Miltä meillä näyttää juuri nyt?

Viikonloppu on huilittu ja pensselit on saaneet maata komerossa jo kolme päivää. Kuinka ihmeellinen olo kun koko ajan nenässä ei tuoksukaan (haise!) joko lakkabensiini tai maali :)

Muutamia väliaikakuvia - keskeneräisyyden keskeltä - keittiöstä ja vaatehuoneesta. Vielä on pitkä matka valmiiseen kotiin, mutta onneksi näkyvääkin jälkeä on jo saatu aikaiseksi.

Pieni karvainen unikekokin löysi heti oman paikkansa. ;)


Aiemmin pähkäilin täällä vaatesäilytystilan puutetta makuuhuoneessamme. Rajallinen tila antoi periksi tehdä makuuhuoneen peräseinälle seuraavanlaisen järjestelmän. Muutama tanko, pari hyllyä ja vanhasta asunnosta tuotu Ikean Expedit hyllykkö näyttää nyt tältä. Vielä puuttuu siis joko ovet taikka jonkinlainen verhosysteemi tähän eteen. Toistaiseksi ei purettu vanhaa "vaatekomeroa" vaan tämä laajennus saa odottaa johonkin vielä tuntemattomaan ajankohtaan. Äkkiratkaisu on nyt valmis ja olen kohtuullisen tyytyväinen. Suurin osa työvaatteista on nyt sitten kauniissa järjestyksessä roikkumassa (helpottaa aamuja kummasti kun kaikki mahtui henkareille) ja loput vaatteet toistaiseksi vielä vastapäisen seinän kaapeissa. Rahaakin kului kokonaiset 42 euroa. :D



Kaksi vanhaa tuolia sai keinutuolin lisäksi mustan maalipinnan jo aikaisemmin, ja oikein hyvältä näyttää. Tästä kuvasta oikeastaan lähti tuo innostus mustaan keittiöön. Jaiks.

Yläkerran huoneet ovat kummatkin vielä täysin laittamatta. Toinen (vasemmalla puolella oleva) on siis tv-huone käytössä. Miten sellaisesta huoneesta voi oikeasti saada kauniin?! Kysynpähän vain.

Ehkä nyt tosiaan on sen mustan aika. Kiitos kaikista kommenteista aikaisempaan postaukseeni, josta sain siis itselleni  ja ajatuksilleni varmuutta. Saarekkeen maalaamisen jälkeen tuo keittiön kirsikkasävyinen väri näyttää vieläkin kamalammalta.  Toivottavasti maalaus saa aikaiseksi hillitymmän lopputuloksen. Josko ensi viikonloppuna ehtisi hieman maalikauppaan kuulemaan miten äärettömän huono ajatus näiden kaappien maalaus oikein onkaan ammattilaisten mielestä ;)
Jotain pitäisi seinälle keksiä tuohon ikkunoiden väliin - mutta taitaa olla parempi maalailla ensin niin näkee sitten millaiselta kokonaisuus alkaa pikkuhiljaa näyttämään. Verhoja pohdin edelleen - laitanko lainkaan, ja jos niin minkälaista?!

Tällaista meillä siis tällä hetkellä. Hiukan on kolkkoa ja avaraa. Mutta pikkuhiljaa alkaa tavaratkin löytämään oikeille paikoillensa ja laatikot on nurkissa vähentyneet huomattavasti. Edelleen olen kovin kovin tyytyväinen lattiaamme. Hieman sitä edelleen varoo, ja on todella tarkka kaikesta mitä lattialle kolahtaa. Eiköhän siihenkin mahda jossakin vaiheessa tottua. 

Kiitos kun kävit kurkistamassa meille <3 Mukavaa jos jätät pienen merkin vierailustasi! Niistä saa yllättävää virtaa kirjoitella.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
-J-

6 kommenttia

  1. Ihan mieletöntä, mikä asunto teillä!! Vau, tuota huonekorkeutta, kattoa palkkeineen ja ennen kaikkea ikkunoita.
    Tulin ensi kertaa vierailulle kommenttisi johdattamana, joten kotinne historiasta en vielä löytänyt juttua, mutta vanha tehdas siis ilmeisesti kyseessä!? Ihan upeaa!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! <3 Kyseessä tosiaan vanha verkatehdas Littoisissa. Ikkunoihin ja huonekorkeuteen juuri ihastuimme kotia etsiessä. Innoittamanasi päädyin luonnostelemaan pientä historiikkia asuinalueestamme. :D Toivottavasti jutut kiinnostavat ja löydät tänne jatkossakin.

    VastaaPoista
  3. Huh, millainen aarre tuo teidän kotinne on! Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi. Ja koirat on kyllä supersöpöt bonukset tässä blogissa :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Kerttu ihanasta kommentistasi! Koiruudet seikkailee täällä varmasti jatkossakin - melkoisia linssiluteita, heti paikalla kun kamera näkyvissä :)

    VastaaPoista
  5. Ai kun upea ja persoonallinen koti teilllä!!!! :)) TUlin vastavierailulle blogiisi kun olit käynyt kommentoimassa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos! Persoonallinen tosiaan, vaikkakin vielä kovin keskeneräinen. Mukavaa että löysit tänne :)

    VastaaPoista

KIITOS KUN LUIT JA ILAHDUTAT KOMMENTILLASI <3

© oblik.
Maira Gall