Top Message

www.oblik.fi

Walk-In vaatehuone - Tahdotaan!

Jokaisen naisen unelma!


Rakennettavaan uudiskohteeseen tällainen on kohtuullisen helppo suunnitella. Mutta nyt olisi käytettävänä rajallinen määrä makuuhuoneen lattianeliöitä, liian vähän ehjiä seiniä, ja neuvottelutilanne jossa pariskunta on aavistuksen eri mieltä siitä paljonko vaatteille ylipäänsä on sopiva määrä tilaa.


Ajauduin kuitenkin haaveilemaan ja suunnittelemaan tätä eläessäni toivossa saada suunnitelmat toteutuksen asteelle...

Vaikka tämä olisi täydellinen - on rehellisyyden  nimissä tunnustettava ettei meille tällaista saada mahtumaan makuuhuoneen yhteyteen. Ja kukkaro huutaisi pian tyhjyyttään sillä samallahan tämä tarkoittaisi täydellistä vaatekaapin uusimista - kaikkihan olisi nähtävillä, joten jokaisen vaatekappaleen tulisi olla täydellinen.


Lähempänä totuutta alkaa olla tämänkaltainen ratkaisu jossa päätyosa lohkaistaan seinän/ovien/verhon taakse. Tosin lasiovia ei meille saisi millään tavalla perusteltua. Vaikkakin siinä olisi hyvä syy pitää vaatepinot aina tiptop -kunnossa. ;)




Ikea on tehnyt tästäkin helppoa; Walk-In vaatehuone pieneen tilaan ja kerrankin kohtuullisella budjetilla - sekä ennenkaikkea maltillisella määrällä muutoksia valmiiseen tilaan. Idean löysin Livingstonekodeilta. Mahtavaa! Ehkä näitä kaikkia sekoittamalla saisi jotakin aikaiseksi ensi viikon aikana.





Olisi mukava kuulla ideoita ja ajatuksia siitä, miten te muut olette vaatesäilytysongelman ratkaisseet? Loistavaa loppuviikkoa kaikille, täällä jatketaan täydellisen vaatehuoneen suunnittelua ja unelmointia!
-J-

Joulutunnelmia projektin keskeltä




Joulusta on nautittu ja pyhät melkein jo ohitse. Laatikoita on vielä purkamatta ja koti näyttää tyhjältä salilta kaikessa keskeneräisyydessään. Vuoden parasta ja rauhallisinta aikaa on kuitenkin ollut ilo puuhastella kaiken hässäkän keskelläkin :)

Pikkuleipurin avustuksella on saatu pipareritakin leivottua ja vaikka saavi oli kuinka suuri - jostakin ihmeellisestä syystä piparit on jo loppu. Lieko tontut syöneet ;)



Littoisten puodin kätköistä löytyi jouluviikolla kotiin vanha maitotonkka. Sopivasti ruosteinen tietenkin.


Vihdoinkin kaiuttimet, jotka kumpikin hyväksyi. Kaunista sen pitää olla, niillä ominaisuuksilla nyt niin väliä ;)



Nämä tosin kelpasi sitten myös puolisolle. Joulumusiikkia on nyt kuunneltu ja fiilistelty yllinkyllin .
Ensi viikolla päästäänkin vaatehuoneen - tai senkaltaisen - kimppuun. Mahtavaa saada tilaa vaatteille pikkuhiljaa. Tällä hetkellä ne majailee laatikoissa ja jätesäkeissä. Kaappitilaa kun tänne muuten niin ihanaan kotiin ei olla liikaa suunniteltu. :D Nautitaan kuitenkin vielä välipäivistä ja viikonlopusta ennen uuden vuoden juhlistusta.

Valkoista, valkoista, valkoista.

Pitkästä aikaa blogin äärellä. Lupaavasti alkanut bloggaajan urani koki heti alkumetreillä pitkän tauon - kohde kun vaihtui syksyn/talven mittaan ja nyt alkaisi olemaan suunnitelmia vuodelle 2013 jo valmiina pinoiksi asti. Siispä tulevana vuonna seuraammekin projektia Verkaranta. :)

Uuden kodin pohjaratkaisu oli meille ratkaiseva tekijä.
 Tila ja avara kokonaisuus ratkaisi.

Avaimet on nyt viimeinkin saatu naapurirapun tilavampaan kotiin ja ensimmäinen (muttei suinkaan viimeinen) remonttivaihe saatu onnellisesti päätökseen.


Huonekorkeus häkellyttää täällä(kin) kodissa. 5 metriä tuntuu näissä neliöissä jo mielettömän suurelta.


Aikamme etsittiin erilaisia vaihtoehtoja lattian suhteen. Parketti oli kulunut ja jotenkin niin..... tavallinen... Lopulta päädyimme maalaamaan koko alakerran lattiapinnan valkoiseksi. Sinä päivänä kun kädet kirveli hiomisesta, en ajatellut tämän olleen kovin hyvä ratkaisu. Mutta nyt.....
Riskinotto kannatti. Epäilijöitä riitti ja ihmettelyjä herätti kovasti kun kerroimme suunnitelmistamme. Tässä se nyt kuitenkin on. Ihanan valkoisena. Ja vielä toistaiseksi hyvin kiiltävänä.


Nyt sormet vasta syyhyääkin seuraavien vaihdeiden kimppuun, joista sisustus taitaa tulla vasta muutamien remonttitoimenpiteiden jälkeen. Sitä odotellessa ;)

Nyt tonttupuuhiin ja paketoimaan! Mahtavaa, että löysit tänne edelleen <3
- J


Ruokasunnuntai


Meillä vietetään viikonloppuisin kotona ruokasunnuntaita. Tämä pitää sisällään yhdessä ja ajan kanssa valmistetun ateriakokonaisuuden. Vuoro vaihtuu viikoittain siten, että jokaisella perheenjäsenellä on oma vastuualueensa. Viime viikonvaihteessa isäni pääsi vaimonsa kanssa osallistumaan päivälliselle. Allekirjoittaneelle osui tällä kertaa vuoroksi alkuruoan valmistus sekä kattaus. Tomaattikeitto onnistui - vaikka itse sanonkin - erinomaisesti.

Miltä meillä sitten sunnuntaina keittiössä näyttikään?

Ikean väliaikaisastiasto alkaa viemään viimisiään,
mutta kun on ollut niin hurjan vaikea päättää mikä sarja meille seuraavaksi muuttaa.

Valinta päätyi lopulta Pentikin Valoon, josta ensimmäiset
lautaset jo kaapissa odotteleekin. Ehkä seuraavissa kattauskuvissa
niitä saattaa jo ollakin.


Tämä vasta hiljakkoin alkanut perinne on ihan mahtava! Olemme koukussa kaikki.Kiireettömästi valmistettu ateria, ja kerrankin aikaa kattaa pöytä kauniisti. Mieletöntä. Arkisin kun ruokapöydästä tuntuu esteettisyys ja harmonisuus olevan hyvin kaukana ;) 



 Tänä sunnuntaina vuorolleni osuu pääruoka. Mitäköhän silloin syötäisiin?
 - Jutta -





Rakkaudentäyteinen viikonloppu

1.9. ihana ystäväni sai kumppanikseen elämänsä rakkauden. Häät olivat täydelliset ja avioparin itsensä näköiset. Vanha neljän litran maitokannu löysi tiensä hääparin lahjapöytään sattumalta. Löytö oli - vaikka itse sanonkin - erilainen ja mielenkiintoinen. Vaihtoehto perinteiselle rahakuorelle. Viimeisiä tuunauksia tehtiin vielä tuntia ennen lähtöä. Kuten aina - ajatus oli valmiina jo jonkin aikaa, mutta toteutus... Sai odottaa itseään. Kertaalleen valmis paketti purettiin vielä edellisiltana kokonaan, ja monesti sen jälkeenkin vielä pientä hienosäätöä tehtiin. Lopputulos oli kuitenkin ihana. Vaikkakin melkoisen painava, sillä sisälle upotettiin lähes neljä litraa kolikoita :)

Onnea vielä toisensa saaneille rakastavaisille <3

Aurinkotuolirahasto



Tehdaselämää - mistä tämä kaikki lähti?


Pikkuruinen loft-asunto vanhassa Verkatehtaassa muuttui kodiksemme noin vuosi sitten. Vanha tehdasmiljöö houkutteli erilaisuudellaan ja yksilöllisydellään. Kerran kun täällä kävi - oli pakko todeta; tämä on meidän uusi koti. Sopivan asunnon on pakko löytyä nimenomaan täältä.

Ihastuksen herätti ensimmäisenä upea - lähes viiden metrin huonekorkeus ja suuret ikkunat leveine ikkunalautoineen.

Ennen nykyisen kotimme tultua myyntiin olin jo hilkulla tehdä kaupat alakerran vanhasta pyykkituvasta, joka oli saneerattu asunnoksi vasta muutama vuosi sitten. Onneksi joku ehti viedä sen nenäni alta. Nyt asumme kellotornin rapussa sijaitsevassa tehdassalissa, josta tuli huoneisto vuonna 1997.

Mukaan vanhasta kodista päätyi muutamia valikoituja huonekaluja.Sohvia meille oli päätynyt kaksinkin kappalein, joista toisen koti on nyt täällä tehtaassa.

Äitienpäivänä 2011 käydessämme isovanhempieni luona tuli puheeksi heidän uusi sohvakalustonsa, joka saapuisi parin viikon kuluessa. 16 vuotta vanha koivurunkoinen, kukkakuvioinen sohva sai väistyä uuden nahkaisen kaluston tieltä. Sohvan runko oli erinomaisessa kunnossa, mutta kuosi... Hmph...

Vielä tuolloin en tiennyt tulevasta kodistani. Millainen se olisi, mistä sen edes löytäisin, saatikka milloin tämä tapahtuisi. Ajattelin kuitenkin pelastavani tuon huonekalun, ja mietin sitten myöhemmin mitä sille tekisin. Meni puolisen vuotta, kunnes sain toteutuskelpoisen ajatuksen. Siihen saakka sohva oli valkoisen lakanan alla odottamassa lopullista kohtaloaan. Kymmenien sähköpostien ja puheluiden jälkeen paikallinen kangas- ja patjatalo lupasi verhoilla sohvan haluamallani tavalla. Muistan verhoilijan kysyneen minulta useasti olenko varma valkoisesta kangaspäällisestä lapsiperheessä. Pidin kuitenkin pääni ja lähetin useita mallikuvia ajatuksistani sekä toiveistani. Jokaisen tyynyn päällinen on vetoketjullinen, irroitettava ja konepestävä. En ole huomannut ongelmaa puhtaanapitämisessä edelleenkään, vaikka kodissa asuu niin lapsi, kuin koirakin.




Lopputulos on huikea! Vai mitä mieltä sinä olet? ;) Sohva antoi pohjan kaikelle sille, mitä kodistani tällä hetkellä löytyy. Tämän ympärille rakentui pikkuhiljaa kotimme ja sisustuksemme. Onhan tämä juuri se huonekalu joka näkyy ensimmäisenä sisään astuttaessa. Se, joka muistuttaa elämän tärkeimmästä asiasta - tässä hetkessä elämisestä, sekä huomisen unelmista. Tämän huonekalun mukaan juuri lukemasi blogi on nimetty....
Viimeinen puhelu verhoilijan kanssa oli ihan mahtava; "Sinun täytyy tulla hakemaan sohva jo kotiin, ihmiset valokuvaavat sitä täällä varastossa, ja kohta me tehdään näitä täällä liukuhihnalla". 

-JuttaEmilia-

Alku

Tänään on se päivä, kun kirjoitan elämäni ensimmäistä kertaa blogia. Ajatus tästä on ollut mielessä jo jonkin aikaa, mutta tekstin saaminen ruudulle on tuntunut välillä ylitsepääsemättömän hankalalta. Mistä minä aloittaisin? Kenelle minä kirjoittaisin? Paljonko tekstiä olisi hyvä olla? Paljonko tekstiä on liikaa? Haluaako joku oikeasti katsella kuvia kodistani taikka niitä koteja, joista saan itse inspiraatiota tulevaan? 


Näitä ja monia muita ajatuksia on sinkoillut sivulta sivulle. Eikä suinkaan varmasti viimeistä kertaa. Todennäköisesti näitä tulen pohtimaan matkani varrella vielä useaan otteeseen. Jatkossa sinäkin saat olla osana tätä matkaa ja olen suunnattoman iloinen siitä, että kerrot myös mielipiteesi, sekä ajatuksesi sivujen suhteen <3

Mitä minä täällä sitten kirjoittelen? Sen saat selville parhaiten seuraamalla blogiani. Tervetuloa kurkistamaan kotiini, eilisten esineiden uusiokäyttöön, uusiin ideoihin, inspiroiviin koteihin sekä mielenkiintoisiin sisustusratkaisuihin.

Kiitos kun astuit sisään, 
Jutta

(pssssssst... Ensi kerralla pääset käymään olohuoneessani. Tervetuloa!)

 

Newsletter

Widgets