KAAPPI TÄYNNÄ TUNNETTA // LÖYTÖJÄ

Äidin muuttokuormasta pelastettu vanha kaappi on nyt paikoillaan. Olinkin jo odotellut, koska hän malttaisi tästä luopua ;). Kauniin ja tunnepitoisen kalusteesta tekee se tosiasia, että sen on veistänyt isoisäni 15 -vuotiaana miesten kotitalouskoulussa. Tämä fakta on käsin kirjattu kaapin takaosaan. Joskus kaappi on ilmeisesti ollut myös ruskeaksi maalattu, näin pappa kertoi ja sanoi samalla viettäneensä äärimmäisen monta tuntia maalinpoiston parissa. Onneksi siis nyt seinäkaappi on palautettu alkuperäiseen asuunsa ja sopii olohuoneen seinälle, portaiden alle kuin olisi aina siinä ollut. 

Kaapin kotiintulo aiheutti "pientä" sisustusinspiraatiota ja siinä kuluukin varmasti tämä maanantai päivä rattoisasti! Kovasti tekisi mieli somistaa kaapin vierustaa, mutta jotenkin tuli myös olo, että tyhjä ympäristö tekisi tälle kaunottarelle oikeutettua tilaa. Saa nähdä, mihin päädymme. Mutta mikään seikka ei kuitenkaan muuta sitä, että tämä on kaunein ja tärkein kaluste, joka meillä on koskaan ollut! 

Mukavaa maanantaita,
Jutta

32 kommenttia

  1. Aivan ihana kaappi ja vielä ihanempi tarina. Tuollaiset ovat kyllä aarteita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Näillä on todella suuri merkitys ja tunnearvo, ja se tekeekin kalusteesta aarteen <3

      Poista
  2. Kaunis kaappi ja ehdottomasti arvoisensa alkuperäisvärityksessään.
    Minusta näyttää todella kauniilta juuri noin. Yksin tuossa. Ilman somistuksia. Pääsee arvoonsa ja saa kaikean huomion, joka sille kuuluukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä samaa mieltä tuosta värityksestä. Pappa kysyi vielä, että meinaanko maalata kaapin. Hätkähdin oikein ja totesin että sehän menee sitten pilalle. Pappa oli tyytyväinen ja oli samaa mieltä kanssani :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Todella, tarina ja tunne sen takaa tekee kaapista täydellisen <3.

      Poista
  4. Aivan ihana!!! Ja tuo on kyllä todellinen aarre ❤

    VastaaPoista
  5. Voi mikä aarre! Ihan parhaita nämä tavarat, mihin liittyy joku tarina ja tunnearvo.
    Meille muutti eilen mummoni vanha nojatuoli. Piti ihan nuuhkia, josko se tuoksuisi vähän mummolle. Nyt mulla on pysyvä ja näkyvä muisto mummosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Jotenkin sitä itse osaa nykyään enemmän arvostaa kodin esineitä, jotka kätkee sisälleen tarinan, tunteen tai muiston. Aiemmin en osannut, ja minulle riitti että esine oli uusi ja kaunis. Tänäpäivänä ajattelen eritavoin. Eikä kumpikaan tietysti sen oikeampi tapa ole kotia sisustaa/kalustaa, mutta itselleni tämä tuntuu enemmän merkitykselliseltä. <3

      Ihana ajatus tuo, että tuoli on näkyvä muisto mummosta <3 Juuri noin asia kuuluu minustakin nähdä!

      Poista
  6. Aivan mielettömän upea ja hienoa käsityötä! Tykkään niin näistä vanhoista jutuista, kun niihin liittyy niin paljon tarinoita ja tunnearvoa, mitä ei voi rahassa mitata. Oikein kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin oikein ihmeissäni kun kuulin koska Pappani on tämän veistänyt. Olin tähän saakka luullut hänen tehneen sen vasta aikuisiällä jossakin verstaalla. Vanhat esineet ja kalusteet on juuri siksi niin arvokkaita, kun kätkevät sisäänsä monta muistoa ja ajatusta. Eikä tosiaan euroissa pysty niiden arvoa mittaamaan, olet täysin oikeassa! :)

      Poista
  7. Vau, mikä aarre! aivan mahtava ja niin kaunism ja tosi taidokasta käsityötä. Tuossa jos missä on tunnearvoa roppakaupalla :)

    VastaaPoista
  8. Minun mielestä ihanimmat aarteet ovat juuri niitä joissa on myös sitä tunnearvoa. Ihania juttuja teillä muutenkin kodissanne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Kotiin on löytynyt pikkuhiljaa tarinoita ja esineitä, jotka tällä hetkellä ovat suurimmassa arvossa koko kodin tunnelmassa. Olen tainnut hurahtaa näihin tarinoihin, kun enää ei uusi ja kiiltävä niin houkuttelekaan ;)

      Poista
  9. Hieno kaappi, ja tarina tekee siitä entistäkin arvokkaamman!

    VastaaPoista
  10. Parhaita esineitä missä tunnetta ja tarinaa mukana. Onnea uudesta kaapista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä kuin pieni lottovoitto. Aivan mahtavaa, että tämä asuu nyt meidän kodissamme <3

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Olen niin kiitollinen Pappalle ja äidilleni tietysti, joka tästä raaski luopua <3

      Poista
  12. Pappasi on veistänyt upean kaapin, ihan mahtavaa, että se on säilynyt ehjänä aina näihin päiviin saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein etsimällä etsin, onko kaappiin tehty jälkikäteen jotakin uutta/muutoksia, mutten löytänyt. Pappa on ollut kova tekemään itse asioita nuorempana. Liekö sieltä saakka periytynyt tämä käsillätekemisen halu itsellenikin. Nykypäivänä tietysti on jo elämää niin paljon nähnyt, ettei enää samalla tavalla voi taitojaan käyttää. Onneksi näitä vanhoja aarteita on säilynyt tähän päivään ehjänä :)

      Poista
  13. No kylläpä on tosiaankin hieno kaappi! Ja rakas tarina myös taustalla, mikä tekee kaapista yhä entisestään upeamman♥ Todellinen kaunotar!

    VastaaPoista
  14. Aivan ihana! Kaunis malli, ja ehtaa käsityötä läheisen ihmisen tekemänä...sellainen ei olekaan enää pelkkä kaluste, vaan tunne-elämys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sellainen ei olekaan enää pelkkä kaluste, vaan tunne-elämys". Aamen! <3

      Poista
  15. Kaunis on, enpä itse tunne ketään, joka olisi 15-kesäisenä tehnyt yhtä hienoa jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään. Todellinen taituri on Pappani ollut jo tuolloin :)

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall