Aika. Kuinka pelottava käsite. Koulun aloitettuani tuli meidän perheemme tarkastella aikaa entistä tarkemmin ja pohtia mihin ja kuinka paljon sitä käytämme. Oli listattava asioita, jotka syövät aikaamme, joihin sitä on käytettävä tilanteesta huolimatta ja sitten niitä, missä olisi tsempattavaa. Jokainen vuosi huomaan pohtivani samoja asioita, ja tajuavani sen pelottavan tosiasian, että aika on katoavaista. Kaikki se, jota emme käytä - emme myöskään saa mahdollisuutta käyttää myöhemmin.
Ajattelin listata muutamia meitä hurjasti helpottavia ja aikaasäästäviä ratkaisuja (näitä on tehty aikaisemminkin enemmän ja vähemmän suunnitelmallisesti, mutta nyt ensimmäistä kertaa realiteetti pakotti ajattelemaan tätä tarkemmin).
1. Kaupassakäynti
Kuinka tuhottomasti viikkotunteja saakaan kulumaan siihen, että käy lähikaupassa joka toinen päivä ja ostaa vain ne tarpeet, jotka ovat välttämättömiä seuraavaa päivää ajatellen (koska mukamas ikinä ei ole aikaa käyttää kauppareissuun aikaa paremmin ja tehdä ostoksia pidemmälle ajalle - TEKOSYY!). Alkuvuodesta tsemppasimme asian kanssa, mutta sitten taas lipsuimme. Nyt elokuusta lähtien ruokaostokset tehdään jälleen kerran viikossa, eikä siihen tuhlata muista päivistä aikaa lainkaan. Kerran tosin hain hedelmiä, toisen kerran talouspaperia. Ne annettakoon anteeksi. Viikonloppuostokset jätämme suosiolla lauantai-aamuun, taikka jopa sunnuntaille. Perjantain iltapäivä vie ajan lisäksi tuhottomasti hermoja ja kiristää pinnaa työviikon jälkeen aivan turhaan. Vaikka samanverran tulee tavaraa tuotua kotiin, jää turha jonottaminen ja kauppaan ajaminen nyt minimiin. Aikaa jää töiden jälkeen enemmän perheelle ja koululle.
Ajallinen säästö viikossa n.1,5h (ja tämä on oikeasti aika paljon arki-illoissa, jotka ovat hyvin lyhyet)
2. Pyykkipäivä
Tunnustan. Meillä pyykkiä on pesty puolikkaita koneellisia yksi silloin, toinen tällöin. Joskus enemmän ja toisinaan vähemmän. Pyykinpesu sinällään ei vie valtavasti aikaa, mutta pyykkipäivän pitäminen helpottaa arki-rutiineja rutkasti. Asia olisi toisin, jos perheessämme asuisi pieni(pienempi) lapsi tai meitä olisi paljon enemmän. Mutta meitä on kolme, joista nuorin jo kohta yhdeksän vuotias. Pyykkiä tulee, muttei tuhottomasti. Tästä syystä pääsemme vähemmillä pesumäärällä (eli niillä täysillä koneellisilla) ja lisäksi se tosiasia, ettei jatkuvasti takaraivossa pauhaa ainiinpyykitkinvielä. Pyykkipäivä on vanha keksintö, mutta nykyajan helppous (ja ne pikapesut) on ainakin meillä auttamattomasti hivuttautuneet arkeen. Mikään ei ole ärsyttävämpää arki-iltaisin kuin se kun muistat että on pakko pestä vielä pyykkiä ja odottaa koneen pysähtymistä ja vielä nousta sängystä levittämään ne muutamat vaatteet, joita et muistanut viime koneeseen laittaa. Varsinkin harrastusvaatteiden kanssa pitää olla järjestelmällinen, ei auta jos viimehetkellä muistat nappulan pelipaidan olevan likainen tai isomman miehen treenikamppeiden odottavan pesua. Ei niitä voi siirtää, sillä on tietty aika ja päivä kun niitä tarvitaan. Sunnuntaisin on siis pyykkipäivä ja samalla valmiiksi silitetään seuraavan viikon vaatteet valmiiksi. Ei tuhraudu aamuisinkaan turhaa aikaa vaatehuoltoon. Ja kuten totesin, suurin säästö lienee se, että pyykkäys hoidetaan tehokkaasti yhdellä rupeamalla, eikä joka päivä pikkuisen.
Lisää aikaa siis aamuihin ja iltoihin yhteensä päivätasolla ainakin 15-30min.
3. Siivous
Vihaan sitä. Vihaan niin paljon, että jo kertaalleen haudattu siistijän palkkaaminen on nostettu uudelleen pöydälle. Siivouspalvelun ulkoistamista pohdittiin viime vuoden kesänä viimeksi, mutta kuitenkin päätettiin unohtaa, sillä aloitin 60% työviikon tekemisen. Aikaa jäikin tehdä nämä itse. Ei enää. Kesäkuusta lähtien olen tehnyt 100% työviikkoa ja elokuusta alkaen tämän lisäksi myös opiskellut iltaisin työpäivien jälkeen. Mies aloittaa kurssimuotoisen opiskelun lokakuussa, joten vaikka lähipäiviä ei hänellä hurjasti kerry, vie etäopiskelu aikaa myös häneltä illoista. Joten. Kunhan syksy saadaan rullaamaan ja aikataulut pohdittua/selvitettyä, tulee meillä jatkossa käymään siistijä. Haluan käyttää aikani johonkin muuhun kuin lattioiden pesuun. Jokapäivä toki ei siivousta ulkoisesti hoideta, mutta viikkosiivous nyt ainakin. Itselle jää silti paljon tavaroiden siivousta ja pyykkäystä/tiskausta/imurointia yms...
4. Läksyt
Läksyt hoidetaan kerran viikossa. Ei varttia sieltä, toista täältä. Aikuisopiskelun hyviä ja samalla huonoja puolia on se, että etätehtäviä tulee paljon. Kotona opiskeltavaa siis riittää. Paljon. Vielä ei ole pahin alkanut, mutta kurssilistausta katsoessani tiedän senkin ajan tulevan jo aivan tuotapikaa.
5. Bloggaus
Rakkaasta harrastuksesta on tullut aikasyöppö toisinaan. Nykyään kirjoitan tekstejä pääsääntöisesti vain pari kertaa viikossa (tai toisinaan vain kerrankin) ja jätän sinne jotain jemmaankin ajastettuna julkaisuna. Jokapäivä en ehdi kommentteihinkaan vastata, vaikka ne luenkin. Tulen niistä niin iloiseksi - joku näkee vaivaa kirjoittaakseen minulle jotakin! Olen otettu siitä, ja siksi pidän niihin vastaamista tärkeänä vuoropuheluna lukijoiden kanssa. Eli vaikka niihin vastaaminen kestääkin, teen sen kuitenkin aina. Mutta huomaan, että nykyisin niihin reagoiminen vie enemmän aikaa. Olkaa armollisia :). Teen sen kuitenkin mieluummin kunnolla, kuin vain jättäisin vastaamatta tai vastaisin niihin lukematta kunnolla. Postaustahti on koulun myötä (ja kesällä muutoinkin) harventunut, ja pysynee tässä 2-3 kirjoituksen viikkotahdissa jatkossakin. On poikkeuksia, ja erilaisia viikkoja. Mutta nyt näin. En ole valmis kokonaankaan tästä luopumaan, mutta enempää tuskin pystyn tällä hetkellä ajasta irroittamaan...
Ylipäänsä huomasimme, että asioiden/tekemisten keskittäminen tuo meille oikeasti lisäaikaa arki-iltoihin/yhteisiin vapaahetkiin. Lisäksi mieli lepää paremmin kun koko ajan takaraivossa ei puuskuta "pitäisi ja pitäisi", vaan tiedämme, että hei - niiden aika on silloin kun on sovittu, ei tarvitse tehdä joka päivä jotakin.
Itsestäänselviä asioita, joihin ei kuitenkaa ole tullut uhrattua aikaa ajatella. Työelämässä tehostaminen ja virtaviivaiset prosessit ovat arkipäivää. Kotona ei. Piti siis todella käydä niin, että näitäkin ajateltiin vasta tarkemmin nyt kun huomasimme ajan olevan rajallista. Todella rajallista. En minä ainakaan halua käyttää puolta tuntia perjantai -illasta ensimmäisenä tiskaamiseen tai pyykkien levitykseen. Silloin minä haluan ottaa pojat kainaloon ja olla vain. Muut asiat ehtii kyllä. Myöhemminkin.
Tuli hassu olo, kirjoitin auki arjen asioitamme, jotka kuulostavat varmasti ihan pölkkypäisiltä. Mutta meille näistä on tullut pakottava tarve puhua ja pohtia käytäntöjä uusiksi. Olemme tyytyväisiä. Kun asiat tekee järjestelmällisemmin, niihin kuluu vähemmän aikaa ja työ on tehokkaampaa. Olemme tällä ajatusriihellä voittaneet muutaman tunnin lisää arki-ilta aikaa perheellemme. Ja se on tässä tilanteessa paljon se.
Arkisin terveisin,
Jutta