Miltä meillä näyttä juuri nyt (vol ?)
COMMENT |IKEA TRONES -inspiraatio
COMMENT |Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä Ikeaan. Oikein retki tuohon naapurikaupunkiin. :D Sitä se kyllä useimmiten on. Menet hakemaan yhtä "pikkujuttua" ja ulos tullessasi mietit miten saat kaiken autoon mahtumaan... Tuttua? Hakusessa on Trones kenkäkaapit/-laatikot. Mustat vai valkoiset? En osaa päättää! Ne eivät tule eteiseen, ja niitä tulee monta. Joten.... Kumman sinä valitsisit olohuoneen seinään? Mustan vai valkoisen? Taustat seinissä meillä on kaikkialla valkoiset. Tuo muoviboxi vain on muistaakseni aavistuksen kermanvärinen, joten pelkään likaista vaikutelmaa......
Keltaisen tuolin tarina (vaihtoehtoinen otsikko: P**** mutsi)
COMMENT |
Mistä oli meidän viikko tehty?
COMMENT |KOTONA!
COMMENT |Tää se vasta on elämää!!!
COMMENT |Tällä viikolla meidän perheessä..... Uidaan, grillataan, palvotaan aurinkoa, luetaan keskenjääneitä kirjoja, saunotaan ja veneillään.
Nautitaan vuoden valoisimmista päivistä, ollaan vain ja välillä vähän levätään <3
Seitsenvuotiaan sanoin tänään veneen nokassa; Äiti, tää se vasta on elämää <3<3<3.
Letkeetä juhannusviikkoa ja tervetuloa lomalaisten kerhoon teille, joilla tämä loman aloitus on vasta tulossa.
Voin kertoa, että täällä on I-H-A-N-A-A!!
Blogi siis hiljenee (tai oikeammin on jo hiljentynyt) keskikesän juhlaa viettämään ja palailee huudeille jälleen ensi viikon puolella. :)
ps. Kuvan olisin kyllä liittänyt jos mobiililla sen olisin osannut tehdä ;)
-J-
Uskallatko sinä haaveilla?
COMMENT |
Kun kasvoin isommaksi, haaveetkin muuttuivat. Miksikö? No tuli arki, tuli velvollisuudet, tuli realismi. Enhän minä nyt voi maailmanympärysmatkasta haaveilla - en minä kuitenkaan koskaan sitä voi saavuttaa. Miksi minä nyt asettaisin sellaisia tavoitteita itselleni, joiden saavuttamisen tiedän olevan lähes mahdotonta? Sehän vain toisi pahan mielen, kun niin ei tapahtuisikaan. Hihhulit haaveilee maailmanparantamisesta, minä olen ihan onnellinen tästä omistusasunnosta, siitä etelänmatkasta, vakituisesta työpaikasta ja perheestä. Ne minulla oli mahdollista realistisesti saavuttaa (karrikoiden!!), niistä minä uskalsin unelmoida. Ja aivan - nämähän minä sain. Olen hiton onnellinen niistä. Mutta olin kuitenkin väärässä- jokainen ihminen voi haaveilla maailmanparantamisesta, tai oikeastaan ihan mistä tahansa. Eikä se silti tee meistä typeriä tai epärealistisia. Vai tekeekö?
Mutta tiedättekö mitä minä haluaisin? Unelmoida ihan reilusti lapsenomaisista asioista, sellaisistakin, jotka saattavat tuntua mahdottomilta saavuttaa. Arvaat varmaan miksi niitä ei usein kuitenkaan saa? Ei ole uskaltanut tehdä sellaisia päätöksiä, jotka olisi vieneet lähemmäksi unelmaa! Jostain on luovuttava, jotta jotakin saa tilalle. Niin... En ole uskaltanut. Sehän vaatisi ihan hirveän paljosta luopumista, entä jos, mitä jos, sitten kun, ehkä myöhemmin, silloin kun on aikaa...... Kuulostaako tutulle?
Syitä on haaveiden toteutumisen esteeksi ihan yllin kyllin keksittävissä. Eihän siitä kuitenkaan mitään tulisi? Enhän minä siinä välttämättä onnistuisi? Miksi minä olen tehnyt tästä elämästä itselleni niin vakavaa ja realistista? Haluan hullutella ja tehdä pähkähulluja juttuja, haaveilla jostakin isosti - vaikken sitä saisikaan, mitä sitten? Olen ainakin saanut olla onnellinen niistä asioista unelmoidessani. Ja ehkäpä olisi aika alkaa uskomaan niihin unelmiin ihan oikeasti!
Mistä minä sitten unelmoin, tai haluaisin uskaltaa unelmoida?
- Omasta yrityksestä
Sellaisesta, jossa minä itse toteuttaisin unelmiani ja suunnitelmiani. Sellaisen, jossa aamuisin en kokisi herääväni työpäivään, vaan ajattelisin ennemmin että hiphei, tänään on jälleen se päivä kun saan tehdä unelmiani todeksi. Tätä työtä haluaisin tehdä kotona, lähellä rakkaitani. Se mitä se olisi, en tiedä. Mutta haaveillahan tässä olikin tarkoitus - ei ajatella realistisesti.
- Vapaa-ajasta perheen kanssa
Tätä haluan ehdottomasti lisää! Samalla tietysti voisi jo todeta kohdan yksi ja kaksi yhdistämisestä; mahdotonta! Mutta mitä sitten? Enhän minä sitä kysynyt? Kysyinkin itseltäni mitä minä haluaisin.
- Pienen lapsen elämän pelastamisesta, adoptiosta.
Teemme maailman täyteen lapsia, vaikka niin monella pienellä ihmisellä olisi tarve saada kunnon koti. Haluaisin antaa kodin sellaiselle, jonka elämä ei muuten olisi niin turvallista, tai jolla kotia ei olisi lainkaan. Haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden olla lapsi. Tottakai haaveilen vielä omasta biologisesta lapsestakin. Mutta pitääkö näiden poissulkea toisensa? Ei minusta.
- Vapaa-vuodesta maailmalla.
Reppu selkään, rakkaat mukaan, määränpää: tuntematon, tavoite: avartaa omaa näkemystä tästä maailmasta. Tehdä samalla jotakin toisten hyväksi, olla avuksi.
Suomalaiset ovat käytännönläheisiä ja realistisia haaveilijoita. Näin ainakin väittää toukokuussa julkaistu haavetutkimus. Kotiin ja asumiseen liittyvät haaveet ovat yleisimpiä naisten keskuudessa. Miehet taas haaveilevat eniten omaisuudesta, rahasta ja tavarasta. Kukapa ei?
Luin erään artikkelin tänään, josta tämä ajatus sitten lähti... Kyllä - minäkin haaveilen kotiin ja asumiseen liittyvistä asioista. Haaveilen myös tavaroista, ja kieltämättä omaisuudestakin. Mutta unelmoin myös paljon asioista, jotka eivät välttämättä liity materiaan lainkaan, eikä myöskään kotiin. Ne unelmat ovatkin kaikkein tärkeimpiä.
Julistan itselleni haaveiluloman! Tällä lomalla aion kirjoittaa unelmiani paperille, sillä tiedättehän - se on ensimmäinen askel kohti haaveiden toteutumista. Ehkä syksyllä voin jo kirjoittaa seuraavalle riville ensimmäisen asian, jota minun on tehtävä jotta haaveesta tulisi joskus totta. Talvella voinkin jo miettiä, mistä olisin valmis luopumaan unelmani saavuttamiseksi. Näinhän se menee. Vai meneekö?
Uskallatko sinä haaveilla isosti ja epärealistisestikin? Liittyvätkö omat haaveesi käytännön asioihin ja tunnistatko itseäsi minun ajatuksistani?