinää vasten. Eikä se mahdu myöskään kelloseinälle, se kun on n.5 cm liian kapea. Päätettiin tehdä maja!
Kelloseinää vastapäätä on tällä hetkellä pakosta sijoitettuna pari muuramen lipastoa. Niille kun ei muuta paikkaa kodistamme ole löytynyt. 
Yksi sivu huoneesta on täysin avoin, tästä avautuu näkymä alakertaan. Lasikaiteen eteen en tykkää sijoittaa mitään "kovin suurta" sillä se mielestäni rikkoo kaiken sen avaruuden ja koko homman idean jos se tukitaan jollakin huonekalulla.
Ja sitten kävi niin (kuten meillä yleensä), että kaikki ei mennytkään ihan niin ruusuisesti kuin kuviteltiin. :D Nyt naurattaa, kaappien purkamisen aikana ei naurattanut! Koko asunnon ilmastointivempele sijaitsee sopivasti tällä parvellamme. Tämän tiesimmekin. Mutta ---- en tiedä miksi ajattelimme ettei nuo ilmastoitiputket tuolla myöskin kulkisi... Nythän kun ajattelee, tuntuu asia päivänselvältä, silloin ei tullut mieleen. Eli loistava ideamme kaappien purkamisesta ja sängyn laittamisesta tälle seinälle ei sitten ollutkaan niin loistava. Jep...
Ei me kuitenkaan lannistuttu, vaan me lähdettiin Levy-Jaatille vähän ostoksille. Koska kaapit oli jo poissa ja koko suunnitelma menisi ihan mönkään jos nyt lannistuttaisi. Päätettiin jatkaa!
Eli koko höskä alas, uusi runko paikoilleen, paksua MDF -levyä (16mm), 10 metriä pattinkia, porakone, saha ja pirun taitava mies!
Sillä välin kun tuo taita mies rakenteli lapselle "majapaikkaa", minä ehdinkin sopivasti maalata. ;) Tapetti-idea oli loistava. Mutta - keksin vielä paremman, joten nyt maalattiin ja myöhemmin paljastan mitä tapetti-inspiraatiolle tapahtui ja mihin ihastuttavaa Half moon -kuviota tullaan käyttämään. ;)
Tänään iltapäivällä näytti tältä! Majapaikan etulevyt puuttuvat vielä ilmastointikoneen koteloinnin lisäksi. Sitten koko komeuden saakin maalata. Aika paljon hommaa riittää vielä, mutta parissa päivässä ollaan kuitenkin päästy jo pitkälle. Eilen illalla naureskeltiin kuohuvan kanssa, että taidetaan me olla vähän pöhköjä. Ihan ei viikko sitten ajateltu, että vuosi vaihtuisi remppa-puuhissa :D. 

Pahoittelut muuten surkealaatuisista kuvista, tuolla ylhäällä on hämäräaikaan ihan superhankala kuvata. 

Sillä lailla! Toivottavasti teidän vuodenvaihteenne oli edes piirun verran 
mielenkiintoisempi ja loistokkaampi kuin meidän ;).

Onnellista vuotta 2014 toivottaa,
Jutta & Pekka
 

oblik. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger