kuva |
kuva |
kuva |
kuva |
Pakko tulla kertomaan mitä olen löytänyt!!! Piipahdin töiden jälkeen naapuruston mahtavassa puodissa. Löysin tämän aarreaitan vasta viime kesänä - niin kauniisti se on sulautunut ympäristöömme järven rannalle, etten ollut aiemmin tajunnutkaan sen olevan pikkuinen liike. Kyseessä on siis Pilipalipaja Littoisissa. Uutta tavaraa siellä ei ole laisinkaan, vaan vanhoja kunnostettuja, sekä myös kunnostamattomia huonekaluja ja esineitä. Ihan parasta! Myytävät tavarat löytävät tiensä puotiin milloin mistäkin; kuolinpesän kätköistä, muuttokuormista, vanhoilta vinteiltä........
Tiedättekö mikä on vielä parempaa? Hinta-/laatusuhde. Kerrankin! Liian usein tämänkaltaisissa paikoissa vanhasta rojusta pyydetään jopa törkeitäkin hintoja.
Mitäs meille sitten löytyi?
Eteisessä asustaa tällä hetkellä musta(hko) kuramatto. Kuinka kaunista ;). Koska olohuoneen puolelta näkyy eteiseen, on kuramatto turhan "raskas" siihen kokonaisuuteen, ja käytännön vuoksi haluaisin jonkun sellaisen maton - jonka voi oikeasti pestä. Kerrostalossa kun asumme - suurimmat kurat jäävät onneksi rappukäytävään, mutta tästä huolimatta kaksi nelijalkaista kaveria sekä kouluikäinen poika toimittaa hiekkaa (aikuisten lisäksi!) sisällekin saakka. Kuramatto on muutoin kovin käytännöllinen, mutta sen pesu ei. Meillä ei ole mahdollisuutta pihassa painepesurilla vetää mattoa silloin tällöin puhtaaksi, ja pesutilatkin ovat malliltaan niin ahtaat, etten voi kuvitella mattoa kylpyhuoneen lattialla peseväni.
Olen koittanut vastustaa kiusausta Pappelina -maton kanssa jo pitkän aikaa. Eihän siinä mikään muu ole vikana kuin pikkaisen liian suuri euromäärä. Kollegani on koittanut vakuutella maton olevan kaiken sen arvoinen. Uskon kyllä, mutta miten pystyn tekemään päätöksen??? Mattohan on kaikkea sitä, mitä siltä toivon... Pieniä haasteita asettaa myöskin värin valinta. Harmaa vai valkoinen? Valkoisenhan valitsisin muutoin, MUTTA onkohan jollakin kokemusta miltä se näyttää valkoista lattiaa vasten? Hukkuuko se siihen näyttämättä miltään vaikka onkin aavistuksen metallihohtoinen?
Huhheijjaa, johan siitä olikin vajaa pari viikkoa kun keittiö taputeltiin nykyiseen kuntoonsa. Pienet yksityiskohdat saa jäädä vielä muhimaan ahaa -elämyksen odottamista. Aiemmin jo kerroinkin, mihin tämän remppakaksikon nenä seuraavaksi näyttää:
Heippa vaan, täällä ollaan! Jälleen yhtä kokemusta rikkaampana. :) Dublin on nyt nähty, ja voi jummi miten upea kaupunki. Viikonloppu oli aivan liian lyhyt aika kaiken sen kauniin paikan katsomiseen ja ihailemiseen.
Palailen blogin äärelle kun aikataulut antavat periksi, ja ahmin teidän loppuviikon kuulumisianne sitten kerralla enemmän. Nyt rakkaiden pariin, ja laukkuja purkamaan - viimeinkin!
Kuva |
Ensi viikolla on perheessämme tärkeä päivä, juniorin ensimmäinen kouluvuosi taputellaan valmiiksi, ja hänen 10 viikon kesälomansa alkaa. Kevätkirkkoon pienet koululaiset menevät jo perjantaina, mutta lauantaina juhlahumuun pääsee mukaan myös vanhemmat. Tunteellisen aamun kruunaa todistusten jako, jonka jälkeen siirrymmekin kotiimme juhlimaan pienen (?) pojan ensimmäisen kouluvuoden päätöstä brunssin merkeissä. Paikalle tulee meidän lisäksemme pikkumiehelle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä.
Onhan tämä iso askel. Enää ei olla sitten koulun nuorimpia, ja tuleva kesä on monessakin mielessä kasvun paikka (taas kerran..). Itsenäistyminen pelottaa välillä hurjasti (pelottaa siis nimenomaan äitiä, ei varmaankaan lasta). Kuinka nopeasti lapsesta onkaan kasvanut jo näin iso ja itsenäinen poika? Välillä koen suurta surun tunnetta siitä, etten olekaan enää henkilö, jonka jatkuva läsnäolo on välttämätöntä. Tulee pelonsekainen tunne, ettei minua tarvitakaan enää jokaiseen asiaan mukaan. Tämä kuulunee kasvuun ja ainoa keino on hyväksyä asia mukisematta.
Vuodessa on ollut monta liikuttavaa hetkeä, ja jokaisesta niistä on oltava kiitollinen. Kokeet ovat poikkeuksetta saatu kotiin arvosanalla Erinomainen tai Erinomainen -. Tästä voisi olla jo aavistuksen ylpeä. Futiksessa pokaali on kannettu vuoden sisään kahteen otteeseen kotiin, vaikkei yhtäkään voittoa vielä ole joukkue saavuttanut. Vuodenvaihteessa hänet palkittiin vuoden joukkuepelaajana ja keväällä turnauksen tsempparipelaajana. Voi että, miten tärkeitä nämä tunnustukset ovat hänelle olleet. Nappuloille jaetaan peleissä myös vihreitä kortteja reilusta pelistä. Niitä on kotona nyt neljä kappaletta. Kaikki palaute, jota koulusta ja harrastuksista on tullut, on ollut iloa äidin korville; iloinen, avulias, toiset huomioonottava ja fiksu poika! Oikeasti - olen niin mahdottoman iloinen, että tämä nuorukainen on minun lapseni.
Pikkumiehen ystäväpiiri on laajentunut kouluvuoden aikana huomattavasti, ja se on välillä pelottavaa. Hän tekee asioita ilman minun jatkuvaa valvontaa, leikkii itsenäisesti pihalla kavereiden kanssa, kulkee pieniä matkoja jo yksinäänkin. Potkii palloa lähikentällä toisten lasten kanssa, ilman että olen itse paikalla. Kuinka suuri ja pelottava paikka tämä maailma onkaan seitsenvuotiaan lapsen äidille?
Onneksi olen saanut huomata, miten fiksu nuori miehenalku meillä kotona kasvaakaan. Olen jokaisena päivänä ylpeä siitä, millaiseksi hän on kasvanut näiden vuosien aikana. Helpottunut olen myös asuinympäristöstämme, jossa ei tarvitse miettiä voinko päästää lapsen yksin pihalle. Olen huojentunut siitä, että hänellä on todella mukavia ystäviä, ja tunnen heidät, sekä myöskin vanhemmat. Meillä Verkarannassa ja sen ympäristössä huokuu yhteisöllisyys ja yhteinen tapa toimia. Vanha kunnon "kylän henki" on korvaamattoman tärkeää. Kaikki pitää huolta, ja monet ovat tuttuja toisilleen. Se luo turvallisuutta niin lapselle, kuin äidillekin. Olen onnellinen, että valitsimme asuinpaikaksemme juuri tämän mahtavan miljöön.
Kuva |
Olemme tulleet siihen vaiheeseen, että on aika esitellä keittiöremontin lopputulos. Valmista ei täysin ole, mutta näin tuskin tulee koskaan olemaan (paitsi luojan kiitos sähkömies on vielä tulossa asentamaan uudet pistorasiat!). Varmasti pieniä yksityiskohtia mietitään vielä pitkän ajan kuluttuakin.
Tässä kohtaa kerrottakoon, että remontin suoritti kaksi amatööriä, jotka ei aikaisemmin ollut keittiössä remonttia tehneet, eikä juuri muutenkaan (maalauspuuhia lukuunottamatta). Lähtökohtana on kuitenkin pidetty, että kaikki tehdään itse, mitä vain kyetään. Jos ei osata - opetellaan. Lisäksi taloudessa ei ollut remontin alkaessa porakonetta, tai muitakaan sähkökäyttöisiä työvälineitä (sehän se loistava lähtökohta olikin). Kiitosta vain siskon miehelle, puolisoni isälle, sekä omalle isoisälleni koneiden lainasta. Oli se aavistuksen mukavampaa kuitenkin porailla kiviseinään hyllyjä koneen kanssa :D
Huomion arvoisena pidän itse myöskin remonttibudjetin suuruutta. Euroja kilahti remonttikassaan alle 400. Ja tästäkin osa keittiötarvikkeisiin, joita varsinaisesti ei remottibudjettiin voida välttämättöminä tarvikkeina laskea (puulaatikot, siivousvälinekori, kuparinen sokerikko, keittokirjatelineet).
Tässä se nyt kuitenkin on - keittiö ennen ja jälkeen.
Hypätäänpä hetkeksi keittiön ulkopuolelle ja vilautellaan makuuhuonesuunnitelmia, jotka on antaneet odottaa itseään monen monta kuukautta. En pääse nyt oikein loppuun tuon keittiö-/ruokailutilan kanssa, sillä pää pursuaa "keittiön kehysten" osalta niin montaa hyvää vaihtoehtoa, joista en pysty päättämään. Lopputulemana päätimme jättää kehysideat vielä muhimaan, ja kun se oikea palanen loksahtaa paikoilleen - se toteutetaan. Tarvitaan lisäaikaa siis... En halua mitään väliaikaisratkaisua tähän missään nimessä!
Eli alettaisiin olemaan jo melko valmiita tämän osalta ja suuren suuri raportti tästä tulossa vielä viikon sisään. ;)
Mutta asiaan... Ensin makuuhuoneen tiedostetut ongelmakohdat:
* Kamala kaapisto, joka pursuaa vaatteita. Tämän ongelma on purkamisen sijaan kaapin sisällä olevissa sähköliitännöissä, ja ilmastointikapistuksissa. Johtoja menee ihan himputin paljon joka suuntaan. Ensimmäinen askel näiden osalta taitaa olla siis karsiminen, karsiminen, karsiminen (siis vaatteiden osalta!).
* Vaatehuone tai pikemminkin koppi, jossa ei ole seisomakorkeutta kuin vajaan neliön verran, perällä ryömimiskorkeus, joten vaatteiden säilytys ei tässä kopissa onnistu (rakennettu portaiden alle)! Tila on kai lähinnä siivouskomero, ja tällä hetkellä toiminut remonttitarvikevarastona. Vie kuitenkin ihmeellisen palasen lattian pinta-alasta, joten ei toimiva lainkaan!
* Seinäpinnat - lasikuitutapettia, kuten meillä lähes koko asunto muutoinkin on. Siis yök! Tällainen persoonallinen koti ja saneerausvaiheessa valittu halvin mahdollinen tapetti, en voi käsittää. Ne on myös täynnä SUURIA reikiä, sillä aiemmalla asukkaalla ollut televisio kätevästi seinään kiinnitettynä. Ei siinä vielä mitään, mutta kun ensimmäisellä ei ole tainnut osua kohdalle, niin isoja reikiä on hyvin paljon.
* Lattia - mikäli siivouskoppi ja vaatekaappi puretaan - alta paljastuu maalaamatonta parketti ja kopin osalta muovimattoa! Oujee.
* Ikkunat - tai oikeammin niiden puuttuminen, tila on oikeasti määritelty alkoviksi, sillä ikkunoita ulos ei ole. Tämä taas tuo haasteita valaistuksen suhteen.
* Oviaukko - kiinteää ovea ei tilaan ole, ainoastaan aika hirvittävä säleovi, joka kuitenkin lähes aina auki. Kuitenkin nyt kun aamut alkavat olla jo todella valoisia, huomaan, että huone pitäisi saada jollain myös tarvittaessa pimennettyä, joten ainoastaan säleoven purkaminen ei voi olla vaihtoehto.
Olipas siinä ongelmaa kerrakseen :D
Muutamia ideoita on jo tehtynä, ja osa teiltä jo salassa aloitettunakin ;). Vaatesäilytykseen on pääsemässä 60 -luvun peltinen kaappi. Siis se sellainen jota henkilöstötilojen taustatiloissa on usein nähty. Kaappi sijaitsee tällä hetkellä isäni autotallissa, jossa sitä on jo käyty hiomassa, pesemässä ja pohjamaalaamassakin.
Kuvia tilasta ei täällä blogin puolella paljon ole näkynyt, ihan tietystä syystä - en pidä tästä tilasta lainkaan. Sänky on ainut, joka saa jäädä, sillä se on hyvä, ja miellyttää myös silmää.
Millaista fiilistä tilaan sitten haetaan?