Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla mitään muuta kuin muistilappu itselle mitä kaikkea näissä kodin sisustus-/muutosjutuissa onkaan tehty tai ennenkaikkea - paljonko euroja on kulutettu. Aloitetaan lastenhuoneesta, joka on tuoreimmassa muistissa :)

Kaapinovet
1. Kristallisaoodalla pesu ja hyvä puhdistus sen jälkeen
2. Maalaus tummaksi sävytetyllä Otex -tartuntapohjamaalilla (kaksi kerrosta)
3. Maalaus Tikkurilan mustalla liitutaulumaalilla (kaksi kerrosta)

Viikonloppuna olisi tarkoitus emännöidä pitkään odotettua "tyttöjen iltaa". Niin rakastan sitä kun saa ideoida, suunnitella ja toteuttaa erilaisia ideoita kotiin, tarjoiluihin, somistuksiin.... Valitettavan usein vain aikataulu tulee vastaan, ja osa jää sille suunnittelun asteelle toteutuksen sijaan. Josko nyt aloittelisi kerrankin ajoissa!

Kerroinkin eilen eteisprojektistamme, joka vaatii vielä muutaman loppuviimeistelyn. Ovilistat saatiin maalattua, matto lattiaan, muistitaulu ja peili vihdoinkin paikoilleen. Vielä puuttuu vierasnaulakko. Meillä on eteisessä liukuovikaapisto (pieni sellainen), johon ei mahdu vieraiden takkeja omiemme lisäksi, jollei vie aina muutamia omia takkeja makuuhuoneen kaappeihin kyläilyjen ajaksi.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.... Se on menoa!

Viikonloppu jälleen lopuillaan ja paljon ollaan saatu aikaiseksi. Eteisen muutos oli toteutuksen alla, ja tarkoitus miettiä sitä joskus myöhemmin. Tämän viikon arkiaamut olivat kuitenkin sellaista haipakkaa, että sille oli pakko tehdä jotakin. Mikään ei kiukustuta aamuisin enempää kuin hukassa oleva hanskapari tai hattuhyllyn kaaos, josta yrität etsiä juuri sitä sopivaa huivia. Muutama listanpätkä vielä paikoilleen ja sitten alkaisi olemaan valmista.

Meillä sisääntulo on hyvin kapea. Tämä aiheuttaa muutamia pakkokompromisseja ja vaikeuttaa eteisen avarana pysymistä. Lisäksi yksi asia meiltä on puuttunut jo pidemmän aikaa. Nyt sain sen viimein tehtyä! Tiedättekö ne Post It -lappukasat keittiön pöydällä, kalenterin välissä jne?

Kaapista löytynyt ja käyttämättömäksi jäänyt Salama McQueen -taulu näyttää eteisessä nyt tältä:

Aurinkoista huomenta!

Arnonta on päättynyt ja voittaja selvillä. Onnettarena toimi maailman ihanin mies, herra P. Samalla tämä on testaus mobiililla kirjoittamisesta. Ihan hyvin sujuu tähän asti :D

Onnettaren suosikki oli tällä kertaa Annukka Kaaoksen kesyttäjä -blogista! Kommenttia en tietenkään osaa kopioida tähän puhelimeeni.
Onnea hurjasti ja tuhannet kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille. Vaikken poikkeuksellisesti arvonnan kommentteihin vastannutkaan, niin olen aivan varmasti jokaisen lukenut!

Annukka, laitathan yhteystietosi osoitteeseen projekti.verkaranta@gmail.com niin saadaan kirja postiin. :)

Nyt tämä menee nauttimaan pöytään katetusta aamupalasta ja aurinkoisesta ulkoilmasta karvakuonojen kanssa.  Iloa ja valoa päivääsi!

PS. Tiedän, joku kuva ois kiva varmaan, mutta kun en osaa liittää. ;)

Olen tässä mietiskellyt meidän päiväpeittojen funktiota jo pidemmän aikaa. Lastenhuoneen muutoksen yhteydessä viikkailin ekaluokkalaisen peitteen kauniisti kaappiin kun totesin sen olevan tarpeeton. Sovittua kuitenkin on, että tyyny ja peitto laitetaan nätisti sängyn päälle (= lapsen petaus).

Nyt haluan tehdä saman omallemme - Hyvästi päiväpeitto!

Oikeasti - arvostan teitä jotka jaksatte pedata sängyn joka aamu. Meillä se tehdään silloin kun Mummi tulee kylään (ja kun otetaan blogikuvia) :D. Lopun ajasta (on yhtäkuin 99,75% päivistä) se lojuu kasana sängyn vierellä. Tällä hetkellä siinä kasassa asuu kaksi koiraa, joista toinen on kaivanut itselleen kolon koristetyynyjen sekaan ja toinen tampannut koirannäköisen painauman päiväpeitteeseen. Sillä lailla.

Kotona käyty keskustelu aiheesta meni näin;

AIVAN! Ensiksikin - meillä ei käy päivittäin (ei edes viikoittain) vieraita, jos lapsen kavereita ei lasketa.

Toiseksi - täällä asumme ME. Ei vieraat. Seuraavaksi kuvia oman mielipiteen vahvistukseksi. Sänky voi olla kaunis ja kutsuva ilman sitä hitsin peitettäkin! ;)



Katsokaa nyt vaikka! Kumpikin yllä olevista pedeistä suorastaan huutaa pomppimaan patjoilla!



Ja kyllä, olen ottanut huomioon pölyttymisen ja lakanoiden kulumisen jnejnejnejne...
Mutta hei - ei me pedata sitä tällä hetkelläkään niin ahkerasti :D



Miten te muuten säilytätte päiväpeittoja kun sängyt eivät ole pedattuina?
Mies haluaisi tietää asiasta tutkittua faktaa - käyttääkö kaikki muut oikeasti niitä peitteitä päivittäin? Samaan hengenvetoon hän keksii mahdollisesti käyttämättä jääneelle peitolle hyötykäyttöä; tuulilasin suojaksi talvisin. Ei tarvitsisi hinkata niitä ikkunoita niin paljon pakkasella. Näin juuri.

Tämän kappaleen inspiraation lähteenä toimi rakas puolisoni.
Lupa kommenttien julkaisuun on kysytty ja myöskin saatu. 



Taidan tulostaa tämän kuvan ja teipata sängyn viereen merkiksi siitä, että tyynyä ei voi olla koskaan liikaa ;)



Pellava on itsessään jo niin kaunista, niin miksi niitä pitäisi piilotella sängyn kätköissä?



Rakas, jos luet tämän - niin huomaathan miten nämä sängyt ovat ihan kauniita ilman sitä peittoakin.
Ps. sille nurkalle makuuhuoneessa olisi muutakin käyttöä kun kasa peitettä. ;)

- J -

Kuvat; 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7