Tämä vuosi on ollut kaikinpuolin kovin erilainen kuin aiemmat. Etenkin syksyn osalta olen jäänyt pohtimaan miten kireät aikataulut ovat vieneet minusta ja meistä kaikista energiaa. Tunnen itseni toisinaan valtavaksi epäonnistujaksi, sillä jostakin "itselle otettu" opiskeluaika on poissa. Olen miettinyt enemmän kuin kerran, että vilkuttaisin koululle heipat ja nostaisin kädet pystyyn - en vain kykene. En ainakaan tässä elämänvaiheessa. Vuosi lähenee loppuaan ja kiireet vain yltyvät. En oikein tiedä mistä työsarkaa alkaisin edes purkamaan. Saatatte muistaa samanmoiset ajatukset viime vuodelta? Olenkohan taipuvainen pimeyden vallatessa ylikuormittamaan itseäni... Mene ja tiedä.
Olemme mukana Indiedaysin ja ASUSin kampanjassa, jossa meidät haastettiin pohtimaan, miten jouluun voi valmistautua mahdollisimman stressittömästi. Mielenkiintoinen aihe (vaikka oikeasti mietin että kamoon - me vai?), ja jokaisella on varmasti tähän oma tapansa. On ehkä ihan paikallaan hetkeksi stopata ja miettiä - osaammeko me ja ennenkaikkea pystymmekö tässä tilanteessa siihen.
Tämän hulabaloo vuoden jälkeen olen kuitenkin enemmän kuin valmis jo hyvissä ajoin pysähtymään aiheen äärelle - kuinka meidän perheemme pystyisi rauhoittumaan juhlan viettoon ilman paineita ja turhia aikataulukiireitä.
Visuaalinen ihminen haluaisi laittaa koko kotinsa jouluasuun ja ehtiä askartelemaan kaikki hienot löytämänsä ideat todeksi ennen kuin aatto koittaa. Sosiaaliset kuvapalvelut tuottavat järjettömän määrän materiaalia ja ideoita joita minä ainakin haluaisin aivan jokaista kokeilla. Oikeassa elämässä tiedän tuon olevan mahdotonta.
Katson näitä viimevuotisia kuvia ja mietin, onko realistista edes toivoa yltävänsä samoihin suorituksiin kuin vuonna 2013. Tuskin. Silloin tein vapaasta tahdostani vain 60% työviikkoa, olin duunnissa kolmena päivänä viikossa - kotona neljänä. Tänä vuonna olen töissä viitenä päivänä viikossa, jonka päälle koitan ehtiä suorittamaan opiskeluitani kolmena päivänä viikossa koululla ja kolmena kotona.
Hengästyttää koko suorittamisen meininki. Ja vähän jopa oksettaa. Tänä jouluna on pakko miettiä porukassa, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä joulunvietossa. Kaikkea emme ehdi, enkä oikeastaan tiedä onko se lainkaan pahasta. Istuimme porukan kesken pöydän ääreen ja pohdimme, mitä kukakin toivoo tulevalta joululta. (Ne rakkaat silmäparit katsoivat minua kummissaan - mutta lähtivät onnekseni ajatusleikkiin mukaan.)
Äiti toivoo kaunista risukuusta, piparintuoksuista keittiötä, ajoissa hankittuja ja paketoituja lahjoja, mahdollisimman vähän pientä sälää, enemmän aikaa ja vähemmän kiirettä. Lahjaksi toivottu uutta imuria ja tablet -konetta, jotta pystyisi hyödyntämään alkavana vuotena bussimatkat opintomateriaalien lukemiseen.
Pekka toivoo itsepaistettua kinkkua, kiireettömyyttä, hyvää ruokaa ja lahjaksi lippuja Jokereiden KHL -peliin ja uutta jääkiekkokypärää. Lisätoiveena esitetty siisti koti ilman älytöntä stressiä aiheesta.
Daniel toivoo mantelia joulupuurosta, saavansa paljon kirjoja ja NHL15 -pelin. Joulunaikaan hän toivoo myös, että pääsisi elokuviin, saisi viettää pyjamapäiviä ja vielä piparitalkoita. Extratoiveena esitetty että kaikki olisi lomalla.
Kirjoitettuani näitä asioita ylös tajusin miten kukaan ei pidä tärkeimpinä asioina paperista taiteltuja jouluisia origameja, mahdollisimman paljon kyläilyjä (kun kerrankin mukamas olisi aikaa), suurta vaivaa mistään, saatikka suorittavansa täydellistä joulusiivousta. Ennemminkin kukin meistä toivoo tämän syksyn jälkeen, että joulu vietettäisiin mahdollisimman vähä-eleisesti.
Tunnustan olevani oikeasti aikamoinen jouluihminen. Mitä sekin tarkoittaa, siitä jokaisella on omat mielikuvansa. Itselleni se on tarkoittanut suurta määrää jouluaskarteluja (paljon ja vielä enemmän!!), itsetehtyjä joulukortteja, joulusiivousta (sitä suurta ja mahdollisimman kattavaa), itsetehtyjä jouluruokia, paljon glögi-iltoja eri kokoonpanoilla, leivontaa (jota muutoin en juuri harrasta). Samalla tajuan, etten kaipaa sitä tänään yhtään tippaa. Haluaisin vain olla ja nauttia perheestäni. Kliseistä huttua, mutta niin hemmetin totta. Väsymys ei helpota sillä, että suoritan ja kiihdytän suorittamisen tahtia vuodenvaihteeseen turbovaihteella. Haluan vain ladata akkuja tulevaan vuoteen ja ehtiä vain olemaan. Nauttimaan.
Sovimme porukassa, että tänä vuonna joulunodotuksemme rakentuu toisella tapaa kuin ennen. Ensimmäisenä on päätetty, että tänä vuonna siivousta ei hoideta itse. On paljon asioita, jotka haluaisin tehdä, ja tästä luovun ja luovumme kaikista mieluiten. Päätimme tilata ulkopuolisen siistijän kotiimme, sillä myös siivoamattomuus ahdistaa. Päätimme, että joululahjoista ei kanneta huolta. Ne pyritään hankkimaan yhtenä sovittuna päivänä, eikä kaupoissa vietetä sen enempää aikaa. Lahjat paketoidaan yhtenä päivänä, jonka jälkeen niihin ei ole tarvetta palata. Sovittiin, ettei lahjojen määrällä ole mitään merkitystä (vaikkei tosin ole ennenkään ollut), mutta erityisesti tänä vuonna.
Kumpikin aikuisista päätti ottaa kaksi lisävapaata jo ennaltasovittujen lisäksi jolloin yhtenä leivomme pipareita ja toisena emme tee mitään ennalta sovittua. Tai ehkä ne pyjamabileet ovat juuri tuolloin. Jos siltä tuntuu. Tänä vuonna Verkarannassa ei tehdä joululaatikoita itse, vaan ne tilataan valmiina. Kinkku toki paistetaan ja jouluinen kakku leivotaan.
Aaton vietämme tänä vuonna äitini luona, joten aattoiltana ei tarvitse siivota jälkiä ja tiskejä kotona ennen nukkumaanmenoa. Mahtavaa! Joulu tulee ilman maksimaalista askartelustressiäkin ja sitäpaitsi - kerätään samalla energiaa alkuvuoteen. Silloinkin voi askarrella jos siltä tuntuu. Jouluaskarteluja toki joitakin varmasti tehdään - ja ne tehdään porukalla. Silloin vietämme samalla aikaa yhdessä, eikä askarteluaika ole pois tärkeistä ja niin toivotuista hetkistä. Jos jotakin suunniteltua ei ehditä näpertelemään niin sitten vain ei ehditä.
Joulukortit tilasin tänä vuonna valmiina. Ei lainkaan minun tyyppistäni. Joitakin viimevuotisia itsesuunniteltujakin vielä löytyi, joten ehkäpä käytän näistä myös osan. Uusista en stressiä ota. Ensi vuonna sitten uudelleen.
Kaikenkaikkiaan oli hätkähdyttävää huomata, miten yhdessäpohtiminen sai ajattelemaan asioita toisella tapaa. Vaikka jouluihmiselle luopuminen ennen niin tärkeistä asioista on vaikeaa - tuntuu silti helpottavalta. Eihän kukaan muu odota niitä suuria valmisteluita. Minä itse itseltäni niitä odotan ja jopa rentoudun sellaisia tehdessäni. Mutta silloin kun yhteinen aika on kortilla, on välttämätöntä priorisoida. Ei ole minun toiveita, tai vain lapsen toiveita. On yhteisiä, joista rakentuu tänä vuonna hyvin vähäeleinen ja stressitön joulu.
Ja Pekka rakas, kun luet tätä - helpotan samalla sinun stressiäsi. Minun lahjani voi kätevästi käydä valitsemassa
ASUSin kootuista joululahjaideoista. Ja jos et muista toivettani, skrollaa näyttöä hieman ylöspäin - siellä se lukee ja kuvinakin löytyy ;).
Jos sinäkin etsit lahjaa koko perheelle, kannattaa käydä tsekkaamassa nuo kootut parhaat ideat ylläolevasta linkistä. Omia suosikkejaan äänestämällä osallistuu samalla arvontaan, jossa voi voittaa itselleen
ASUS Transformer Book T200 (arvo 500 euroa!). Tuo helpottaisi ainakin allekirjoittaneen lahjastressiä valtavasti.
Onko sinulla antaa lisävinkkejä millä joulunalusaika olisi mahdollisimman huoleton? Lahjat toki kannattaa hankkia ajoissa, sillä mikään ei ole enemmän energiasyöppö kuin viimeisinä päivinä kaupoissa haahuilu. Siitä luovun siivouksen lisäksi varsin mieluusti.
Stressitöntä joulua,
Jutta
Postauksen kuvat viime vuodelta (c) Krista Keltanen