Top Message

www.oblik.fi

O-OU! REMPPAKUUME NOUSEE!

Tämä lomahan oli etukäteen ajateltuna niin superihana juuri siksi, että tällä kertaa ei ole mitään pahasti keskeneräistä projektia aloitettuna, eikä muutenkaan menoa sovittuna mihinkään. (Nojoo, listat ja sensemmoisethan puuttuu edelleen....) Mutta jotenkin tämä 1,5 viikkoa on tehnyt varmaankin tehtävänsä, sillä remppakuume alkoi nousemaan. Ja tässä kohtaa mainittakoon, että varmaankin vain minulla, Pekka voi olla toista mieltä? ;)

Lastenhuone ja TV-huone vaihtoivat paikkaansa aiemmin tänä vuonna. Silloin TV-huoneen lattiat maalattiin ja seinät samoin. Kalusteet paikoilleen ja se oli siinä. Lastenhuone jäi vähän niin ja näin.. Vanha sänky on nyt myyty ja kalusteen on kyllä suurinpiirtein kasassa. Lattioista en pidä, en sitten yhtään. Kirsikan värinen laminaatti - not my style! Ehkä senkin voisi maalata... Portaat samoin, ne kun jäi aikanaan vähän kesken (maalaus). Seinille pitäisi keksiä jotakin ja ilmettä muutoinkin saada "valmiimmaksi". Kaikki (ne vähäiset) tekstiilit yms on vain kerääntynyt huoneeseen, eikä sen suuremmin niiden yhteensopivuutta olla mietitty...

Muutamia inspiskuvia olen keräillyt Pinterestin puolelle... Vaarallista puuhaa!


Eli... Lattiat, seinät, säilytys, tekstiilit, lelujen karsiminen (olisi edessa muutoinkin)... Niillä nyt ainakin pääsisi sopivasti alkuunsa ;). Pulmaksi näyttää nouseva seinät - pitäisikö vain maalata (musta tai valkoinen), vai uskaltaisiko tapetoida? Tällä hetkellä eniten suosikiksi on nousemassa Ferm Livingin tapetti Half Moon. Mutta mietityttää vain onko liian lapsellinen? Toisaalta minusta tuo tapetti (näkyy kollaaseissa, esimerkiksi alimmaisen kollaasin ylärivin keskimmäinen taustaseinä) sopisi jopa aikuisille/työhuoneeseen tvs, jos joskus huonejärjestystä pitäisi muuttaa.. Mitä mieltä olet? Isketäänkö muutoskohteeseen kiinni vai lomaillaanko rauhassa? ;)) 

Ja mitä mieltä on Pekka, uhrataanko tämä(kin) loma rempan aloittamiselle?
Jutta
(huomaattehan kuinka kätevää on kommunikoida puolison kanssa blogin kautta? :D)

POUF!

Nyt se on myös meillä. Pouf! 
Joulu tuli tänä vuonna pari päivää etuajassa, tai oikeammin yksi odotetuimmista joululahjoistamme. Joku saattoikin huomata Poufin jo aiemman postauksen kotikuvista ;). Päädyimme hankkimaan tämän marokkolaisen nahkarahin itsellemme joululahjaksi ja tämän vuoksi olla ostamatta toisillemme Pekan kanssa sen suurempia joululahjoja muutoin. Voin kertoa olevani tyytyväinen. 
Superkaunis nahkarahi saapui meille konjakinruskeana. Kuinkas muutoinkaan. Poufin täyttämiseen käytetään yleisesti kierrätystekstiilejä, kuten vaatteita, pyyhkeitä, huopia, tyynyjä ja peittoja. Marokossa nämä on täytetty sanomalehdillä. Joskus olen myöskin kuullut/lukenut suosituksen kuplamuovista. Tämä tosin kuulostaa mielestäni jo melko erikoiselta - istumisen kannalta. Saattaa toimia, en tiedä käytännön kokemuksia tästä. Meillä rahin sisään päätyi vanha peitto, tyyny ja yksi viltti. Uskomattoman määrän täytettä tuo muuten vetääkin sisäänsä, ei heti uskoisi. 
 Niin on kaunis. Niin on käytännöllinen! :)

Suloista sunnuntaita,
Jutta

AJATUKSIA // MINULLA ON SELLAINEN ÄITI...

Tänään on äitini syntymäpäivä. Siispä kerron teille minun äidistäni, ihmisestä jonka ansiosta minä olen minä. 
via
Olen hyvin samankaltainen kuin äitini. Piirteitä, jotka voin vaikka vannoa saaneeni häneltä on ainakin seuraavat; tempperamenttisuus, luovuus, visuaalinen silmä kauniille asioille ympärilläni, innostuneisuus asioihin, käsillätekemisen halu, halu olla oma itseni......

Kunnioitan äitiäni tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Kunnioitan niitä päätöksiä ja ratkaisuja, joita hän on elämässään tehnyt. Aina ei ole ollut niin. Joskus minä olen ajatellut, että toivottavasti minusta ei koskaan ikinä milloinkaan tule hänenkaltaistaan. Tämän uskon kuuluvan jonkinlaiseen kasvunvaiheeseen elämässäni. Nyt ja tänään ajattelen - onneksi sain hänenlaisensa äidin, jonka antoi minulle elämässäni tällaiset arvot ja siivet. Ne siivet on kantaneet elämässäni eteenpäin. 

Eniten olen iloinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut olla minä itse. Sellainen ihminen, joksi minun oli tarkoitus tulla. Emme aina ole olleet kaikesta samaa mieltä, eikä tarvitsekaan. En kuitenkaan koskaan ole ajatellut ettei minulla olisi mielipiteilleni oikeutta. Olen tehnyt elämässäni monia ratkaisuja, joita äitini ei varmasti itse olisi tehnyt. Mutta siitäkin huolimatta - jokaisen päätökseni takana hän on seissyt. Hän on hyväksynyt niitä asioita ja ajatuksia, jotka ovat olleet varmasti vaikeita ymmärtää. Niitä päätöksiä, jotka minusta on juuri sillä hetkellä oikeilta tuntuneet. 

Lapsena hän on ollut syli, hän on ollut läsnä. Sen taidon kun vielä joskus voisin häneltä täysimääräisenä oppia. Hän on sitonut hiukseni letille satoja ja satoja kertoja. Hän on antanut minun ja siskoni leikkiä vaatteillaan, meikeillään ja korkokengillään... Hän teki sen, sillä se oli meistä kaikista hauskaa. Hän vei meitä metsään, opetti miten luonnosta kuuluu nauttia. Hän teki kanssamme ruokaa, opetti kuinka elämässä selviydytään. Hän on ollut apuna myöskin sellaisille lapsille, joilla ei ole turvallista kotia koskaan ollutkaan. Arvostan näitä ja monia muita asioita hänessä yli kaiken. 

Hän teki ratkaisuja, jotka olivat pelottavia, mutta ne olivat hänen mielestään oikein. Näinhän elämässä kuuluukin toimia. Ei siten, kuin muut ajattelevat, ei siten miten muut toivovat ja odottavat. Vaan juuri niin kuin itsestä parhaalle tuntuu. Tätä itsekin haluan noudattaa. 

On aikoja, on viikkoja kun emme kuule toisistamme. Silti koskaan ei ole ollut sellainen olo, ettenkö voisi soittaa, ettenkö olisi tervetullut käymään. Jos haluan puhua, hän varmasti kuuntelee. Jos tarvitsen apua, hän on siinä - apunani. Ei minun tarvitse sitä miettiä eikä pohtia. Minä tiedän sen. 

Hän tekee elämässään rationaalisia päätöksiä, mutta myös sellaisia jotka ovat syntyneet juuri siinä hetkessä. Sellaisia minäkin haluan elämässäni tehdä. 

Tänään me vietämme hänen päiväänsä perinteistä poikkeavalla tavalla. Emme kahvittele hänen luonaan, vaan lähdemme yhdessä Hartwall -areenalle. Lähdemme katsomaan Vain Elämää konserttia, johon en viime vuonna ehtinyt hänelle lippua ostaa ennen kuin ne myytiin loppuun. Tänä vuonna olin liikkeellä ajoissa. Ja lippu paljastuikin hänelle jouluaattona paketin sisältä.

Toivon että saan vielä erityisen paljon muistoja ja oppeja häneltä. Ja toivon, että minusta tulee vielä jonakin päivänä yhtä hyvä ja rakastava äiti. Äiti, joka välittää. Äiti, joka antaa tilaa hengittää. Äiti, joka uskaltaa antaa lapselleen siivet ja kulkee aina vierellä.

Jutta

14 KUVAA // VERKARANNAN JOULU

Tapaninpäivä! On aika vetää yhteen meidän joulumme tunnelmia. 

Kuten aina, myös tänä vuonna meille tuli kotiin aito kuusi. Ensimmäiset päivänsä se vietti kuitenkin parvekkeellamme, jotta se säilyisi pidempään vihreänä täällä sisällä. Koristeet ovat sieltä täältä mukaan tarttuneita ja matkan varrella meille eksyneitä. Osan teimme itse, osa tuunattiin vanhoista joulupalloista ja loput pääsi kuuseen sellaisenaan. Suurensuurta väriloistoa ei nähty kuusessamme tänäkään vuonna (yllättyikö joku?) ;). Tänä vuonna kuusi oli erityisen korkea, tarkalleen ottaen neljä metriä. Koristeet kuitenkin riittivät ja tähtikin saatiin paikoilleen. VAIKKA. Täytyy myöntää, että pikkuisen se näyttää pieneltä tuolla korkeuksissa. Ostaessa kun en arvannut meille tulevan jättikuusta.
Keittiössä puuhastelut oli saatettu jo hyvissä ajoin aatonaattoiltana niin valmiiksi kuin suinkin pystyimme. Aamulla saimmekin sitten lötkötellä sängyssä hieman pidempään, käydä joulusaunassa ilman kiirettä, keittää riisipuurot ja kuunnella musiikkia. Parasta kaikessa oli aattoaamun kiireettömyys. Voi että, kuinka paljon me siitä nautimme!

Kuten kuvista näkyykin, meillä ei suurensuuria joulukoristeröykkiöitä ole juurikaan missään. Hyvin minimalistinen koristelu toimii meillä, sillä niitä jaksaa katsella sitten vielä joulun jälkeenkin jonkin aikaa. Kukkasien ja kynttilöiden kanssa pärjää jo todella pitkälle :).
Ruokien valmistaminen jakaantui tänä vuonna melko tasaisesti molemmille aikuisille. Mutta myöskin pienelle pojalle annettiin tärkeitä tehtäviä; piparkakkutalon rakentaminen, pipareiden leivonta, sekä joulutorttujen leipomisessa avustaminen. Täydellinen suoritus junior -leipurilta! Äiti vastasi kattauksesta (kuten usein muutenkin)... Ja jälleen mietin samaa - miksei arkena voisi kattaa aina yhtä kauniisti?
Koko joulunpyhät keittiössä on tuoksunut piparkakkumauste, inkivääri ja neilikka. Ai että, kuinka huumaava tuoksu se onkaan! Aattona kävimme vanhempiemme kanssa kirkossa, tässä meidän takapihan pienessä puukirkossa. Kirkon jälkeen söimme yhdessä ennen ovikellon pimputusta. Kuka kumma se olikaan lahjat sinne vienyt? Samalla ovenavauksella porukkamme kasvoi vielä neljällä. Tämä oli ensimmäinen joulu, jonka vietimme meidän nykyisessä kodissamme, ja ensimmäinen, jossa mukana oli meidän molempien sukulaisia. Kaikki mahtuivat istumaan, kuka mihinkin tuolinkulmaan glögimukien ja kahvikupposten kanssa. Enää tässä vaiheessa ei niuhotettu kattauksesta. Oltiin vain missä parhaaksi nähtiin ja mukavimmalta tuntui :).  Kaikki tuntui jälleen olleen kilttejä, ja saattoi olla joku kurkannut toiveitamme täältäkin - tavaraa nimittäin tuli tänä vuonna erityisvähän! Kiitos siitä! Saimme lahjaksi mm. elämyksiä, yhdessäoloa, kauneushoitoja, ravintolailtoja ja leffanautintoja. 
Verkaranta kiittää ja jatkaa leppoisaa lomaa vielä piiiiiitkäään tästä eteenpäin!
Toivottavasti myös sinulla oli rentouttavat ja tunnelmalliset joulunpyhät lumettomuudestakin huolimatta :)

(ps. tietoisesti blogissamme ei näytetä kuvia, joissa esiintyy läheisiämme. Kokosimmekin siis joulukuviksi blogiin vain kuvia kodistamme, emme läheisistämme.)

Jutta 

DIY // KUUSI ORIGAMI JOULUPÖYTÄÄN

Tarvitset: sakset ja paperia
Aikaa kuluu: n.5-10 min/ kuusi
Aiemmin jo vilautinkin teille, mitä kaikkea joulupöydän kattauksessamme tullaan näkemään. Yksi näistä pienistä koristeista oli paperista taiteltu kuusi. Origami hienolta nimeltään. Väsäsin kuvien muodossa näiden tekoon myös ohjeen. Tarina ei kerro kuinka helppo näiden ohjeiden kanssa kuusia on saada aikaiseksi, mutta jotakin osviittaa saattaa kuitenkin antaa ;). Idean löysin jostakin ihastuttavasta blogista, jonka postauksen tietysti kadotin heti sen luettuani (eli en enää muista mistä blogista sen löysin...). Joten kiitos sinulle, joka olit näitä tehnyt, ja laitoit linkin vielä muistaakseni johonkin ulkolaiseen blogiin, jossa aiheesta oli tehty ihan kädestäpitäen video-ohje. Senkin sitten kadotin. Höh! Pitäisi aina laittaa nämä johonkin kirjanmerkkeihin ylös! Siispä - nyt seuraa itselleni merkintä ja postaus, johon voin tarvittaessa palata myös myöhemmin. :)
Käytin A5 kokoista, hieman tavallista tulostinpaperia paksumaa kierrätyspaperia. Valmiista kuusista tuli näillä n.8 cm korkeat. Sopivan kokoiset jokaisen lautasen päälle - ei liian hallitseva siis kokonaisuudessa.
Tätä kohtaa en osannut kovin hyvin selittää, mutta ehkä kuvista ymmärtää jotenkin mistä oikein on kyse ;).
Ja tässä niitä sitten valmiina nököttää. Sopivan simppeleitä paperikuusia! Enpä muuten olisi ikinä uskonut, että taittelen origameja. Aplodit siis itselleni viitseliäisyydestä ;). 
Nautinnollista ja ennenkaikkea rauhallista viikonloppua ennen joulua!
Jutta

ps. Olen lukenut jokaikisen kommentin, KIITOS niistä! Vastaan niihin mieluummin ajan kanssa kuin pikaisesti vasemmalla kädellä. Joten palaan niihin vielä viikonlopun aikana.

JOULUPÖYDÄN KATTAUKSESSA...

...meillä täällä Verkarannassa hallitsee yksinkertaisuus. Koska ruokapöydän ympärillä ruokailee tänä vuonna 7 henkilöä, on turhaa tupata täyteen tuota pöytää kaiken maailman tilpehöörillä. Ruoan jälkeen porukkamme kasvaa vielä neljällä, joten kahvit ja glögit juodaankin sitten vähän missä sattuu. Ihan kun ei 11 läheistä saada pyöreän pöydän äärelle mahtumaan.
Olen siis hyvillä mielin vetämässä TO DO -listalta yli kattauksen suunnittelun ja sen tarpeiden askartelun. ;) Tänä vuonna meillä nähdään pöydässä paikkakortit. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että suunnittelen niitä tällä hetkellä eräällä hääparille ja haluan testata ennen toimitusta kuinka ne käytännössä toimivat ja pysyvätkö kortit paikoillaan (puukiekossa ilman liimaa tai liiman kanssa). Ja kauniithan ne ovat ihan tietysti muutoinkin. Paikkakorttipidikkeet on ihan omin pienin käsin sahattu viime viikonloppuna tädin myrskytuhon kynsiin joutuneesta metsästä. Pari männynoksaa ja saha. Niillä ne syntyi. Ja koska sahaaminen oli ilmeisesti meistä niin kovin mukavaa, tehtiin niitä sitten itsellemmekin jemmaan. Hääparin puukiekot tullaan maalaamaan, mutta meidän joulupöytään palikat pääsevät ihan tässä luonnollisessa asussaan.
Hyasintit tullaan näkemään meillä varmasti koko joulunajan, myöskin pienenä asetelmana pöydän keskellä. Muutoin kukat ovatkin sitten siinä, eli muita joulukukkia ei tulla meille hankkimaan, jollei joku niitä erikseen tuo :). Paperista taittelin pienen kuusen, ja siitähän tulikin itseasiassa aika hauska. Luulen, että niitä saatan vielä tällä viikolla muutamia askarrella. Ne kun tulivat valmiiksi n.5 minuutissa. (Huomaatko tehokkaan ajattelutapani :D).
Sitten olisimme valmiita. Eli nämä kuvassa näkyvät tarpeet laitetaan joulupöytään aattona. Ehkä jo ennenkin. Erillisiä jouluastioita ei meidän perheessämme ole, enkä koe sellaisille minkäänlaista tarvettakaan. Joten samoilla mennään joilla arkenakin :)

Kuuluuko teidän joulupöytäänne kauniita asetelmia tai suunnitteletteko aaton kattausta etukäteen jollakin tavalla? 

Loppuun on vielä pakko huokaista - kaksi työpäivää ennen 20 päivän lomaa..... Uih! ;)
Jutta

TÄYDELLINEN JOULUKUUSENTÄHTI

Löysin täydellisen tähden joulukuusen latvaan. Tätä aion pitää esillä varmasti vielä joulun jälkeenkin!

Kyseessä on siis House Doctorin paperitähti, jonka kuin sattuman kaupalla ehdin nappaamaan duo-livingistä mukaani jokin aika sitten. Tähti oli viimeinen, ja ennen kuin ehdin kassalle, eräs toinen asiakas tuli jo tiedustelemaan mistä tämän ihanan tähden löysin. Pidin omastani kiinni todella lujaa! Ehkä ymmärrätte miksi ;) Tämä on vain niin kaunis!

Täällä puuhastellaan joulua koko tuleva viikonloppu ja huomenna luvassa peli-ilta ihanien ystävien kanssa. Voisiko ihminen enää enempää toivoa? <3

Kaunista viikonloppua myös sinulle, myrskystä ja sen seurauksista huolimatta!
Jutta

14 YÖTÄ // MITÄ ON VIELÄ TEKEMÄTTÄ?

 Ne kauniit jouluiset kukkaistutukset sekä havut...
 Pipareiden leivonta, sekä joulupöydän jälkiruokien teko. 
Leipomista ennen niiden valitseminen ja mahdollisen koe-erän leipominen...
 Kattausideoiden läpikäyminen ja valinnan jälkeen tarvikkeiden tekeminen...
 Joidenkin lahjojen paketointi ja viimeisten lahjojen osto (onneksi enää pari...)...
Kuusenkoristeiden lopullinen valinta ja vielä viimeisten tekeminen...

Eli hommaa riittää, mutta tiedättekö mitä? Nautin ihan valtavasti tästä puuhastelusta! Ja kuten otsikkokin sanoo, VIELÄ 14 yötä aikaa ;). Kaikeksi onnekseni niistä vain 5 vietän enää töissä, jonka jälkeen alkaa todella ansaittu lähes kolmen viikon loma.

Joko siellä ollaan voiton puolella vai alkaako se vasta?

DIY // JOULUKALENTERI

Pikkaisen tulee myöhässä tämä postaus. Mutta parempi myöhään kuin... Tiedättehän. :D Meille tehtiin siis joulukalenteri tänä vuonna itse. Ja se on kyllä ollut olemassa jo joulukuun alusta lähtien, mutta kukaan ei ole muistanut kuvata sitä tänne blogin puolelle ;).

Lopputulokseen päästiin ihan niinkin simppeleillä tarvikkeilla kuin paperipussit, piparimuotit, pahvia, villalankaa ja kolme henkaria. 
Vielä on pusseja jäljellä, vaikka osa onkin jo avattuna! Tarkemmin laskettuna taitaa olla niinkin paljon kuin 15 yötä jouluun! Huih! 
Jutta

INSPIRAATIOVINKKI // HYASINTIT

Voisiko olla kauniimpaa? IDEACIRCUS -blogini puolelta löydät lisää minua juuri nyt inspiroivia Hyasintti-istutuksia. Ja on muuten satavarmaa, että näitä tullaan käyttämään joulupöydänkattauksessamme! Teillä?

Jutta

DIY // SE PYÖREÄ PÖYTÄ

DIY - kuulin sen ensimmäisen kerran ja ajattelin sen olevan jokin hieno (ja kallis) merkki. 
Nyt tiedän, että meillä taitaa olla sen merkkinen pöytä eli toisin sanoen meiltä löytyy nyt ruokapöytien mersu :)
 
Ensimmäistä kertaa pyöreästä pöydästä on blogin puolella haaveiltu jo kai ennen kesää? Jutta laittaisi tähän varmasti myös linkit aiempiin teksteihin, mutta minä tyydyn toteamaan että jos kiinnostaa, niin klikkaa Keittiö -tägin alta, löydät sieltä ehkä jotakin kättä pidempää. Tunnistepilvestä löytyy myös sana haaveilua, saattaa siitä olla kirjoitettuna myös siellä. Mene ja tiedä. 
Työvaiheita oli kaksi - jalkojen suunnittelu sekä tilaus. Ja sitten sopivan pöytälevyn valitseminen ja maalaus.

Ensimmäinen työvaihe oli todennäköisesti jo käynnistynyt Jutan prosessorissa paljon ennen kuin edes tiesin uuden keittiön pöydän tarpeestamme. Vanha keittiön pöytämme oli kyllä jo näin jälkikäteen miettien aikansa elänyt tai ehkä ennemminkin liikaa elämää nähnyt niinpä tämä projekti olisi auttamatta tullut eteen ennemmin tai myöhemmin. Halusimme keittiöön kompaktin pöydän joka on riittävän iso ja sopii myös muuhun sisustukseen. Vanha pöytä oli 6 hengen suorakulmion muotoinen pöytä joka oli jatkettavissa lisäpalalla 8 hengen pöydäksi. Suurin ongelma entisen pöydän kanssa oli sen sopimattomuus sille tarkoitettuun tilaan, sitä kun ei siihen saanut kauniisti sopimaan vaikka sen olisi miten päin kääntänyt. Tästä karaistuneena Jutalla onneksi olikin jo valmis ajatus uudesta pöydästa ja kokokin oli jo allekirjoittaneen onneksi täysin valmiiksi mietitty niin eipä tässä tarvinnut muuta kuin ruveta toteuttamaan yhteistä unelmaa tulevista pyöreän pöydän ritareista. Jutta taisi projektin alkuvaiheessa kertoa tarkat faktat, minkälaiset jalat pöytään tulisi saada. Itselleni näistä suunnitelmista jäi lähinnä mieleen sanat metallikehikko ja valkoinen. No, kuin taivaan lahjana, nämä jalat onneksi tulivatkin meille kuin manulle illallinen itsestään vaihdossa kassilliseen lastenvaatteita, tuttavamme kun on töissä metallialan yrityksessä ja hällä kotipuolessa oli kova tarve vähän käytetyille lastenvaatteille. Tämän johdosta nuo ihmeelliset, taianomaiset jalat vain ilmestyivät yksi päivä tuohon olohuoneeseen odottelemaan pöytälevyä peitteekseen. Täytyy nyt kuitenkin todeta että ratkaisu oli tälläiselle metallialan antiammattilaiselle todella hyvä koska jos tämäkin olisi tarvinnut DIY olisi todennäköisesti koko projekti mennyt siinä kohtaa roskiin niiden itse tehtyjen pöydän jalkojen mukana. Nyt kuitenkin nämä pöydän jalat jotka saimme, ovat ykkösluokan uutta tavaraa ja juuri sellaiset mitkä olisin mistä tahansa valinnut tähän pöytään kannattimiksi eikä tarvinnut edes itse maalata.


Vaiheessa kaksi oli oikeastaan kaksi vaihetta. 1. Mönkään mennyt vaihe ja 2. Onnistunut vaihe. 
Pöytälevynhän piti nyt suunnitelmien mukaan olla halkaisijaltaan 150 cm joka tarkoitti sitä ettei sitä mistään saanut valmiina vaan oli itse hankittava tarpeeksi iso levy ja leikautettava siitä sitten pyöreän mallinen. Jutta kirjoitteli aiemmin jutun omasta työpöydästään joka tehtiin yllätys yllätys ITSE ns. ikivanerista ja olisimme halunneet tehdä myös keittiön pöydän tästä samaisesta levystä niin että kaunis vanerireunus olisi jäänyt näkyviin. Kaikki meni loistavasti siihen asti kun pääsin levyliikkeeseen hakemaan itse levyä. Tarpeeksi iso palanen kyseistä levyä odotti hukkapinon ensimmäisenä, voiko näin hyvä tuuri ollakaan, no ei todellakaan.. tämän jälkeen myyjä ilmoitti ettei heillä pysty leikkaamaan niin iso levyä pyöreäksi joten otin kilauta kaverille kortin ja soitin paikalliseen sorvaamoon ja kysyin heiltä apua tilanteeseen, joska heillä olisi riittävän isot pelit ja vehkeet. Värkeissä heillä oli kyllä varaa suuremmankin levyn koneistamiseen pyöreäksi, ongelmaksi vain osoittautui se ettei tuollaista ikilevyä pysty koneistamaan nätin pyöreäksi vaan kone rikkoo reunapinnan ja sen jälkeen siihen olisi laitettava reunalista että siitä saadaan taas edustavan näköinen ja tämähän tässä meidän suunnitelmassa tarkoitti sitä ettemme voineet ajatellakaan jumalaisen vanerikuvion peittämistä jollain listalla.

Siispä takaisin arkeen, Ostin mdf-levyä 151 cm x 151 cm palasen jonka jälkeen se toimitettiin leikattavaksi sorvaamoon joka oli äsken romuttanut meidän haaveemme ikivaneripintaisesta keittiön pöydästa. Pari päivää tämän jälkeen haimme ympyränmuotoisen mdf - levyn kotiin viimeisteltäväksi.

Viimeistely = Pöytälevy 4 ruuvilla kiinni pöydänjalkoihin, 2 pintaa valkoista Otex tartuntapohjamaalia ja 3 pintaa valkoista Tikkurilan Empire kalustemaalia.

Tämän jälkeen pöytä oli valmis ottamaan niskaansa mitä mahtavampia herkkuja ja toimimaan emännän apuna kaikissa, haastavimmissakin tilanteissa kuten osassa kuvista näkyy :)

Tårta på tårta, koko projektin tulos oli mielestämme täydellinen, eikä näin jälkikäteen reinoilta puuttuva vaneri kuvio harmita enää yhtään. Kustannukset koko pöytäprojektista olivat mielestäni varsin kohtuulliset: Levy + työstö: 130 euroa ja maalit: n. 14 euroa sekä kassallinen lastenvaatteita vaihturina  pöydän jaloista.

Nyt ei muuta kuin nauttimaan olosta pyöreän pöydän ritarina, DIY on laatumerkki!
 Minä tein sen, sinäkin pystyt tekemään sen. 
-Pekka-

 

Newsletter

Widgets