BEHIND THIS BLOG // JuttaEmilia

Olen saanut todella monta haastetta viime aikoina, jossa monissa on ollut punaisena lankana kertoa jotakin itsestään. Tartun näihin. Kaikkiin. Kerralla. Koska Projekti Verkarantaan on liittynyt super monta uutta lukijaa viime aikoina, ajattelin aloittaa alusta. Kertoa siitä, kuka olen, mikä tämä blogi oikein on, ja millaisia ajatuksia täällä kanssanne jaan. Sydämellisesti siis tervetuloa kaikille uusille lukijoilleni, ja toivottavasti pysytte matkassamme mukana. Välillä tie on töyssyinen, mutta useimmiten ne töyssyt otetaan huumorilla vastaan ;) Ja moikka teille kaikille jo jonkin aikaa mukanamme kulkeneille, olette huippuja!! Alla oleva postaus on pitkä kuin nälkävuosi, ja kuviakaan ei juuri mukana ole. Lukekoon ken jaksaa ;)

Mutta aloitetaan.


JuttaEmilia on nuori nainen (kuinka kauan voi muuten sanoa nuori ja koska tämän adjektiivin tilalle olisi laitettava aikuinen?), joka on äiti ihanalle kohta kahdeksanvuotiaalle pojalle. Hän on avopuoliso maailman parhaalle miehelle. Hän asuu Varsinais-Suomessa, tarkemmin Littoisissa. Hän kuvaa itseään sanoilla; hetkessä eläjä, pirskahteleva, äkkipikainen, tempperamenttinen, hullutteleva ja innostuva.

ÄITI.. Se on JuttaEmilian tärkein tehtävä elämässä. Äidiksi hän tuli jo nuorena. (Nuorihan hän on edelleenkin :D). Hän pitää omaa valintaansa äidiksi tulemisesta elämänsä käännekohtana. Jos lasta ei olisi silloin maailmaan tullut, olisi JuttaEmilia varmasti nyt elämänsä kanssa jossakin aivan muualla. Mutta hyvä näin. Hän on onnellinen päätöksestään. Hän on onnellinen upeasta pojastaan, jonka kasvatuksessa on joskus itseään epäröinyt. On ollut aikoja, jolloin JuttaEmilia on pohtinut osaanko minä, pystynkö minä. Hurmaava nuori herra on kuitenkin esimerkillinen poikalapsi. Hänestä on kasvanut hyväkäytöksinen, ystävällinen, iloinen, nauravainen ja erinomaisesti koulussa menestyvä poika. Sellainen, joka on kaikkien kaveri. Tästä JuttaEmilia on eniten ylpeä elämässään. 

PUOLISO. On oppinut parisuhteesta lukemattomia asioita vuosien varrella. Sellaisiakin, joita ei olisi ikimaailmassa uskonut oppivansa. Pitää tärkeimpänä asiassa parisuhteessa(kin) hetkessä elämistä. Vastaus on tylsä, mutta se on totta. Haaveili pienenä omakotitalosta, aviomiehestä, lapsista, perhe-autosta ja lemmikkieläimistä. Hän sai tämän kaiken. Eikä silti ollut onnellinen. JuttaEmilia kuvitteli (kuten melko monet muutkin sanonpahan vaan!) että näiden haaveiden toteutuminen toisi onnen mukanaan. Hän ei osunut siinä aivan oikeaan. Hän unohti, että pohja tälle kaikelle on rakennettava omasta hyvinvoinnista. Omista unelmista ja oman itsensä tuntemisesta. Nämä asiat hän tosin oppi myöhemmin. Kantapään kautta. JuttaEmilia ei kuitenkaan kadu elämässään tehtyjä asioita. Ne on tehneet hänestä sellaisen, joka hän on tänään. Onnellisen. 

Puolisossaan hän arvostaa heittäytymistä, toisen unelmien tukemista, vierellä kulkemisen taitoa, tasa-arvoisuutta ja yhteisiä piirteitä. Hän pitää tärkeimpänä asiana sitä, miten puoliso saa hänet nauramaan. Hymyä ja tunnetta, joka valtaa jokaisena aamuna kun hän herää. Nyt hän muistaa, että tärkeintä on olla onnellinen. Eikä suinkaan vain se, että joku odotti hänen tekevän niin. Toisten odotukset tuntuvat nykyään mitättömiltä. Toisten ajatukset siitä miten perinteisesti elämä olisi rakennettava, ne kannattaa JuttaEmilian mielestä unohtaa. Hän rakastaa miestään, hän rakastaa tätä niin paljon ettei tiennyt sellaisen olevan mahdollista. 

Parhaana yksittäisenä asiana JuttaEmilia mainitsee puolisossaan luovan hulluuden/ ennakkoluulottoman asenteen. Toisinaan asioita tehdään hetken mielijohteesta, ja harvoin mietitään niitä järjellä. Yhdessä he haluavat elää hetkessä mieluummin tunteella. Näin myös usein tehdään. 


TYÖ. Päivät JuttaEmilia viettää töissä, rahoitusalalla. Hän on ollut finanssisektorilla töissä kohta kuusi vuotta (mihin aika on oikein kadonnut, kysyn vaan??), joista nykyisellä työnantajallaan kaksi ja puoli. Pienenä hän haaveili tekevänsä työkseen jotakin luovaa. Siitä hän totuuden nimissä haaveilee silloin tällöin edelleen. Syytä rahoitusalalle päätymiseen hän on miettinyt monen monta kertaa. Siihen ei edelleenkään ole löytynyt vastausta. Se oli sattumaa, ja se tapahtui yllättäen. Näillä sanoin hän kuvaa ammatinvalintaansa. :D

Ansiotyön lisäksi on JuttaEmilia perustanut hiljakkoin yrityksen. Sellaisen, josta varmasti kuulette vielä. Mutta juuri nyt asioita on vielä paljon levällään ja kovin huono keskeneräisyyden sietäjä ei halunnut tästä sen suurempaa mainintaa tässä kohtaa.

KOTI. Se on JuttaEmilian tärkein paikka. Siitä hän nauttii, sitä hän pitää turvasatamanaan. Jos kotona ei kaikki ole hyvin, ei ole missään. Siksi koti on paikka, jossa jokaisen tulisi nauttia olostaan. JuttaEmilan koti on kerrostalossa. Se on vanha tehdas, joka huokuu tunnelmaa. Siellä on 124 neliötä ja huonekorkeutta viisi metriä. Tiloja on kahdessa tasossa; alakerran lisäksi kun löytyy kaksi parvea. Kodissa ei ole väliovia. Koko koti on yhtenäistä tilaa. Ainoat ovet, jotka hänen ja perheensä kodista löytyy - vievät joko wc-tiloihin, taikka ulos. Tämä on perheelle symbolinen merkki siitä, mitä he kodiltaan haluavat. Yhdessäoloa ja avoimuutta. 

Koti on ostettu joulukuussa 2012, jolloin alkoi tee-se-itse-remontti, ja sen kulkua on voinut seurata myös hänen blogissaan. Projekti Verkarannassa. Kumpikaan perheen aikuisista ei ollut (eikä ole edelleenkään!) remontoimisen ammattilainen, tai edes lähelle sitä. Kun muuttokuorma oli kannettu sisään, ei perheessä ollut edes porakonetta tai sahaa. Kaikki, mitä on tehty, on tehty kuitenkin kaikesta huolimatta itse. On opeteltu, on otettu selvää, on kokeiltu. Monesti on myös onnistuttu. Toisinaan ei ensimmäisellä kerralla, mutta sekin on opettanut. JuttaEmilia ja hänen miehensä ovat kunnianhimoisia kummatkin. He ovat suunnattoman periksiantamattomia ja juuri siksi kodista on alkanut muokkaantumaan aivan oman näköinen. He ovat ikionnellisia siitä pähkähulluudesta, joka on ajanut heidät tähän tilanteeseen ennakkoluulottomasti. Asenne ratkaisee. Aina.


BLOGI. JuttaEmilia kirjoittaa blogia Projekti Verkaranta (a-haa, siis juuri tämä, jota paraikaa luet!). Hän aloitti sen pitämisen hetken mielijohteesta. (Kuten moni muukin bloggaaja.) Hän ei ajatellut kirjoittavansa ikinä tuntemattomille ihmisille. Hän aikoi kirjoittaa päiväkirjaa itselleen. Blogi kasvoi, ja siitä tuli osa tämän naisen arkea. Hän on monesti miettinyt syitä blogin pitämiselle ja toisinaan jopa harkinnut sen lopettamista. Ei kuitenkaan ole koskaan ajatusta pidemmälle asian kanssa ajautunut. Blogista on tullut JuttaEmilian verkosto. Siitä on tullut paljon uusia ulottuvuuksia asioihin. Hän kokee oppineensa blogin aikana niin monia asioita, ettei olisi kuuna päivänä osannut kuvitellakaan. Hän uskoo kuitenkin, että tie on vasta alussa, ja tämä matka on pitkä. Hän kiittää sitä ystäväänsä, joka potkaisi ajatukselle vauhtia. (Mari - kiitos! )

Blogin kategoriointi on tuntunut toisinaan haastavalta. Mistä hän sitten kirjoittaa? Kodista, sisustuksesta, arjesta, elämästä, remontoimisesta, DIY -projekteista ja mistä milloinkin. Blogi sai nimensä siitä, mikä on elämässä tärkeintä Verkaranta, se on JuttaEmilian koti. Se vanha tehdas, Verkatehdas. Projekti kuvaa sitä matkaa, jolla te olette nyt mukana. Matkaa siitä, kun asunnosta tehdään koti. Sitä he oikeasti blogin takanakin tekevät, kotia. Eikä se ole varmastikaan koskaan valmis. 

Muodikkaasti JuttaEmilia toteaisi kaiken yllä olevan nivoutuvan yhteen sanaan: Kotoilu.

HUH! Se oli siinä. Se oli paljastus tämän blogin taustoista, ja ehkä ennenkaikkea tämän blogin kirjoittajasta. Minusta. Haasteet, joissa itsestä piti kertoa sain näistä blogeista: Daralandia, Hopealusikka puussa, Kamarin nurkassa, Ms Ordinary. Jos nyt unohdin jonkun, pahoittelen. Koitin poimia näitä tässä muistin syövereistä ja tuolta kommenttilaareista. Tein tämän haasteen nyt tavallani. Omalla sellaisella. Niin minä teen usein. Asioita itselleni hyvältä tuntuvalla tavalla. Juuri nyt tuntui tältä :) Kiitos jokaikiselle blogille, jolta haasteita sain!!! Eteenpäin tämä ei tällä kertaa lähde erikseen kenellekään. 

Olisi muuten kiva kuulla sinulta ajatuksia niistä asioista tai syistä, joiden vuoksi blogiini olet aikanaan, tai hiljakkoin eksynyt ja mitä juttuja täältä ennenkaikkea haluat jatkossakin lukea. On upeaa, kun olette mukana tässä projektissa! Ja olette huippuaktiivisia vielä kommentoimaankin. On niin hienoa omistaa teidän kaltaisia lukijoita. Niin teitä vakkareita, kuin satunnaisia vierailijoitakin, teette tästä niin upeeta.

Ja ainiin. Nimeni on Jutta. ;)

- J -

38 kommenttia

  1. Ihailen sinua! Sinulla on asennetta ja taitoa! Annat inspiraatiota! Blogiasi on mukava seurata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, tässähän lähes nolostuu. Kiitos!

      Ja aivan parasta, että inspiraatiota saan jaettua myös muille. Se on yksi parhaista puolista koko bloggaamisessa!! Asennetta tarvitaan, aina ;)

      Poista
  2. Olipas kiva tarina lukea. Hyvin sä vedät, Jutta! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli tällainen hetken huuma kirjoittaa. Eikä se oikein loppunut lainkaan ;))

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos :) Kerttu muuten, kiitos ihan superisti siitä aiemmasta haasteesta. Se toi mukanaan UPEAN synttärilahjan ;)

      Poista
  4. Mä olen täällä, koska oot niin superihana ja sun hyväntuulisuus tarttuu <3

    VastaaPoista
  5. Oi miten mieletön postaus! Sata kertaa parempi kuin se, jos olisit vastannut haasteeseen sillä perinteisellä tyylillä! Tykkään susta taas pikkuisen enemmän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe ;) Omalla tyylillä tulee usein omannäköistä ja sitä kautta itselleen ominaisinta jälkeä ;). Kiitos haasteesta Dara!

      Poista
  6. Mä en enään edes muista kuinka tänne ihanaan blogiisi eksyin, mutta ikinä en kyllä pois täältä lähde. Sä olet ihan huippu ja olisi tosi kiva nähdä livenäkin. :)
    Kiitos, että et ole lopettanut ja anna tulla vain, kirjoitat mikä hyvältä tuntuu, ei aiheella ole väliä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla!!! :)) Ehkä marraskuussa nähdäänkin? ;)

      Poista
  7. Ihana teksti! Hymyssä suin luin ja ihmiset metrossa varmaa miettii, et taas yks hullu tossa !! Haha! Ei sen väliä ;)

    Hauska tavata Jutta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, mukava kuulla, että tämä sai sut hymyilemään. PARASTA PALAUTETTA, jota voi saada!!!

      Poista
  8. Olipas ihanasti toteutettu haaste! Hymyillen luin loppuun ja luen tekstejäsi jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua kuulla, että hymyilit lukiessasi :)) Ja kiitos, kun olet kulkenut matkassa mukana jo pitkän tovin!

      Poista
  9. Ihanasti kirjoitettu :) Onneksi kirjoittelet täällä

    t.Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että nämä tunteenpurkauksetkin ovat kivaa luettavaa sisustushöpinöiden keskellä :) Ja kiitos Sanna kommentistasi! :)

      Poista
  10. Ihana teksti!! Eksyin sivuillesi ensimmäistä kertaa lasikuitutapetin aikaan ja jäin totaalisen koukkuun!! Tosin vieläpä meillä nuo tapetit roikkuu...HUOH! :D mutta täällä viihtyy aina ja edelleen!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja huomata, että jäit pidemmäksi aikaa! Ja toivottavasti tuosta lasikuitutapetti -tekstistä tulee olemaan aikanaan myös teille apuja :)

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Paljon näitä asioita on täällä aiemminkin vilahdellut, mutta ehkä silloin tällöin on tosiaan ihan paikallaan pitää pieni esittely kuka täällä oikein kirjoittelee :) Mukavaa kun tulit vierailulle, ja kiitos kommentistasi!! :)

      Poista
  12. Ihana postaus! :)
    Miusta on kiva "tuntea" seuraamieni blogien kirjoittajat! :)
    Itse eksyin alkukesästä vahingossa ja olen säännöllisen epäsäännöllisesti Sinua seurannutkin! :) Sisustusmakusi kun miellyttää minuakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marsku, ja todella kivaa kun olet matkassamme ollut mukana jo jonkin aikaa! Itsestänikin tuntuu mukavalta "tuntea" hieman tyyppejä kirjoitusten takaa. Tulee jotenkin lähemmäksi kirjoitetut tekstit ja muutoinkin :)

      Poista
  13. Kiva postaus! En enää muista mistä blogiisi eksyin, mutta ihana löytö se oli! Sisustusmakusi käy yksiin omani kanssa, lisäksi blogistasi heijastuu iloinen ja ystävällinen luonne. Blogiasi on mukava lukea.
    Ja hei myöhästyneet synttärionnittelut vielä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla!! Meillä on selkeesti siis huippu hyvä maku sisustuksessa ;)

      Ja hienoa on kuulla, että tämän ikuisen projektin ja remppapäiväkirjan takaa kuitenkin välittyy se fiilis, jolla tätä arkea eletään :)

      Onnittelut tuli perille, suuren suuri kiitos niistä :))

      Poista
  14. Olipa kiva lukee vähä erilaista esittelyä. :)
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joskus tuntuu siltä, että kirjoittaminen jäsentelee omia ajatuksiakin ihan erilaisella tavalla kuin vain itsekseen miettiminen. Melko terapeuttista sanoisin :)

      Viikonloppu oli ihana, toivottavasti myös sinulla Liisax!

      Poista
  15. Kirjoitat tosi kivasti! Löysin blogin juuri, meillä on yhteistä se, että Rakastan juuri tätä Littoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että täällä on muitakin Littoislaisia! Upea paikka elää. Tänäänkin oli niin paljon kivaa hulinaa ja tapahtumaa. Mutta kuitenkin niin rauhallista asua! Ja hei, kiva kun oon tänne löytänyt, toivottavasti viihdyt jatkossakin :)

      Poista
    2. Hei kirjoitat niin nasevasti ja purevasti, että kirjoita jotain rakkaan koulumme puolesta! Esimerkiksi paikallislehteen joka tänään uutisoi voimakkaasti lastemme hädästä, tai kannanotto blogissa!

      Poista
    3. Heippa! Laitan asian harkintaan. Tämä ei välttämättä ole oikea foorumi niin tärkeälle asialle, kuin lastemme hyvinvointi ja turvallisuus. Tai ehkä onkin. Lehtijuttu on toki asia erikseen. Teen kuitenkin aivan kaikkeni, jotta tuossa lapsiamme koskevassa hädässä päättäjät olisivat kuulolla, ja ennenkaikkea - ymmärtäisivät mistä nyt todellisuudessa on kyse.

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall