MOVE // THE FIGHT AGAINST CANCER


Syöpä. Niin pelottava, niin rietas, niin äärettömän hallitseva. Sairaus, joka koskettaa myös minua. Ei henkilökohtaisesti, mutta lähipiirissäni. En osaa selittää sitä vihaa, jota koen tuota sairautta kohtaan. Tuo sairaus on vienyt läheltäni useamman ihmisen elämäni aikana pois. 

Muistan ala-aste ikäisenä seuranneeni vierestä Mummini sairastumista, siitä selviämistä ja yhä uudelleen sairastumista. Muistan olleeni lähellä kun hän kävi hoidoissa. Muistan pelänneeni sitä naista, joksi hän muuttui. Oikeasti en pelännyt varmastikaan tuota rakasta ihmistä, pelkäsin kuolemaa ja tuijotin silmästä silmään sitä pahuutta, jonka syöpä sai aikaan. Se teki Mummista täysin erilaisen ihmisen - ulkoisesti. Sisältä tuo nainen oli yhä ja edelleen se sama Mummi, jota rakastin. Se kuihdutti lämpimän sydämen omaavan ihmisen kuiviin. 

En osannut käsitellä aihetta silloin, enkä ole varma osaanko vieläkään. Silloin minua kuitenkin pelotti koko maailma. Mummini ei ollut ensimmäinen läheisistäni, jonka tuo sairaus vei. Eikä valitettavasti viimeinen. 

En osannut suojata itseäni, halusin nähdä vielä viimeisillä hetkillä rakkaan ihmisen. Vaikka vanhempani eivät sitä toivoneet, pääsin katsomaan häntä viimeisinä päivinä ja vielä senkin jälkeen kun sairaus uuvutti ja Mummista tuli yksi tähti tummalle taivaalle. Silloin ajattelin haluavani jättää hyväiset. Oikeasti myöhemmin kaduin sitä. Ei niin pieni ihminen voinut tietää kuinka pahalta se tuntui. Vaikka muistan edelleen kuinka tärkeältä nuo jäähyväiset tuntuivat, jäi silti mieleeni pitkäksi ajaksi sairauden viemän naisen kasvot. Nainen, Isoäiti, joka ei näyttänyt enää itseltään. En tiedä tekisinkö tänään päätökseni toisin, jos olisin tuon ikäinen. Ehkä en. Vaikka tietäisin miten suurta vihaa ja pelkoa se sai aikaan, ehkä silti haluaisin tämän tehdä. Tänään näen kuitenkin muistoissani kauniin ihmisen terveet kasvot. Sellaisen ihmisen, joksi itse haluaisin tulla. 

Tänään katson tuota taulua edessäni. Ei ollut sattumaa, että ostin ja valitsin Paper Collectiven hyväntekeväisyys -julisteista juuri tämän. Move juliste muistuttaa minua siitä, kuinka rajallinen on maailma. Kuinka elämä on vain hetkiä. Kuvan ympyränomainen muoto koostuu useasta palasesta. Niin elämäkin. Ne eivät ole hioutuneet pyöreiksi, jokainen kappale on omannäköisensä ja niissä on särmikkäitä kulmia. Juliste tukee The Fight against cancer -järjestöä. 

Katsoimme taulua Pekan kanssa ja ennen kuin kerroin omat ajatukseni tuosta, kysyin - mitä näet tuossa kuvassa. Hän näki muotoja, värejä ja erilaisia pintoja. Hän näki taivaan ja veden. Kun katson julistetta itse, näen pilviä, tähtiä, vettä ja hiekkaa. Näen elämän kiertokulun. 

Julisteen suunnitellut Tanskalainen Kristina Krogh, taitava graafinen suunnittelija ja taitelija,  kertoo, että Move-kuvitus ilmentää liikettä symmetrisillä asetelmilla ja väriyhdistelmillä. Uskon, että jokainen, joka tätä teosta katsoo, näkee siinä juuri sen mikä parhaalta tuntuu. Mitä sinä näet? 

Kun oikein tarkasti katson, näen tuossa myös uuden puolen. Ehkä itsestäni, ehkä tästä elämästä. Jään tuijottamaan tätä tänään. Ja annan aikaa perheelleni. Olen tässä ja nyt.

Jutta

4 kommenttia

  1. Hieno postaus. ♥ tuo sairaus koskettaa myös minua joka päivä, sillä menetin sille äitini. Kuvailemasi tunteet tuntuvat todella tutuilta. Pelottava, arvaamaton.. onneksi joskus voitettavakin. Kunpa tulevaisuudessa yhä useammin.. Ei tässä voi, kuin nauttia elämästä, hetkistä ja rakkaistaan. Tietää, että pitää olla kiitollinen kun on tässä. Ihanaa viikonloppua sinne, ja kauniita hetkiä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa <3. On kummallista, kuinka tunteet voivatkin olla niin pinnassa toisinaan. Vaikka itselläni tästä kyseisestä tapahtuneesta on jo vuosia aikaa. Itsekin toivon, että tulevaisuus toisi lisää uskoa tulevaan tuon paholaisen kanssa. Ja juuri kuten sanoitkin, ei voi kuin nauttia näistä hetkistä - olla kiitollinen. Rentouttavaa viikonloppua Kaisa myös sinulle, kiitos kommentistasi <3. Ja voimia jaksamiseen, ikävä ei koskaan unohdu <3

      Poista
  2. Hieno, hieno postaus! Kauniisti kirjoitit! Meillä perhepiirissä on koettu myöskin syöpää. Isoisäni sille menetin:/ Ja huikeita syövästä selvitymis-parantumistarinoitakin onneksi on. Mutta kyllä sitä on pelätty ja itketty:( Ihanaa viikonloppua sinulle ja kiitos kauniista ajatuksistasi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöyrä kiitos kauniista sanoistasi. Onneksi tänäpäivänä edes osa saadaan hoidettua ajoissa. Jaksan silti ihmetellä miten tuolle pahuudelle ei vielä olla kekitty tässä maailmassa voittajalääkettä. Ehkä on tarkoitus, että me huomaisimme juurikin elämän rajallisuuden. Osaisimme arvostaa. Osaisimme iloita. Pelkoa varmasti olette kokeneetkin - mutta onneksi myös selviytymistä, se antaa uskoa tulevaan. Kiitos paljon kun jätit jäljen <3 Ja onnellista viikonloppua myöskin sinne <3

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall