Uskallatko sinä haaveilla?


Lapsena haaveeni olivat mielikuvituksellisia ja ehkä jopa epärealistisiakin. Mutta mitä sen nyt niin väliä oli? Pääasia, että oli hitsin kivaa! Jos halusin olla prinsessa, ei se ollut sen kummoisempaa - mekko päälle, tiara päähän ja äidin korkkarit jalkaan. Seuraavana aamuna saatoin haluta äidiksi. Sehän tarkoitti vain pienen ripauksen mielikuvitusta, nukke kainaloon ja taas mentiin! Niin - kaikki oli mahdollista.

Kun kasvoin isommaksi, haaveetkin muuttuivat. Miksikö? No tuli arki, tuli velvollisuudet, tuli realismi. Enhän minä nyt voi maailmanympärysmatkasta haaveilla - en minä kuitenkaan koskaan sitä voi saavuttaa. Miksi minä nyt asettaisin sellaisia tavoitteita itselleni, joiden saavuttamisen tiedän olevan lähes mahdotonta? Sehän vain toisi pahan mielen, kun niin ei tapahtuisikaan. Hihhulit haaveilee maailmanparantamisesta, minä olen ihan onnellinen tästä omistusasunnosta, siitä etelänmatkasta, vakituisesta työpaikasta ja perheestä. Ne minulla oli mahdollista realistisesti saavuttaa (karrikoiden!!), niistä minä uskalsin unelmoida. Ja aivan - nämähän minä sain. Olen hiton onnellinen niistä. Mutta olin kuitenkin väärässä- jokainen ihminen voi haaveilla maailmanparantamisesta, tai oikeastaan ihan mistä tahansa. Eikä se silti tee meistä typeriä tai epärealistisia. Vai tekeekö?

Mutta tiedättekö mitä minä haluaisin? Unelmoida ihan reilusti lapsenomaisista asioista, sellaisistakin, jotka saattavat tuntua mahdottomilta saavuttaa. Arvaat varmaan miksi niitä ei usein kuitenkaan saa? Ei ole uskaltanut tehdä sellaisia päätöksiä, jotka olisi vieneet lähemmäksi unelmaa! Jostain on luovuttava, jotta jotakin saa tilalle. Niin... En ole uskaltanut. Sehän vaatisi ihan hirveän paljosta luopumista, entä jos, mitä jos, sitten kun, ehkä myöhemmin, silloin kun on aikaa...... Kuulostaako tutulle?

Syitä on haaveiden toteutumisen esteeksi ihan yllin kyllin keksittävissä. Eihän siitä kuitenkaan mitään tulisi? Enhän minä siinä välttämättä onnistuisi? Miksi minä olen tehnyt tästä elämästä itselleni niin vakavaa ja realistista? Haluan hullutella ja tehdä pähkähulluja juttuja, haaveilla jostakin isosti - vaikken sitä saisikaan, mitä sitten? Olen ainakin saanut olla onnellinen niistä asioista unelmoidessani. Ja ehkäpä olisi aika alkaa uskomaan niihin unelmiin ihan oikeasti!

Mistä minä sitten unelmoin, tai haluaisin uskaltaa unelmoida?

- Omasta yrityksestä
Sellaisesta, jossa minä itse toteuttaisin unelmiani ja suunnitelmiani. Sellaisen, jossa aamuisin en kokisi herääväni työpäivään, vaan ajattelisin ennemmin että hiphei, tänään on jälleen se päivä kun saan tehdä unelmiani todeksi. Tätä työtä haluaisin tehdä kotona, lähellä rakkaitani. Se mitä se olisi, en tiedä. Mutta haaveillahan tässä olikin tarkoitus - ei ajatella realistisesti.

- Vapaa-ajasta perheen kanssa
Tätä haluan ehdottomasti lisää! Samalla tietysti voisi jo todeta kohdan yksi ja kaksi yhdistämisestä; mahdotonta! Mutta mitä sitten? Enhän minä sitä kysynyt? Kysyinkin itseltäni mitä minä haluaisin.

- Pienen lapsen elämän pelastamisesta, adoptiosta.
Teemme maailman täyteen lapsia, vaikka niin monella pienellä ihmisellä olisi tarve saada kunnon koti. Haluaisin antaa kodin sellaiselle, jonka elämä ei muuten olisi niin turvallista, tai jolla kotia ei olisi lainkaan. Haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden olla lapsi. Tottakai haaveilen vielä omasta biologisesta lapsestakin. Mutta pitääkö näiden poissulkea toisensa? Ei minusta.

- Vapaa-vuodesta maailmalla.
Reppu selkään, rakkaat mukaan, määränpää: tuntematon, tavoite: avartaa omaa näkemystä tästä maailmasta. Tehdä samalla jotakin toisten hyväksi, olla avuksi.

Suomalaiset ovat käytännönläheisiä ja realistisia haaveilijoita. Näin ainakin väittää toukokuussa julkaistu haavetutkimus. Kotiin ja asumiseen liittyvät haaveet ovat yleisimpiä naisten keskuudessa. Miehet taas haaveilevat eniten omaisuudesta, rahasta ja tavarasta. Kukapa ei?

Luin erään artikkelin tänään, josta tämä ajatus sitten lähti... Kyllä - minäkin haaveilen kotiin ja asumiseen liittyvistä asioista. Haaveilen myös tavaroista, ja kieltämättä omaisuudestakin. Mutta unelmoin myös paljon asioista, jotka eivät välttämättä liity materiaan lainkaan, eikä myöskään kotiin. Ne unelmat ovatkin kaikkein tärkeimpiä.

Julistan itselleni haaveiluloman! Tällä lomalla aion kirjoittaa unelmiani paperille, sillä tiedättehän - se on ensimmäinen askel kohti haaveiden toteutumista. Ehkä syksyllä voin jo kirjoittaa seuraavalle riville ensimmäisen asian, jota minun on tehtävä jotta haaveesta tulisi joskus totta. Talvella voinkin jo miettiä, mistä olisin valmis luopumaan unelmani saavuttamiseksi. Näinhän se menee. Vai meneekö?

Uskallatko sinä haaveilla isosti ja epärealistisestikin? Liittyvätkö omat haaveesi käytännön asioihin ja tunnistatko itseäsi minun ajatuksistani?

Unelmien täyteistä yötä!
- J -

Ps. Vastailen kommentteihinne vielä paremmalla ajalla, nyt pää painuu tyynyyn ja unten maille :)

22 kommenttia

  1. Voi kun kiva kirjoitus :)
    Minä kuulun ehdottomasti tuohon samaan haaveilijakastiin, mutta sehän on vain ihanaa (vaikkakin välillä myös turhauttavaa, kun todellisuus tulee vastaan..)

    Ihanaa haaveilulomaa sinulle, nautiskele! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, ihan varmasti haaveilen koko loman. Pienistä ja isoista asioista. Se pitää mielen iloisena.

      Aurinkoa ja iloa myös sinun viikonloppuusi! :)

      Poista
  2. IHANA pysähdyttävä upea kirjoitus JuttaEmilia. Olen sanaton :)
    Halit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä tämän julkaisussa olikin se, että asioita ajattelisi itsekin hieman eritavalla, ja havahtuisi siihen miten lyhyt elämä on haaveiden haaskaamiseen.

      Rentouttavaa viikonloppua! :)

      Poista
  3. Kerrassaan ihana postaus ja niin totta. Se mitä lapsena haaveilimme on niitä haaveita, mihin ei vielä vaikuttanut ego, muiden mielipiteet ja ne on usein niitä oikeita haaveita. Kasvaessamme meihin tulee niin paljon ulkopuolisia vaikutteita, että todelliset haaveet unohtuvat tai kuvittelee niiden olevan mahdottomia. Mikään ei ole mahdotonta, kun siihen oikein uskoo. Pienin askelin pääsee niitä kohden, mutta niin totta että täytyy jostain luopua, jotta uudelle tulee tilaa. Se ei aina ole helppoa, vaikeauksien kautta voittoon ja kaikestahan me opimme jotakin. Jokaisella kohtaamisella ja tapahtumalla on tarkoituksensa, ilman niitä emme välttämättä pääse unelmia kohden. Olen niin onnellinen, että olen uskaltautunut heittäytymään virran vietäväksi, tosin niin kuin tämän viikon postauksessa, muilla tuntuu olevan vaikeampaa. Kohtaa ihmisiä, jotka eivät hyväksy kasvua, repäisyä ja haluavat selittää sen jollakin ikävällä. Ehkä se on mitä he haluaisivat tehdä, mutta eivät uskalla.

    JuttaEmilia rohkeasti kohti unelmiasi, ne toteutuvat kun niihin uskot. Välillä voi epätoivo kolkuttaa, mutta lopussa kiitos seisoo. Lomasi on sinulle otollista aikaa, on tilaa uusille ajatuksille ja sille mitä sinä itse todella haluat ja sehän on tärkein.

    Ihanaa lomaa ja upeita ajatuksia. Kiitos kun jaoit tämän kanssamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Ulkopuolelta tulevat mielipiteen vaikuttavat aivan liikaa omiimme. Se tapahtuu aivan huomaamatta oikeastaan. Toisinaan on tietysti hyvä miettiä myös muiden mielipidettä, mutta siitä ei saisi tulla taakka.

      Muiden vähättelevät ja tylyt kommentit osaat sinä onneksi jättää omaan arvoonsa, mutta aina ei näin onnellisesti kaikilla ole.

      Jokaisen pitäisi uskaltaa tehdä juuri niin kuin sydän sanoo <3

      Ah, rakastan tätä tunnetta kun saan avattua sanoiksi sen mitä tärkeänä pidän. :) Helpottaa omaa ajatusmaailmaa paljon!

      Oikein hauskaa viikonloppua!!!

      Poista
    2. juuri niin, mitä oma sydän sanoo :)
      Ihanaa kun uskalla avautua, auttaa täällä varmasti monia ja etenkin itseäsi.
      Kun ajatuksen pukee sanoiksi, se on jo askeleen eteenpäin :)

      Mukavaa viikonloppua sinullekin <3

      Poista
  4. Viimeiset kuukaudet olen haaveillut vain ja ainostaan yhdestä asiasta, ja juuri tänään haaveesta tuli totta!! Soitto sairaalasta ja murheet on pois pyyhitty. Miehen koepalavastaus kertoi, että kyseessä ei ole mitään pahaa, vaan HYVÄÄ!!! :) :)
    Nyt voi taas herätä henkiin ja jatkaa elämää. Mitään muita haaveita en osaa edes ajatella. Elämä riittää.

    Mutta siitä huolimatta olen haaveilun kannalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, kaikella on varmasti tarkoitus. Ehkä tämän tapahtumaketjun tarkoitus oli vahvistaa perhettänne entistä tiiviimmäksi. Ja havahtumaan miten onnellisia saatte toisistanne ja terveydestänne olla. :)

      Olen todella iloinen puolestanne! Ihanaa, kun asia ratkesi parhain päin!!!

      Ja henkiin herääminen on varmasti uskomaton tunne. Elämä, mahdollisuudet ja tiet ovat jälleen avoinna teille. :)

      Poista
  5. Ihana postaus ja totta joka sana!
    Elämä on lyhyt ja mistäpä muusta sitä saisi suurempaa iloa kuin unelmien toteuttamisesta? Oli ne sitten pieniä tai suuria. Pieniä unelmia on suhteellisen helppo toteuttaa, mutta joskus kun aika on sopiva kannattaa yrittää toteuttaa myös niitä suurempia ja vaikeammin tavoitettavissa olevia unelmia. Monesti sitä huomaa, että suunnittelulla ja vaivalla ne suuremmatkin unelmat voivat toteutua. Ja joskus jopa helpomminkin kuin on kuvitellut. Rohkeutta vaan tarvitaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Siitä unelmoinnista juuri kannattaa ammentaa iloa. Ja kuten sanoit, suunnittelulla ja vaivalla ne suuremmatkin unelmat voivat toteutua!

      Unelmien täytteistä viikonloppua teidän perheelle :)

      Poista
  6. Meitähän tai ainakin minua on opetettu niin, että ei pidä olla mikään pää pilvissä kulkija....
    Mutta myönnän välillä uppoutuvani hattaraan, mutta se, että ottaisi niitä kuuluisia askelia, on jäänyt tekemättä.
    Mietintämyssyssä on kuitenkin ollut vähän yhtä sun toista haaveilua, joten ehkä joskus...

    Ihanan ajatuksia (ja haaveilua) herättävä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Askeleet ovat juuri ne, jotka ratkaisee jäävätkä haaveet pilvien päälle, vai onko ne mahdollista saavuttaa :)

      Kiitos paljon kommentistasi, ja oikein loistavaa viikonloppua!

      Poista
  7. Mullakin on haaveita, tosi perinteisiä, mutta kuitenkin. Ei kai sitä loppujen lopuksi voi täysin haaveittakaan olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteisetkin haaveet jaksaa kannatella arkea eteenpäin. Niistä juuri tulee se iloinen mieli, kun ne on myös realistista saavuttaa.

      Toiveiden täyteistä viikonvaihdetta Irina sinulle :)

      Poista
  8. Kommentti tulee nyt ihan väärään paikkaan, mutta olisiko mitenkään mahdollista saada pikaisesti ohjeet miten edetä ja mitä pitää hankkia, kauanko aikaa varata (ei lapsia, koira kyllä) ja montako kertaa sutia lattiaa, jos tekee samanlaisen maalausprojektin lattian suhteen? Entä mitä kustantaa sekä pystyykö homman hoitamaan kahdestaan miehen kanssa (kaukana raksa-alan osaajista)? Olisin erittäin kiitollinen, sillä tarkoitus olisi hyvin nopealla aikataululla tehdä sama temppu meidän lattialle kuin teillä on tehty. Tulos oli niin uskomattoman hyvä ja tyylikäs, että ideavarkaisiin piti lähteä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Ei haittaa lainkaan, että se tähän tuli :) Ja kiva kuulla, että olette aikeissa ryhtyä maalauspuuhiin ja toivottavasti osaan antaa oikeanlaisia vinkkejä :)

      Me hiottiin n. 80m2 lattiaa ihan käsipelillä ensin (pieni ja kevyt hionta tosiaan riittää, kunhan saa pinnan rikki). Jokin kone varmasti nopeuttaisi toimintaa, mutta meillä ei sellaista ollut saatavilla. Osittain käsihiomakoneella joitakin kohtia saatiin hiottua, mutta pääosin käsin meni koko projekti. Aikaa hiomiseen kului kahdelta henkilöltä noin päivän verran.

      Sen jälkeen tehtiin kristallisoodalla pesu, kannattaa tehdä kunnolla ja antaa kuivua myös ainakin päivän verran. Pölyä on melko paljon joka paikassa, joten kaikki kolot kannattaa ihan käsin pestä, niin pääsee paremmin pikkuriikkisiinkin paikkoihin.

      Mitään pohjamaalausta ei sen enempää suoritettu. Ensimmäinen kerros ohennettiin lakkabensiinillä. Maalina käytettiin Betoluxia (ei sitä vesiohenteista, vaan tujumpaa tavaraa). Sitten kuivuminen (1vrk), jonka jälkeen uusi maalikerros ohentamattomana. Jälleen kuivuminen (taidettiin pitää pari päivää) ja sitten kolmas pintakerros vielä päälle ohentamattomana. Noin vuorokausi tämän jälkeen voi lattialla jo kävellä, mutta huonekaluja ei kannata ihan heti laittaa paikoilleen. Maali saa kunnon kovettumispintansa vasta n.kuukauden kuluessa, joten ensimmäisen kuukauden aikana pesua kannattaa välttää (tai siis ylenpalttista hinkaamista). Pyyhkiminen voidaan tehdä vedellä ja tosi laimealla fairyvedellä. Kuukauden kuluttua ei olla sen enempää varottu sitä mistään kohtaa.

      Yllättävän nopeasti kaikenkaikkiaan meni koko projekti. Telattiin siis lattia varrellisella telalla, johon muuten kannattaa panostaa. Maalia ostettiin kaksi 9l pönikkää, ja ne maksoivat muistaakseni jotakin satasen paikkeilla kipale. Sillä määrällä meni siis koko 80m2 kolmeen kertaan, kun ensimmäinen kerros oli ohennettuna.

      Uskon, että pystytte siihen, ei mekään koskaan oltu tällaista tehty, ja amatöörejä ollaan näissä remppapuuhissa kaikenkaikkiaan :)

      Jos on mahdollista tehdä parissa erässä (eri huoneet eri aikaan vaikka), niin helpottaa arkiasumista jonkin verran. Kokonaisuudessaan rahaa meni siis parisen sataa, ja aikaa kuivumisineen viikon verran.

      Toivottavasti näistä oli jotakin hyötyä :)

      Poista
    2. Hinnasta vielä, että toki tarvikkeet siihen päälle (tela, lakkabenisiini, kristallisooda yms). Mutta nämä oli melko edukkaita kokonaisuudessaan. :)Tsemppiä projektiin jos siihen lähdette, ja käy vaikka huikkaamassa miten onnistuitte! Hauskaa viikonloppua!!

      Poista
  9. Voi kyllä, mä haavailen enemmän, kun laki sallii... :D
    Ja haaveilen todellakin isosti (kalliisti). Ja pienesti (halvasti). Ja hassusti. Suurin osa haaveista on toteutunut, ehkä siksi, että pyrin aina toteuttamaan niitä haaveita, ettei tartte vanhana katua. Mutta on tuolla plakkarissa "parit" haaveet, joita en edes minä (vielä) pysty toteuttamaan.

    Sun haaveet on tosi realistisia, vaativat aikaa ja työtä, mutta ovat toteutettavissa.
    Toisin kun mun; Mä haluan oman saaren ja olla sen prinsessa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta juuri tuollainen on ihan parasta haaveilua (oman saarensa prinsessa). Koska niiden unelmien avulla elämä tuntuu inan verran paremmalta ;)

      On paljon asioita joista kannattaa haaveilla, osan on varmasti tarkoitus jäädäkin vain haaveeksi, mutta steppi kerrallaan voi suurempiakin haaveita joskus saada toteutettua. :) Ihanaa viikonloppua dear!!!!!

      Poista
  10. Haaveita saa olla ja täytyy olla!! Aivan mieletön postaus ja ihanista asioista haaveilet! Älä ikinä lopeta :))

    Aurinkoa päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Sitä vain tahtomattaan "tylsistyy ja aikuistuu" niiden ihmeellisten haaveiden kanssa kun vuosia tulee lisää, eikä enää muistakaan miten haaveilla voi kuitenkin ihan aina ja jokaisesta asiasta - oli se sitten realistista tai ei :).

      Oikein aurinkoista alkavaa uutta viikkoa sinulle LOVE :)

      Poista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall