Top Message

www.oblik.fi

VIISI VÄRIÄ // HARMAA

Yksi väri - yksi päivä. Maija Pihkalasta haastoi meidät kertomaan kotimme väreistä. Haasteelta tämä tosiaankin tuntuu, sillä värejä ei kotoamme niin vain löydykään. Tai ehkä sittenkin? Kun oikein aloimme etsimään, niin onhan niitä! Vaikka heti ensialkuun taidamme mennä rimaa hipoen tämän harmaan kanssa. Olkoon se väri tai ei - aloitamme sillä. 

Harmaata käytetään kodissamme itseasiassa melko paljonkin. Vanha laatikosto sai viime viikolla ylleen uuden vaaleanharmaan sävyn (H499). (Joka tosin vielä hieman kiusaa itseäni...) En ole varma, onko sävy liian vaalea... Jätimme sen kuitenkin juuri nyt näin ja makustelemme hetken asiaa. Muutamien viikkojen päästä selvinnee onko sävy ottanut silmään edelleen vai ei. Harmaata löytyy lisäksi olohuoneessa tyynyistä ja betonipenkistä. 

Harmaalla eri sävyillä on maalattu makuuhuoneen betonimaiset seinät, jonka lisäksi sänkykin on samaa väriperhettä. Tällä hetkellä olen itseasiassa äärettömän ihastunut kaikkiin eri harmaan sävyihin ja seuraava päätös onkin työhuoneen kaappien ovet... Maalattako vaiko ei ja jos niin millä sävyllä? Voisi kuvitella, että harmaan valitseminen on helppoa. Mutta se on kaikkea muuta paitsi sitä. 

Mitäs tykkäätte senkin uudesta ilmeestä? Hitti vai huti? (Puolustukseksi kerrottakoon, että senkin kansi oli todella kulunut ja kumpikin sivu alkanut punertumaan ikävästi. Koitimme kalusteen takaosaan josko olisimme saaneet lakan + petsin pois, jotka tuossa on ollut iät ja ajat. Ei onnistunut.  Lakka kyllä - petsi ei. Mikäli joskus haluaisimme tuon kalustevanhuksen entisöidä alkuperäiseen kuntoonsa - vaatii se ammattilaisen paljastamaan alkuperäisen muotonsa. Lakka ja petsi on ilmaantunut siis nekin vasta myöhemmässä vaiheessa - kuka tietää milloin. Nyt siis uusi pinta on harmaa, ja vaikka turhan vaalea onkin - me pidämme siitä hurjasti ;))

Mukavaa keskiviikon myöhäisiltaa harmauden keskeltä,
Jutta

Ja niin - oman väripalettinsa haastan paljastamaan Jaanan!

NÄINÄ PIMEINÄ AAMUINA...

....tekisi mieli vetää peitto korville ja painaa herätyskello sammuksiin... Näinä pimeinä aamuina lisäminuutit tuntuvat lottovoitolta. Näinä pimeinä aamuina muistan, miten kesällä aurinko helli ja harmistelimme kuumuutta. Näinä pimeinä aamuina toisinaan mietin - olenko syntynyt oikealle puolelle maailmaa. Näinä pimeinä aamuina kuulokkeissa soi bussimatkan ajan latinorytmit. 

Näinä pimeinä aamuina kuitenkin muistan - kuinka täydellistä on olla neljän vuodenajan keskellä. 
Karvaiset ystävämme jaksavat iloita jokaisesta aamusta. Oli pimeää tai ei. Satoi tai paistoi, on uusi päivä aina yhtä jännittävä seikkailu. Kyllä se tästä - valoa kohti. Tai ainakin joulua. Toinen kerta tämän syksyn/alkutalven aikana, kun blogissamme mainitaan joulu. Eikä varmasti viimeinen.

Tämän harmaan aamun keskeltä halusin vain tulla huikkaamat Huomenta ja iloista päivää!
Jutta

ps. Viikonloppuna meillä kokoontui joukko ihania Åblogien naisia valokuvauksen workshop -päivään. Tästä lisää vielä loppuviikolla. Kuvien kera ;)

JA VOITTAJA ON.....



Sammutuspeitteen piilopaikka on nyt arvottu! Osallistujia oli huikea määrä - kiitos kaikille teille. Ihana, että piilopaikalle olisi ollut noin hurjan monta hyvää uutta kotia <3. Tällä kertaa voiton vei kuitenkin Laura alla olevalla kommentillaan:


Onnea Laura! Olen sinuun yhteydessä vielä sähköpostitse!
Tämä mimmi painuu nyt pehkuihin, jotta jaksaa huomenna kuvailla Åblogien ihanien naisten kanssa täällä Verkarannassa. Mahtavaa, että viimein joku opastaa kuinka tuota kameraa ihan oikeasti kuuluisi käyttää :D.

Leppoisaa lauantain iltaa sinulle,
Jutta

VIELÄ ON AIKAA.

Sitä vain tulin pikaisesti muistuttelemaan, että osallistumisaikaa arvontaan on vielä huomisen verran! Kiireinen viikko ei ota laantuakseen ja ohjelmaa riittää koko viikonlopullekin. Insta on pysynyt matkassa kiireviikon aikanakin, joten tulkaahan sinne messiin :).


Toivotan siis jo nyt etukäteen pirteetä alkavaa viikonloppua ja ID-gaalaan menijöille hulvatonta iltaa. Meiltä tämä ihana juttu jää tänä vuonna väliin. Ensi vuonna uudelleen ;).
Jutta
 
Ja hei, hurjat kiitokset ihanista kommenteistanne ja palautteestanne kodistamme edelliseen postaukseen liittyen. Ootte ihan parhaita lukijoita!

NÄHDÄÄN ILLALLA MAIKKARILLA.


Jakso 7. Hurmaavat asuinkäyttöön muutetut kodit. Verkatehdas, pikku-pappila ja koulu. Hanna, Aleksi ja Milla tutustuvat kolmeen kotiin, jotka on remontoitu aikaisemmin muussa kuin asuinkäytössä olleisiin rakennuksiin.

Jokunen teistä saattoi viime viikolla bongata loppuinsertistä jotakin tuttua. Ja vastauksena kysymyksiinne - kyllä, kotimme on mukana kilpailussa. 

Jännittää ja hirvittää ja vatsaan sattuu. Mutta yritetään nyt ainakin suht levollisin mielin odottaa iltaa. Eniten varmasti mietityttää se, mitä tuli sanottua jännittävän päivän aikana kameroille :D. 

Postaus ilman kuvia tällä kertaa. 
No, illalla sitten nähdään videokuvan muodossa senkin edestä ;)
Jutta & Pekka

TALVINEN SISUSTUSTYYNY // DIY



Tarvitset
Tyynynpäällisen, voit myös ommella itse (itse käytin pellavaista päällistä, H&M Home 9,95EUR)
Mustaa kangasväriä
Bataatin
Siveltimen (värin levitykseen bataatille - ei suoraan kankaaseen)

EXTRA / Käyttämällä näitä, pääset vieläkin luovempaan lopputulokseen
Blossan glögiä
Inspiroivaa musiikkia
Havuja tuomaan tunnelmaa

1. Leikkaa terävällä veitsellä bataatista kuusen kuvio, pese ja kuivaa bataatti.
2. Testaa kuvio ensin paperille/jämäkankaalle. Bataatti ei ole yhtä kiinteää kuin peruna, joten kuviosta on vaikea(mpaa) saada tasaväristä/ 100% peittävää. Minusta kuitenkin tämä on kuviossa ennemminkin plussa kuin miinus. 
3. Mikäli haluat peittävämmät kuviot, voit maalata siveltimellä vielä painettujen kuusien päälle kerroksen väriä.
4. Anna kuivua ja silitä leivinpaperin läpi. 
5. Pese pesukoneessa joko nyt tai vasta myöhemmin. Huomaa, että painettu väri saattaa hieman haalistua ensimmäisessä pesussa.

Nyt päällinen on valmis käyttöön!

Kohti talvea mennään. Aamulla Verkarannan katot olivat valkoisen kuuran peitossa. Tunnelma oli hiljainen ja kaunis. Enää pari kuukautta jouluun. Nyt on hyvä aika aloittaa DIY valmistelut, mikäli sellaisia meinaa jouluksi tehdä :)

Tunnelmallisin terveisin,
Jutta

Blogissamme on käynnissa arvonta! Voit voittaa itsellesi tai lahjaksi PIILOPAIKAN sammutuspeitteelle. 

ARVONTA! // SAMMUTUSPEITTEEN PIILOPAIKKA

Huomasin eilen, että teitä on kirjautuneena bloggerin lukijaksi 333! Niin hauska luku, että päätin järjestää pienen arvonnan ;). Sammutuspeitteen piilopaikan osat ovat saapuneet ja niitä täällä ollaan rakenneltu illat pitkät - nyt sinulla on mahdollisuus voittaa yksi tällainen omaksesi. 

Arvonnan säännöt
1. Jätä kommentti alle (anonyymit, muistakaa tunnistettava nimimerkki ja sähköpostiosoite jolla saan sinuun yhteyden voiton osuessa kohdalle)  ja nappaat yhden arvan. 
2. Toisen mokoman saat olemalla kirjautunut lukijani (Blogger, Bloglovin, FB). Kerro myös mistä palvelusta sinut lukijana löytää. 
3. Extra -pisteen saat napattua vinkittämällä arvonnasta omassa blogissasi tai facebookissa. 

Kerrothan vielä kommentissasi kuinka monella arvalla osallistut! Arvonta alkaa NYT ja päättyy perjantaina 24.10 klo 23.59. Voittaja julkaistaan lauantaina 25.10!
Muistutuksena vielä, että PIILOPAIKKA on valmistettu kotimaisesta koivuvanerista ja se on viimeistelty käsin. Tuote on itse suunnittelemani ja kaikki työvaiheet on tehty Varsinais-Suomessa. Näitä valmistettiin vain rajoitettu erä, ja nyt yksi voi onnellisesti päätyä juuri sinun kotiisi. 

Onnea arvontaan jokaiselle tasapuolisesti!
Jutta

UUSI TILA KOTIIN // TYÖHUONE



Nyt on sellainen juttu, että vaikka kuinka pidin ajatuksesta työpisteen osalta osana oleskelutiloja - se ei toimi tällä hetkellä. Aloitin opiskelut parisen kuukautta sitten ja huomaan, kuinka kaipaan enemmän rauhaa tehdessäni tehtäviä. Lisäksi jo pitkään on pitänyt rakennella ompelupistettä, ja sen paikka ei missään nimessä ole alakerrassa. Keskeneräiset jutut pitäisi saada jättää sellaiselleen, jotta niiden jatkamiselle ja uudelleen esiinkaivamiselle ei olisi liian suurta vaivaa. Toinen parvi on palvellut meitä kaksi vuotta TV-/pelihuoneena. Tämä järjestely on toiminyt hienosti ja jopa inhoan ajatusta siitä, että televisio tuotaisiin alakertaan. Muuta tilaa ei kuitenkaan opiskelulle ja puuhailulle ole irroittaa, joten vaihtoehtoja punnitessa päädyimme ratkaisuun, jossa työpiste on historiaa ja tälle toiminnolle annetaan kokonainen huone. Ylempänä olen koonnut fiiliskuvia ja ajatuksia, joita huoneen rakentamisessa tulisi ottaa huomioon. 

Ennen kuin kuitenkaan pääsen rakentelemaan omaa tilaa työskentelylle, tulisi ratkaista ongelma television sijoittamisen suhteen. En haluaisi siitä tulevan olohuoneen keskipistettä ja katseenvangitsijaa. Päinvastoin. Olen parin viikon ajan katsellut nettikirppareilta sopivia vanhoja kaappeja - huonoin tuloksin. Etsintä siis jatkuu ja tuottaa toivottavasti tulosta. 

Miltäs uuden tilan suunnitelmat näyttävät ja olisiko lisävinkkejä antaa? Pitkästä aikaa pääsette siis seuraamaan muutoskohdetta Verkarannassa. Jännää!

Innosta ja inspiraatiosta soikeana toivottelen kivaa keskiviikon iltaa,

OLLAAN SOSIAALISIA!


Viimeinkin! Me löydymme nyt myös instagramista. Tunnen itseni dinosauruksen aikaiseksi, sillä liityin instaan vasta viime viikolla. Haluaisinkin nyt tietää, keitä kaikkia teitä siellä oikein on? 


Laittakaahan itsestänne jälki kommenttiboxiin - millä nimellä teidät sieltä löytää! Meitä pääsee seurailemaan tägillä projekti_verkaranta. Myös oikean laidan sosiaalisen median painikkeisiin on lisätty suora linkki profiiliimme. Tulkaahan messiin - ainakin kiireviikkoina päivittelemme tunnelmia tuonne enemmän kuin tänne. Blogi kun on ollut tuonkaltaisina viikkoina koko syksyn aikana vähän hunningolla. Ehkä instaan saisimme lisättyä edes joitakin fiiliksiä viikon ajalta... 

Opettelen vasta käyttämään itselleni uutta sovellusta, joten kaikki hyvät vinkitkin otetaan kiitollisina vastaan ;).

Löydät meidät nyt Facebookista, Pinterestistä sekä Instagramista tämän blogialustan lisäksi - ollaan sosiaalisia yhdessä, tule siis mukaan!

Jutta


MAANANTAIFIILIS.



Yksi torkku vielä. 
Älä pakota minua kylmään. 
Kääriydyn peiton alle koko viikoksi.

Mitä sitä kieltämään, viikon hankalin herätys. Nyt se on tehty. Kohta jo helpottaa ja energiatasot nousee. Tällä viikolla on syysloma koululta. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Viikko pitää sisällään siis tekemättömiä tehtäviä ja pitkän viikonlopun nappulan seurassa. Näillä jaksaa aloittaa tämän rupeaman! 

Pirteetä viikon alkua,
Jutta

LAISKA SUNNUNTAI.



Sumua ja usvaa.
Hiljaisuutta ja rauhaa.
Lapsi sängyn laidalla kuiskaamassa ´herää jo´.
Suukkoja ja halauksia.
Hitaasti alkava aamu.

Tänään sunnuntaina aamupala nautittiin siirtolapuutarha -astioista. Tällä viikolla rutkasti täydentynyt astiasto ihastuttaa tänään vieläkin enemmän, ruokakin maistuu aivan varmasti paremmalta. 
Arjen pienet ilot <3.

Jutta

SYKSY.



Parvekkeelle on tullut syksy. Ikkunasta näkyy vihreyden sijaan vaikuttavan kauniita ruskan sävyjä. Tomaatit (jotka eivät muuten ikinä menestyneet parvekkeellamme) on kaivettu ulos betoniruukusta ja tilalle on istutettu callunoita. Peukalo ei varsinaisesti ole koskaan vihertänyt eikä aihe liiemmin kiinnostanut. Olen siis onnellinen, että sain edes tämän tehtyä. Koitetaan selvitä näillä tämä syksy ja talveksi tuo ruukku varmasti muuttaakin sisälle. En uskalla ottaa sitä riskiä, että pakkanen hajottaa upean ruukkumme. Eikä vähiten siksi, että muistan edelleen sen tuskan kun kannoin rouheaa kaunokaista kaupungilta kotiin. 

Iloista viikonvaihdetta Verkarannasta, 
Jutta

MOVE // THE FIGHT AGAINST CANCER


Syöpä. Niin pelottava, niin rietas, niin äärettömän hallitseva. Sairaus, joka koskettaa myös minua. Ei henkilökohtaisesti, mutta lähipiirissäni. En osaa selittää sitä vihaa, jota koen tuota sairautta kohtaan. Tuo sairaus on vienyt läheltäni useamman ihmisen elämäni aikana pois. 

Muistan ala-aste ikäisenä seuranneeni vierestä Mummini sairastumista, siitä selviämistä ja yhä uudelleen sairastumista. Muistan olleeni lähellä kun hän kävi hoidoissa. Muistan pelänneeni sitä naista, joksi hän muuttui. Oikeasti en pelännyt varmastikaan tuota rakasta ihmistä, pelkäsin kuolemaa ja tuijotin silmästä silmään sitä pahuutta, jonka syöpä sai aikaan. Se teki Mummista täysin erilaisen ihmisen - ulkoisesti. Sisältä tuo nainen oli yhä ja edelleen se sama Mummi, jota rakastin. Se kuihdutti lämpimän sydämen omaavan ihmisen kuiviin. 

En osannut käsitellä aihetta silloin, enkä ole varma osaanko vieläkään. Silloin minua kuitenkin pelotti koko maailma. Mummini ei ollut ensimmäinen läheisistäni, jonka tuo sairaus vei. Eikä valitettavasti viimeinen. 

En osannut suojata itseäni, halusin nähdä vielä viimeisillä hetkillä rakkaan ihmisen. Vaikka vanhempani eivät sitä toivoneet, pääsin katsomaan häntä viimeisinä päivinä ja vielä senkin jälkeen kun sairaus uuvutti ja Mummista tuli yksi tähti tummalle taivaalle. Silloin ajattelin haluavani jättää hyväiset. Oikeasti myöhemmin kaduin sitä. Ei niin pieni ihminen voinut tietää kuinka pahalta se tuntui. Vaikka muistan edelleen kuinka tärkeältä nuo jäähyväiset tuntuivat, jäi silti mieleeni pitkäksi ajaksi sairauden viemän naisen kasvot. Nainen, Isoäiti, joka ei näyttänyt enää itseltään. En tiedä tekisinkö tänään päätökseni toisin, jos olisin tuon ikäinen. Ehkä en. Vaikka tietäisin miten suurta vihaa ja pelkoa se sai aikaan, ehkä silti haluaisin tämän tehdä. Tänään näen kuitenkin muistoissani kauniin ihmisen terveet kasvot. Sellaisen ihmisen, joksi itse haluaisin tulla. 

Tänään katson tuota taulua edessäni. Ei ollut sattumaa, että ostin ja valitsin Paper Collectiven hyväntekeväisyys -julisteista juuri tämän. Move juliste muistuttaa minua siitä, kuinka rajallinen on maailma. Kuinka elämä on vain hetkiä. Kuvan ympyränomainen muoto koostuu useasta palasesta. Niin elämäkin. Ne eivät ole hioutuneet pyöreiksi, jokainen kappale on omannäköisensä ja niissä on särmikkäitä kulmia. Juliste tukee The Fight against cancer -järjestöä. 

Katsoimme taulua Pekan kanssa ja ennen kuin kerroin omat ajatukseni tuosta, kysyin - mitä näet tuossa kuvassa. Hän näki muotoja, värejä ja erilaisia pintoja. Hän näki taivaan ja veden. Kun katson julistetta itse, näen pilviä, tähtiä, vettä ja hiekkaa. Näen elämän kiertokulun. 

Julisteen suunnitellut Tanskalainen Kristina Krogh, taitava graafinen suunnittelija ja taitelija,  kertoo, että Move-kuvitus ilmentää liikettä symmetrisillä asetelmilla ja väriyhdistelmillä. Uskon, että jokainen, joka tätä teosta katsoo, näkee siinä juuri sen mikä parhaalta tuntuu. Mitä sinä näet? 

Kun oikein tarkasti katson, näen tuossa myös uuden puolen. Ehkä itsestäni, ehkä tästä elämästä. Jään tuijottamaan tätä tänään. Ja annan aikaa perheelleni. Olen tässä ja nyt.

Jutta

BRÄNDI.

Mikä tekee tuotemerkistä brändin? Millaista mielikuvaa tietty yritys pyrkii meihin istuttamaan? Mitä ajattelemme, kun näemme esimerkiksi Applen tuotteita? Millaisen fiiliksen nimen lausuminen saa aikaan? Voiko hyvä brändäys tai mielikuvamarkkinointi pelastaa yrityksen?
IKEA, H&M, Apple,  Lacoste, Kartell, Hilfiger.... Millaista yrityskuvaa nämä jätit ovat itsestään luoneet ja millainen merkitys markkinoinnilla onkaan ollut?

Ajatusleikkinä pohdin millaisia "brändituotteita" kotoamme löytyy. Onko tuotemerkki tai sen valmistaja ollut merkityksellinen osa ostopäästöstä vai onko vain itse tuote ollut niin täydellinen, että se on meiltä paikkansa löytänyt. Ehdotonta vastausta ei ole, eikä kysymys ole aivan näin mustavalkoinen. Huomaan kuitenkin mielikuvamarkkinoinnilla olevan suuren merkityksen, vaikkei se välttämättä se viimeisin kriteeri päätöstä tehdessä olekaan.

String -hylly, iPhone, Hayn puinen käsi, Valion maito, harman/kardon -kaiuttimet, iMac tietokone, Iittalan viinilasit, Marimekon siirtolapuutarha -sarjan mukit, Niken lenkkarit, Angry Birds tuotteet, DKNY -laukku, Marc Jacobsin hajuvesi........

Olisinko oikeasti ostanut mustan nahkaisen laukun Vapaa Valinnasta ja maksanut siitä satoja euroja? Tuskin. Entä jos String -hyllyn kaltainen tuote olisi ollut myynnissä Prismassa - olisiko tämä vaikuttanut ostopäätökseen? Ehkä. Osan valinnoista teen mielikuvan mukaan, osassa sillä ei ole mitään merkitystä. Tosiasia on, että valtaosa "brändituotteista" on myös laadukkaita. Tai ehkä haluan vain uskotella näin itselleni. Näiden suunnitteluun on käytetty aikaa ja niiden tulee vastata odotuksiin.

Valitsen maitohyllystä Valion purkin, sillä ostan samalla itselleni mielikuvan (ja mielihyvän). Mustavalkoinen ajattelutapa tyydyttää minua. Oikeasti tiedän, että myös se viereinen purkki työllistää kotimaisia tekijöitä ja maito on varmasti aivan yhtä laadukasta. Noin karrikoiden ainakin. Haluan kuitenkin ajatella, että minun valinnoillani on merkitystä.

Siirtolapuutarha -sarja ei ole brändi. Marimekko on. Tässäkin myönnän, yrityksen imagolla on minulle merkitystä. Haluan olla osana kotimaista muotoilua ja suunnittelua, haluan kantaa korteni kekoon ja tukea arkipäivän valinnoilla yritystä jonka arvoihin voin edes jollakin tapaa luottaa. En tiedä missä Halpahallin muki on valmistettu, enkä lainkaan sitä saiko suunnittelija tuotteesta yhtikäs mitään. Oikeasti en tiedä sitä Marimekostakaan (ainakaan noin lähtökohtaisesti aina) mutta luotan mielikuvaani ja luotan brändiin.

Satoja kysymyksiä kirjattuna paperille. Vielä jäsentämättä sen suuremmin mihinkään lopputulokseen. On lauantai. Teen koulutehtäviä. Pohdin brändin merkitystä ja tuotteiden mielikuvia. Ajatukset laukkaa ja samalla tuntuu, etten saa niistä kiinni. Haluaisin saada ja löytää vastauksen. Mutta yhtä ja ainoaa ei ole olemassakaan.

Mikä sinusta tekee loistavan brändin? Vaikuttaako tuotemerkki tai yritys ostopäätökseesi?Kiinnitätkö huomiota tuotemerkkeihin tai mielikuviin ylipäänsä?
Lauantaiterveisin, pohtivin sellaisin,
Jutta

 

Newsletter

Widgets