9

Uudet blogiherkut haastettavana

2013/05/31

Perjantai ja kuinka kaunis sellainen!
kuva
Tästä tulee ihan mahtava päivä, ja huomenna jännätään ensimmäistä lukuvuositodistusta. Voi jummi, miten meillä ollaan jo täpinöissään ;). Ihana viikonloppu siis tulossa. <3

Sain jo jokin aika sitten 11 asiaa haasteen Sweet living and things blogista. Ehdin tämän jo aikaisemmin toteuttamaan, ja aikaisemmat paljastukseni voit käydä lukemassa tästä klik! Tuolloin sain sen muodossa 10 kysymystä - 10 vastausta. Menkööt kuitenkin tähän samaan :)

Vastaan kuitenkin Jaanan esittämiin kysymyksiin ja haluan ehdottomasti laittaa tämän eteenpäin uusille blogituttavuuksilleni, sillä haluan jakaa nämä huikeat (haastetut) blogit teille muillekin luettavaksi, jollette vielä niitä ole löytäneet. Kannattaa siis skrollata tämä loppuun saakka - toivottavasti löydätte jotakin uutta luettavaa!

JaananK:n blogista on pakko sanoa muutama sana... Löytäessäni tämän uutukaisen (minulle siis uuden) blogin, ajattelin ensivilaukselta hänen olevan jo ihan PRO-bloggaaja, ja yllätyinkin miten vähän aikaa blogi on ollut hengissä. Miksikö yllätyin? Käykäähän itse katsomassa - eikö ole mielettömiä kuvia ja tyylikästä muutoinkin???? Aivan kuin hän olisi tehnyt tätä aina... Todella taitava nainen on blogin takana, ja aiheet ovat juuri sellaisia, joista itse haluan lukea. Sopivasti kuvia, sisustusta, reseptejä, DIY -juttuja, askartelua ja voi että miten mielellään näin taitavaa blogia lukeekaan. Oikeasti - käykää kurkkimassa! 

Sitten itse asiaan, 11 kysymystä ja vastausta!
Tämän haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. Ja säännöthän menevät näin:
1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä myös 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

JaanaK:n kysymykset haastetuille:
1. Kuvaile viidellä sanalla sisustustyyliäsi?
Valkoinen, selkeälinjainen, itse tehty, väritön, uuden ja vanhan kohtauspaikka.

2. Mikä on nolointa sisustushistoriassasi?
Hmmmmm. Villitys eri väreihin; turkoosi, lila, tummanvihreä, sininen, punainen. Eikä väreissä mitään, mutta minulle käy niiden kanssa aina totaaliset överit ja kohta koko koti näyttää sitten värikylvyltä :D.

3. Jos saisit 500€ sisustamiseen, kuinka käyttäisit sen?
Tämä on helppo - voisiko käyttää useamman viisisatasen? ;) Valitaan kuitenkin akuuteimmat: keittiönpöytään ja pappelinan mattoon.

4. Mikä inspiroi sinua?
Blogit, sisustuslehdet, pinterest, oma koti.

5. Millainen olisi unelmakotisi?
Juuri nyt tämä nykyinen - muutoksia tekisin kodinhoitohuoneen/pesutilan kanssa; tuplaisin tilan määrän. Ehkä joskus haaveilen ikivanhasta hirsitalosta, jonka saisi itse kunnostaa vanhaa kunnioittaen. Tästä ehkä eläkepäivien haaveprojekti :D.

6. Lempiasia kodissasi?
Keittiön ja olohuoneen muodostama suuri, yli 70m2, oleskelutila.

7. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Piiskatakseni itseäni tekemään aloitettuja juttuja loppuun ja muistiona siitä, mitä olemme kodissamme ajan saatossa saaneet tehtyä. Myöhemmin blogista on tullut muitakin tärkeitä juttuja, joita en silloin vielä osannut ajatellakaan tästä saavani... :)

8. Mitä toivot blogiltasi?
Inspiroitumista, uusia ideoita ja niiden toteuttamista haaveilun sijaan. Toivottavasti myös muut saavat täältä joitakin ideoita itselleen.

9. Kuinka paljon aikaa käytät bloggaamiseen?
Vaihtelevasti. Usein tulee monen päivän tauko, jolloin vain puhelimella selaan kommentit läpi ja yritän niihin vastata. Pari kertaa viikossa käytän tähän enemmän aikaa ja lueskelen teidän muidenkin mahtavia blogeja ja teen tekstin raakileita valmiiksi (joskus, en aina) ja niihin palaan sitten kun siltä tuntuu. Välillä luonnoksia on tuolla jonossa ihan hirveästi - joista yksikään ei pääse julkaisuun saakka, toisinaan niitä taas ei ole yhtään (kuten juuri nyt).

10. Onko blogistasi ollut jotain hyötyä sinulle?
Näinkin voisi sanoa. Hyöty on aika karkea sana, mutta kyllä siis on! Olen saanut tätä kautta paljon uutta luettavaa, uusia ideoita, vinkkejä, tsemppaamista itselle, yhteistyökuvioita ja yhteydenottoja eri tahoilta mukavissa merkeissä ;). Näistä myöhemmin lisää...

11. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Samoja asioita kuin yllä. Uudet tutut kirjoittajat (niin, ajattelen teidän joidenkin olevan jo tuttujakin, vaikken ole nähnytkään kasvotusten, hassua...)

Ja koska olen toisinaan kovin huono näissä - kuten nyt - laitan samat kysymykset haastetuille eteenpäin (keksimättä uusia) seuraaville blogiherkuille, jotka olen vastikään löytänyt - tutustumisen arvoisia jokainen!


kuva
Aurinkoista ja iloista viikonvaihdetta! Olette ihan mahtavia, kun käytte lukemassa sepustuksiani :)
- J -

10

Mitkä löydöt !!

2013/05/30

Pakko tulla kertomaan mitä olen löytänyt!!! Piipahdin töiden jälkeen naapuruston mahtavassa puodissa. Löysin tämän aarreaitan vasta viime kesänä - niin kauniisti se on sulautunut ympäristöömme järven rannalle, etten ollut aiemmin tajunnutkaan sen olevan pikkuinen liike. Kyseessä on siis Pilipalipaja Littoisissa. Uutta tavaraa siellä ei ole laisinkaan, vaan vanhoja kunnostettuja, sekä myös kunnostamattomia huonekaluja ja esineitä. Ihan parasta! Myytävät tavarat löytävät tiensä puotiin milloin mistäkin; kuolinpesän kätköistä, muuttokuormista, vanhoilta vinteiltä........

Tiedättekö mikä on vielä parempaa? Hinta-/laatusuhde. Kerrankin! Liian usein tämänkaltaisissa paikoissa vanhasta rojusta pyydetään jopa törkeitäkin hintoja.

Mitäs meille sitten löytyi?



Vanha pärekori pulloille 5 euroa. 
Toimii meillä nyt puulastojen ja vispilöiden säilytyskorina.



Pikkuisen on kori saanut ajan saatossa kolhuja, mutta se kertoo vain eletystä elämästä... Itseasiassa kotiin päätyi toinenkin pärekori samalta reissulta- suurempi sellainen, jota kuvissa ei nyt näy. Suuremman korin hintalappuun oli rustattu 7 e.





Toinen löytö oli tämä kuparinvärinen piskuinen kannu. Hinta 5 euroa. Kuinka sopivasti kävikään, sillä keittiöremontin yhteydessä Iittalan lasinen maitonekka tipahti lattialle ja hajosi niin tuhannen sirpaleiksi kuin vain olla ja voi. Kahvipöytään ei ole nyt ollut maidolle mitään kaadinta, mutta tättädää - tänään se käveli vastaan ihan itsekseen. En osaa sanoa tämän laadusta mitään, ja sisältä tämä ei ole kuparin väristä... Siitä kai voisi jo jotakin päätellä? Aika paljon ohuempaa materiaalia tuntuu olevan kuin meidän muut kuparikulhot ja huomattavasti kevyempi. Mutta who cares - se on todella kaunis!



Ah, olen niin onnellinen että meillä on tällainen helmi naapurustossa <3. Kiitos puodille jälleen aurinkoisesta palvelusta - jo rapuilla toivotettiin tervetulleeksi ja tunnelma on sopivan leppoisa joka kerta. 

- J -

4

Pappelina siellä, Pappelina täällä

Eteisessä asustaa tällä hetkellä musta(hko) kuramatto. Kuinka kaunista ;). Koska olohuoneen puolelta näkyy eteiseen, on kuramatto turhan "raskas" siihen kokonaisuuteen, ja käytännön vuoksi haluaisin jonkun sellaisen maton - jonka voi oikeasti pestä. Kerrostalossa kun asumme - suurimmat kurat jäävät onneksi rappukäytävään, mutta tästä huolimatta kaksi nelijalkaista kaveria sekä kouluikäinen poika toimittaa hiekkaa (aikuisten lisäksi!) sisällekin saakka. Kuramatto on muutoin kovin käytännöllinen, mutta sen pesu ei. Meillä ei ole mahdollisuutta pihassa painepesurilla vetää mattoa silloin tällöin puhtaaksi, ja pesutilatkin ovat malliltaan niin ahtaat, etten voi kuvitella mattoa kylpyhuoneen lattialla peseväni.

Olen koittanut vastustaa kiusausta Pappelina -maton kanssa jo pitkän aikaa. Eihän siinä mikään muu ole vikana kuin pikkaisen liian suuri euromäärä. Kollegani on koittanut vakuutella maton olevan kaiken sen arvoinen. Uskon kyllä, mutta miten pystyn tekemään päätöksen??? Mattohan on kaikkea sitä, mitä siltä toivon... Pieniä haasteita asettaa myöskin värin valinta. Harmaa vai valkoinen? Valkoisenhan valitsisin muutoin, MUTTA onkohan jollakin kokemusta miltä se näyttää valkoista lattiaa vasten? Hukkuuko se siihen näyttämättä miltään vaikka onkin aavistuksen metallihohtoinen?
Eli kysymys kuuluu - kumpi parempi?


Touhukasta torstaita ystävät, se alkaa huomenna jälleen viikonloppu!
- J -

10

Makuuhuoneen remontti voi alkaa!

2013/05/29

Huhheijjaa, johan siitä olikin vajaa pari viikkoa kun keittiö taputeltiin nykyiseen kuntoonsa. Pienet yksityiskohdat saa jäädä vielä muhimaan ahaa -elämyksen odottamista. Aiemmin jo kerroinkin, mihin tämän remppakaksikon nenä seuraavaksi näyttää:
Makuuhuoneeseen.

Suurin homma alkuvalmisteluissa näyttäisi olevan tavaramäärän selvittäminen ja karsiminen. Kirpparille on kannettu tavaraa yllin kyllin, lisäksi pelastusarmeija on saanut pussikaupalla vanhoja vaatteita. Nyt jo tuntuu helpommalta hengittää, kun tavarat alkavat vähenemään (fiksu olisi tehnyt tämän karsimisen ja kirpparihomman jo ennen muuttoa, mutta arvatenkin se ei tuntunut juuri silloin aikatauluihin sopivan). Sänky on nyt kannettuna olohuoneeseen, jossa nukumme tulevat viikot ennen remontin valmistumista. Tällä viikolla tavoitteena on saada koko huone tyhjäksi ja taloyhtiöltä lupa kahden seinänpätkän purkuun. Ja sen jälkeen sitten päästäänkin tositoimiin seinien kanssa!

Ja miltä makkari siis näyttää juurikin nyt?


Niin, ja todentotta tämä on! Aika kaamea luukku kun kaikki tavarat kantoi pois. Miten joku huone voi näyttää tällaiselle? :D Viimeiset tavarat ja rojut odottaa poispääsyä ja lajittelua  (varasto, kirpputori, roskis...). Mutta näillä mennään ja haaveena siis saada tästä unelmien makuuhuone. Pikkaisen on vaatimattomat toiveet tytöllä ;).

Nyt ehkä tiedätte mistä puhin, kun koitin selittää tuon kopperon tarkoitusta (rakennettu portaiden alle, joten säilytystilana erityisen epäkäytännöllinen). Huomannette samalla todella karseassa kunnossa olevat lasikuitutapetit. Voi että miten silmiin koskee!



Että sellaista kesäkuun alkua meillä odotellaan. Lapsi lähtee kahdeksi viikoksi isälleen viikonloppuna, joten silloin varmasti homma pääsee alkuunsa. Tekeminen ja touhuaminen vie toivottavasti ajatuksia pois suunnattomasta ikävästä, jota olen alkanut potemaan jo valmiiksi ennen hänen lomille lähtöään. Hänellä on varmasti mahtavat kaksi viikkoa siellä, mutta miten se voikaan tuntua näin kamalalta minulle? 

Aikataulua valmiille huoneelle ei olla asetettu, eikä aseteta. Tehdään se mikä keritään, ja silloin kun jaksetaan. Paljastuksena voin kertoa, että puuseppää odotellaan tulevaksi kartoituskäynnille sunnuntaina, ja tarjousta odotellaan jo jännityksellä. Saa nähdä mitä tästäkin tulee ;)

Kivaa keskiviikon iltaa!
- J - 

6

Tuhlaajatyttö on palannut kotiin!

2013/05/28

Heippa vaan, täällä ollaan! Jälleen yhtä kokemusta rikkaampana. :) Dublin on nyt nähty, ja voi jummi miten upea kaupunki. Viikonloppu oli aivan liian lyhyt aika kaiken sen kauniin paikan katsomiseen ja ihailemiseen.

Palailen blogin äärelle kun aikataulut antavat periksi, ja ahmin teidän loppuviikon kuulumisianne sitten kerralla enemmän. Nyt rakkaiden pariin, ja laukkuja purkamaan - viimeinkin!


Kuva

- J -
Ps. Miten muutaman päivän poissaolo voi aiheuttaa näin suurta ikävää kotiin?

24

Mummilan aarteet osa 3

2013/05/24

Taannoisella kyläreissulla tarttui mummilasta muutamia aarteita kotiin kannettavaksi. 
Aiemmat aarteet voit käydä kurkkaamassa täältä ja täältä. 

Ehkä jännittävin löytö oli kuitenkin tämä vanha telefooni, joka etsii kotonamme vielä omaa paikkaansa. Puhelin on pystymallinen ja seinälle kiinnitettävä.


En oikein pysty päättämään, mihin puhelimen haluaisin ripustaa. Paikkoja tälle olisi vaikka kuinka ja monta.
Ehkä se ahaa -elämys vielä joku päivä koittaa, ja siihen saakka lipaston päällä saa musta laatikko kotiamme koristaa. Kaunishan se on siinäkin, mutta tuo luuri ei oikein pysy näin vaaka-asennossa paikoillaan.

Ajatella, joskus on mummi soitellut tällä kyseisellä luurilla pitkiä puheluita kauempana asuvien sukulaistemme kanssa. Harmi, ettei enää nykyään ole lankapuhelimia juuri kenelläkään. Ne kun oli näinkin kauniita, ainakin jotkut niistä ;). Oma seitsenvuotias lapseni ei ollut koskaan nähnyt tällaista kapistusta. Se sai jälleen pohtimaan mihin aika oikeasti kuluu? Eihän siitä ole vielä kauaa, kun näitä jokaisesta kodista löytyi. Eihän?

- J -

21

Ajatuksia äitiydestä ensimmäisen kouluvuoden jälkeen

2013/05/23

Ensi viikolla on perheessämme tärkeä päivä, juniorin ensimmäinen kouluvuosi taputellaan valmiiksi, ja hänen 10 viikon kesälomansa alkaa. Kevätkirkkoon pienet koululaiset menevät jo perjantaina, mutta lauantaina juhlahumuun pääsee mukaan myös vanhemmat. Tunteellisen aamun kruunaa todistusten jako, jonka jälkeen siirrymmekin kotiimme juhlimaan pienen (?) pojan ensimmäisen kouluvuoden päätöstä brunssin merkeissä. Paikalle tulee meidän lisäksemme pikkumiehelle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä.

Onhan tämä iso askel. Enää ei olla sitten koulun nuorimpia, ja tuleva kesä on monessakin mielessä kasvun paikka (taas kerran..). Itsenäistyminen pelottaa välillä hurjasti (pelottaa siis nimenomaan äitiä, ei varmaankaan lasta). Kuinka nopeasti lapsesta onkaan kasvanut jo näin iso ja itsenäinen poika? Välillä koen suurta surun tunnetta siitä, etten olekaan enää henkilö, jonka jatkuva läsnäolo on välttämätöntä. Tulee pelonsekainen tunne, ettei minua tarvitakaan enää jokaiseen asiaan mukaan. Tämä kuulunee kasvuun ja ainoa keino on hyväksyä asia mukisematta.

Vuodessa on ollut monta liikuttavaa hetkeä, ja jokaisesta niistä on oltava kiitollinen. Kokeet ovat poikkeuksetta saatu kotiin arvosanalla Erinomainen tai Erinomainen -. Tästä voisi olla jo aavistuksen ylpeä. Futiksessa pokaali on kannettu vuoden sisään kahteen otteeseen kotiin, vaikkei yhtäkään voittoa vielä ole joukkue saavuttanut. Vuodenvaihteessa hänet palkittiin vuoden joukkuepelaajana ja keväällä turnauksen tsempparipelaajana. Voi että, miten tärkeitä nämä tunnustukset ovat hänelle olleet. Nappuloille jaetaan peleissä myös vihreitä kortteja reilusta pelistä. Niitä on kotona nyt neljä kappaletta. Kaikki palaute, jota koulusta ja harrastuksista on tullut, on ollut iloa äidin korville; iloinen, avulias, toiset huomioonottava ja fiksu poika! Oikeasti - olen niin mahdottoman iloinen, että tämä nuorukainen on minun lapseni.

Pikkumiehen ystäväpiiri on laajentunut kouluvuoden aikana huomattavasti, ja se on välillä pelottavaa. Hän tekee asioita ilman minun jatkuvaa valvontaa, leikkii itsenäisesti pihalla kavereiden kanssa, kulkee pieniä matkoja jo yksinäänkin. Potkii palloa lähikentällä toisten lasten kanssa, ilman että olen itse paikalla. Kuinka suuri ja pelottava paikka tämä maailma onkaan seitsenvuotiaan lapsen äidille?

Onneksi olen saanut huomata, miten fiksu nuori miehenalku meillä kotona kasvaakaan. Olen jokaisena päivänä ylpeä siitä, millaiseksi hän on kasvanut näiden vuosien aikana. Helpottunut olen myös asuinympäristöstämme, jossa ei tarvitse miettiä voinko päästää lapsen yksin pihalle. Olen huojentunut siitä, että hänellä on todella mukavia ystäviä, ja tunnen heidät, sekä myöskin vanhemmat. Meillä Verkarannassa ja sen ympäristössä huokuu yhteisöllisyys ja yhteinen tapa toimia. Vanha kunnon "kylän henki" on korvaamattoman tärkeää. Kaikki pitää huolta, ja monet ovat tuttuja toisilleen. Se luo turvallisuutta niin lapselle, kuin äidillekin. Olen onnellinen, että valitsimme asuinpaikaksemme juuri tämän mahtavan miljöön.


Kuva
 Vuosi on tarkoittanut samalla myös uuden opettelua koko perheellemme. Viime vuoden lopussa muutimme yhteiseen kotiin puolisoni kanssa. Tätä ennen olimme nappulan kanssa kahden, ja pelkäsin paljon ettei kaikki toimikaan kuten olin ajatellut. Ihan hirmuisen paljon mietin asioita, jotka voivat mennä pieleen, ja entä jos tämä on pienelle pojalle pelottava ja ahdistava tilanne. Pelkäsin, ettei yhteiselosta tule mitään, taikka sitä miten uusi ja erilainen tilanne tämä lapselle olisi. Mietin, mitä sitten jos ratkaisu onkin väärä, eikä arkemme kohtaa lainkaan uuden puolison mukaan tullessa. Entä jos he eivät tulekaan keskenään toimeen nappulan kanssa, kun asumme saman katon alla... Entä jos, entä jos... Pelkäsin turhaan, sillä voin kertoa, ettei mitään syytä huoleen ole ollut. Päinvastoin. Pieni perheemme on nivoutunut tiiviiksi joukkueeksi, jossa jokainen pelaa omaa paikkaansa ja tiedostaa miten tärkeää yhteinen, onnellinen arki on jokaiselle meille. Yhdessä me teimme sen - Meistä on tullut ihan loistava tiimi! Arvostamme ja kunnioitamme toisiamme ja toistemme tapoja. On ollut upeaa huomata, kuinka makeaa elämä voikaan olla. :). Onneksi uskalsimme!



Elämä on mahdollisuuksia täynnä, kunhan niihin vain uskaltaa tarttua!

Mietin hyvin pitkään kirjoitanko tätä tekstiä laisinkaan. Miksi minä kirjoittaisin, ja entä jos... Mutta sitten, PYH! Tein sen kuitenkin, ja tässä seison. Kaikkien sanojeni takana ja ajatuksieni kanssa. Tiedättekö - tämä olikin aika terapeuttista ;)

Ylpeänä voin saatella ensi lauantaina lapseni päätösjuhlaan, ja olla kiitollinen siitä, miten vuosi on kulkenut. Meillä asuu terve, positiivinen ja kunnianhimoinen poikalapsi, joka auttaa aina muita, muistaa iloita elämästä, ja kaikista sen tuomista mahdollisuuksista!

- J -

60

Muutoskohde: Keittiö ennen & jälkeen

2013/05/20

Olemme tulleet siihen vaiheeseen, että on aika esitellä keittiöremontin lopputulos. Valmista ei täysin ole, mutta  näin tuskin tulee koskaan olemaan (paitsi luojan kiitos sähkömies on vielä tulossa asentamaan uudet pistorasiat!). Varmasti pieniä yksityiskohtia mietitään vielä pitkän ajan kuluttuakin.

Tässä kohtaa kerrottakoon, että remontin suoritti kaksi amatööriä, jotka ei aikaisemmin ollut keittiössä remonttia tehneet, eikä juuri muutenkaan (maalauspuuhia lukuunottamatta). Lähtökohtana on kuitenkin pidetty, että kaikki tehdään itse, mitä vain kyetään. Jos ei osata - opetellaan. Lisäksi taloudessa ei ollut remontin alkaessa porakonetta, tai muitakaan sähkökäyttöisiä työvälineitä (sehän se loistava lähtökohta olikin). Kiitosta vain siskon miehelle, puolisoni isälle, sekä omalle isoisälleni koneiden lainasta. Oli se aavistuksen mukavampaa kuitenkin porailla kiviseinään hyllyjä koneen kanssa :D

Huomion arvoisena pidän itse myöskin remonttibudjetin suuruutta. Euroja kilahti remonttikassaan alle 400. Ja tästäkin osa keittiötarvikkeisiin, joita varsinaisesti ei remottibudjettiin voida välttämättöminä tarvikkeina laskea (puulaatikot, siivousvälinekori, kuparinen sokerikko, keittokirjatelineet).

Tässä se nyt kuitenkin on - keittiö ennen ja jälkeen.



   

   


     





Tällaista meillä siis on saatu aikaiseksi :) Eilen vielä iltahämärillä spray -pullolla maalailtiin kahvoja, ja viimeisteltiin saareke uuteen uskoonsa. Remontin eri vaiheita on täällä seurattu lievästi sanoen tiiviisti, joten lienette helpottuneita kertoessani, että hetkeen ei ole tulossa keittiö-aiheisia kirjoituksia lisää :D

Kiitos kun olette tsemppailleet meitä tämän projektin edetessä! Loppuun vielä kuva siitä, kun avaimet käteen saatiin viime vuoden joulukuussa.


Hyvää yötä, ja kauniita unia! 
- J -

6

Kaunis kattaus on puoli ruokaa

Vai miten on?

Yksinkertainen ruokaisa salaatti ja jälkiruoka katettuna valmiiksi lautasille. 
Vaikka tällä kertaa suklaa-pussukat oli valmiina ostettu, on tuollainen nyytti myös helppo tehdä itse.
Ja sisällehän voi laittaa mitä ikinä keksiikään.



 Harmittavan usein arkikattaus tehdään kuitenkin niin, että lautaset huiskitaan pöytään miten sattuu ja lasit siihen viereen (jos viereen sattuu osumaan :D ). Aina silloin kun kattaukseen jaksaa panostaa, maistuu ruokakin pikkuriikkisen paremmalta vaikkei sen erikoisempaa olisikaan.
Yksinkertaisen kaunista - that´s my style :)

Mites siellä - ehditäänkö arkiruoka nauttimaan kauniin kattauksen kanssa, 
vai mennäänkö samalla tyylillä kuin allekirjoittaneen taloudessa? ;)

- J -

PS. Teitä uusia lukijoita on tullut todella paljon lisää, huih! Olen todella yllättynyt, ja kiitollinen jokaisesta teistä! Kiitos kun kuljette matkassamme mukana.

20

Kuormalavat kuntoon - viimeinkin!

2013/05/19

Vuosi on vierähtänyt siitä kun edellisen kodin parvekkeelle kannettiin kolme kuormalavaa. 
Samassa yhteydessä ystäväni teki niihin selkänojan sekä juomatelineen lavan mittojen mukaan. 
Nyt on viimeinkin saatu kaikki lavat öljyttyä!


Tumma väri saatiin aikaan mustalla Tikkurilan kaluste-/ ja terassiöljyllä. 
Kaksi kerrosta riitti saamaan käsittelemättömän puun lähes pikimustaksi.


"Kaiteet" on maalattua metallia, ja selkänoja tehty pehmusteita varten. 
Näin lavoista saadaan ikäänkuin tuplakokoinen baden baden.


Välikaiteeseen tehtiin kolme aukkoa, johon saa sopivasti juomalasin laskettua. Lavat ovat parvekkeellemme niin suuret, ettei ympärille mahdu juuri mitään pöytää. Tämänkin vuoksi välikaide on kätevä!

  
Projekti kesti tosiaan vaivaiset 12 kuukautta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä kohtaa täytyy kiittää teitä muita lavatuunajia, sillä teiltä sain inspiksen jatkaa kesken jääneen homman viimein loppuun! Muuten parveke odottaa vielä stailausta, ja odottaa varmasti vielä hetken aikaa.

Nyt jännäämään pronssipeliä, vaikkei alku kovin vakuuttavalta näytä... :D

- J -

14

Makuuhuonesuunnitelmia

2013/05/16

Hypätäänpä hetkeksi keittiön ulkopuolelle ja vilautellaan makuuhuonesuunnitelmia, jotka on antaneet odottaa itseään monen monta kuukautta. En pääse nyt oikein loppuun tuon keittiö-/ruokailutilan kanssa, sillä pää pursuaa "keittiön kehysten" osalta niin montaa hyvää vaihtoehtoa, joista en pysty päättämään. Lopputulemana päätimme jättää kehysideat vielä muhimaan, ja kun se oikea palanen loksahtaa paikoilleen - se  toteutetaan. Tarvitaan lisäaikaa siis... En halua mitään väliaikaisratkaisua tähän missään nimessä!

Eli alettaisiin olemaan jo melko valmiita tämän osalta ja suuren suuri raportti tästä tulossa vielä viikon sisään. ;)

Mutta asiaan... Ensin makuuhuoneen tiedostetut ongelmakohdat:

* Kamala kaapisto, joka pursuaa vaatteita. Tämän ongelma on purkamisen sijaan kaapin sisällä olevissa sähköliitännöissä, ja ilmastointikapistuksissa. Johtoja menee ihan himputin paljon joka suuntaan. Ensimmäinen askel näiden osalta taitaa olla siis karsiminen, karsiminen, karsiminen (siis vaatteiden osalta!).

* Vaatehuone tai pikemminkin koppi, jossa ei ole seisomakorkeutta kuin vajaan neliön verran, perällä ryömimiskorkeus, joten vaatteiden säilytys ei tässä kopissa onnistu (rakennettu portaiden alle)! Tila on kai lähinnä siivouskomero, ja tällä hetkellä toiminut remonttitarvikevarastona. Vie kuitenkin ihmeellisen palasen lattian pinta-alasta, joten ei toimiva lainkaan!

* Seinäpinnat - lasikuitutapettia, kuten meillä lähes koko asunto muutoinkin on. Siis yök! Tällainen persoonallinen koti ja saneerausvaiheessa valittu halvin mahdollinen tapetti, en voi käsittää. Ne on myös täynnä SUURIA reikiä, sillä aiemmalla asukkaalla ollut televisio kätevästi seinään kiinnitettynä. Ei siinä vielä mitään, mutta kun ensimmäisellä ei ole tainnut osua kohdalle, niin isoja reikiä on hyvin paljon.

* Lattia - mikäli siivouskoppi ja vaatekaappi puretaan - alta paljastuu maalaamatonta parketti ja kopin osalta muovimattoa! Oujee.

* Ikkunat - tai oikeammin niiden puuttuminen, tila on oikeasti määritelty alkoviksi, sillä ikkunoita ulos ei ole. Tämä taas tuo haasteita valaistuksen suhteen.

* Oviaukko - kiinteää ovea ei tilaan ole, ainoastaan aika hirvittävä säleovi, joka kuitenkin lähes aina auki. Kuitenkin nyt kun aamut alkavat olla jo todella valoisia, huomaan, että huone pitäisi saada jollain myös tarvittaessa pimennettyä, joten ainoastaan säleoven purkaminen ei voi olla vaihtoehto.

Olipas siinä ongelmaa kerrakseen :D

Muutamia ideoita on jo tehtynä, ja osa teiltä jo salassa aloitettunakin ;). Vaatesäilytykseen on pääsemässä 60 -luvun peltinen kaappi. Siis se sellainen jota henkilöstötilojen taustatiloissa on usein nähty. Kaappi sijaitsee tällä hetkellä isäni autotallissa, jossa sitä on jo käyty hiomassa, pesemässä ja pohjamaalaamassakin.

Kuvia tilasta ei täällä blogin puolella paljon ole näkynyt, ihan tietystä syystä - en pidä tästä tilasta lainkaan. Sänky on ainut, joka saa jäädä, sillä se on hyvä, ja miellyttää myös silmää.

Millaista fiilistä tilaan sitten haetaan?




Haluan siis todella rauhallista tunnelmaa, paljon vaaleutta, vähän tavaraa,
yhtenäistä ilmettä muun asunnon kanssa. Näiden kuvien katseleminen sai aikaan melkoisen inspiraation... ;)

Oikein todella aurinkoista torstaita!
- J -

 

oblik. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger