Kaappi tuli taloon (surkuhupaisa DIY -projekti)

Pitkän etsinnän jälkeen tämä metallinen pukukaappi löysi meille tiensä lähempää kuin osasimme etsiäkään. Jo alkuvuodesta aloin koluamaan netistä tällaista vanhaa kaappia, ja löysin kolmen kuukauden etsinnän tuloksena niitä kaksi. Toinen oli tuunattu kamalaksi ja toisesta (alkuperäiskuntoisesta) pyydettiin yli 300e! Siis voitteko kuvitella, yli 300 euroa tuollaisesta vanhasta kaapinrähjästä? Minä en, ja etsintä jatkui tuloksettomana. Kuinkas sitten kävikään? Isäni työpaikalta oli jäänyt 60-luvulta yksi tälllainen vielä varastoihin pyörimään, odottamaan kaatopaikalle pääsyä. Hurraa! Kaapin hinta oli tasan nolla, kunhan se haettaisiin sieltä pois. Voi jummi!

Alkuperäisenä tämä kaappi oli vihertävän sininen, tai jotain sinne päin. Kolhuja kaveri on saanut matkan varrella melko monta, mutta uuttahan me ei etsittykään. Meni muutama kuukausi, että viimein saimme kaapin valmiiksi kaikkien tuhoontuomittujen kunnostusyritysten jälkeen. Meillä täällä kerrostalossa ei paljon metallihiomahommia (tämä ei taida täyttää kieliopin määritelmää oikeanlaisesta sanamuodosta :D) tehdä, ja pukukaappi majailikin sillä välin isän autotallissa.

Miten kunnostus sitten toteutettiin? Ensimmäisenä ovet irroitettiin ja kaikki osat hiottiin vesihiomapaperilla. Tämän jälkeen koko komeus pestiin liuottimella kaiken vanhan öljyn ja lian peitosta. Tämän jälkeen vielä uusi pesu vedellä.

Maalaus ei enää ollutkaan niin helppoa, kuin kuvittelimme. Vaiheessa yksi tuhlasimme 4 purkkia mattapintaista valkoista spray-maalia. Turhaan. Saimme maalattua neljän oven sisäpinnat. Päätimme etsiä jonkun muun vaihtoehdon, sillä 20 lisäpurkin ostaminen ei tuntunut kovin järkevältä :D. Vaiheessa kaksi sudimme maalia. Epäonnistunein idea ikinä. Niin kauan kaikki hyvin kun suti oli käsissä, mutta hyvän hionnan jälkeenkin pinta oli sen verran liukas, että valumajälkiä tuli ihan hirmu paljon kuivumisvaiheessakin vielä, kun niitä ei enää saanut tasoitettua kauniisti. Ei muuta kuin uusi hionta ja pesu. Jeejee. Tai sitten ei!

Vaiheessa kolme tajusimme ruiskumaalauksen mahdollisuudet ja ruiskutimme siis Helmi -kalustemaalia koko komeuteen. Nyt alkoi näyttää hyvälle. Ja näin ensikertalaisilta jälki on vähintäänkin kohtalaista. Ja pitää myöntää, tarvitsimme hieman isän apuja tässä. Että kiitos vielä kerran, jos satut näitä jupinoita täällä lukemaan :)).



Mutta nyt se on täällä, kotona! Ja pääsee tekemään kotia meidän vaatteille makuuhuoneeseen. Sopivaan aikaan tämä kotiin kulkeutui, sillä remontin valmistuttua saa heti laittaa tyypin omalle paikalleen. Vanha kiinteä kaappi on jo purettuna ja tuhottuna. Sen purkaminen olikin ihan oma juttunsa se. Ihan vain kysyn, kuka tollo liimaa kaapit kiinni seiniin ruuvien lisäksi? Ja varmistuksen varmistuksena sama hemmo oli liimannut jokaisen rungon osankin toisiinsa. Kuvittelime vain ruuvaavamme sen irti sähkärin käynnin jälkeen. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä ;).


Pidän näistä nimilappukoloista aika hurjasti. Harmikseni olen tuhlannut jo koko DYMO -nauhan, enkä uutta vielä olen kerinnyt hakemaan. Miten niin överit sen DYMOn kanssa? :D



Olen ehdottanut jakoa, jossa kolme kaappia olisi minulle, ja yksi miehelle. En ymmärrä miten sellainen voisi olla epäreilua?? ;) Kaikki kaapit ovat siis tankokaappeja, joissa tangon päällä on yksi hylly. Ainoana vaatesäilytyksenä tämä ei valitettavasti meille riitä, mutta ei vielä ole ehtinyt niin pitkälle miettimään... Ehkä kohta jo olisi aika, sillä tämä väliaikainen olohuoneessa säilyttely ei tunnu ihan oivalliselta :)

Ah! Olen niin onnellinen, että tämä löytyi lopulta. Ja tunnetta kaappi ainakin sisältää - verta hikeä ja kyyneleitä on valutettu joten sen on pakko olla upea! Vai miten on? Iskeekö tämä? Isäni ihmetteli miksi ihmeessä tuollaisen teollisuuskaapin haluan kotiin näytille, autotalliin kuulema ymmärtäisi, mutta että makuuhuoneeseen. :D

Huomenna on virallisesti viimeinen lomapäivä. Siinä se sitten meni. 4 viikkoa katosi. 
Ei kun odottelemaan ensi vuotta!
- J -

23 kommenttia

  1. Hakkaisin heti lekalla tohjoksi omat makkarin kaapinrumilukset jos tuollaiset ihanuudet löytäisin! Aivan ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JEE! Muistakin tehdaskaappien ystäviä on siis olemassa :) Nuo kiintokaapit tosin oli aika paljon suurempia, ja sitä kautta niiden sisään mahtui huomattavasti enemmän vaatteita. Noh - ehkä keksimme vielä jotakin muuta säilytystä makkarin puolelle :)

      Poista
  2. Tosi ihana! On ollut kyllä työn ja tuskan takana. Mulla ois varmaan kärähtäny hermo alta aikayksikön. :D Harmi vaan, että tuohon ei mitään älyttömiä määriä mahdu vaatteita. Ainakaan mun työkamat ei taho mahtua saman tyylisiin kaappeihin. Minusta ois näppärämpää, jos kaapissa ois tuplatanko, mutta sitä ei voi tehdä jakolevyn vuoksi. Teille kenties voisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä todella harmi, sillä vaikka kaappi on iso(hko), ei se kuitenkaan vedä sisäänsä ihan kauhean paljon vaatetta. Tuplatanko olisi varmasti kätevä ja sellaista alkuun mietimmekin, muttemme ainakaan vielä päätyneet sellaisia laittamaan koska kahta miehen paitaa ei ainakaan olisi mahtunut allekkain roikkumaan :(. Pakko siis joko karsia todella paljon, tai keksiä jotakin kätevää kaveria tuohon kaapin rinnalle vaatteita säilyttämään. Olohuoneen senkki on ollut mietinnässä, mutten löydä sille oikein sopivaa koloa tuolta huoneesta.... Hmpf... Mutta siis kyllä - ihana tuo on meidänkin mielestä :)

      Poista
  3. Ihan mieletön! Sulla on kyllä todella hyvä silmä kaikelle tämmöiselle, voisin kotiuttaa itselleni kaiken, mitä teiltä löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jossu!! :)) Kauniskin se kyllä on, mutta ennenkaikkea hillittömän hyvä idea tämä (ainakin omasta mielestäni :D) kyllä oli, ja sopii ihan mainiosti vanhan tehdasasuntomme tyyliinkin :)

      Poista
  4. Upeat on, kirjoitat niin kivasti projekteistasi, niitä on kiva lukea. Kyllä oli kaiken vaivan väärtti, nyt ihanasti voit niistä nauttia. Haluaa kans. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Ehkä näistä joskus on apua myös jollekin toiselle, joka samanmoiseen projektiin saattaisi ryhtyä. Eipä ainakaan kannata toistaa samoja virheitä ;)

      Oikein ihanaa sunnuntain iltaa sinullekin ja mukavaa uuden viikon aloitusta!

      Poista
  5. Vaivannäkö kyllä kannatti, niin näyttää hienolta! Oot niin ihanan innostunut kaikista projekteista ja jaksat kyllä aina nähdä niin paljon vaivaa halutun päämäärän saavuttamiseksi, ihailtavaa! :)
    Ja kyllä, vaatekaappien jaon määrä on juuri oikea! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin jälkikäteen aina ajatteleekin, että vitsit miten kannatti uhrata aikaa ja vaivaa. Mutta joka kerta siinä projektin keskellä tuntuu ihan toiselta. Tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja unohtaa koko juttu. Onneksi kovin usein ei kuitenkaan tule periksi annettua :)

      Poista
  6. Upeat kaapit, ihan kertakaikkiaan!! Minä(kin) olen tuollaisista haaveillut, mut nyt ei ole tilaa paitsi varastossa :D. Huipputuuria on sulla ollut noitten kaa.

    Joskus kyllä kantsii odottaa ja olla maltillinen :) Onneksi ruiskumaalaus onnistui jihuu :)) Ihanaa kun sinun miehesi innostui noista myös <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä oli kyllä uskomattoman vaikea löytää. Ensin luulin, että kyllähän noita lojuu joka nurkassa vähän kaikilla tarpeettomana. Tai ehkä lojuukin, muttei ole tullut ajatelleeksi, että joku saattaisi haluta sellaisen ostaa :).

      Tuuria jälleen kerran oli matkassa mukana, ja onneksi näin, sillä tuo monen sadan euron hinta on minusta aika kova, koska siihen lisätään vielä kunnostustyön materiaalit ja ennenkaikkea aika sekä vaiva. Mutta nyt tuo on täällä, vain maalin hinnalla (plus ne spray-purkit hitsi vie!!).

      Mieskin ainakin toistaiseksi on yhtä innoissaan näistä, katsotaan vuoden päästä miltä tuntuu :D. On varannut jo optionkin tänne sivuille aiheesta; sisustus, remontointi ja tee-se-itse projektit miehen silmin. Liekö koskaan tuota toteuttavan, mutta uhkaus on heitetty ilmoille ;)

      Poista
  7. Te olette TOSI reippareita :):)!! Hieno tuli!!

    Mulla loppuu kans kesäloma ja maanantaina töihin!! BUUHUU!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Ainakin periksiantamattomia, jos ei muuta ;)

      On kyllä epäreilua näillä keleillä palata jo töihin kun ei lomaa enää ole tiedossa... Voi apua, miltä se huominen meistä tuntuu!! Tsemppiä hurjasti sinnekin töihinpaluuseen, sitä (ainakin täällä) tarvitaan!

      Poista
  8. Kyllä sä olet ihailtavan kärsivällinen, ei voi muuta sanoa. Mä olisin varmaan jossain vaiheessa tullut hulluksi, hajottanut koko kaapin atomeiksi ja joutunut jonnekin pehmustettuun huoneeseen hoitoon... ;D

    Vähänkö nauroin noille sun Dymo-övereille. Mä kun hankin Dymon, dymottelin koko rullan peräti ääliömäisiin käyttökohteisiin muutamassa päivässä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntui juuri tuolta jossakin kohtaa: kaappi atomeiksi ja antaa olla koko juttu!! Mutta aina kun kotiin ajettiin isän luota, unohtui jo se lannistuminen :). Ei enää voinut lopettaa, vaan pakko oli mennä uudelleen ja uudelleen koittamaan. ;)

      Rulla on tuota Dymoa tosiaan täälläkin kulutettu. Miten mä niin arvasin sen kun ostin :D Innostumisen ja liiallisuuden välillä on usein vain hiuksenhieno ero ;)

      Poista
  9. WAU! Tajuton tuosta tuli... Ja vaikka isukit ei hiffaa, niin toi on upea makkarissa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ;)). En minäkään nähnyt siinä mitään hassua, että tehdastyylinen kaappi tuodaan makkariin. Vaikka olisi miten ollut työmaalla käytössä - on se kuitenkin vaatteiden säilytykseen tarkoitettu. Töitä tehtiin ja onneksi tajuttiin maalia ruiskuttaa, tuli ihan kelpo yksilö :)

      Poista
  10. Kyllä olette kärsivällisiä. Onneksi oli isi auttamassa :)
    Hienon näköinen tuo on ja sopii varmasti teille. Itsellä vaan tulisi liikaa tuosta työpaikka mieleen että riittää kun siellä katselee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooooooh, toisinaan ollaan, mutta useimmiten ei :D. Jotain vain kun on jo päättänyt tehdä, ei enää viitsi lopettaakaan/luovuttaa.

      Tuo on varmasti monelle ensimmäinen mielikuva - työpaikka. Meillä ei ilmeisesti kummallakaan ole tullut noista aikojen saatossa mitään traumoja kun niin tuo kotiinkin haluttiin ;).

      Poista
  11. Aivan IHANA tuo kaappi!! Haluun kanssa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykästyin tähän kyllä itsekin kuin hullu puuroon. Ei siis muuta kuin etsimään jostakin tutuilta ja vähemmän tutuilta, näitä saattaa lojua jossain kasapäin, eikä kukaan tajua tarjota mihinkään, kuvitellessaan ettei muka kelpaisi kellekään. :)

      Poista
  12. Mennyt ihan ohi tämä! Aika hurjan homman olette saaneet tehdä, että lopputulos on tämä :) Meillehän tuli myös vastaava kuistille! On komia värityskin, harmaa runko ja vaaleat mintun vihreät ovet :)

    VastaaPoista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall