Top Message

www.oblik.fi

Onnellisuus - se on pienestä kiinni

Löysin tämän upean tekstin jo jokin aika sitten. Istuin tänään ilta-auringossa parvekkeella ja olen lukenut sitä uudelleen ja uudelleen. Kerta toisensa jälkeen olen huomannut... Miten pienestä se onkaan kiinni? 
 Onnellista kotitunnelmaa on mahdoton määritellä. Se, joka minusta tekee iloisen, on sinulle jotakin muuta. Joka toisista tuntuu sopivalta, ei tunnu istuvan meille. Joitakin onnellisuuden hetkiä tulee kuitenkin heti mieleen.
Puhtaat ja silitetyt vuodevaatteet. Erityisesti tyynyn alapuolen viileys kämmenselkää vasten. Kynttilän valaisema olohuone: miten erilaiselta kaikki näyttää. Kauniisti kirjoitettu kortti tai kirje eteisen matolla. Teekupin höyryn liikkeiden katselu. Uuden, pitkään halutun ja harkitun esineen koskettelu. Koiran tai kissan nukahtaminen. 
Kaikessa rauhassa heräävä halu hyväillä lähellä istuvan rakastetun niskaa. Puhtaan tiskialtaan himmeä hohde jääkaapin valossa aamuyöllä. Taikinan kohoaminen vanhan pellavaliinan alla. Puolison vaatekappaleen nuuhkaiseminen salaa. Jännittävän tai romanttisen elokuvan katselu yksin tai yhdessä. Televisiottomat illat. Puhelimen pois kytkeminen. 
Aamukahvin tuoksu keittiössä. Astioiden kuivaaminen ja radiosta kuuluva Bachin kantaatti Ich habe genug. Se, miten vauva levittää raajansa, kun hänet laskee oikeanlämpöiseen kylpyveteen. Lehtiuutisten ääneen lukeminen aamiaispöydässä. Lattian kiilto. Imuroinnin jälkeinen rauha. Hellä viesti jääkaapin ovessa Chagall-magneetin alla. Säiden äänet. Päiväunet sohvalla. 
- Kaj Kalin 


Minä olen onnellinen. Olen sitä juuri tänään. Olen mahdottoman iloinen siitä, että olen tehnyt joitakin valintoja elämässäni viime kuukausina. Olen ollut rohkea, hieman ehkä uhkarohkeakin. Muistatteko kun kirjoittelin haaveilusta? Muistatteko kun lupasin itselleni kirjoittaa unelmiani ylös? Jos tämä on mennyt täysin ohi ja haluat kuitenkin päästä jutusta jyvälle, voit kurkata aiheesta täältä.

Kohdassa kaksi haaveilin vapaa-ajasta perheen kanssa. Päivistä, jolloin saisin olla kotona pienen kasvavan koululaisen kanssa. Päivistä, jolloin minä olisin häntä täällä vastassa. Päivistä, kun äidillä ei olisi kiire töihin. Päivistä, jolloin aamulenkki koirien kanssa ei olisi juosten tehty pikatoimitus.

Tiedättekö mitä? Minä tein sen. Olen sopinut työnantajani kanssa, että lokakuun alusta alkaen teen töitä enää 3 päivää viikossa. Olen erityisen kiitollinen esimiehelleni ja työnantajalleni joustavuudesta. Tämä mahdollistaa asioita, jotka juuri nyt tuntuvat tärkeiltä.

Samalla tämä tarkoittaa paljosta luopumista. Enhän saa kuin nippanappa yli puolet siitä, mitä nyt vielä kuukausittain tilille tipahtaa. Toisaalta, tämä ajaa minut tilanteeseen, jossa minun on mietittävä tarkkaan mitä tarvitsen. On eroa siihen mitä haluan. Sitä kaikkea en tarvitse. Tämä toivottavasti avaa myöskin toisenlaisia ovia. Ehkä voin tehdä kotona jotakin, jottei tulotasoni tipahtaisi niin paljoa. Niin toivon, että tämä avaa oven myös seuraavaan unelmaani.

Mutta tänään päätän kirjoitukseni kuitenkin siihen, mitä on juuri nyt. Onnellisuus. Ei odottamista, ei seuraavan unelman tavoittelemista.

Ja hei se tärkein; haluaisin kuulla mistä sinä olet tänään onnellinen? 

- J -
Aika harvoin muuten julkaisen kuviani täällä. 
Tänään sen kuitenkin tein. Nyt tälläkin tekstillä on kasvot.

  1. Hei vaan nyt vihdoin kasvollinen JuttaEmilia! <3 Sä olet äärimmäisen rohkea ja sulla on elämässä sellaiset palikat kyllä, että niistä pystyy rakentamaan ihanan ja onnellisen elämän niin tahtoessaan. Ja sä olet tahtonut. Ja teet. Olet meille muille todellinen inspiraation lähde. Ihana sinä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys sinullekin ;). Täällä blogissa on tainnut olla ihan kokonaiset kolme kasvokuvaa minusta. Nyt kun hiuksetkin on olleet jo melko pitkään paljon lyhyemmät ja tummemmat, niin oma kuva tuolla ylhäällä alkaa tuntumaan aika vieraalta. Päätin sitten todella tempaista ja julkaista kuvani. :D

      Tähänastisen elämäni aikana olen liian monta kertaa sanonut; minä niin tahtoisin. Jossakin kohtaa on vain pakko tehdä niille asioille jotain. Ei se ota tuulta alleen vain niitä pohtimalla. Tämä voi olla tuhoontuomittu ratkaisu, mutta yritetty ainakin on. Nyt mennään näillä, ja toivottavasti siitä selvitään :)

      Ja Irina, kiitos sanoistasi. Olen otettu <3

      Poista
  2. Sä oikein hehkut onnea!! :)

    Ihana teksti, ja niiiin totta joka sana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tällä hetkellä tuntuu, että jokainen askel on ollut valtava. Ennen päätöksiä on nämä valinnat tuntuneet mahdottomilta. Kun nyt on askel otettu - huomaan kuitenkin ettei se elämää kaatanut. Oikeastaan tulin todella helpottuneeksi. Voin toki katua tätä päätöstä myöhemmin. Nyt en sitä kuitenkaan murehdi. Juuri nyt haluan nauttia siitä, että uskalsin ottaa asian puheeksi ja uskalsin olla valmis luopumaan jostakin. :)

      Poista
  3. Niin totta, sitä mitä haluaa, sen eteen pitää tehdä valintoja. Eikä raha ole aina kaikki kaikessa....
    Hyvältä kuulostaa suunnitelmasi ja jo toteutuneet unelmat!
    Huikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän tulokseen olen itsekin lopulta päätynyt. Vielä jokin aika sitten en olisi uskonut tällaiseen ratkaisuun ikinä päätyväni. Sen tavoitteleminen tuntui liian pelottavalta. Mietin pitkään uskallanko ottaa asian töissä puheeksi. Onneksi uskalsin. Kotona olen saanut ajatukselleni tukea. Se vahvistaa. Me teemme sen yhdessä. Ja uskon, että tässä vaiheessa tämä oli maailman paras ratkaisu. Eikä tämä varmasti ikuista ole. Mutta se on nyt. Ja siitä nautin.

      Poista
  4. Ihana toi Kaj Kalinin kirjoitus, ymmärrän hyvin että lukenut sitä kerta toisensa jälkeen, niin tein minäkin.
    Upea ratkaisu JuttaEmilia. Olet rohkea! Raha on vaan materiaa, sitä tulee ja menee, aikaa ei saa koskaan takaisin!

    Olen onnellinen tyttären koulupaikasta, kodista, unohtumattoman ihanasta kesästä, hetkistä, rakkaista. Ja myös onnellinen sinun onnesta.
    Halaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noista asioista, joista sinäkin olet onnellinen - tulisi kaikkien olla. Olet oivaltanut elämän tärkeimpiä asioita, ja ennenkaikkea - osaat iloita niistä!!! Ja yksikään niistä ei liity millään tavalla saavutettuun euromäärään. Se kaikki, jolla on merkitystä, ei näy tilinauhalla. Toki se tekee asioista helpompia. En väitä toisin. Mutta väitän, että näistä mainitsemistasi asioista sinä olet onnellinen myöskin vuosien päästä!

      Toivon ennenkaikkea, että muistaisin tämän rohkeuden ja helpottuneen tunteen myöskin silloin kun tulotaso tippuu. Että osaisin iloita vielä sinäkin hetkenä siitä, mitä kaikkea se mahdollistaa. En halua olla se äiti, joka tulee joka päivä kotiin vasta 17.20. En halua olla se äiti, joka juoksee kaikki aamut tukka putkella aamuhulinat läpi. Ymmärrän myös tosiasian, etten voi ihan kokonaan kotiinkaan jäädä. Enkä sitä missään nimessä haluaisikaan. Tulisin hulluksi. Mutta edes joskus, edes silloin tällöin saisin elää siinä hetkessä jossa tuo 7-vuotiaskin elää.

      Kiitos tästä kommentista, tulin siitä erityisen iloiseksi.

      Poista
  5. Kaunis kuva. Ja kauniisti kirjoitit.

    Minä olin tänään onnellinen siitä, kun käytiin pojan kanssa tivolissa ja istuttiin vieretysten hurjassa laitteessa, niin poika totesi; "Tuommosta äitiä ei kyllä löydy toista!" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailman ihanin toteamus! Ja tiedätkö, hän oli varmasti oikeassa. Lapset ovat aina. Siksi heitä kannattaa myös kuunnella. Kylmät väreet meni läpi ihon, kuin luin kommenttisi - juuri siitä elämässä on kysymys.

      Poista
  6. "..mietittävä tarkkaan mitä tarvitsen. On eroa siihen mitä haluan. Sitä kaikkea en tarvitse."

    niin totta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sen oivaltaminen ei ole tuntunut minusta tarpeelliselta. Ajatus ei ole ollut siihen tarpeeksi kypsä. Nyt on, ja olen hemmetin onnellinen siitä. Saavuttaakseen jotakin, josta unelmoi - on myös usein luovuttava jostakin. Tässä kohtaa se tarkoittaa tuloista. Mutta saan tilalle jotain parempaa - enemmän yhdessäoloa maailman tärkeimmän aarteeni kanssa. Jos haluan olla se äiti, kun on itse lastaan kotona vastassa - on sen eteen tehtävä jotakin muuta kuin toivomista. :)

      Poista
  7. Ihanaa postaus! Ja kiva nähdä sinut välillä myös. ;) Vähän hölmöä tässä ehkä paljastaa, mutta vähän samaa olen pohtinut (vasta) omassa päässäni olisikohan mahdollista myös meillä. Kiva kuulla, että se voisi aiheuttaa tuollaisen vapauden tunteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pitänyt tätä mahdollisuutena vielä hetki sitten. Ajatus tuntui todella pelottavalta. Miten ikinä minä voisin vapaaehtoisesti haluta luopua siitä, mikä tekee meidän elämämme jopa joskus helpoksi. Mutta sitten taas.

      Puntariin joutui helppo ja helpottunut. Arvannet kumpi voitti. Olen kuvitellut, että näitä ratkaisuja on mahdollista tehdä vain niissä perheissä, joissa vähintääkin toinen tienaa tuplat keskiansioihin verrattuna. Mikäli näin ei ole - he ovat varmasti saaneet jonkin merkittävän perinnön. Ja jos ei sitäkään - jompikumpi palkkaa saavista aikuisista voitti varmaan lotossa. Väärin. Tai niin, ehkä näitäkin löytyy. Valitettavasti meidän pieni uusioperheemme ei osu mihinkään näihin kategorioihin. Ei, vaikka kuinka haluaisin.

      Päätöstä en olisi voinut tehdä yksin. Sain siihen tukea myös toiselta. Ja se tuki on ollut korvaamaton. Olen kiitollinen siitä, miten mutkattomasti asia lopulta eteni niin kotona kuin duunissa. Ja toivon sydämeni kyllyydestä, että teidänkin perhe löytää juurikin teille sopivan ratkaisun. Se mikä tuntuu hyvälle toisella, ei aina sellaisenaan toimi kaikilla. Siksi omakin päätös pelotti. Mutta toistaiseksi helpottunut tuntuu vain niin paljon paremmalta fiilikseltä. :)

      Kiitos Sonja kommentistasi :)

      Poista
  8. Rohkea nainen, ja kauniskin vielä <3
    Mulla on tänään ollut vähän murheellinen päivä, mutta nämä sanasi antoivat uutta ajateltavaa. Kyllä se vaan uskottava on, että elämä on just sitä, mitä itse siitä teet. Kiitos tästä, ihana sinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Murheellisiakin päiviä on. Mutta ne ovat varmastikin tehty siksi, että me ihmismielet ymmärtäisimme iloita niistä mukavista vieläkin enemmän. Eihän se pieni ilo tuntuisi niin hyvälle, jos ei elämässä välillä olisi murhettakin. Toivottavasti kuitenkin kaikki on hyvin, ja huominen on päivä parempi.

      Siitä olen mielettömän iloinen, että sat tästä muuta ajateltavaa. Sehän oli itseasiassa aivan loistava juttu! Ja aivan - elämä on juuri sellainen, millaiseksi sen itse teet. Olet itsekin niin rohkea - tiedät sen. Muista se aina, kun murhettaa! Olet rohjennut tehdä elämässäsi isoja asioita. Sellaisiakin, joita moni ei uskaltaisi <3

      Poista
  9. Ihanasti ja osuvasti kirjoitettu. Perustelin aikanaan toivetta lyhyemmästä työpäivästä esimiehelleni sanomalla etten saa koskaan sitä aikaa takaisin kun lapset on pieniä. Se riitti. Onneksi joustavuutta ja ymmärtämystä näihinkin asioihin riittää.
    Aurinkoinen ilmeesi kertoo paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joanna! Olet niin oikeassa - sitä aikaa, kun haluat olla lapsen elämässä läsnä, et saa myöhemmin takaisin. Vaikka meilläkin käännytään jo pian kahdeksannelle ikävuodelle, tuntuu minusta että äitiä tarvitaan kotona juuri nyt.

      On ne hetket kun opetellaan olemaan yksin kotona, tullaan sinne yksin, usein myös lähdetään. En haluaisi sen olevan jokapäiväistä. Haluaisin joskus olla niissä hetkissä mukana, kun toinen raahaa suurta reppuaan koulusta kotiin ja istahtaa pöydän ääreen tekemään läksyjään. En halua, että minun tarvitsisi jokaisena päivänä miettiä kotiin ajaessa - taas hän on ollut iltiksessä viimeisenä kotiinlähtijänä. Silti hän on kotona ennen minua. En vain halua. Haluan joskus olla vastassa, joskus lähettämässä. Mukana arjen pienissäkin hetkissä.

      Poista
    2. Ja piti vielä lisätä, että onnellisia olemme kun työnantajamme ovat olleet joustavia. Valitettavasti kaikille tämä keskustelu ei ole varmasti yhtä mieluinen. Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on kaikilla olemassa, mutta työnantaja voi sitä halutessaan määrätä - miten käytetään ja käytetäänkö. Se on kurjaa. Suorastaan kammottavaa. Usein se sama näkemys ei mene valitettavasti työntekijän arjen pyörittämisen kanssa ristiin.

      Halutessaan alle tuon oikeutetun 80% työajan, ei monikaan työnantaja suostuisi, tai ehkei moni osaa kysyä. Tiedä häntä. Onneksi esimieheni ymmärsi miksi näin haluan tehdä. Ja onneksi sain jatkaa samaa työtäni edelleen kolmipäiväisestä viikosta huolimatta, eivätkä työtehtäväni siitä muuttuneet.

      Poista
  10. Ihana kirjoitus!! <3 Arvostan rohkeuttasi tehdä omannäköisiä ratkaisuja. Voin sanoa, että monet eivät siihen pysty, vaan tekevät niinkuin kuuluu -ei niinkuin itsestä tuntuu. Teen itsekin vain 4-päivästä viikkoa töissä juurikin siksi, että jaksan paremmin ja nautin enemmän ja ennen kaikkea -jaksan rakastaa. :) Meillä on tällähetkellä sairautta perheessä, joten hieman on huolia. Yritän jokatapauksessa keskittyä siihen hyvään, ja surra surut sitä mukaa, kuin tulee eteen. Joku viisas joskus sanoi, että tullakseen onnelliseksi, ei tarvitse mitään lisää: pitää vain heittää jotain pois. Itse voisin heittää ainakin pelon, siihen kuin pystyisi niin se olisi paljon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä ajatusmaailman muutos aivan hetkessä ole tullut, eikä sen varmasti ole ollut tarkoituskaan. Sitä on kerännyt rohkeutta pieninä palasina elämäänsä, ja tehnyt toisinaan myös vääriä ratkaisuja. Mutta niin sen elämän kuuluukin mennä. Vain siten on oppinut arvostamaan sitä, mikä itselle on suotu. Jossakin vaiheessa viime vuosien aikana on vain huomannut, kuinka paljon onnellisemmaksi voikaan tulla, jos kuuntelee sydäntään. Kertaakaan en ole kokenut niin suurta ilon tunnetta siitä, että tein jotain vain siksi että muu maailma ajattelee sen olevan oikein.

      Toivon, että huolet perheessänne ovat sellaisia, jotka teitä myöhemmin yhdistää. Uskon, että osaatte pitää toisianne kädestä myös näinä hetkinä kun kaikki ei tunnu oikelta, tai oikeutetulta. Olet oikeassa siinä, että elämässä jaksamiseen tarvitaan toisinaan myös valintoja. Joskus se voi tarkoittaa vähemmän työtä, toisinaan taas enemmän. Se mikä milloinkin on hyvä, sen tiedää vain itse.

      Joskus kuulee arvostelevia kommentteja tällaisista valinnoista. Se ei tunnu kovin mukavalta. Aivan kuin vain haluaisi päästä helpommalla. Siitä kuitenkaan ei ole kysymys, ei itselläni, eikä myöskään sinulla. On hienoa, että uskallamme tehdä elämästämme juuri sellaisen, joka sopii meille.

      Pelko on toisinaan paha. Mutta senkin kanssa kun kävelee rinnatusten, eikä sen varjossa - olet varmasti oikealla asenteella liikenteessä. :). Kiitos Sanna, kun kommentoit, ja voimia teidän arkeenne <3

      Poista
  11. Hienosti kirjoitettu!Ja onnittelut erittäin hyvästä valinnasta.Itsekin tein saman suuntaisen valinnan keväällä jäädessäni vuorotteluvapaalle.Olin niin turhautunut;vein oman lapsen hoitoon ja menin kasvattamaan muiden lapsia :/
    Rahalla on sellainen taipumus että olipa sitä paljon eli vähän,kaikki menee.Ja mitä jää käteen...? Nyt meillä jää ainakin paremmat muistot tästä ajasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet täysin oikeassa! Rahasta ei käteen jää kuin silloin tällöin materiaalia, joskus roposia taskunpohjalle. Tekeekö se kuitenkaan elämästä parempaa? Ei. Kyllähän minäkin nautin kauniiden esineiden ostamisesta, ulkona syömisestä, merkkilaukuista, epämukavista (mutta erittäin upeista) kengistä, matkustelusta jnejnejne. En kuitenkaan voi saada sitä kaikkea, jos haluan valita tämän tien. Teen sen nyt, ja toivon että pystyn elämään sen valinnan kanssa. Juuri nyt elämässä tärkeältä tuntuu tämä koti, tämä perhe. Silloin on kuunneltava itseään.

      Olen iloinen siitä, että sinäkin uskalsit tehdä valinnan sydäntäsi kuunnellen. Uskon, että olet päätöksestäsi onnellinen nyt, mutta myös myöhemmin. Ja ennenkaikkea - olet lähellä sitä arkea, lähellä lapsiasi. <3

      Poista
  12. Rohkea ja kaunis nainen <3 Pidä kiinni tuosta rohkeudesta ja omasta ihanasta itsestäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jossu <3. Minä varmasti pidän! Juuri nyt tuntuu hyvälle, ja silloin tiedän, että valinnat ovat olleet oikeita. :)

      Poista
  13. Ihana kirjoitus kaunis JuttaEmilia. Teksti oli pysäyttävä, miten pienestä se onkaan kiinni, kun osaa sen oivaltaa. Ei tarvitse onnea kaukaa lähteä etsimään. Rohkean ja varmasti oikean ratkaisun olet tehnyt. Kadun aina, että olin poissa Murun elämästä kun hän oli pieni, työnteko vei kaiken aikana. Nyt otan asiaa vielä takaisin, kun vielä on aikaa. Kaikki järjestyy, ei haittaa tulotason lasku, jostakin luopuu ja paljon saa tilalle. Tämäkin tuntemattomaan hypännyt, ainoa perheen elättäjä on kummasti pärjännyt.
    Täysillä menee sitä kohden mitä haluaa, uskoo siihen, luottaa että elämä kantaa, takuulla kaikki järjestyy. Uskon että sinullekin tulee hyvin pian jotain uuttaa, nyt sille on mahdollisuus tulla. Ihana rohkea nainen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, tiedätkö olet ollut suurena apuna näiden ajatusteni kanssa. Olen myötäelänyt sitä mitä ajattelet, se on antanut itsellekin paljon. Olen uskaltanut kyseenalaistaa asioita, joita en ennen tullut ajatelleeksi. Ja vain siten on löytynyt oma tie. Se, jota mieluiten haluan kulkea.

      Onni koostuu pienistä palasista, mutta jos ne jää huomaamatta, ei niitä osaa arvostaa. Elämä kantaa aina. Mikään ei ole peruuttamatonta, eikä mikään päätös ole lopullinen. Jos joskus haluan tehdä jotakin toisin, sen teen. Nyt kuitenkin haluan nauttia siitä, mitä olen saanut, mihin olen päässyt. Pysähtyä kuuntelemaan mitä se voisi tuoda mukanaan.

      On päästettävä joskus irti, jotta voi selviytyä.

      Poista
    2. Voi kuinka ihanaa, että olen voinut näillä kirjoituksilla olla apuna. Tämä on minulle niiin ilahduttavaa, että kyynel meinaa tulla silmään. Ilon sellainen :)
      Nautinnollisia hetki tässä ja nyt. Uusia ovia avautuu varmasti :)
      Jännityksellä odotan!!!

      Poista
  14. Ihana hymy ja viisaat ajatukset. Uskon, että tuolla paketilla toteutuvat villeimmätkin unelmasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kerttu! Näin itsekin toivon. Ja jos niin ei käy, ei se haittaa - minä yritin, ja minä uskalsin. Se on paljon se :)

      Poista
  15. Voi että miten kaunis tuo Kaj Kalinin teksti on!
    Onnea myös rohkeasta valinnasta. Uskon, ettet tule sitä katumaan. Pidän sulle peukkuja, että muutkin unelmasi toteutuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia. Olin itsekin aivan myyty tuon tekstin luettuani. Voiko tuota kauniimmin kuvaillakaan. :)

      Peukkuja tarvitaan, ja paljon. Toivottavasti unelmat lähtevät eteenpäin :)

      Poista
  16. AWWW mikä aurinkoiset kauniit kasvot sieltä paljastuikaan <3 <3 Ihanaa, että uskalsit tehdä asian, joka tekee sinut onnelliseksi vaikkakin haasteita tulee vastaan. Mutta tulee niitä miuutenkin!! Raha ei tuo onnea vaan kaikki muu ;))

    MAHTAVAA!!!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä superiloinen itsekin, että uskalsin. Epäilen, että se juuri oli askelista vaikein - uskaltaminen. Kiitos paljon kommentistasi. <3 Näistä saa ihan mielettömästi hyvää mieltä.

      Poista
  17. Upeaa ja rohkea! Hienoa luettavaa tämä teksti! Toivottavasti myös muut unelmasi toteutuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Dahlia! Useimmiten rohkeus - olla juuri sitä, mitä itse eniten toivoo - palkitsee. Muiden odotusten mukaan eläminen ei useinkaan ole kovin antoisaa. Joten on tartuttava haaveisiin, silloin kun siitä itsellä on suuri visio :)

      Poista
  18. Olet niin kaunis ja happy! Rohkea nainen, ihailtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marit!! Rohkeus tähän päätökseen on tullut pikkuhiljaa, ja onneksi sisäinen ääni on niin vahva että olisi vääryys olla sitä kuuntelematta :)

      Poista
  19. Ihana postaus ja upea nainen sen takana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3. Olen aika hämmentynyt siitä, miten mahtava tilanne tämä lopulta olikaan. Ei lainkaan niin pelottava, kuin miltä se ajatus tuntui. Helpotti paljon jo se, kun sai päätöksen tehtyä ja otettua puheeksi. Mutta usein se onkin se vaikein osuus. Kiitos kun kommentoit!! :)

      Poista

 

Newsletter

Widgets