Top Message

www.oblik.fi

Miltä meillä näyttä juuri nyt (vol ?)

Ikean kenkäsäilytyslaatikot on saatu paikoilleen (ennätysajassa, sillä kotiin ne tuli vasta eilen illalla!). Valkoisena ne nyt meille lopulta päätyi. Ja eikä tosiaan eteiseen, vaan keskelle olohuone/keittiö tilan välistä seinämää. Kätevät kuin mitkä! 
 
Ruokaostosten yhteydessä pistäydyttiin tänään Clas Ohlsonilla hakemassa kohokuvioinen Dymo -tarrakirjoitin. Voi että, mä taidan pikkaisen rakastaa sitä. Tiedän jo valmiiksi, että sen kanssa tulee totaaliöverit jossakin kohtaa. :D Kenkälaatikoissa on nyt kussakin kirjattuna mitä laatikon pitäisi sisältää. Paino sanalla pitäisi ;)
Koska makuuhuoneen remontti on siirtynyt ja venynyt ja pitkittynyt sähkötöiden vuoksi, on ollut hyvää aikaa sisustaa olohuonetilaa. Vaikkakin edelleen siellä majailee myös meidän sänky ja muuta ylimääräistä makkarista kannettua tavaraa (rajattu taitavasti kuvien ulkopuolelle) ;). Pienillä asioilla on yllättävän suuri vaikutus, kuten nyt noiden seinien kanssa. Vielä on tuo iso taustaseinä (alla olevan kuvan vastakkainen seinä, jota siis kuvassa ei näy) tyhjillään odottamassa suurta ahaa-elämystä :)

Huomaa muuten, että jääkaapissakin on kahvat paikoillaan. Eihän niiden maalaamisessa mennytkään kuin kaksi kuukautta. Tai ennemminkin niiden takaisin paikoilleen saamisessa.
      Ja niin, Ikeasta en ihan päässyt pelkästään kenkälaatikot kädessä ulos. Pikkaisen tuli koristetyynyä ja mattoakin mukaan. Miten siinä aina voi käydä näin??
- J -

IKEA TRONES -inspiraatio

Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä Ikeaan. Oikein retki tuohon naapurikaupunkiin. :D Sitä se kyllä useimmiten on. Menet hakemaan yhtä "pikkujuttua" ja ulos tullessasi mietit miten saat kaiken autoon mahtumaan... Tuttua? Hakusessa on Trones kenkäkaapit/-laatikot. Mustat vai valkoiset? En osaa päättää! Ne eivät tule eteiseen, ja niitä tulee monta. Joten.... Kumman sinä valitsisit olohuoneen seinään? Mustan vai valkoisen? Taustat seinissä meillä on kaikkialla valkoiset. Tuo muoviboxi vain on muistaakseni aavistuksen kermanvärinen, joten pelkään likaista vaikutelmaa......



Inspiraationtäyteistä viikonvaihdetta!!
- J -

Keltaisen tuolin tarina (vaihtoehtoinen otsikko: P**** mutsi)



Terkkuja maalihommista (viime kerrasta onkin jo vierähtänyt tovi). Värinä tällä kertaa keltainen ja kalusteena puutuoli. Tämä yksilö muuttaa yläkertaan juniorin valtakuntaan, kunhan saamme kaverit kuntoon. 

Ja Tarinahan kulki oikeasti näin; äiti halusi maalata vanhat puutuolit siniseksi ja keltaiseksi. Lapsi ei suostunut. 

LAPSI: "HYI! En suostu! En ikinä! "

Seisoimme yhdessä K-raudan kalustemaaliosastolla, lapsi alkoi itkemään ja korottamaan ääntään muuttaen sitä samalla niin surulliseksi kuin vain suinkin osaa.

LAPSI: "Sä et ikinä kuuntele mitä mä haluaisin. Aina sä vaan haluat päättää ja mä en ikinä saa yhtään mitään. Mä en edes halua niitä tuoleja enkä ainakaan tuon värisiä!" 
MINÄ (Aikuinen?): "Noh... Miten olisi keltainen ja musta?" 
LAPSI: "Eiiiiiiiii, eikä ainakaan tuon keltainen, vaan tällainen (SINAPPI!?!?!?!). 
MINÄ: "Eiiiiiiiiii!!!!!" 

Noh, enää ei auttanut kuin lahjonta, sillä ylläolevan kaltainen keskustelu (=väittely) kesti noin kymmenisen minuuttia. Aika hyvää huono-äiti- materiaalia sanoisin. Hyvä äitihän ei alkaisi edes neuvottelemaan asioista kaupassa. Vaan asettaisi rajat ja veisi kauniisti hymyilevän lapsensa ulos kaupasta. Tämä tarina ei mennyt niin....

MINÄ: "Miltäpä kuulostaisi jos meistä jokainen maalaisi yhden tuolin. Sinä saat maalata sellaisen pikkutuolin, joka tulee siihen isompien viereen, vaikka yöpöydäksi (lue piiloon varastoon, heti kun mahdollista) ja maalaisit sen juuri sellaiseksi kuin itse haluaisit?"
LAPSI:  "Hmmmm. (Hetken mietintää....) Hmmmm.... Okei! (Tässä kohtaa selvästi lamppu syttyi). Minä maalaan jalkapallojoukkueen väriseksi sen oman tuolin, ja siihen tulee mun pelinumero ja joukkueen logo. Kaikki kohdat tulee niillä väreillä. JEE!" 
MINÄ: "Noh... Kuinka mukavaa" (en keksinyt enää mitään, joka olisi voinut sen pienen puisen tuolin pelastaa tuolta kamalalta maalaukselta! Minä kun menin lupaamaan)...

Mutta... Tarinahan päätyi sinänsä onnellisesti, että juniorin joukkueen värit ovat musta ja keltainen. Sitähän minä (toiseksi eniten) halusin. Pienen puutuolin kohtaloa en voi muuksi enää muuttaa, mutta se oli tämän tarinan hinta. Nyt meillä asuu yksi keltainen tuoli, yksi keskeneräinen (vasta kertaalleen maalattu) musta tuoli, ja yksi keskeneräinen futisjoukkuetuoli (logo ja raidat puuttuu). Jei?


Parasta oli kuitenkin, kun vierailimme mummin luona samana iltana ja minä päätin kehaista hiukan kuinka mielikuvituksellinen lapsi meillä asuukaan... 
MINÄ: " Kerrohan nyt miten hienon tuolin sinä meinaat omaan huoneeseesi maalata."
LAPSI: "Ei se ollut mun idea, sä ne tuolit halusit maalata ja mun vain oli pakko".

Tarinan olisi myös voinut esittää otsikolla; 

Äiti ja lapsi - kivaa, luovaa sekä 
erityisen kehittävää puuhailua yhdessä ;)

- J -
Ja aivan, tuolihan maalattiin Tikkurilan puolihimmeällä Helmi -kalustemaalilla. 
Värinä peruskeltainen (valmiina hyllyssä), eikä se sinappinen ;).

Mistä oli meidän viikko tehty?


Onkimisesta ja veneilystä. Virvelinheitoista ja 40 saaliista...



Kauniista merimaisemista ja omasta rauhasta...


Hyvästä ruoasta ja jokapäiväisestä grillaamisesta...



Koiramaisesta menosta...
 tai menemättömyydestä ;)....


Pihapelien pelaamisesta...


Lukemisesta, kellon puuttumisesta, saunomisesta, vihtomisesta, sekä tietysti merivedessä uimisesta...
Niistä oli meidän ensimmäinen lomaviikko tehty.
- J -

KOTONA!

Huhheijaa, kotona ollaan! Upea ensimmäinen vapaaviikko takana. Loma aloitettiin viikonloppumatkalla Riikaan kahdestaan isomman murun kanssa. Yksi ainokainen yö nukuttiin kotona ennen kuin kamppeet ja koko ryhmä rämä pakattiin autoon, veneeseen ja mökille. Rentouttava viikko ilman aikatauluja, kiirettä ja stressiä mistään. Ah, niin nautin tästä! Vielä onneksi kolme viikko edessä. Mökkiviikko tarkoitti lomaa myös tietokoneesta ja näin ollen myös blogista. Mutta täällä ollaan jälleen :)

Kameraan on tallennettuna viikon ajalta lähes 400 otosta, taidan palata niiden kanssa tänne vasta huomenissa, on sen verran purettavaa tuossa kuvasaaliissa ;)

Juhannus oli ja meni siinä samassa viikon hurmiossa. Meillä oli ihanaa, toivottavasti myös teillä!!

Ainakin tämä karvainen kaveri nautiskeli laineiden liplatuksesta, vapaana olemisesta ja tekemättömyydestä sen verran, etten tiedä miten saan hänet totutettua jälleen remmin päähän ja takaisin kerrostaloelämään :D.

Oikein lämmintä kesäkuista yötä, ja ilmeisen helteistä huomista päivää samalla!
- J -

Tää se vasta on elämää!!!

Tällä viikolla meidän perheessä..... Uidaan, grillataan, palvotaan aurinkoa, luetaan keskenjääneitä kirjoja, saunotaan ja veneillään.
Nautitaan vuoden valoisimmista päivistä, ollaan vain ja välillä vähän levätään <3

Seitsenvuotiaan sanoin tänään veneen nokassa; Äiti, tää se vasta on elämää <3<3<3.

Letkeetä juhannusviikkoa ja tervetuloa lomalaisten kerhoon teille, joilla tämä loman aloitus on vasta tulossa.

Voin kertoa, että täällä on I-H-A-N-A-A!!

Blogi siis hiljenee (tai oikeammin on jo hiljentynyt) keskikesän juhlaa viettämään ja palailee huudeille jälleen ensi viikon puolella. :)

ps. Kuvan olisin kyllä liittänyt jos mobiililla sen olisin osannut tehdä ;)
-J-

Uskallatko sinä haaveilla?


Lapsena haaveeni olivat mielikuvituksellisia ja ehkä jopa epärealistisiakin. Mutta mitä sen nyt niin väliä oli? Pääasia, että oli hitsin kivaa! Jos halusin olla prinsessa, ei se ollut sen kummoisempaa - mekko päälle, tiara päähän ja äidin korkkarit jalkaan. Seuraavana aamuna saatoin haluta äidiksi. Sehän tarkoitti vain pienen ripauksen mielikuvitusta, nukke kainaloon ja taas mentiin! Niin - kaikki oli mahdollista.

Kun kasvoin isommaksi, haaveetkin muuttuivat. Miksikö? No tuli arki, tuli velvollisuudet, tuli realismi. Enhän minä nyt voi maailmanympärysmatkasta haaveilla - en minä kuitenkaan koskaan sitä voi saavuttaa. Miksi minä nyt asettaisin sellaisia tavoitteita itselleni, joiden saavuttamisen tiedän olevan lähes mahdotonta? Sehän vain toisi pahan mielen, kun niin ei tapahtuisikaan. Hihhulit haaveilee maailmanparantamisesta, minä olen ihan onnellinen tästä omistusasunnosta, siitä etelänmatkasta, vakituisesta työpaikasta ja perheestä. Ne minulla oli mahdollista realistisesti saavuttaa (karrikoiden!!), niistä minä uskalsin unelmoida. Ja aivan - nämähän minä sain. Olen hiton onnellinen niistä. Mutta olin kuitenkin väärässä- jokainen ihminen voi haaveilla maailmanparantamisesta, tai oikeastaan ihan mistä tahansa. Eikä se silti tee meistä typeriä tai epärealistisia. Vai tekeekö?

Mutta tiedättekö mitä minä haluaisin? Unelmoida ihan reilusti lapsenomaisista asioista, sellaisistakin, jotka saattavat tuntua mahdottomilta saavuttaa. Arvaat varmaan miksi niitä ei usein kuitenkaan saa? Ei ole uskaltanut tehdä sellaisia päätöksiä, jotka olisi vieneet lähemmäksi unelmaa! Jostain on luovuttava, jotta jotakin saa tilalle. Niin... En ole uskaltanut. Sehän vaatisi ihan hirveän paljosta luopumista, entä jos, mitä jos, sitten kun, ehkä myöhemmin, silloin kun on aikaa...... Kuulostaako tutulle?

Syitä on haaveiden toteutumisen esteeksi ihan yllin kyllin keksittävissä. Eihän siitä kuitenkaan mitään tulisi? Enhän minä siinä välttämättä onnistuisi? Miksi minä olen tehnyt tästä elämästä itselleni niin vakavaa ja realistista? Haluan hullutella ja tehdä pähkähulluja juttuja, haaveilla jostakin isosti - vaikken sitä saisikaan, mitä sitten? Olen ainakin saanut olla onnellinen niistä asioista unelmoidessani. Ja ehkäpä olisi aika alkaa uskomaan niihin unelmiin ihan oikeasti!

Mistä minä sitten unelmoin, tai haluaisin uskaltaa unelmoida?

- Omasta yrityksestä
Sellaisesta, jossa minä itse toteuttaisin unelmiani ja suunnitelmiani. Sellaisen, jossa aamuisin en kokisi herääväni työpäivään, vaan ajattelisin ennemmin että hiphei, tänään on jälleen se päivä kun saan tehdä unelmiani todeksi. Tätä työtä haluaisin tehdä kotona, lähellä rakkaitani. Se mitä se olisi, en tiedä. Mutta haaveillahan tässä olikin tarkoitus - ei ajatella realistisesti.

- Vapaa-ajasta perheen kanssa
Tätä haluan ehdottomasti lisää! Samalla tietysti voisi jo todeta kohdan yksi ja kaksi yhdistämisestä; mahdotonta! Mutta mitä sitten? Enhän minä sitä kysynyt? Kysyinkin itseltäni mitä minä haluaisin.

- Pienen lapsen elämän pelastamisesta, adoptiosta.
Teemme maailman täyteen lapsia, vaikka niin monella pienellä ihmisellä olisi tarve saada kunnon koti. Haluaisin antaa kodin sellaiselle, jonka elämä ei muuten olisi niin turvallista, tai jolla kotia ei olisi lainkaan. Haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden olla lapsi. Tottakai haaveilen vielä omasta biologisesta lapsestakin. Mutta pitääkö näiden poissulkea toisensa? Ei minusta.

- Vapaa-vuodesta maailmalla.
Reppu selkään, rakkaat mukaan, määränpää: tuntematon, tavoite: avartaa omaa näkemystä tästä maailmasta. Tehdä samalla jotakin toisten hyväksi, olla avuksi.

Suomalaiset ovat käytännönläheisiä ja realistisia haaveilijoita. Näin ainakin väittää toukokuussa julkaistu haavetutkimus. Kotiin ja asumiseen liittyvät haaveet ovat yleisimpiä naisten keskuudessa. Miehet taas haaveilevat eniten omaisuudesta, rahasta ja tavarasta. Kukapa ei?

Luin erään artikkelin tänään, josta tämä ajatus sitten lähti... Kyllä - minäkin haaveilen kotiin ja asumiseen liittyvistä asioista. Haaveilen myös tavaroista, ja kieltämättä omaisuudestakin. Mutta unelmoin myös paljon asioista, jotka eivät välttämättä liity materiaan lainkaan, eikä myöskään kotiin. Ne unelmat ovatkin kaikkein tärkeimpiä.

Julistan itselleni haaveiluloman! Tällä lomalla aion kirjoittaa unelmiani paperille, sillä tiedättehän - se on ensimmäinen askel kohti haaveiden toteutumista. Ehkä syksyllä voin jo kirjoittaa seuraavalle riville ensimmäisen asian, jota minun on tehtävä jotta haaveesta tulisi joskus totta. Talvella voinkin jo miettiä, mistä olisin valmis luopumaan unelmani saavuttamiseksi. Näinhän se menee. Vai meneekö?

Uskallatko sinä haaveilla isosti ja epärealistisestikin? Liittyvätkö omat haaveesi käytännön asioihin ja tunnistatko itseäsi minun ajatuksistani?

Unelmien täyteistä yötä!
- J -

Ps. Vastailen kommentteihinne vielä paremmalla ajalla, nyt pää painuu tyynyyn ja unten maille :)

Sementtikirjaimet - puuhaa kesälomalle?

Lomaan jäljellä 4 päivää!! Ensimmäisen lomaviikon aikana ei tehdä yhtikäs mitään. 
Ollaan vaan ja nautitaan merestä, kiireettömyydestä, toivottavasti mukavista ilmoista, 
saaren rauhasta ja toisistamme..

Tule jo perjantai.... <3


Mutta sitten olisi toiveissa makkaritöiden lisäksi saada pientä puhdetyötäkin tehtyä. 
Katsokaa kuinka kauniita asioita sementistä voisikaan tehdä


Taisin löytää ihan loistavan loma-ajan puuhailun, johon pikkumieskin voisi osallistua. 


Mietin vain mitenköhän/mistä nuo muotit kätevimmin tekisi?
Ideoita, vinkkejä?

- J -

Yksi sisustushaave on nyt toteutunut!

Heipä hei, ja pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Aurinko ja lämpö on pitänyt 
tämän mimmin kiireisenä viime aikoina (eli oikeammin on pitänyt minut rannalla aurinkoa palvomassa ja ulkoilmasta nauttimassa) :D. Mutta täällä ollaan, ja energisempänä kuin pitkään aikaan!

Kun muutimme joulukuussa nykyiseen kotiimme, oli sisustushaaveita listattuna vaikka minkälaisia. Sisustamaan ei kuitenkaan juuri olla ehditty, sillä remontit ja asettuminen kodiksi on tuntunut venyvän aika pitkälle. Ei sillä, kodiltahan tämä jo todella tuntuu, mutta päätimme alun alkaenkin, ettei sisustus ole prioriteettilistalla kovin korkealla ennen remonttipuuhien valmistumista. Seinät meillä huutaa edelleen tyhjyyttään, ja vasta nyt alkaa olla huonekalut kasassa olohuoneen osalta. Valmista ei kuitenkaan vieläkään ole, mutta yksi haave on nyt toteutunut; 
String Pocket!


Ja onneksi tämä miettiminen kesti tovin, sillä hylly oli alunperin toiveena valkoisen värisenä. 
Aika teki tepposet ja kun törmäsin kuparin väriseen yksilöön, olin myyty. 
Ihmetyksekseni myös toinen osapuoli oli samantien  kuparin kannalla. Aika cool, eikö? ;)


Valkoinen olisi oikeasti hukkunut tuohon seinään ja menettänyt sen kaiken kauneutensa seinää vasten. 
Vai olisiko?

        

Mietin paikkaa hyllylle myös pitkään, ja alkuperäisen suunnitelman mukaiselle paikalle tätä ei lopulta laitettukaan. Nyt se saa olla tässä, ja on oikein hyvä juuri näin. :) Jos joskus kukkaron nyörit antaa myöden, voi sarjaa helposti täydentää suuremmaksi kokonaisuudeksi. Lisäksi pyrin valitsemaan sellaisen hyllyn jonka voi helposti siirtää mihin tahansa huoneeseen jos mieli vaikkapa muuttuukin.


Eli kyllä, kupari on vallannut myös tämän neidon sydämen. :)
Ehdottomasti vaikein juttu oli tavaroiden valitseminen. Kuinka se voikaan olla niin haastavaa? Kätevää on kuitenkin se, että niitähän voi mielen muuttuessa helposti vaihdella ja tehdä jos jonkinmoisia asetelmia. On se kyllä niin, että heti tuli enemmän asutun näköistä, kun seinälle saatiin edes jotain! Tyhjät seinät on näyttäneet siltä, että tavarat olisi kannettu sisään eilen. :D Mutta pikkuhijaa hyvää tulee. Kehyksiä on tuossa odottamassa myös olohuoneen seinille pääsyä, mutta kun joku vielä keksisi mitä niiden sisään valitsisin kaikista maailman vaihtoehdoista ;)

Kiitos kun olette siellä, vaikka hiljaista on allekirjoittaneen osalta ollutkin!!
- J -
(Ja aivan, tämän hyllyn kaveriksi ne kortitkin lopulta päätyi. Vanhojen puukehysten kanssa, joista lasit on ajan saatossa hajonneet... )

Sisustuksen Koodin tuliaisia

Ehdin eilen viimeinkin töiden jälkeen piipahtamaan Sisustuksen Koodissa. Pappeliinahan sieltä menin hakemaan, mutta jotakin muuta tarttui myös matkaan mukaan ;)


Therese Sennerholt 
vetoaa minuun(kin) kovasti, ja A5 -kokoinen korttipakka oli pakko napata kotiin :D
En vain voinut vastustaa kiusausta!


Paikkaa en vielä malta paljastaa, mihin kortit olen ajatellut laittaa. Toivon ja odottelen kuparin väristä yllätystä postista kotiin huomiselle. Jos näin hienosti käy - pääsen varmasti paljastamaan viikonlopun aikana, mitä mielessä on viime aikoina pyörinyt ;)


Jos kesän aikana piipahtaa Turussa, kannattaa käydä ehdottomasti vierailulla 
Sisustuksen Koodissa. Extrana yläkerrasta löytyy vielä 10.8. saakka 
Saana ja Olli sekä BEdesign Pop up -shopit. 

   
Huomenna on jo perjantai - voi että miten nopeasti viikko onkaan jälleen kulunut. Makkariprojektista senverran, että ensimmäinen takapakki sielläkin tullut vastaan. Saunan kaikki johdot oli sitten koteloitu vaatekaappeihin kiinni ja sähkömiestähän niiden irroittamisessa tarvitaan. Huoh. No se on nyt tilattu - vaikkakin vasta ensi viikolla pääsee paikalle. Ja niin - lupa seinien kaatoonkin jo taloyhtiöltä saatiin. :)

Leppoisaa iltaa!!!
- J -

Ja niin olohuoneesta tuli makuuhuone

Väliaikaisesti tosin vain ;). Pois pölyn ja remontin alta! 
(Vaikkakaan remontti ei kovin hyvin näillä lämpöasteilla edisty, kun tuntuu että työpäivän päätteeksi on kumpikin ihan puhki, eikä remppapuuhat sisällä paljon jaksa innostaa...)


Ja niin on ollut jännää nukkua olohuoneessa, ihan kuin olisi retkellä. Pikkaisen on ahtaat liikkumavälit huonekalujen seassa, vaikkei siltä kuvissa näytä. Mutta ehkä tämä ei koko kesää kestä ;)

   
Matot on kannettu kesäksi pois lattioilta (oikeasti ne odottaa pesulaa, mutta kukaan ei ole saanut aikaiseksi ;D). Toisaalta tykkään myös lattian kesälookista tällaisenaankin.



Jos joku, niin valkoiset kukat on kaunista piristystä, ah! Yllättävän hyvin on tuokin kaunokainen pysynyt hengissä. Meillä ei nimittäin kovin kummoinen hortonomi asustele :D



Näiden kotikuvien myötä toivottelen teille oikein nautinnollista illan jatkoa <3 
 - J -

(PS. 7 työpäivää ennen LOMAA!!! Alkaa jo vähän hymyilyttämään...)

 

Newsletter

Widgets