Top Message

www.oblik.fi

Juhlahumua

Nyt on juhlittu ja kaksitoista lasta syötetty täyteen sokeria. Huh! Aina yhtä yllättävää miten sekaisin pienet (ja miksei isotkin) ihmiset menevät saadessaan makeaa mahan täydeltä. 

Tänä vuonna syntymäpäiviä vietettiin todellisina jälkisynttäreinä (äiti potee huonoa omatuntoa koko sydämestään edelleen). Jollakin tavalla uuden asunnon etsiminen, muutto, joulu (ja kaikki ne muut tekosyyt) piti kiireisenä. Ja ajattelin jo pikkuhiljaa pienen poikani unohtaneen moiset lastenkutsut, mutta ei. Viimein sitten juhlittiin paikallisessa urhailuhallissa säbäsynttäreitä ja hauskaa oli!








Tarjoilut veimme paikalle itse;

Poppareita
Suklaassa dipattuja vaahtokarkkeja
Kuppikakkuja
Karkkia
Sipsiä
Juomaa

Vuosien aikana olen itse tullut siihen tulokseen, että täytekakkua on turha näihin kekkereihin leipoa. Millaisia kokemuksia muilla on siitä? Syöminen tuntuu muutoinkin näissä juhlissa olla melko toissijainen juttu, kun painetaan pallon perässä otsa kuumana :D 

Koeleipomus nyt suoritettu ja parin viikon päästä täällä juhlitaankin aivan toisenlaisia juttuja, joissa noita kuppikakkuja saadaan taas nostaa esille. Siihen asti tämä leipuri keskittyy remontin jatkamiseen, jotta tänne voi ylipäänsä ketään ihmisiä päästää sisään ;)

Makeeta viikonlopun jatkoa! Me hiukan Disneyllään huomenna vielä ennen arkeen paluuta!

- J -

Kotikierroksella - Makuuhuone


Uudistusta vol. 1 
Viime viikolla löysin vihdoinkin sopivan helmalakanan ja keskimmäiseen patjaan suojalakanan. Kankaiden alta löytyy harmaa tekstiiliverhoiltu (ihan kaunis sinänsä) jenkkisänky. Jollain tavalla täällä uudessa kodissa se pomppasi silmään kaiken muun keskeltä. Näytti jopa raskaalta tuota valkoista lattiaa vasten. Nyt täällä näyttää jo ihan erilaiselta kun vain laittoi nuo lakanat paikoilleen patjan suojaksi.



Yöpöytänä toimii puolisoni kotitilalta löytynyt  aarre. 


Sänkykatosta harkitsin oikeasti todella pitkään. Aivan mahtava pienten tyttöjen huoneeseen. Mutta aikuisille - ollaan mielestäni siinä rajalla, ylitetänkö mauttomuuden kynnys.. Mutta saahan sen pois jos siltä tuntuu. Toistaiseksi se saa kuitenkin olla paikoillaan, tunnelmaa se ainakin luo ihan hurjan paljon <3
Pieni koululainenkin haluaa nykyään lukea iltasadut "äidin majassa". Ihana!


Vielä pitäisi löytää sopivat pellavaverhot "vaatenurkkauksen" eteen. Kiskokin on jo valmiina, mutta sopivia ei tunnu löytyvän. Todella yksinkertaiset, puhtaan valkoiset, pestyä pellavaa, ja mielellään sopuhintaan, sillä 1-2 pakettia tuskin riittää peittämään tuon seinän kokonaan. Kaipaan vinkkejä! 


Prinsessamainen olo tulee myöskin ihanasta Laura Ashleyn liinavaatetuoksusta. Tätä metsästin KAUAN. Mutta viimein löysin. Ja kaikki odotukset täyttyivät. 
Kokemuksia ruudun siellä puolen kyseisestä tuotteesta?


Täällä aletaan asettautumaan majan sisälle ja toivotellaan kaikille lukijoille oikein hyvää yötä! 
- J -

Do it yourself; Nainen maalauspuuhissa

Valmista ei ole vielä lähimainkaan, mutta pieni  maistiainen siitä, mitä on luvassa ;)

Kun katselee täältä ruudun toiselta puolelta pikku vinkkejä ja niksejä remontointiin, käy samoin kuin maton virkkaamisen kanssa. Sitä siis kuvittelee osaavansa ihan kaikenlaista, ja ihan kädenkäänteessä. Ideoita suorastaan sinkoilee, ja kaikki tuntuu niin helpolta ja vaivattomalta. Tällaiselle luonteelle (KaikkiHetiNyt) olisi silloin tällöin paikallaan hetkeksi asettua paikoilleen ja aloittaa kohdasta A = ohjeet!

WC valmistuu pikkuhiljaa pienien kommellusten jälkeen. Jo tässä kohtaa voisin vinkata muutaman asian, mikäli suunnittelet kaakeleiden maalausta. Tai no - maalausta ylipäänsä. 

(Nämä ohjeet ovat turhat teille, jotka tekevät asiat järjestelmällisesti, oppaiden mukaan, kunnolla, harkiten ja asianmukaisella ammattitaidolla. Teille taas, jotka tunnistavat tämän; inspiraatio-kauppaan-kotiin-välineet esille- eikun hommiin - OHO! tämä pläjäys voi olla hyvinkin tarpeellinen)

1. Maalipesu on melkoisen tujua tavaraa. Joku voisi olla niin täpinöissään, että unohtaisi lukea sen pienen präntin putelon kyljestä; Erittäin syövyttävää, käytettävä suojakäsineitä. Jos kuitenkin jostakin syystä päädyt käyttämän maalipesua ilman suojavarustusta, varaa suuri määrä käsivoiteita seuraavaksi muutamaksi päiväksi lähettyvillesi. Saatat tarvita niitä. 

Ja kyllä, myyjä kertoi että tämä toimii aivan yhtähyvin kuin  kaakelipesu.  Ajaa siis saman asian.

2. Kun valitset maalia, älä laske sitä enää käsistäsi ja ala vertailemaan muita. Kun teet näin, on suuri todennäköisyys että kun päädytkin purkkiin jota katselit ensimmäisenä - valitset siitä pinosta jonkun ihan muun kuin piti. Joku voisi esimerkiksi tarvita valkoista Otex -tartuntapohjamaalia A, mutta huomaa into piukkana maalitelan kanssa ostaneensakin C;tä eli  väritöntä

Joka siis ei aja samaa asiaa kuin tuo valkoinen - vaan tämä täytyy sävyttää ennen kuin tökötti saa tartuntapintansa. Jos jollekin kävisi näin, joutuisi hän vaihtamaan jälleen vaatteet (jotka jo kerran vaihtoi kun luuli aloittavansa maalaamisen), ajamaan lähimpään rautakauppaan ja sävyttävänsä värittömän maalin tummaksi (jota ei siis enää voikaan käyttää valkoisen maalin alla, tai joutuu telaamaan uskomattoman monta kerrosta sitä hitsin päälimaalia). Samalla voisi käydä niin, että ostat uuden purkin sitä VALKOISTA Otexia, hurautat takaisin kotiin, vaihdat vaatteet ja aloitat alusta.

Mutta kuka nyt niin tekisi? 

3. Käytä maalipurkin avaamiseen siihen soveltuvia työvälineitä, 
älä paljaita käsiä. Mikäli kuitenkin ajattelet voivasi repiä kannen auki sormien ja pikkuruisten välineiden avulla, pidä lähettyvilläsi laastaria, jotta ei kävisi niin että joudut käyttäään kaikki luovuutesi ja teippaamaan kätesi sellaiseksi tolloksi, että se varmasti hinkkaa vastakäsiteltyä maalipintaa. Ja aivan, ei varmaankaan tuntuisi mukavalta kun jo valmiiksi halkeilevat sormet (palaa kohtaan yksi) teipataan maalarinteipillä.


Mutta ainiin, kuka nyt niin tekisi?

4. Kannattaa aloittaa vaikeista paikoista - kuten pöntön takaa (jos vaikka maalaisi wc -tiloja). 
On kurjaa, jos olet telaillut jo seinät ja nojaat valkoiseen vastamaalattuun pintaan kun yrität sutia seinää pytyn takaata. Tiedoksi - OTEX EI OLE VESILIUKOISTA, eikä näinollen oikein tykkää irrota hiuksista. Mutta hei - raidat on IN. Vai onko?

Tässä siis hieman väliaikatietoa missä mennään. Ja kuten todettua - ei olla ihan vielä maalisuoralla. 
Tsemppiä vain. Siis minulle itselleni. Ja olisi kai syytä toivottaa sitä koko perheellemme :D

Kohtalonsisaria paikalla?

- J -

Pieni pala historiaa vanhasta tehdasmiljööstä


Missä me asumme?
Alkuperäinen kuva täältä

Vuonna 1823, Littoinen
Littoisten Verkatehdas oli toimiessaan Suomen toiseksi vanhin verkatehdas.
Se perustettiin vuonna 1823. Sitä ennen Littoistenjärven rannalla oli Turun verkavanuttamo. Turun verkatehtaan kankaat kuljetettiin pestäväksi Littoisiin, koska poikkeuksellisen pehmeävetinen Littoistenjärvi kirkasti kankaan värit ja viimeisteli laadun.

Parikymmentä vuotta perustamisen jälkeen Littoisten Verkatehtaasta tuli
Turun seudun suurin työllistäjä ja hetkeksi Suomen toiseksi suurin teollisuuslaitos. Myöhemmin tehdas kohosi muutamaan otteeseen Suomen suurimmaksi verkatehtaaksi.

Littoisten kylä syntyi Verkatehtaan ympärille, sillä työntekijät tarvitsivat asuntoja. Ensimmäiset työväen asunnot rakennettiin tehtaan perustamisen jälkeen, viimeiset 1920-luvulla. Lisäksi tehtaan läheisyyteen nousi konttorirakennuksia, kirkko, koulu ja ruokala huolehtimaan yhteisön hyvinvoinnista.
Kylän syntyminen ja Littoisten henki

Littoisten kylä oli tiivis ja omavarainen 50-luvulle saakka. Kylässä vallitsi kuuluisa
Littoisten henki,
joka tarkoitti toisten asioihin sekaantumista niin hyvässä kuin pahassa. Parhaimmillaan se tarkoitti toisista välittämistä ja yhteen hiileen puhaltamista. Myös vapaa-aikaa vietettiin yhdessä. Tehdas ja paikalliset yhdistykset ylläpitivät vireää urheilu- ja kulttuuriharrastustoimintaa.

Tehdastyö merkitsi kylän eristäytymistä omaksi saarekkeekseen kahden maatalouspitäjän välissä. Asukkaiden hyvinvointi ei ollut riippuvainen suotuisasta säästä kuten maanviljelijöillä, vaan kankaan menekistä ja tehtaan toiminnasta. Tämä sai aikaiseksi sen, että
littoislaiset nimittivät itseään littoislaisiksi, ei kaarinalaiksi tai lietolaisiksi.


Kylä hiljenee
Verkatehtaan toiminta loppui halpatuonnin ja Neuvostoliiton kaupan puristuksessa 1968, ja se oli dramaattinen kuolinisku suurelle osaa kylää.  

Tehtaan portit suljettiin vuonna 1969.

Kun tehtaan kutomakoneet lakkasivat paukkumasta, ruoho alkoi kasvaa tehdasrakennuksen ympärille ja työväenasunnot tyhjentyivät hiljalleen asukkaista. Kohta puolityhjä teollisuustaloksi muuttunut tehdas rapistui ja puutalot joutuivat ilkivallan kohteeksi. Liedossa alettiin käydä vakavaa keskustelua siitä, pitäisikö vuosien 1840-1920 aikana rakennettu Tehtaanmäen puutaloalue purkaa ja rakentaa tilalle rivitaloja.


Kulttuurihistorialliseksi arvokohteeksi -70 luvun lopulla
Tehtaanmäen pelasti arvojen muutos.
Museovirasto luokitteli Littoisten Verkatehtaan ja sen ympärillä olevat alueet kulttuurihistoriallisesti merkittävien teollisuusmiljöiden joukkoon. Museoviraston mukaan Verkatehtaan alue on poikkeuksellisen hyvin säilynyt tehdasmiljöö Suomessa.

Loft –asunnot valmiiksi
Puolityhjän teollisuustalon kohtalo sinetöityi, kun Olli Ojala osti tehdasrakennuksen kovan kohun saattelemana vuonna 1994 ja alkoi kunnostaa sitä asunnoiksi. Tehtaanmäen asukkaat pelkäsivät rauhallisen kyläidyllin katoavan, jos alueelle muuttaa liikaa ihmisiä.

Huonokuntoisesta teollisuustalosta tuli kuitenkin omaleimainen
350-400 asukkaan koti 2000-luvun alussa.

Verkatehtaan alue, entinen Littoisten sydän, on nykyään pieni osa yli 7000 asukkaan Littoista, joka on levinnyt laajasti Liedon, Kaarinan ja Piikkiön kuntien alueelle.


Meidän kotimme
Yksi näistä upeista asunnoista muuttui kodiksemme vuonna 2011. Ei kulunut aikaakaan, kun aloimme jo etsiä suurempaa kotia tehtaasta. Tällä hetkellä ympärillämme on 124 neliötä.

Viiden metrin huonekorkeus saa tilan tuntumaan vieläkin avarammalta.

Puitteet ovat mielettömät, ja ennen kuin saamme kodistamme oman näköisen, menee projektiin aikaa. Meillä ei ole kiirettä mihinkään, vaan nautimme olostamme ja elämästämme täällä Littoisten sydämessä.

Elämää näiden seinien sisäpuolella




Arkea kai eniten mahtuu elämäämme,
saa siitä silti juhlavan, jos pienet ilot näämme
.
- Positiivareiden aamun ajatus tänään tiistaina 15.1. -



Elän ihanassa kodissa rakkaan poikani, maailman parhaan miehen ja kahden nelijalkaisen ystävän kanssa. Nämä tärkeimpäni tekevät kodista parhaan paikan maailmassa. 





Paras tuki ja turva. Ilman tätä perhettä et lukisi tätä blogia. Vaikka kirjoittelen kodistamme, remontointipuuhistamme, keskeneräisistä projekteistamme, sekä muuttuneista suunnitelmistamme... Löytyy kaiken tämän takaa kuitenkin elämäni suurimmat rakkaudet, ihan tavalliset rutiinit, pienet tähtihetket kaiken tämän keskellä, ne jotka saavat arjen tuntumaan juhlalta.




Olen onnellisempi kuin koskaan.

Joskus lähes hukun ideoihini ja suunnitelmiini. Tänään päätin pysähtyä nauttimaan siitä mitä olen saanut. Rakastan kaikkia poikiani ja sitä miten he elämäni tekevät juuri niin täydelliseksi kuin se on.


Huomioi ajatuksesi, sillä niistä tulee sanoja.
Huomioi sanasi, sillä niistä tulee tekoja.
Huomioi tekosi, sillä niistä tulee tapoja.
Huomioi tapasi, sillä niistä tulee luonteesi.
 Huomioi luonteesi, sillä siitä tulee kohtalosi.

Nautinnollista tiistaipäivän iltaa <3
- J -  


Plan B - aikataulumuutoksia!

Noniin. Mahtavasti alkanut remppaprojekti saa nyt hetken huilia. Rakkaan mieheni oikea käsi on paketissa seuraavat kaksi kuukautta, joten on muutettava hieman suunniteltuja aikatauluja.

Ainakin olohuoneen suuri seinä saa varmaankin luvan odottaa siihen saakka, että olemme kumpikin kaksikätisiä. Ideoita on nyt pyöritelty sinne, tänne ja edestakaisin. Todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi alkaa hahmottumaan valokuvatapetti vanhasta tehtaasta - jossa siis nyt asumme. Kuvaa on vain ollut kovin vaikea löytää siltä ajalta kun työntekijät tekivät saleissa töitä. Tai ainakaan kovin hyvälaatuista valokuvaa.

Tässä kohtaa täytynee kiittää Markoa, joka oman taloprojektinsa keskellä on jaksanut selvitellä meille näitä seinävaihtoehtoja. Valokuvatapetin lisäksi akustiikkalevyjä on hakusessa kaikumisen poistamiseksi, tai ainakin minimoimiseksi. SUPER ISO KIITOS!

Koska remontoijia on nyt vain yksi, täytyy aloittaa kohteista, joista selviän yksinkin; Vieras wc.


En oikeastaan tiedä mitä tässä vihaan eniten. Ehkä kuitenkin väriä. Miten joku on ajatellut, SIIS IHAN OIKEASTI, että tämä sopii yhteen minkään kanssa tai ylipäänsä mihinkään tässä asunnossa? Kylpyhuone meillä on suhteellisen normaali, ja värimaailmakaan ei pomppaa suoraan ovelta silmille. Mutta tämä. Jestas! 


Laatat ja kaakelit kyllä ovat ihan hyvässä kunnossa, joten yllätys yllätys - pohdin maalaamista. Onkohan jollakin kokemuksia tästä kaakelin maalaamisesta wc-tiloissa? Keskustelupalstoilta löytyy ajatuksia vähän suuntaan ja toiseen.... Suihkutiloissa ehken uskaltaisi kokeilla, mutta tämä wc houkuttelisi..

Jään pohtimaan vaihtoehtoja ja sitä - aloitanko ensin tätä vai lastenhuoneen valmiiksi saattamista.

Ai niin - uhkailin aloittavani virkkaamisen. Jep, ollaan jo hyvässä alussa.



Niin hyvässä, että noin kymmenesosa on valmiina, sormet kipeinä, kärsivällisyys koetuksella ja samalla se uhkaa syödä motivaatiota. Mutta tässä en anna periksi. Mummini epäili kovasti että jaksaisin tehdä niin suurta mattoa - tästä sain oikeastaan lisää virtaa. Seuraavaksi kun he tulevat käymään - on maton oltava lattialla ;)

Oikein loistokasta viikkoa kaikille tämän kaiken pimeyden keskellekin!
- J -

Täydellisen maton metsästys ja yllättävä käsityöinnostus

HUOH! Miten vaikeaa voi olla suuren pyöreän maton löytäminen?

Olohuoneemme kaipaa suurempaa mattoa - nykyinen näyttää ihan lilliputilta. Todella hassulta tässä ison huoneen keskellä. Olen jostakin syystä nyt ihastunut virkattuihin mattoihin (mistäköhän lie sekin innostus lähtöisin?).


Täydellinen trikookuteen väri löytyi Bordo Monte:n verkkokaupasta. 

Kuva napattu osoitteesta http://www.backasinterior.fi

Tämäkin väri on aivan nappiin. Mutta... Suurimmillaan näitä saa 80cm halkaisijaltaan valmiina- meillä tarvittaisiin kolminkertaista kokoa, tai ainakin sellaista 200cm. 

Noh, sitten aikani etsiskeltyäni vastaavaa, törmäsin virkkausohjeeseen Kodin Kuvalehden sivuilta... Ja siitä se innostus sitten lähti...

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkelit/virkkaa_matto_ja_tyyny

En voi uskoa, että pakkomielle valtasi tässäkin asiassa - käsitöitä? Minä? Herranjestas! Enhän edes omista virkkuukoukkua! Googlettaminen on tehnyt asioista liian helppoa - noin niinkuin teoriassa. Sitä tuntee, että olisi jo suurinpiirtein ammattilaisvirkkaaja, kun on surffailut käsityösivuilla aikansa ;)

Näen jo itseni täällä iltahämärässä virkkaamassa sormet ruvella maton jälkeen koria, tyynyä, torkkupeittoa ja vaikka mitä. Taidan piipahtaa mummilla lauantaina - sieltä saan ohjeen ainakin alkuun sen ensimmäisen silmukan tekemiseen :D Oikeasti - miten kuvittelen pystyväni tähän kun jouduin googlettamaan kuvien jälkeen mitä tarkoittaa ketjusilmukka? :D

Olisi kiva kuulla, oletko joskus tehnyt tällaista, ja miten se onnistui? Neuvoja otetaan kiitollisina vastaan kaikilta käsityöihmisiltä! 

Kevättä rinnassa? ;)


- J -

Miltä meillä näyttää juuri nyt?

Viikonloppu on huilittu ja pensselit on saaneet maata komerossa jo kolme päivää. Kuinka ihmeellinen olo kun koko ajan nenässä ei tuoksukaan (haise!) joko lakkabensiini tai maali :)

Muutamia väliaikakuvia - keskeneräisyyden keskeltä - keittiöstä ja vaatehuoneesta. Vielä on pitkä matka valmiiseen kotiin, mutta onneksi näkyvääkin jälkeä on jo saatu aikaiseksi.

Pieni karvainen unikekokin löysi heti oman paikkansa. ;)


Aiemmin pähkäilin täällä vaatesäilytystilan puutetta makuuhuoneessamme. Rajallinen tila antoi periksi tehdä makuuhuoneen peräseinälle seuraavanlaisen järjestelmän. Muutama tanko, pari hyllyä ja vanhasta asunnosta tuotu Ikean Expedit hyllykkö näyttää nyt tältä. Vielä puuttuu siis joko ovet taikka jonkinlainen verhosysteemi tähän eteen. Toistaiseksi ei purettu vanhaa "vaatekomeroa" vaan tämä laajennus saa odottaa johonkin vielä tuntemattomaan ajankohtaan. Äkkiratkaisu on nyt valmis ja olen kohtuullisen tyytyväinen. Suurin osa työvaatteista on nyt sitten kauniissa järjestyksessä roikkumassa (helpottaa aamuja kummasti kun kaikki mahtui henkareille) ja loput vaatteet toistaiseksi vielä vastapäisen seinän kaapeissa. Rahaakin kului kokonaiset 42 euroa. :D



Kaksi vanhaa tuolia sai keinutuolin lisäksi mustan maalipinnan jo aikaisemmin, ja oikein hyvältä näyttää. Tästä kuvasta oikeastaan lähti tuo innostus mustaan keittiöön. Jaiks.

Yläkerran huoneet ovat kummatkin vielä täysin laittamatta. Toinen (vasemmalla puolella oleva) on siis tv-huone käytössä. Miten sellaisesta huoneesta voi oikeasti saada kauniin?! Kysynpähän vain.

Ehkä nyt tosiaan on sen mustan aika. Kiitos kaikista kommenteista aikaisempaan postaukseeni, josta sain siis itselleni  ja ajatuksilleni varmuutta. Saarekkeen maalaamisen jälkeen tuo keittiön kirsikkasävyinen väri näyttää vieläkin kamalammalta.  Toivottavasti maalaus saa aikaiseksi hillitymmän lopputuloksen. Josko ensi viikonloppuna ehtisi hieman maalikauppaan kuulemaan miten äärettömän huono ajatus näiden kaappien maalaus oikein onkaan ammattilaisten mielestä ;)
Jotain pitäisi seinälle keksiä tuohon ikkunoiden väliin - mutta taitaa olla parempi maalailla ensin niin näkee sitten millaiselta kokonaisuus alkaa pikkuhiljaa näyttämään. Verhoja pohdin edelleen - laitanko lainkaan, ja jos niin minkälaista?!

Tällaista meillä siis tällä hetkellä. Hiukan on kolkkoa ja avaraa. Mutta pikkuhiljaa alkaa tavaratkin löytämään oikeille paikoillensa ja laatikot on nurkissa vähentyneet huomattavasti. Edelleen olen kovin kovin tyytyväinen lattiaamme. Hieman sitä edelleen varoo, ja on todella tarkka kaikesta mitä lattialle kolahtaa. Eiköhän siihenkin mahda jossakin vaiheessa tottua. 

Kiitos kun kävit kurkistamassa meille <3 Mukavaa jos jätät pienen merkin vierailustasi! Niistä saa yllättävää virtaa kirjoitella.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
-J-

Mustaa vai valkoista?

Uusi vuosi ja uudet suunnitelmat

Vuosi vaihtui ja tiistain vapaapäivä kului huonekaluja siirrellen ja keittiötä suunnitellen. Vaatehuone on siis puolivalmiina, enää puuttuu viimeiset silaukset, tästä myöhemmin lisää... ;) 

Viikonloppuna innostuttiin kokeilemaan tuolien ja keittiön saarekkeen maalausta, ja nyt olisi päätettävä mitä kodin sydämelle olisi tarkoitus tehdä. Ensimmäinen testausvaihe on päätöksessä, ja yllättävän hyvää jälkeä tuli näin ensikertalaiseltakin :D




Keittiöhän on meillä muutoin aivan loistavasti suunniteltu ja kaikinpuolin hyvä, mutta tuo kaapistojen väri??!! Betoluxia jäi lattian maalaamisen jälkeenkin vielä 7 litraa yli, joten pakkohan sitä johonkin oli läträtä.


Ensin pestiin laminaattipinnat kristallisoodalla ja teippailtiin pöytätaso, sekä suojattiin vastamaalattu lattia. 
Sitten eikun tuumasta toimeen!




 
                     
  
Nyt meillä näyttää siis tältä, ja pakkohan tuolle loppukeittiölle on nyt tehdä jotain. (Ah, mikä ihana tekosyy!) Väläyteltiin myös mustia kaapistoja valkoisen saarekkeen kaveriksi tuonne taustalle. Ainakin nuo maalatut mustat tuolit näyttää melko hyvältä kaiken valkoisuuden keskellä. Uskaltaisikohan sitä? Hyvät neuvot ja ideat on nyt kalliit - kun ei kerran itse pysty päättämään...

Pohdittavaa siis loppuviikoksi oikein urakalla. Rentouttavaa alkanutta vuotta 2013 kaikille, tästä vuodesta tulee aivan huikea!

- J -

 

Newsletter

Widgets